Puutuotepuolen arvonlisä ei ole noussut sitten 60-luvun. Eli samoilla perustuotteilla - sellulla, paperilla/pahvilla ja sahatavaralla - mennään. Jos halutaan selluekosysteemien varaan rakennetun talouden kasvavan, pitää tuottaa enemmän sellua. Jossain vaiheessa tulee stoppi vastaan - Suomen(kin) metsien kasvulle on rajansa. Minkä lisäksi riskillä mennään, mitäs jos joku biotekniikkaneropatti onnistuu kehittämään pitkää kuitua tuottavan eukalyptuksen?
Puutuoteala on kohta 20 vuotta kehittänyt (myös yhteiskunnan rahoilla) ja hehkuttanut uusia supertuotteita - vaatekuituja, komposiitteja, rakennusmateriaaleja, akkujen raaka-aineita, ym. - jotka mullistaa maailman ja on tuota pikaa valtava tulonlähde metsäsektorille. Niitä odotellessa.
En ole ihan varma, mitä tarkoitat tässä yhteydessä arvonlisällä? Nehän ovat nykyään biotuotetehtaita, joten jalostusarvo käytettyä puukuutiota kohti on noussut, mutta selluhan se päätuotete on edelleenkin. On siellä kehitystä tapahtunut, mutta ei vallankumousta. Sitäpä se pakkaa olemaan, kun business on kypsynyt, toki sellulla (ja kartongilla) on tehnyt viime vuosina (arvonlisää) huipputulosta, kun pakkausmateriaalien kysyntä on räjähtänyt. Tyhymäähän se olisi ollut jättää voitot korjaamatta. Tuo nyt on ihan normaali markkinatalousmekanismi, mikä on auttanut, ei esim oma kehitystyö.
Mää luulen, että nuo uudet supertuotteet ovat insinööripornoa, perinteisellä tavoilla tehdyt matskut (raakaöljy, puuvilla) ovat globaalisti edelleen niin halpoja, ettei näillä puupohjaisilla ole hirveästi mahkuja maailman valloitukseen. Hyvätuloinen länsimaissa voi hyvesignaloida puuperäisestä kuidusta tehdyssä vaatteessa, mutta massat Afrikassa ja Aasiassa käyttää puuvillaa tai jotain öljypohjaista keinokuitua.
Meilläkin on valmistekniikka dieselin valmistamiseen puusta, mutta raakaöljyn hinnan pitäisi olla yli 200 taalaa tynnyriltä, että olisi kilpailukykyistä. Eivätkä öljy, kaasu tai kivihiili ole todellakaan loppumassa, helpoimmin hyödynnettävät paikat vähenevät. Puupohjaisen materiaalin käyttö suuressa mittakaavassa uudella tavalla taitaa olla ihan kuten kirjoitit: "Niitä odotellessa".
Perusteollisuus on yksinkertaistettuna pääomaa, työvoimaa, raaka-aineita ja energiaa yhteensaatettuna. Metsä on kuitenkin uusiutuva raaka-aine, joten näkisin, että kasvun verran voimme puuraaka-ainetta käyttää. Edellyttää tietysti, että muutkin tuotannontekijät ovat kilpailukykyisesti tarjolla. Lähdetäänkö vaikkapa hyväksymään väliaikaisia hiilivarannon notkahduksia? Kyllä minä senkin hyväksyisin, mutta ymmärrän jos joku vetää rajan lisäkasvun määrään. Nämä olisivat niitä poliittisen keskustelun aiheita, joita pitäisi käydä, mutta meidän keskustelu on kovin yksiniittistä: "Metsien hiilinielun kasvu on hidastunut, me kuollaan kaikki!" Teollisuus on mielestäni edelleen tarpeen tämän yhteiskunnan ylläpidossa, myös ihan perusteollisuus.
Nyt esitellään ajatusta, että meidän pitää alkaa kasvattamaan hiilinielun kokoa (siis varastoimaan hiiltä metsiin), koko EU:n puolesta. Veikkaan, että esim Viro (palava kivi) tai Puola (kivihiili) ovat paljon laimeammalla kunnianhimolla toteuttamassa hiilineutraaliustavoitteita. Etelä-Eurooppa jatkaa kaasun polttamista, joutuvat vain hankkimaan sen Afrikasta tai LNG:nä globaalisti. Saksa lisännyt
ruskohiilen polttamista, kylläkin hölmön ydinvoimapolitiikan vuoksi, mutta ei ne näköjään metsiään lähde kasvattamaan. Euroopassa nuo eivät ajattele, että oman maan etu ensin on aikansa elänyttä ajattelua.
Turpeen käyttö ja sen luokittelu fossiiliseksi / uusiutuvaksi on aihe, josta en nyt viitsi alkaa, mutta pösilöjä (Suomi yleensä, ei MPNET) me ollaan, kun ei saada asiaperustein edes keskusteltua.
Edit: Typoja