Rantaloma kupolissa
Myllykoskelta ja monelta muulta paikkakunnalta löytyy paperitehtaiden tyhjilleen jääneitä kiinteistöjä. Niiden hyödyntäminen kaukolomailun korvikkeena olisi resurssiviisasta kiertotaloutta parhaimmillaan, kirjoittaa kolumnissaan Marko Junkkari.
(KUVA: MATTI PIKKUJÄMSÄ)
Marko Junkkari HS
Julkaistu: 27.10. 2:00 , Päivitetty: 27.10. 7:47
VESILIUKUMÄKI oli jyrkkä, mutta vauhtini hidastui silti kesken laskun. Uimahousujeni kankaan materiaali ei vain oikein liukunut. Sitten vauhti tyssäsi täysin.
Marko Junkkari (KUVA: KALLE KERVINEN)
Tässä sitä nyt oltiin. Jumissa saksalaisessa vesiliukumäessä. Yritin kiskoa kourun reunasta lisää vauhtia, mutta ei liukunut ei. Kohta joku laskisi selkääni. Tällaisina tukalina hetkinä tulee helposti miettineeksi ilmastonmuutosta ja kulttuurista appropriaatiota.
VIETIMME viime viikolla lasten syyslomaa Berliinissä. Viimeisenä lomapäivänä päätimme käydä Tropical Island -vesipuistossa. Rasittaviahan vesipuistot ovat, mutta menimme silti. Lasten ehdoilla kun matkaillaan.
Tropical Island sijaitsee noin 70 kilometriä Berliinistä pienellä Halbe-nimisellä paikkakunnalla. Puisto on hätkähdyttävä näky.
Keskellä maaseutua kohoaa valtava hopeanhohtoinen halli. Se on 360 metriä pitkä, 210 metriä leveä ja 107 metriä korkea. Halli on niin iso, että sen sisällä voi lentää kuumailmapallolla.
Superlatiiveja riittää: Maailman suurin kupolirakennus, jossa ei ole erillisiä tukirakenteita. Maailman suurin sisätiloihin rakennettu vesipuisto – vaikka kyseessä ei ole pelkkä vesipuisto vaan ”trooppinen teemapuisto”. Siellä on myös maailman suurin sisätiloissa oleva sademetsä.
Niin, sademetsä. Hallin kosteassa ja lämpimässä mikroilmastossa kasvaa sademetsä, jonka siimeksestä löytyy kilpikonnia, flamingoja ja muita otuksia. Hallin katossa on kalvo, joka päästää läpi auringon säteilyn. Siellä pystyy siis ruskettumaan melkein kuin ulkonakin. Hallin lämpötila on 27 astetta. Aina. Yötä päivää.
Hallista löytyy hiekkaranta, ravintoloita, baareja, mökkejä, leikkipaikkoja, isoja uima-altaita, vesiputouksia, minigolf ja tietysti niitä vesiliukumäkiä, joista yhdessä minä yritin lykkiä itseäni eteenpäin.
Tunnelma Tropical Islandissa oli kuin missä tahansa etelän rantalomakohteessa: lapset kirkuivat, ruoka oli keskinkertaista, ja saksalaisia turisteja oli liikaa. Mutta sen sijaan, että olisi pitänyt istua yli kymmenen tuntia Thaimaan-koneessa, tänne pääsi Berliinin Alexanderplatzilta paikallisjunalla alle tunnissa.
Junassa kerroin lapsille Tropical Islandin historiaa. Vuonna 1938 natsi-Saksa rakensi Halbeen Luftwaffenin käyttöön Brand-Briesenin sotilaslentokentän. Puna-armeija valtasi kentän vuonna 1945, minkä jälkeen se oli Neuvostoliiton sotilastukikohta. Vuonna 1992 Venäjä palautti kentän yhdistyneelle Saksalle.
Cargolifter-yhtiö osti kentän ja rakensi sinne valtavan lentokonehallin. Yhtiön tarkoitus oli kehittää heliumtäytteinen ilmalaiva, zeppeliini, jota voitaisiin käyttää raskaiden esineiden kuljetukseen esimerkiksi öljylautoilla. Vuonna 2002 Cargolifter ajautui konkurssiin. Sen jälkeen malesialainen Tanjong-yhtiö rakensi halliin trooppisen teemapuiston.
Tropical Island on kulttuurisesti hämmentävä paikka. Alueella on kopioita thaimaalaisista, borneolaisista ja samoalaisista rakennuksista. Siellä on balilaisen temppelin portti ja Buddha-patsaita. Ulkoallasalue on nimeltään Amazonia.
Mikä on aitoa ja mikä ei, mietiskelin nytkytellessäni eteenpäin liukumäessä. No, ainakin minä olen ihan aidosti jumissa täällä vesiliukumäessä.
Jos kulttuurinen appropriaatio eli omiminen vedetään niin överiksi kuin Tropical Islandissa, kyse ei ehkä enää olekaan vaikutteiden varastamisesta vaan jonkin uuden luomisesta. Etenkin kun Tropical Islandin kulttuuriseen sekametelisoppaan yhdistyvät vielä saksalaiset saunatavat, joissa miehet ja naiset kekkaloivat nakuina yhteissaunassa.
Tropical Island lienee kutakuinkin yhtä aito kokemus kuin se, jonka saa all inclusive -rantalomalla Phuketin hotellikompleksin uima-altailla.
MALESIALAISYHTIÖ perusteli aikoinaan Tropical Islandin perustamista sillä, että sen myötä vähävaraisillakin olisi mahdollisuus nauttia kaukomaiden rantalomista.
Mutta onko niihin kohta enää kellään varaa?
Lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat noin kaksi prosenttia kaikista ihmisen toiminnan aiheuttamista päästöistä. Logistiikan päästöjä selvittävän järjestön, ICCT:n, tuoreen tilaston mukaan asukasta kohden laskien suomalaisten lentopäästöt ovat toiseksi korkeimmat maailmassa.
Eihän tiedostava ihminen kehtaa enää julkaista Phuketin-kuvia Instagramissakaan, sillä lentämisestä on näinä
Greta Thunberg -aikoina tullut noloa. Siksi olisikin siistiä, jos Suomessakin olisi Tropical Island.
HSL:n AB-vyöhykelipulla toki pääsee Vantaalle Flamingon vesipuistoon, mutta vaikka miten pinnistelisi mielikuvitustaan, se ei ole Phuket.
Voisiko ratkaisu olla
Jyrki Katainen?
Katainen aloittaa pian Sitran yliasiamiehenä, ja Sitralla jos jollain on rahaa – ja myös vahva missio ilmastonmuutoksen torjumiseen. Mitäpä jos Katainen käyttäisi Sitran miljoonat hulppean sisärantalomakeskuksen rakentamiseen?
Suomesta ei löydy valmiina jättihallia, mutta Myllykoskelta ja monelta muulta paikkakunnalta löytyy paperitehtaiden tyhjilleen jääneitä kiinteistöjä. Niiden hyödyntäminen kaukolomailun korvikkeena olisi resurssiviisasta kiertotaloutta parhaimmillaan.
Finnairin nettisivujen laskurin mukaan nelihenkisen perheen Phuketin-lennon hiilidioksidipäästöt ovat 4 665 kiloa. Samalla päästömäärällä ajaisi autolla 28 300 kilometriä eli yli 200 kertaa Helsingistä trooppiselle rantalomalle Myllykoskelle.
Ja sitten joku poika laski selkääni – ”entschuldigung” – ja liike-energia tyrkkäsi minut liukumäen loppuun.
Uudestaan, huusi kahdeksanvuotias tyttäreni. Ja hetkeä myöhemmin olin taas jumissa.
Myllykoskelta ja monelta muulta paikkakunnalta löytyy paperitehtaiden tyhjilleen jääneitä kiinteistöjä. Niiden hyödyntäminen kaukolomailun korvikkeena olisi resurssiviisasta kiertotaloutta parhaimmillaan, kirjoittaa kolumnissaan Marko Junkkari.
www.hs.fi
rentouttavaa,propagandaa tulee survival radiosta,hyvvee iliman pilluu viikonloppua vuan kaekille
lasissa Renault..
