Ilmataistelun ja ilmasodan taktiikat ja toteutus

Mustaruuti

Ylipäällikkö
BAN
RÖLLIKKÄ
Tällaiselle ketjulle on ehkä tilausta mutteriväännön rinnalle.

Ketjun otsikon mukaisesti, aiheina esim. BFM, ACM, BVR, muodostelmat, taistelunjohto, tukeutuminen, koulutus jne.

Sanoisin, että ketjussa on ehkä ihan hyvä käydä asiaa läpi ihan Punaisen Paronin ajasta lähtien nykypäivään ja tulevaisuuteen. Mutta nimenomaan siis taktisesta näkökulmasta.

Kiinnostava esimerkkitapaus on esim., miten jenkit käänsivät Vietnamin ilmasodan panostamalla ilmataistelukoulutukseen ja parempiin taktiikoihin.

Tai, miten esim. Taistelu Britanniasta, erilaiset strategiat ja taktiikat vaikuttivat lopputuloksiin.

Noita kahta esimerkkiä historiasta on toki käsitelty foorumilla ansiokkaasti jo aikaisemmin.

Tähän vielä pari itseoikeutettua linkkiä.


ja

https://ammattisotilas.wordpress.com/2012/08/22/ilmasodan-lyhyt-oppimaara/

Jos ketjuun ei tunnu syntyvän sisältöä, niin esittäkää kysymyksiä. Ehkä niihin saadaan yhdessä hahmoteltua vastauksia.
 
Ainakin sotiemme aikana tehokkaalla radiotiedustelulla oli isomerkitys hyökkäävää vihollista vastaan tehdyissä taktiikoissa, ja ennen muuta ajoituksessa, joka taas mahdollisti pidemmät ilmataisteluajat. Näin ollen ei tarvinut lentää vähillä resursseilla hupia, löytääkseen taivaalta tai maassa piloittelevia vihamielisiä vihulaisia.
 
Ainakin sotiemme aikana tehokkaalla radiotiedustelulla oli isomerkitys hyökkäävää vihollista vastaan tehdyissä taktiikoissa, ja ennen muuta ajoituksessa, joka taas mahdollisti pidemmät ilmataisteluajat. Näin ollen ei tarvinut lentää vähillä resursseilla hupia, löytääkseen taivaalta tai maassa piloittelevia vihamielisiä vihulaisia.

Jep. Olisi kiinnostavaa tietää, miten tehokasta, kattavaa ja tarkkaa ilmavoimien nykyinen radiotiedustelu on. Mutta siitä ei ole luonnollisestikaan hirveästi julkista tietoa saatavilla. Jotain signaalitiedustelua kyllä on.

Noin teoriassahan, koneiden sijainnit pystytään paikallistamaan varsin tarkasti ja toisaalta saamaan ennakkovaroitus hyvinkin kaukaa. Ja signaalitiedustelu paljastaa myös tietoa toiminnan luonteesta.
 
Näin puhtaasti maavoimiin koulutetulle, asioista mitään ymmärtämättömälle, tuo Windin luentopaketti on ollut todella antoisaa ja mielenkiintoista luettavaa. Olisi kiva tietää, missä määrin samat lainanalaisuudet pätevät myös tänä päivänä, ja mikä osa on täysin muuttunut.
 
Tähän asiaa sivuavana voin todeta, että esim. USA:n joukkojen helvetin huono radiokuri on ollut aina niiden akilleenkantapää.
 
Näin puhtaasti maavoimiin koulutetulle, asioista mitään ymmärtämättömälle, tuo Windin luentopaketti on ollut todella antoisaa ja mielenkiintoista luettavaa. Olisi kiva tietää, missä määrin samat lainanalaisuudet pätevät myös tänä päivänä, ja mikä osa on täysin muuttunut.

Perusasiat pitävät edelleen paikkansa. Mutta, tutka ja ohjukset ovat muuttaneet ilmasodan luonnetta aika paljon.
 
Itseäni on aina kiinnostanut erityisesti Vietnamin sodan ilmataistelutoimet. Eli se, mitenkä huonosti ilmataistelut amerikkalaisilta sujuivat. Vastustaja kykeni tuottamaan jatkuvalla syötöllä tappioita, vaikka kalusto ei (MiG-17, MiG-19, MiG-21) vetänyt vertoja esim. suorituskyvyltään F-4 Phantomille.

Amerikkalaisten taktiikka oli vuosikaudet huonoa ja kömpelöä. USAF ei käyttänyt vuosiin joustavaa taktiikkaa. Pitkän kantaman AIM-7 Sparrow oli teknisesti epäluotettava (kuten ilmataisteluohjukset muutenkin tuohon aikaan) ja pitkän kantaman suoma etu kumoutui sillä, että maali piti tunnistaa visuaalisesti ennen ohjusammuntaa. Ilmavoimien pilotit olivat saaneet heikonlaisen / olemattoman ilmataistelutaktiikkakoulutuksen ja perusasiatkin olivat hakusessa. Ei ihme, kun Korean sodan jälkeen filosofia tuntui olevan se, että perinteinen kurvatappelu oli muka vanhentunut toimintatapa, eikä sille annettu painoarvoa. Poikkeuksena pitää varmaan mainita eversti Robin Oldsin kipparoima operaatio Bolo.

Navy pärjäsi hieman paremmin. Lentäjien ilmataisteluosaaminen oli parempaa ja 60-luvun lopulla perustettu "Top Gun" -koulu takoi perusosaamista ohjaajien pääkoppaan. Tämä satsaus näkyi kohonneina pudotustilastoina sitten vuoden 1972 ilmataisteluissa.
 
Itseäni on aina kiinnostanut erityisesti Vietnamin sodan ilmataistelutoimet. Eli se, mitenkä huonosti ilmataistelut amerikkalaisilta sujuivat. Vastustaja kykeni tuottamaan jatkuvalla syötöllä tappioita, vaikka kalusto ei (MiG-17, MiG-19, MiG-21) vetänyt vertoja esim. suorituskyvyltään F-4 Phantomille.

Amerikkalaisten taktiikka oli vuosikaudet huonoa ja kömpelöä. USAF ei käyttänyt vuosiin joustavaa taktiikkaa. Pitkän kantaman AIM-7 Sparrow oli teknisesti epäluotettava (kuten ilmataisteluohjukset muutenkin tuohon aikaan) ja pitkän kantaman suoma etu kumoutui sillä, että maali piti tunnistaa visuaalisesti ennen ohjusammuntaa. Ilmavoimien pilotit olivat saaneet heikonlaisen / olemattoman ilmataistelutaktiikkakoulutuksen ja perusasiatkin olivat hakusessa. Ei ihme, kun Korean sodan jälkeen filosofia tuntui olevan se, että perinteinen kurvatappelu oli muka vanhentunut toimintatapa, eikä sille annettu painoarvoa. Poikkeuksena pitää varmaan mainita eversti Robin Oldsin kipparoima operaatio Bolo.

Navy pärjäsi hieman paremmin. Lentäjien ilmataisteluosaaminen oli parempaa ja 60-luvun lopulla perustettu "Top Gun" -koulu takoi perusosaamista ohjaajien pääkoppaan. Tämä satsaus näkyi kohonneina pudotustilastoina sitten vuoden 1972 ilmataisteluissa.
Ongelmanahan oli myös se, että Vietnamin sodassa amerikkalaisten tappioiden noustessa jouduttiin pikakouluttaam väkeä hävittäjälentäjiksi kuljetuspuolelta. Noh, kuten arvata saattaa, niin vituiksihan sekin sitten meni. Mutta toisaalta Vietnam toimi jenkeille eräänlaisena "wake up callina", jonka jälkeen epäkohdat pistettiin ruotuun, ja esim. Persianlahden sodassa homma rullasikin sitten paremmin.
 
Ehkä ilmailusta kiinnostuneet tiesivätkin jo, että naapurin pudottamasta Kalevasta oli tietoa radiotiedustelullamme enemmän kun yleisesti annettiin ymmärtää.
Reino Hallamaa ja Päämajan radiopataljoona tiesivät todellakin yllättävän paljon, ja josta oli korvaamaton apu mm. Raatteentien tapahtumien kulkuun. Sillä naapurin radioliikenne paljasti heidän aikeensa hyvissä ajoin ja osasimme varautua paremmin tulevaan, kuten naapurin radioliikenne mottien aikana ja heidän täydennys pudotuksien öisten merkkitulien merkitykset. Tämän ansiosta usen täydennykset tippuivat Suomalaisten käsiin, tai jopa harmittavimmillaan joukkojen väliin, ja niitä ei kumpikaan voinut noutaa, mahdollisen luotisateen vuoksi.
 
Viimeksi muokattu:
Tuosta nykyajan radio- tai hypertiedustelusta toivon hartaasti että se on timantissa kunnossa, sille se näkymättömänä aselejina on todella tärkeässä asemassa näiden taivaalla viuhuvien sateliittien aikana.
Jotenkin vaan tulee mieleen ettei täällä maapallolla ole kenenkään jäädä yksin jos vaikka naapurin tuohuista ei ole täyttä varmuutta ja puheet eivät vastaa käytäntöä.
 
Viimeksi muokattu:
Itseäni on aina kiinnostanut erityisesti Vietnamin sodan ilmataistelutoimet. Eli se, mitenkä huonosti ilmataistelut amerikkalaisilta sujuivat. Vastustaja kykeni tuottamaan jatkuvalla syötöllä tappioita, vaikka kalusto ei (MiG-17, MiG-19, MiG-21) vetänyt vertoja esim. suorituskyvyltään F-4 Phantomille.

Amerikkalaisten taktiikka oli vuosikaudet huonoa ja kömpelöä. USAF ei käyttänyt vuosiin joustavaa taktiikkaa. Pitkän kantaman AIM-7 Sparrow oli teknisesti epäluotettava (kuten ilmataisteluohjukset muutenkin tuohon aikaan) ja pitkän kantaman suoma etu kumoutui sillä, että maali piti tunnistaa visuaalisesti ennen ohjusammuntaa. Ilmavoimien pilotit olivat saaneet heikonlaisen / olemattoman ilmataistelutaktiikkakoulutuksen ja perusasiatkin olivat hakusessa. Ei ihme, kun Korean sodan jälkeen filosofia tuntui olevan se, että perinteinen kurvatappelu oli muka vanhentunut toimintatapa, eikä sille annettu painoarvoa. Poikkeuksena pitää varmaan mainita eversti Robin Oldsin kipparoima operaatio Bolo.

Navy pärjäsi hieman paremmin. Lentäjien ilmataisteluosaaminen oli parempaa ja 60-luvun lopulla perustettu "Top Gun" -koulu takoi perusosaamista ohjaajien pääkoppaan. Tämä satsaus näkyi kohonneina pudotustilastoina sitten vuoden 1972 ilmataisteluissa.

Vietnamin ilmasodasta on kirjoitettu paljon. Yksi hyvä teos on Robin Oldsin muistelmat. Kirjoittaneet Christina Olds ja Ed Rasimus. Rasimus on kirjoittanut myös omista kokemuksistaan F-105- ja F-4 -pilottina.
 
nelisormi.jpg

Hienosti aikaa kestäneen parven nelisormimuodostelma. Legion Kondorissa palvellut Günther Lützow havaitsi, että pari on huomattavasti joustavampi muodostelma kuin kolmen koneen osasto. 3./J 88:n komentajaksi huhtikuussa 1938 tullut Werner Mölders jalosti ajatusta eteenpäin.
Ensimmäinen askel oli vetää siipimies hieman johtajan taakse loivaan sivuporrastukseen. Toinen pari, joka muodosti ensimmäisen parin kanssa parven, oli vielä enemmän taaksepäin porrastettu. Näin muodostui klasssinen nelisormimuodostelma. Toinen parannus oli porrastaa pareja korkeussuunnassa.

Tähän lisättynä osaston risteämiskaarto, niin muodostelma oli taktisesti vastustajiin nähden ylivertainen.
 
Viimeksi muokattu:
Pieni tietopaketti kotimaisen radiotiedustelun synnystä hieman typistettynä:

Lähde : Pohjois-Kymenlaakson Asehistoriallinen Yhdistys ry.
RADIOTIEDUSTELUN SYNTY SUOMESSA JA SEN KEHITTÄJÄ REINO HALLAMAA
Suomen tiedustelu ja nimenomaan radiotiedustelu oli maallemme sotavuosina elintärkeää - jopa voisin sanoa, että yksi Suomen pahemmalta pelastanut osatekijä. Monien venäläisten hyökkäyksien aika ja paikka saatiin selville radiotiedustelun kautta ja näin voitiin keskittää mm. Ihantalassa 1944 yli 20 patteriston ja heittimien tuli hyökkäyksen lähtöasemiin. Radiotiedustelun nojalla voitiin heikentää jotain lohkoa, kun tiedettiin mistä vihollinen yrittää hyökätä ja siirtää vahvennukset hyökkäyksen eteen, näin mm. Talvisodan mottitaisteluissa. Radiotiedustelun tehtävänä, niin kuin muunkin sotilaallisen tiedustelun, on toimia operatiivisen osaston silmänä. Operatiivisen osaston laatiessa puolustusta tai hyökkäystä, on heillä silloin valtit kädessä, kun vihollisesta on mahdollisimman tarkat tiedot. Radiotiedustelu kasvoi Talvisodan 75 henkilöstä Jatkosodan aina 1 000 mieheen ja naiseen. Kun lisänä vielä oli 300-miehinen Ilmavoimien radiotiedustelupataljoona, niin Suomessa oli maan kokoon nähden huomattavan suuri radiotiedustelu.

Suomen radiotiedustelun voidaan sanoa syntyneen vuonna 1916 Lockstedtin leirillä, missä pieni joukko jääkäreitä sai viestikoulutusta. Ja toimihan sisällissodamme aikana Helsingissä radioasema, joka lähetti tiedustelutietoa punaisesta Helsingistä Valkoisen armeijan päämajaan. Axel Tigerstedt puolestaan kuunteli punaisten lennätinlinjoja ja selvitti vastusmittauksella kiskoista missä Punakaartin junat liikkuvat. Mutta kaikki tämä oli vasta näpertelyä siihen nähden mitä tulevaisuus toi tullessaan.



Suomen radiotiedustelu luodaan
Kadettikoulusta aktiiviluutnanttina päästyään 1927 hän joutui ilmoittautumaan yleisesikunnassa ulkomaanosaston päällikön eversti Tuompon luona, joka antoi hänelle käskyn luoda suomalainen radiotiedustelu. Palveluspaikaksi tuli 14.6.1927 alkaen yleisesikunnan tilastotoimisto, mikä oli tiedustelutoimiston salanimi.

radtied03.jpg
Hallamaa joutui kovan paikan eteen, koska hänen oli selvitettävä mitä radiotiedustelu pitää kokonaisuudessaan sisällään. Eversti Erik Malberg oli nyt Hallamaan esimies ja määräsi hänet kolmeksi kuukaudeksi Saksaan pääesikuntaan oppia saamaan. Hallamaa sai stipendin pääesikunnasta, jonka Malberg hänelle järjesti. Nyt Hallamaalle suotiin mahdollisuus komennuksen jälkeen tutustua ja luoda suhteita muihin tiedustelulaitoksiin kahdessa maassa. Hallamaa tutustui kuitenkin virallisesti kuudessa maassa radiotiedusteluun: Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Italiassa, Tshekkoslovakiassa ja Puolassa. Lisäksi Hallamaa loi suhteita vielä Unkarin, Ranskan ja Baltian maiden kuin myöhemmin myös Ruotsin tiedusteluväkeen.

Itävallassa Hallamaa pyrki ja pääsi professori Fieglin oppilaaksi. Kyseinen professori oli oman aikansa radioguru, joka oli julkaissut pari teosta salakirjoittamisesta, tosin jälkimmäisen teoksen saksalaiset osti Fiegliltä 100 000 shillingillä niin ettei sitä saatu julkistaa. Jälkimmäinen osa käsitteli nimenomaan koodien avaamista.

Hallamaa oli innokas oppimaan ja hän edistyi nopeasti. He keskustelivat Wienin kahviloissa ja ravintoloissa radiotiedustelusta. Hallamaa tarjosi herra Fieglille kalliit ruuat ja vastalahjana hän sai ensiarvoisen tärkeää tietoa. Fiegl puhui innoissaan ja Hallamaa kirjoitti kaiken kuulemansa huolella ylös muistivihkoihinsa. Hallamaa muisteli myöhemmin kuukauden ajan olleen Itävallassa saamassa Fieglin oppia, joka tuli maksamaan 300 silloista dollaria ruuan muodossa, mutta hän sai julkaisemattoman teoksen tallennettua kokonaisuudessaan muistivihkoonsa.

Hallamaa kävi siis kovaa kauppaa selvitettyjen koodiavaimien kanssa. Puolan tiedustelupäällikkö suhtautui aluksi pidättäytyvästi pienen Suomen Hallamaata kohtaan. Asenne muuttui yli-innokkaaksi, kun he tekivät venäläisten radiosanomien vaihtoja keskenään ja Hallamaa laittoi yhden viestin ikään kuin vahingossa avattuna viestien sekaan. Siitä seurasi hedelmällistä yhteistyötä aina Puolan kaatumiseen asti.

Matka jatkui Italiaan, josta tarkoitus oli hankkia Suomen nuorelle puolustuslaitokselle peilausautoja. Italialaiset eivät aluksi olleet innokkaita luovuttamaan autoja, joten suomalaisille luvatut autot olikin annettu Italian omalle sotaväelle. Hallamaalle luvattiin ulkomaille sotatarvikkeita myyvän SIATAM:in (Italian ase- ja varustelukeskusjärjestö) toimesta tilaisuus tutustua autoihin Italian radiolaboratoriossa, mutta esittelyn alkaessa esittelijälle tuli kutsu puhelimeen ja hän vielä unohti sen jälkeen koko asian. Nyt Reino pääsi tutkimaan autoja sisältä käsin kamera kädessään, mutta valpas vartiomies nappasi hänet ja kyyditys putkaan oli edessä, etenkin kun vartioissa ei ollut ketään kuka olisi ymmärtänyt saksaa. Seuraavana päivänä asiat selvisivät ja vakoilijaksi luultu Hallamaa sai osakseen ylitsevuotavaa palvelua, kun pahoillaan olevat italialaiset paikkasivat erehdystään luvaten Suomeen peilausautoja.

Radiotiedustelu kehittyy
Venäläisillä oli suuri laivastoharjoitus lähellä Suomen aluevesirajaa. Hallamaalla oli tähystäjä Hansa -meritiedustelukoneessa, josta tähystettiin Punalaivaston liikkeitä. Aina kun radiolla annettiin uusi kurssi laivoille, niin kuunteluasema nappasi salakielisanoman talteen ja tätä vertaamalla tähystäjän havaintoon saatiin salaus aukeamaan. Myös Hallamaa itse oli kalastusveneessä seuraamassa Punalaivaston liikkeitä valokuvaten laivoja lähietäisyydeltä. Taistelulaiva Marat ei mahtunut yhteen kuvaan, joten Hallamaan täytyi ottaa kolme kuvaa - niin lähellä he olivat laivaa. Vuodesta 1934 alkaen olivat Punalaivaston radiosanomat luettavissa.

Taistelu määrärahoista
Niukoista määrärahoista oli kilpailu kovaa, joten Hallamaan oli tehtävä oma työnsä tunnetuksi päättävissä elimissä aina entistä presidentti Ståhlbergiä myöden. Hän kierteli sinnikkäästi eri tahoilla vuonna 1929 esittelemässä radiotiedustelun hyötyä. Väinö Tannerin hän sai puolelleen kerrottuaan, että voi avata diplomaattipostia, jota liikkuu paljon radioaalloilla. Vuonna 1929 Hallamaa ylennettiin kapteeniksi.

Koodien avaaminen ja selvittäminen
On selvää, että avaamiseen tarvitaan useita vastapuolen viestejä, jotta voidaan avata (repiä) auki vastapuolen koodit. Sota-aikana viestejä tuli jatkuvalla syötöllä. Majuri Erkki Pale mainitsee, että suurin apu oli jonkin tutun aseman lähettämät sanomat, jotka alkoivat aina samalla tavalla. Yhdysvaltain diplomaattisähkeet alkoivat yleensä sanoilla top secret, joten radiotiedustelun diplomaattijaoksessa oli helpompaa avata sanomat auki, kun voitiin aina sanoman alkuun sijoittaa nuo sanat. Samoin venäläisten divisioonien lähettämät viestit alkoivat samalla kaavalla ja päättyivät komentajan allekirjoitukseen. Kun tiedettiin komentajan nimi, niin sijoittamalla sen viestin loppuun, viesti aukesi. Sitten kun tunnettiin kohdemaan (Venäjän) kieli hyvin, niin tiedettiin mitkä sanat esiintyivät yleisemmin kielessä. Näin matemaatikot taas laskivat todennäköisyyksiä jne.

Itse avaaminen vaati paljon loogista päättelyä ja kielituntemusta, kuin myös laajaa matematiikkaa. Viestithän olivat pelkkiä numeroita ja numerojonoja. Venäläiset koodit olivat listattu helppoihin ns. kakkos-, nelos- ja viitoskoodeihin. Maaja merivoimilla oli omat koodiavaimensa. Koodin nimitys johtui siitä kuinka monen numeron sarja vastasi aina yhtä merkkiä. Esim. neloskoodissa neljänumeroinen luku vastasi yhtä merkkiä, kun kakkosissa yhtä merkkiä vastasi vain kaksinumeroinen luku.

Filosofian maisteri Erkki Pale johti koodien purkamista kapteenina sota-aikana Sortavalassa vanhassa vajaamielisten lasten hoitolaitoksessa. Venäjän kielen tulkeissa oli monia emigrantteja vallankumouksen ajalta, mm. pianotaiteilija Cyril Szalkiewicx.

Sodan tuulet lähestyvät
Tultaessa 1930-luvun lopulle, eetterissä oli kuhinaa, kun diplomaattisanomia lähetettiin ympäri maailmaa. Talvisodan aattona majuriksi ylennetyn Hallamaan radiotiedustelijat sieppaavat venäläisten sanoman, jossa annetaan hyökkäyskäsky Suomeen. Sanomassa käsketään panssariprikaatin edetä Rautuun. Hallamaa kiirehtii operatiivisen osaston päällikön eversti Airon luokse, joka epäilee viestin aitoutta, mutta vie sen Marsalkalle. Marsalkka tulee kysymään Hallamaalta, että seisooko majuri viestin takana. Hallamaa vastaa takaavansa viestin aitouden ja ilmoitti radiohiljaisuuden lakanneen juuri. Neuvostoliiton Itämerenlaivaston alukset lähettivät toisilleen sanomaa FAKEL (soihtu) koko sotaa edeltäneen yön. Radiohiljaisuuden päättyminen oli klassinen hyökkäyksen merkki 1. maailmansodan ajalta. Kenraali Oesch vastusti tiedon oikeellisuutta tulevasta hyökkäyksestä, sillä hän epäili, ettei kukaan voi lähettää radioitse noin tärkeää tietoa.

Talvisota
Majuri Hallamaa toimi Talvisodassa toisen tiedustelutoimiston päällikkönä. Sota syttyi Oeschin epäilyistä huolimatta, kun Antinpäivän aamuna Puna-armeija tunkeutui maahamme.

Sodan yksi kuuluisimpia taisteluita päättyi radiotiedustelun ansiosta voitokkaasti, kun eversti Siilasvuolle oli ajoissa ilmoitettu, että venäläinen 44. divisioona on kokonaisuudessaan Raatteentiellä. Siilasvuo sai aloitteen ja pystyi toimimaan itselleen edullisesti.

Suomalainen radiotiedustelu sai auki Laatokan-Karjalan mottien radioliikenteen, joten vastatoimet onnistuivat helposti. Venäläiset ilmoittivat radiolla motteihin millaisia merkkitulien tulee olla huoltolentoja varten, niin pimeällä lentäjät pudottavat täydennystä. Pimeällä suomalaisten puolella paloi myös merkkitulia ja huolto leijui korpisoturiemme käsiin. Ruotsalainen matematiikan tohtori Arne Beurling tuli vapaaehtoisena Talvisotaan, jossa hän sai oppia radiotiedustelusta, mutta myös antoi suureksi hyödyksi oman matemaattisen nerouden Suomen radiotiedustelulle. Myöhemmin on amerikkalaisessa kirjallisuudessa erheellisesti annettu kaikki kunnia Arne Beurlingille Suomen radiotiedustelun aikaansaannoksista.

Koko Talvisodan aikana päämajan operatiivinen osasto sai käyttöönsä 4 046 tiedusteluilmoitusta, joista valtaosa oli radiokuuntelun ansiota.

Välirauha
Suomen radiotiedustelu oli osoittanut kykynsä, joten ruotsalaiset, jotka vasta aloittivat koko tiedustelumuotoa, olivat syystäkin kiinnostuneita suomalaisten osaamisesta. Ruotsin radiotiedusteluorganisaatio lyötiin lukkoon tosin vasta elokuussa 1940. Hallamaa vaihtoi venäläisten salakirjoitusavaimia ruotsalaisten kanssa radiolähettimiin - näin molemmat palvelivat toisiaan. Suomalaiset saivat sata uutta amerikkalaista RCA-radiolaitetta tässä vaihtokaupassa.

Suomalaisten saama tiedustelutieto oli kovaa valuuttaa kansainvälisillä markkinoilla, joten sitä todella käytettiin hyväksi. Mainittava on, että Suomen radiotiedustelu rahoitti itseänsä myymällä tietojaan ja osaamistaan.

Jatkosota
Vuonna 1941 Hallamaa ylennettiin everstiluutnantiksi ja nimitettiin päämajan radiopataljoonan komentajaksi. Suomalaiset pystyivät hyökkäysvaiheen aikana lukemaan noin 80 prosenttia vihollisen armeijaportaan ja divisioonien välisestä liikenteestä. Paikoin Suomen operatiivisella johdolla oli paremmat tiedot vihollisesta kuin omista joukoistaan.

radtied04.jpg


Marski vierailulla Vaalijalassa Sortavalassa.


radtied10.jpg


Adjutantti Erik Sallavuo ja Hallamaa vuonna 1942 Sortavalassa.

Sortavalaa puolustanut 168. divisioonan komentaja eversti Bondarev oli avaajien suosikki, koska hänen tilanneselostuksensa radioitse ylemmälle taholle olivat säännöllisiä, perusteellisia ja systemaattisia. Näiden viestien avulla aukesi kymmeniä muita viestejä päivittäin.

Radiotiedustelussa myös tehtiin virheitä, kuten syksyllä 1941, kun innokkaat tiedustelijat kehottivat venäläisellä koodilla Punalaivastoa antautumaan. Tämä aiheutti koodin vaihtumisen, radioliikenteen vähenemisen ja siirtymisen toiselle aallonpituudelle. Näin ollen tiedustelutiedot Punalaivastosta vähenivät oleellisesti. Toinen virhe oli julkaista liian yksityiskohtaisia tietoja liikennekone Kalevan alasampumisesta, koska tiedot olivat peräisin Punalaivaston radioliikenteestä. Näin venäläisille on täytynyt tästäkin selvitä, että Suomessa pystytään avaamaan heidän radioliikennettään.

radtied07.jpg


Suomalaiset vaihtoivat tiedustelutietoaan japanilaisten kanssa, jolloin he saivat mm. venäläisten idän puolen koodiavaimet. Vuoden 1941 lopulla venäläiset tekivät käsittämättömän teon. He käänsivät idän koodit länteen ja lännen itään. Näin radiotiedustelumme avasi käden käänteessä vihollisen koodatut viestit. Saksalaisten silmissä suomalaisten koodinavaustaito aiheutti hämmästystä. Japanilaisilta suomalaiset eivät salanneet mitään, mutta saksalaisten kanssa koodien vaihto ei toiminut kitkattomasti, koska saksalaiset itse pyrkivät salailuun ja epärehellisyyteen.

Suomalaisten ensimmäinen loistaminen saksalaisten silmissä tapahtui, kun saksalaisten pohjoisen ryhmän panssarikärki katosi Leningradin itäpuolella lähellä Tihvinää. Venäläiset olivat pistäneet kärjen mottiin ja valmistautuivat sen tuhoamiseen, mutta Suomen radiotiedustelu nappasi karttapisteet venäläisten viestistä. Saksalaiset eivät voineet kuin ihmetellä suomalaisten kerrottua, missä heidän kadonneet panssarinsa ovat. Niinpä kuljetuskoneet lensivät mottiin huollon ja panssarit pääsivät murtautumaan ulos. Hallamaalle myönnettiin EK1 eli 1. luokan rautaristi. Ristiä vastaanottaessaan Hallamaa katsoi ristiin ja tuumasi: "paljonkohan tästä maksetaan, kun sota on hävitty?" Paikalla ollut kenraali Waldemar Erhfurth hymyili hivenen hänen kommentilleen.

radtied05.jpg


Kuunteluhuone vunna 1942 Sortavalan Vaalijalassa.

Talvella 1941-42 ilmavoimat saivat radiotiedustelulta jo päivittäin Neuvostoilmavoimien omakonetunnukset. Joulukuun kuudentena päivänä 1941 Englanti alusmaineen julisti Suomelle sodan. Yhdysvallat sähkötti Helsingin lähetystölleen Kanadan, Australian, Uuden-Seelannin ja Intian sodanjulistukset Suomelle. Hallamaa sai sähkeiden alkuperäiset tekstit ulkoministeriöltä ja salakirjoitetut tekstit Posti- ja lennätinlaitokselta. Mikkelissä sijaitseva yli 40 erikoismiehen diplomaattisähkeiden avausryhmä selvitti koodin. Vuoden 1942 keväällä Suomi kykeni lukemaan Yhdysvaltain salaisimmatkin sähkeet, eli ns. "Strip-koodia".

radtied09.jpg


Suomalaiset lukivat sujuvasti myös Brasilian, Portugalin, Romanian, Serbian, Vatikaanin ja Vichyn Ranskan radioliikennettä. Turkin radioliikenteeseen Suomi pääsi käsiksi Unkarin avulla ja kykeni muun muassa seuraamaan myöhemmin liittoutuneiden Teheranin huippukokousta.

Saksalaiset pyysivät suomalaisilta apua uusien koodien purkamisessa, joten Hallamaa lähti Saksaan muutaman etevän koodinmurtajan kanssa. Näennäisesti töitä muutaman päivän tehtyään Hallamaa pyysi saksalaisilta kahta heidän uusimmista radiosuuntimoistaan. Saksalaiset antoivat pakon edessä omat ainoansa suomalaisille, jotta he saivat venäläisten koodiavaimet.

Mannerheim oli Airon kanssa tutustumassa radiotiedusteluyksikköön Sortavalassa, kun viestinavaajat saivat avattua pahaenteisen viestin koskien vihollisen isoa hyökkäystä. Marski vakavoitui silminnähden luettuaan viestin ja kysyi Airolta mitä tehdään. Airo katsoi viestiä ja vastasi venäjää osaamattomana viileästi: "Ei huolta, viesti on viiden minuutin päästä Nihtilällä Mikkelissä ja hän kyllä hoitaa homman". Tämän kuultuaan Marski rauhoittui heti.

Vuonna 1944 Hallamaa ylennetään everstiksi ja hän saa puhuttua itselleen tiedusteluosaston päällikkyyden, kun edeltäjä Eversti Somerto on Saksassa vierailulla. Hallamaasta on kirjoitettu, että hän osasi olla tarvittaessa häikäilemätön. Jukka Rislakki kirjoittaa mm. että Hallamaa saattoi pitää pistoolia pöydällä sanojensa painoarvoa lisäämään, kun hän puhutteli sotaaikana uutta tulokasta. Ymmärrettävä on tietysti mitä lavertelu voi aiheuttaa tuollaisissa tehtävissä. Erkki Sutela mainitsi, ettei heillä päämajassa ollut mitään asiaa Hallamaan osastolle, niin salaista se oli.

radtied08.jpg


Marskin eliminoimiseksi oli lähetetty desanttiryhmä, joka jäi kiinni. Desanttien radiolla tilattiin täydennykseksi herkkuja, kuten hanhenmaksaa ja viskiä. Kuvassa Hallamaa ja tiedusteluosasto 1:n päällikkö UA Käkönen (keskellä) ja Paavo Visa

Kesäkuun 20. 1944 radiotiedustelu sieppaa Puna-armeijan panssarien viestin, jossa ilmoitetaan vaunujen olevan Viipurissa. Päämajasta tiedustellaan Viipuria puolustavan IV armeijakunnan komentajalta, Pappa-Laatikaiselta, että miten on. Komentaja on tietämätön Viipurin menetyksestä ja ihmettelee miten Päämaja voi tietää asiasta, kun hän ei tiedä.

Kaukopartiot ja radiotiedustelu
Lukuisat kaukopartiomatkat olisivat päättyneet partiomiehille tuhoisasti, jollei radiotiedustelumme olisi kyennyt avaamaan vihollisen radioliikennettä. Venäläiset ilmoittivat väijytyspaikkansa, takaa-ajajien sijainnit ja kulkusuunnat radiolla ylempiin portaisiinsa. Viestit napattiin saman tien Suomessa ja avauksen jälkeen välitettiin partiolle sen mukaiset toimintaohjeet. Kaukopartio sai kyynelradiollaan ohjeet minne kulkea ja välttää kontaktit suurempien vihollisjoukkojen kanssa. Kaukopartiokersantti, Mannerheim-ristin ritari, Paavo Suoranta totesi: "Ne olivat elinehtoja: kyynelradio ja Hallamaan radiotiedustelu".

radtied06.jpg


Hallamaa (toinen vas.) tutustumassa kaukopartio-osasto Vehniäiseen. Majuri Vehniäinen toinen oikealta.

Saattue pq18:n kohtalo
Vuonna 1942 Sortavalan kuunteluasemalla muuan aliupseeri sai kirjoitettua seikkaperäisen ja pitkän venäläisten ilmavoimien sanoman ylös. Työvuorossa ollut koodinavaaja katseli sitä aikansa ja todettuaan sen olevan epämääräinen ja se oli vielä otettu verkosta, minkä kuuntelu ei kuulunut kuvaan, niin viesti joutui paperikoriin. Samalla oli kuunteluaseman päällikkö kapteeni Erkki Pale lähdössä lomalle ja junan lähtöä odotellessa hän sattui poimimaan paperikorista liuskat ylös. Matemaatikkona hän totesi heti, että salakirjoitus on yksinkertaista tavallista venäläistä ns. kakkoskoodia. Heti aukesi muutama sana mm. Tirpits, Sher ja Norwegija. Päällikkö istui alas, koska aikaa oli ja saksalaisten taistelulaivojen maininta venäläisten alemman portaan viesteissä herätti mielenkiinnon. Viestistä alkoi avautumaan laivojen nimiä, päivämääriä ja pituus- ja leveysasteita. Sanoma aukesi melko nopeasti ja siinä ilmoitettiin seuraavaa: Saksalaisten laivojen sijainti ja ilmavoimien ryhmittely Norjassa, Liittoutuneiden laivareitti aikatauluineen lähtösatamasta Murmanskiin. Sanomasta selvisi myös rahti- ja saattoaluksien määrät. Hitler kysyi kuultuaan saattueesta ennakkoon: "Wovon stammt der Spruch?" eli mistä tieto saattueesta oli saatu. Saatuaan vastauksen Suomen radiotiedustelulta, niin hän sanoi: "Suomen radiotiedustelun on saatava kaikki mitä se tarvitsee". Todettakoon, että saksalaiset upottivat 40 aluksesta 12 rahtilaivaa, tankkerin ja ampuivat alas 5 Hurricane -hävittäjää. Saksalaiset menettivät 3 U-venettä ja 40 pommikonetta. Liittoutuneille aiheutettu materiaalinen tappio oli valtava: panssarivaunuja, ammuksia, lentokoneita jne. Se, että Puna-armeijalle aiotut aseet menivät Jäämereen, helpotti tietysti osaltaan myös Suomen rintamilla taistelevia omia joukkojamme. Huomioitavaa on myös, että kolmeen kuukauteen ei Venäjälle lähetetty yhtään saattuetta PQ18: n kokeman tappion jälkeen. Erkki Paleen kirjassa mainitaan, että sanoman olisi napannut myös kaksi muuta suomalaista kuunteluasemaa.

Ilmavoimat saavat oman radiotiedustelunsa
Ilmavoimien itsenäinen radiotiedustelu alkoi komppaniatasolla 21.10.1942, mikä laajennettiin pataljoonaksi 15.3.1944. Pataljoona käsitti 300 venäjänkielentaitoista miestä.

Ilmasodassa radiotiedustelumme avasi punalentäjien keskustelun ja käänsi sen suomalaislentäjien hyödynnettäväksi reaaliajassa. Näin esimerkiksi tiedettiin missä oli vihollisen suurimmat voimat ja ennen kaikkea heidän aikeensa, jolloin voitiin ohjata suomalaiset lentäjät oikeisiin asemiin. Ennakkovaroitukset Helsingin suurpommituksista saatiin myös radiotiedustelun kautta, kun neuvostoilmavoimat aloittivat suunnattoman radioliikenteensä. Suomessa oli totuttu kuuntelemaan ADD:n taajuuksia, sillä minne nämä Neuvostoliiton kaukoilmavoimat saapuivat, niin siellä yleensä alkoi suurhyökkäys tms. Esim. Veliyke Luki ja Narvan rintaman hyökkäykset.

Oma salakirjoitus
Hallamaa testasi vuonna 1943 omien salakirjoittajien taidot, kun hän antoi nipun salattuja sanomia Erkki Paleelle, joka tuolloin johti avausryhmää Sortavalassa. Viikon päästä Pale palasi Mikkeliin ja meni salakirjoitusosastolle. Osasto hiljeni, kun hän astui sisään. Pale totesi: "Siinä ne on kaikki avattuina ja on näköjään Äänislinnan rautatiekuljetuksia koskevaa aineistoa". Salausnikkareille se oli kova isku, kun he kuvittelivat sinisilmäisyyttään, että heidän koodiaan ei avata.

Hallamaa kehitti jatkosodan loputtua sisäiseen radioverkkoon oman kaksinkertaisesti salatun koodin. Ei ole tietoa käytettiinkö sisäistä radioverkkoa koskaan. Se luotiin miehityksen varalle ja olisi toiminut kyynel- ja sotasaalis-Sever-radioiden voimalla.

Stella Polaris käynnistyy
Tiedustelu päällikkö Eversti Aladar Paasonen yhdessä alaisensa Hallamaan kanssa alkoivat valmistelemaan operaatio Stella Polarista, kun suurhyökkäyksen alettua ja linjojen petettyä Kannaksella säikäytti tilanne heidät toimimaan. Toimessa oli kyse pelastaa radiotiedustelun tieto ja osaaminen Ruotsiin ja tiedustelun jatkaminen Ruotsista käsin, jos Suomi miehitetään.

Kuin myös arkistot tuli viedä pois maasta 350 isoa arkkua, koska niissä olisi paljastunut liikaa ns. yhdysmiesten, asiamiesten ja Itä-Karjalassa avustaneiden paikallisten nimiä yms. Paasonen totesi arkistojen päätyvän auttamatta neuvostoliittolaisille, jos ne jätetään Suomeen. Olisihan niistä tiedoista äkkiä selvinnyt myös se, että kuinka hyvin suomalaiset saivat auki Puna-armeijan viestit.

Ilmeisesti Hallamaa ja Paasonen myivät länteen joitakin Neuvostoliiton koodeja, mahdollisesti omaan laskuunkin, kuin myös rahoittaakseen operaatiota. Ainakin USA:n, Japanin ja Ruotsin tiedustelun kanssa he tekivät kauppoja. Japanilaiset saivat 300 000 kruunulla materiaalia niin paljon, ettei se mahtunut heidän kassakaappiinsa. Roosevelt kielsi OSS:n agentteja ostamasta Neuvostoliittoa koskevaa materiaalia, koska presidentti piti epäsopivana ostaa tiedustelutietoa liittolaisestaan ja vielä Saksan rinnalla sotineesta Suomesta. Neuvostoliitto vakoili kyllä surutta koko sodan ajan Yhdysvaltoja. OSS:n asiamiehet ostivat materiaalia salaa valtionjohdoltaan, koska he näkivät sodan päättymisen jälkeen Neuvostoliiton vastustajanaan.

Syyskuussa 1944 Hallamaa käynnisti operaation. Ruotsiin lähti 700 - 800 miestä ja naista sekä noin 350 laatikollista kalustoa ja asiakirjoja. Loput asiakirjat poltettiin tai kätkettiin. Kaikki saatiin turvaan Valpolta ja entiseltä viholliselta.

U.A. Käkönen mainitsi Valpon kuulusteluissa Hallamaan olleen lähes paniikissa tuohon aikaan, kun hän pelkäsi saavansa saman kohtalon, kuin Viron tiedustelupäällikkö Neuvostoliiton miehittäessä maan 1940. NKVD-upseeri oli marssinut suoraan Viron tiedustelupäällikön työhuoneeseen ja muitta mutkitta ampunut hänet työpöytänsä taakse.

Syyskuun lopulla Suomen tiedustelupäämajaan Mikkeliin saapuivat valvontakomission edustajat. Heille uskoteltiin, että kaikki materiaali oli poltettu kahden päivän kokkotulilla, todisteena oli kasa tuhkaa. Itse asiassa he seisoivat luokkahuoneen opettajakorokkeen alle piilotetun Neuvostoliitto-käsiarkiston päällä.

Suomalaiset upseerit kilpailivat siitä, kuka pystyy vetämään venäläisiä eniten nenästä. Asiamiestiedustelun johtajalta, majuri Yrjö Palkolta tiedusteltiin agenttien nimiä. Palko, entinen vakoojakoulun venäjänkielen opettaja, teeskenteli, ettei osannut venäjää. Merivoimajaoksen päällikkö komentajakapteeni Antti Leino puolestaan veti kassakaapistaan esiin valvontakomissiolle risaisen merikortin todeten: "Tässä kaikki", jonka jälkeen vahvassa humalassa ollut Leino poistui lounaalle.

Välit kiristyvät, kun ruotsalaiset eivät noudattaneet sopimustaan, vaan yrittivät saada haltuunsa koko materiaalin. Lopulta kiellettyään suomalaisilta tiedustelun suorittamisen maaperällään seurasi avoin välirikko Hallamaan ja ruotsalaisten kesken.

Ruotsiin siirretty tiedustelukalusto myytiin ruotsalaisille takaisinosto-oikeudella. Kaupan päälle Ruotsi sai "käyttö-ohjeina" koodeja ja avaamatonta materiaalia. Tosin Hallamaan ja ruotsalaisten välejä selvittämään lähetetty kenraali Öhquist, joka ummikkona meni lupaamaan koodit "ilmaiseksi" sai Suomeen palattuaan kuulla kunniansa. Lopulta Hallamaa ja Paasonen joutuivat poistumaan Ruotsista, kun tilanne kuumeni tarpeeksi. Loppu Stella Polaris -väki internoitiin ja palautettiin Tornioon marraskuussa 1944. Hallamaa ja Paasonen olivat hankkineet itselleen piilopirtin Pellosta, jossa he kuluttivat aikaansa mm. saunoen niin kovin joka päivä, että heidän isäntänsä oli tuskastunut jo ylettömästä saunan lämmityksestä.

Ennen poistumistaan Ruotsista Hallamaa piilotti Södertäljeen Hörningholmin linnaan valtaosan materiaalista. Väitetään ruotsalaisten polttaneen vuonna 1946 tiedustelumateriaalin. Osa Stella Polaris -materiaalista on vieläkin kateissa tai tuhoutunut, ilmeisesti vuosina 1960 - 1961. Epäselvää on, tuhosivatko ruotsalaiset todellakin materiaalin ja jos tuhosivat, niin kuvasivatko he sen ennen hävittämistä? Erään version mukaan Hallamaa olisi vienyt mikrofilmimateriaalia mukaansa Ranskaan. Kuitenkin Suomen sodanaikaista tiedustelumateriaalia löytyy monista arkistoista ympäri maailmaa mm. CIA:n keskusarkistoista.

Hallamaan oli lopullisesti poistuttava Suomesta toukokuun 9. 1945, kun Valpo alkoi pidättämään tiedusteluväkeä. Hallamaa antoi Valpolle vinkin, että oleskelee Pohjois-Suomessa ja tämän jälkeen hän käveli Turussa matkustajalaivaan. Paasonen ja Hallamaa siirtyivät Ranskan tiedustelun palvelukseen everstien vakansseille, jossa he työskentelivät reilun vuoden. Neuvostoliitto itsensä Molotovin välityksellä yritti saada herroja luovutetuksi itään, niinpä ranskalaisille tuli hoppu siirtää everstit Paasonen ja Hallamaa miehitysalueelleen Saksaan. Nyt Molotoville voitiin ilmoittaa, että he ovat poistuneet Ranskasta ja näin ollen heitä ei voida luovuttaa.

Sillä välin Suomessa lakkautettiin Hallamaan eläkkeenmaksu ja vaadittiin, että hänen on ilmoittauduttava Suomessa, jotta eläkettä voidaan uudelleen alkaa maksamaan. Hallamaa toteaa Joppe Karhusen haastattelemana: "Sama kuin olisin tilannut lentolipun suoraan Moskovaan".
 
Ehkä ilmailusta kiinnostuneet tiesivätkin jo, että naapurin pudottamasta Kalevasta oli tietoa radiotiedustelullamme enemmän kun yleisesti annettiin ymmärtää.
Reino Hallamaa ja Päämajan radiopataljoona tiesivät todellakin yllättävän paljon, ja josta oli korvaamaton apu mm. Raatteentien tapahtumien kulkuun. Sillä naapurin radioliikenne paljasti heidän aikeensa hyvissä ajoin ja osasimme varautua paremmin tulevaan, kuten naapurin radioliikenne mottien aikana ja heidän täydennys pudotuksien öisten merkkitulien merkitykset. Tämän ansiosta usen täydennykset tippuivat Suomalaisten käsiin, tai jopa harmittavimmillaan joukkojen väliin, ja niitä ei kumpikaan voinut noutaa, mahdollisen luotisateen vuoksi.
Toden totta. Radiotiedustelulla oli myös suuri rooli 1942-1943 Suomenlahdelle lähetettyjen torjuntalentojen onnistumisessa. On harmillista, että niinkin tärkeä organisaatio on jäänyt varjoon muiden rinnalla.
stella3.jpg

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta yllä. Suosittelen lämpimästi.
 
Niimpä,

Siteeraus kirjasta operaatio Stella Polaris opuksesta;
"kesäkuussa 1944 suurhyökkäyksen torjunnassa laivueella oli käytössään vain kymmenen Me-109. Hävittäjälentolaivue 24 pudotti silti torjuntataisteluissa 240 viholliskonetta ja kuusi tähystyspalloa.
Laivueen kokonaisvoitot nousivat 877 ilmavoittoon, hintana oli 38 omaa konetta ja 18 oman lentäjän menetys."

:cool:
 
Niimpä,

Siteeraus kirjasta operaatio Stella Polaris opuksesta;
"kesäkuussa 1944 suurhyökkäyksen torjunnassa laivueella oli käytössään vain kymmenen Me-109. Hävittäjälentolaivue 24 pudotti silti torjuntataisteluissa 240 viholliskonetta ja kuusi tähystyspalloa.
Laivueen kokonaisvoitot nousivat 877 ilmavoittoon, hintana oli 38 omaa konetta ja 18 oman lentäjän menetys."

:cool:
Scientia potentia est.
 
Vietnamin ilmasodasta on kirjoitettu paljon. Yksi hyvä teos on Robin Oldsin muistelmat. Kirjoittaneet Christina Olds ja Ed Rasimus. Rasimus on kirjoittanut myös omista kokemuksistaan F-105- ja F-4 -pilottina.

Tuttuja kirjoja. Tämän olen yleisen kirjaketjussa nostanutkin esiin, mutta sietänee myös mainita täällä. Sanoisin että tässä on ehdottomasti kattavin teos Vietnamin sodan ilmataisteluista. Aihetta tarkastellaan nimenomaan tuolloisten hävittäjätaktiikoiden näkövinkkelistä.

2.jpg

Sitten taas jos olette kiinnostuneet itse Top Gun -koulun vaikutuksesta ja Vietnamia seuranneesta parista vuosikymmenestä, niin Robert Wilcoxin kirjat ovat lyömättömiä.

3.png 5.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Pieni tietopaketti kotimaisen radiotiedustelun synnystä hieman typistettynä:

Lähde : Pohjois-Kymenlaakson Asehistoriallinen Yhdistys ry.
RADIOTIEDUSTELUN SYNTY SUOMESSA JA SEN KEHITTÄJÄ REINO HALLAMAA
Suomen tiedustelu ja nimenomaan radiotiedustelu oli maallemme sotavuosina elintärkeää - jopa voisin sanoa, että yksi Suomen pahemmalta pelastanut osatekijä. Monien venäläisten hyökkäyksien aika ja paikka saatiin selville radiotiedustelun kautta ja näin voitiin keskittää mm. Ihantalassa 1944 yli 20 patteriston ja heittimien tuli hyökkäyksen lähtöasemiin. Radiotiedustelun nojalla voitiin heikentää jotain lohkoa, kun tiedettiin mistä vihollinen yrittää hyökätä ja siirtää vahvennukset hyökkäyksen eteen, näin mm. Talvisodan mottitaisteluissa. Radiotiedustelun tehtävänä, niin kuin muunkin sotilaallisen tiedustelun, on toimia operatiivisen osaston silmänä. Operatiivisen osaston laatiessa puolustusta tai hyökkäystä, on heillä silloin valtit kädessä, kun vihollisesta on mahdollisimman tarkat tiedot. Radiotiedustelu kasvoi Talvisodan 75 henkilöstä Jatkosodan aina 1 000 mieheen ja naiseen. Kun lisänä vielä oli 300-miehinen Ilmavoimien radiotiedustelupataljoona, niin Suomessa oli maan kokoon nähden huomattavan suuri radiotiedustelu.

Suomen radiotiedustelun voidaan sanoa syntyneen vuonna 1916 Lockstedtin leirillä, missä pieni joukko jääkäreitä sai viestikoulutusta. Ja toimihan sisällissodamme aikana Helsingissä radioasema, joka lähetti tiedustelutietoa punaisesta Helsingistä Valkoisen armeijan päämajaan. Axel Tigerstedt puolestaan kuunteli punaisten lennätinlinjoja ja selvitti vastusmittauksella kiskoista missä Punakaartin junat liikkuvat. Mutta kaikki tämä oli vasta näpertelyä siihen nähden mitä tulevaisuus toi tullessaan.



Suomen radiotiedustelu luodaan
Kadettikoulusta aktiiviluutnanttina päästyään 1927 hän joutui ilmoittautumaan yleisesikunnassa ulkomaanosaston päällikön eversti Tuompon luona, joka antoi hänelle käskyn luoda suomalainen radiotiedustelu. Palveluspaikaksi tuli 14.6.1927 alkaen yleisesikunnan tilastotoimisto, mikä oli tiedustelutoimiston salanimi.

radtied03.jpg
Hallamaa joutui kovan paikan eteen, koska hänen oli selvitettävä mitä radiotiedustelu pitää kokonaisuudessaan sisällään. Eversti Erik Malberg oli nyt Hallamaan esimies ja määräsi hänet kolmeksi kuukaudeksi Saksaan pääesikuntaan oppia saamaan. Hallamaa sai stipendin pääesikunnasta, jonka Malberg hänelle järjesti. Nyt Hallamaalle suotiin mahdollisuus komennuksen jälkeen tutustua ja luoda suhteita muihin tiedustelulaitoksiin kahdessa maassa. Hallamaa tutustui kuitenkin virallisesti kuudessa maassa radiotiedusteluun: Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Italiassa, Tshekkoslovakiassa ja Puolassa. Lisäksi Hallamaa loi suhteita vielä Unkarin, Ranskan ja Baltian maiden kuin myöhemmin myös Ruotsin tiedusteluväkeen.

Itävallassa Hallamaa pyrki ja pääsi professori Fieglin oppilaaksi. Kyseinen professori oli oman aikansa radioguru, joka oli julkaissut pari teosta salakirjoittamisesta, tosin jälkimmäisen teoksen saksalaiset osti Fiegliltä 100 000 shillingillä niin ettei sitä saatu julkistaa. Jälkimmäinen osa käsitteli nimenomaan koodien avaamista.

Hallamaa oli innokas oppimaan ja hän edistyi nopeasti. He keskustelivat Wienin kahviloissa ja ravintoloissa radiotiedustelusta. Hallamaa tarjosi herra Fieglille kalliit ruuat ja vastalahjana hän sai ensiarvoisen tärkeää tietoa. Fiegl puhui innoissaan ja Hallamaa kirjoitti kaiken kuulemansa huolella ylös muistivihkoihinsa. Hallamaa muisteli myöhemmin kuukauden ajan olleen Itävallassa saamassa Fieglin oppia, joka tuli maksamaan 300 silloista dollaria ruuan muodossa, mutta hän sai julkaisemattoman teoksen tallennettua kokonaisuudessaan muistivihkoonsa.

Hallamaa kävi siis kovaa kauppaa selvitettyjen koodiavaimien kanssa. Puolan tiedustelupäällikkö suhtautui aluksi pidättäytyvästi pienen Suomen Hallamaata kohtaan. Asenne muuttui yli-innokkaaksi, kun he tekivät venäläisten radiosanomien vaihtoja keskenään ja Hallamaa laittoi yhden viestin ikään kuin vahingossa avattuna viestien sekaan. Siitä seurasi hedelmällistä yhteistyötä aina Puolan kaatumiseen asti.

Matka jatkui Italiaan, josta tarkoitus oli hankkia Suomen nuorelle puolustuslaitokselle peilausautoja. Italialaiset eivät aluksi olleet innokkaita luovuttamaan autoja, joten suomalaisille luvatut autot olikin annettu Italian omalle sotaväelle. Hallamaalle luvattiin ulkomaille sotatarvikkeita myyvän SIATAM:in (Italian ase- ja varustelukeskusjärjestö) toimesta tilaisuus tutustua autoihin Italian radiolaboratoriossa, mutta esittelyn alkaessa esittelijälle tuli kutsu puhelimeen ja hän vielä unohti sen jälkeen koko asian. Nyt Reino pääsi tutkimaan autoja sisältä käsin kamera kädessään, mutta valpas vartiomies nappasi hänet ja kyyditys putkaan oli edessä, etenkin kun vartioissa ei ollut ketään kuka olisi ymmärtänyt saksaa. Seuraavana päivänä asiat selvisivät ja vakoilijaksi luultu Hallamaa sai osakseen ylitsevuotavaa palvelua, kun pahoillaan olevat italialaiset paikkasivat erehdystään luvaten Suomeen peilausautoja.

Radiotiedustelu kehittyy
Venäläisillä oli suuri laivastoharjoitus lähellä Suomen aluevesirajaa. Hallamaalla oli tähystäjä Hansa -meritiedustelukoneessa, josta tähystettiin Punalaivaston liikkeitä. Aina kun radiolla annettiin uusi kurssi laivoille, niin kuunteluasema nappasi salakielisanoman talteen ja tätä vertaamalla tähystäjän havaintoon saatiin salaus aukeamaan. Myös Hallamaa itse oli kalastusveneessä seuraamassa Punalaivaston liikkeitä valokuvaten laivoja lähietäisyydeltä. Taistelulaiva Marat ei mahtunut yhteen kuvaan, joten Hallamaan täytyi ottaa kolme kuvaa - niin lähellä he olivat laivaa. Vuodesta 1934 alkaen olivat Punalaivaston radiosanomat luettavissa.

Taistelu määrärahoista
Niukoista määrärahoista oli kilpailu kovaa, joten Hallamaan oli tehtävä oma työnsä tunnetuksi päättävissä elimissä aina entistä presidentti Ståhlbergiä myöden. Hän kierteli sinnikkäästi eri tahoilla vuonna 1929 esittelemässä radiotiedustelun hyötyä. Väinö Tannerin hän sai puolelleen kerrottuaan, että voi avata diplomaattipostia, jota liikkuu paljon radioaalloilla. Vuonna 1929 Hallamaa ylennettiin kapteeniksi.

Koodien avaaminen ja selvittäminen
On selvää, että avaamiseen tarvitaan useita vastapuolen viestejä, jotta voidaan avata (repiä) auki vastapuolen koodit. Sota-aikana viestejä tuli jatkuvalla syötöllä. Majuri Erkki Pale mainitsee, että suurin apu oli jonkin tutun aseman lähettämät sanomat, jotka alkoivat aina samalla tavalla. Yhdysvaltain diplomaattisähkeet alkoivat yleensä sanoilla top secret, joten radiotiedustelun diplomaattijaoksessa oli helpompaa avata sanomat auki, kun voitiin aina sanoman alkuun sijoittaa nuo sanat. Samoin venäläisten divisioonien lähettämät viestit alkoivat samalla kaavalla ja päättyivät komentajan allekirjoitukseen. Kun tiedettiin komentajan nimi, niin sijoittamalla sen viestin loppuun, viesti aukesi. Sitten kun tunnettiin kohdemaan (Venäjän) kieli hyvin, niin tiedettiin mitkä sanat esiintyivät yleisemmin kielessä. Näin matemaatikot taas laskivat todennäköisyyksiä jne.

Itse avaaminen vaati paljon loogista päättelyä ja kielituntemusta, kuin myös laajaa matematiikkaa. Viestithän olivat pelkkiä numeroita ja numerojonoja. Venäläiset koodit olivat listattu helppoihin ns. kakkos-, nelos- ja viitoskoodeihin. Maaja merivoimilla oli omat koodiavaimensa. Koodin nimitys johtui siitä kuinka monen numeron sarja vastasi aina yhtä merkkiä. Esim. neloskoodissa neljänumeroinen luku vastasi yhtä merkkiä, kun kakkosissa yhtä merkkiä vastasi vain kaksinumeroinen luku.

Filosofian maisteri Erkki Pale johti koodien purkamista kapteenina sota-aikana Sortavalassa vanhassa vajaamielisten lasten hoitolaitoksessa. Venäjän kielen tulkeissa oli monia emigrantteja vallankumouksen ajalta, mm. pianotaiteilija Cyril Szalkiewicx.

Sodan tuulet lähestyvät
Tultaessa 1930-luvun lopulle, eetterissä oli kuhinaa, kun diplomaattisanomia lähetettiin ympäri maailmaa. Talvisodan aattona majuriksi ylennetyn Hallamaan radiotiedustelijat sieppaavat venäläisten sanoman, jossa annetaan hyökkäyskäsky Suomeen. Sanomassa käsketään panssariprikaatin edetä Rautuun. Hallamaa kiirehtii operatiivisen osaston päällikön eversti Airon luokse, joka epäilee viestin aitoutta, mutta vie sen Marsalkalle. Marsalkka tulee kysymään Hallamaalta, että seisooko majuri viestin takana. Hallamaa vastaa takaavansa viestin aitouden ja ilmoitti radiohiljaisuuden lakanneen juuri. Neuvostoliiton Itämerenlaivaston alukset lähettivät toisilleen sanomaa FAKEL (soihtu) koko sotaa edeltäneen yön. Radiohiljaisuuden päättyminen oli klassinen hyökkäyksen merkki 1. maailmansodan ajalta. Kenraali Oesch vastusti tiedon oikeellisuutta tulevasta hyökkäyksestä, sillä hän epäili, ettei kukaan voi lähettää radioitse noin tärkeää tietoa.

Talvisota
Majuri Hallamaa toimi Talvisodassa toisen tiedustelutoimiston päällikkönä. Sota syttyi Oeschin epäilyistä huolimatta, kun Antinpäivän aamuna Puna-armeija tunkeutui maahamme.

Sodan yksi kuuluisimpia taisteluita päättyi radiotiedustelun ansiosta voitokkaasti, kun eversti Siilasvuolle oli ajoissa ilmoitettu, että venäläinen 44. divisioona on kokonaisuudessaan Raatteentiellä. Siilasvuo sai aloitteen ja pystyi toimimaan itselleen edullisesti.

Suomalainen radiotiedustelu sai auki Laatokan-Karjalan mottien radioliikenteen, joten vastatoimet onnistuivat helposti. Venäläiset ilmoittivat radiolla motteihin millaisia merkkitulien tulee olla huoltolentoja varten, niin pimeällä lentäjät pudottavat täydennystä. Pimeällä suomalaisten puolella paloi myös merkkitulia ja huolto leijui korpisoturiemme käsiin. Ruotsalainen matematiikan tohtori Arne Beurling tuli vapaaehtoisena Talvisotaan, jossa hän sai oppia radiotiedustelusta, mutta myös antoi suureksi hyödyksi oman matemaattisen nerouden Suomen radiotiedustelulle. Myöhemmin on amerikkalaisessa kirjallisuudessa erheellisesti annettu kaikki kunnia Arne Beurlingille Suomen radiotiedustelun aikaansaannoksista.

Koko Talvisodan aikana päämajan operatiivinen osasto sai käyttöönsä 4 046 tiedusteluilmoitusta, joista valtaosa oli radiokuuntelun ansiota.

Välirauha
Suomen radiotiedustelu oli osoittanut kykynsä, joten ruotsalaiset, jotka vasta aloittivat koko tiedustelumuotoa, olivat syystäkin kiinnostuneita suomalaisten osaamisesta. Ruotsin radiotiedusteluorganisaatio lyötiin lukkoon tosin vasta elokuussa 1940. Hallamaa vaihtoi venäläisten salakirjoitusavaimia ruotsalaisten kanssa radiolähettimiin - näin molemmat palvelivat toisiaan. Suomalaiset saivat sata uutta amerikkalaista RCA-radiolaitetta tässä vaihtokaupassa.

Suomalaisten saama tiedustelutieto oli kovaa valuuttaa kansainvälisillä markkinoilla, joten sitä todella käytettiin hyväksi. Mainittava on, että Suomen radiotiedustelu rahoitti itseänsä myymällä tietojaan ja osaamistaan.

Jatkosota
Vuonna 1941 Hallamaa ylennettiin everstiluutnantiksi ja nimitettiin päämajan radiopataljoonan komentajaksi. Suomalaiset pystyivät hyökkäysvaiheen aikana lukemaan noin 80 prosenttia vihollisen armeijaportaan ja divisioonien välisestä liikenteestä. Paikoin Suomen operatiivisella johdolla oli paremmat tiedot vihollisesta kuin omista joukoistaan.

radtied04.jpg


Marski vierailulla Vaalijalassa Sortavalassa.


radtied10.jpg


Adjutantti Erik Sallavuo ja Hallamaa vuonna 1942 Sortavalassa.

Sortavalaa puolustanut 168. divisioonan komentaja eversti Bondarev oli avaajien suosikki, koska hänen tilanneselostuksensa radioitse ylemmälle taholle olivat säännöllisiä, perusteellisia ja systemaattisia. Näiden viestien avulla aukesi kymmeniä muita viestejä päivittäin.

Radiotiedustelussa myös tehtiin virheitä, kuten syksyllä 1941, kun innokkaat tiedustelijat kehottivat venäläisellä koodilla Punalaivastoa antautumaan. Tämä aiheutti koodin vaihtumisen, radioliikenteen vähenemisen ja siirtymisen toiselle aallonpituudelle. Näin ollen tiedustelutiedot Punalaivastosta vähenivät oleellisesti. Toinen virhe oli julkaista liian yksityiskohtaisia tietoja liikennekone Kalevan alasampumisesta, koska tiedot olivat peräisin Punalaivaston radioliikenteestä. Näin venäläisille on täytynyt tästäkin selvitä, että Suomessa pystytään avaamaan heidän radioliikennettään.

radtied07.jpg


Suomalaiset vaihtoivat tiedustelutietoaan japanilaisten kanssa, jolloin he saivat mm. venäläisten idän puolen koodiavaimet. Vuoden 1941 lopulla venäläiset tekivät käsittämättömän teon. He käänsivät idän koodit länteen ja lännen itään. Näin radiotiedustelumme avasi käden käänteessä vihollisen koodatut viestit. Saksalaisten silmissä suomalaisten koodinavaustaito aiheutti hämmästystä. Japanilaisilta suomalaiset eivät salanneet mitään, mutta saksalaisten kanssa koodien vaihto ei toiminut kitkattomasti, koska saksalaiset itse pyrkivät salailuun ja epärehellisyyteen.

Suomalaisten ensimmäinen loistaminen saksalaisten silmissä tapahtui, kun saksalaisten pohjoisen ryhmän panssarikärki katosi Leningradin itäpuolella lähellä Tihvinää. Venäläiset olivat pistäneet kärjen mottiin ja valmistautuivat sen tuhoamiseen, mutta Suomen radiotiedustelu nappasi karttapisteet venäläisten viestistä. Saksalaiset eivät voineet kuin ihmetellä suomalaisten kerrottua, missä heidän kadonneet panssarinsa ovat. Niinpä kuljetuskoneet lensivät mottiin huollon ja panssarit pääsivät murtautumaan ulos. Hallamaalle myönnettiin EK1 eli 1. luokan rautaristi. Ristiä vastaanottaessaan Hallamaa katsoi ristiin ja tuumasi: "paljonkohan tästä maksetaan, kun sota on hävitty?" Paikalla ollut kenraali Waldemar Erhfurth hymyili hivenen hänen kommentilleen.

radtied05.jpg


Kuunteluhuone vunna 1942 Sortavalan Vaalijalassa.

Talvella 1941-42 ilmavoimat saivat radiotiedustelulta jo päivittäin Neuvostoilmavoimien omakonetunnukset. Joulukuun kuudentena päivänä 1941 Englanti alusmaineen julisti Suomelle sodan. Yhdysvallat sähkötti Helsingin lähetystölleen Kanadan, Australian, Uuden-Seelannin ja Intian sodanjulistukset Suomelle. Hallamaa sai sähkeiden alkuperäiset tekstit ulkoministeriöltä ja salakirjoitetut tekstit Posti- ja lennätinlaitokselta. Mikkelissä sijaitseva yli 40 erikoismiehen diplomaattisähkeiden avausryhmä selvitti koodin. Vuoden 1942 keväällä Suomi kykeni lukemaan Yhdysvaltain salaisimmatkin sähkeet, eli ns. "Strip-koodia".

radtied09.jpg


Suomalaiset lukivat sujuvasti myös Brasilian, Portugalin, Romanian, Serbian, Vatikaanin ja Vichyn Ranskan radioliikennettä. Turkin radioliikenteeseen Suomi pääsi käsiksi Unkarin avulla ja kykeni muun muassa seuraamaan myöhemmin liittoutuneiden Teheranin huippukokousta.

Saksalaiset pyysivät suomalaisilta apua uusien koodien purkamisessa, joten Hallamaa lähti Saksaan muutaman etevän koodinmurtajan kanssa. Näennäisesti töitä muutaman päivän tehtyään Hallamaa pyysi saksalaisilta kahta heidän uusimmista radiosuuntimoistaan. Saksalaiset antoivat pakon edessä omat ainoansa suomalaisille, jotta he saivat venäläisten koodiavaimet.

Mannerheim oli Airon kanssa tutustumassa radiotiedusteluyksikköön Sortavalassa, kun viestinavaajat saivat avattua pahaenteisen viestin koskien vihollisen isoa hyökkäystä. Marski vakavoitui silminnähden luettuaan viestin ja kysyi Airolta mitä tehdään. Airo katsoi viestiä ja vastasi venäjää osaamattomana viileästi: "Ei huolta, viesti on viiden minuutin päästä Nihtilällä Mikkelissä ja hän kyllä hoitaa homman". Tämän kuultuaan Marski rauhoittui heti.

Vuonna 1944 Hallamaa ylennetään everstiksi ja hän saa puhuttua itselleen tiedusteluosaston päällikkyyden, kun edeltäjä Eversti Somerto on Saksassa vierailulla. Hallamaasta on kirjoitettu, että hän osasi olla tarvittaessa häikäilemätön. Jukka Rislakki kirjoittaa mm. että Hallamaa saattoi pitää pistoolia pöydällä sanojensa painoarvoa lisäämään, kun hän puhutteli sotaaikana uutta tulokasta. Ymmärrettävä on tietysti mitä lavertelu voi aiheuttaa tuollaisissa tehtävissä. Erkki Sutela mainitsi, ettei heillä päämajassa ollut mitään asiaa Hallamaan osastolle, niin salaista se oli.

radtied08.jpg


Marskin eliminoimiseksi oli lähetetty desanttiryhmä, joka jäi kiinni. Desanttien radiolla tilattiin täydennykseksi herkkuja, kuten hanhenmaksaa ja viskiä. Kuvassa Hallamaa ja tiedusteluosasto 1:n päällikkö UA Käkönen (keskellä) ja Paavo Visa

Kesäkuun 20. 1944 radiotiedustelu sieppaa Puna-armeijan panssarien viestin, jossa ilmoitetaan vaunujen olevan Viipurissa. Päämajasta tiedustellaan Viipuria puolustavan IV armeijakunnan komentajalta, Pappa-Laatikaiselta, että miten on. Komentaja on tietämätön Viipurin menetyksestä ja ihmettelee miten Päämaja voi tietää asiasta, kun hän ei tiedä.

Kaukopartiot ja radiotiedustelu
Lukuisat kaukopartiomatkat olisivat päättyneet partiomiehille tuhoisasti, jollei radiotiedustelumme olisi kyennyt avaamaan vihollisen radioliikennettä. Venäläiset ilmoittivat väijytyspaikkansa, takaa-ajajien sijainnit ja kulkusuunnat radiolla ylempiin portaisiinsa. Viestit napattiin saman tien Suomessa ja avauksen jälkeen välitettiin partiolle sen mukaiset toimintaohjeet. Kaukopartio sai kyynelradiollaan ohjeet minne kulkea ja välttää kontaktit suurempien vihollisjoukkojen kanssa. Kaukopartiokersantti, Mannerheim-ristin ritari, Paavo Suoranta totesi: "Ne olivat elinehtoja: kyynelradio ja Hallamaan radiotiedustelu".

radtied06.jpg


Hallamaa (toinen vas.) tutustumassa kaukopartio-osasto Vehniäiseen. Majuri Vehniäinen toinen oikealta.

Saattue pq18:n kohtalo
Vuonna 1942 Sortavalan kuunteluasemalla muuan aliupseeri sai kirjoitettua seikkaperäisen ja pitkän venäläisten ilmavoimien sanoman ylös. Työvuorossa ollut koodinavaaja katseli sitä aikansa ja todettuaan sen olevan epämääräinen ja se oli vielä otettu verkosta, minkä kuuntelu ei kuulunut kuvaan, niin viesti joutui paperikoriin. Samalla oli kuunteluaseman päällikkö kapteeni Erkki Pale lähdössä lomalle ja junan lähtöä odotellessa hän sattui poimimaan paperikorista liuskat ylös. Matemaatikkona hän totesi heti, että salakirjoitus on yksinkertaista tavallista venäläistä ns. kakkoskoodia. Heti aukesi muutama sana mm. Tirpits, Sher ja Norwegija. Päällikkö istui alas, koska aikaa oli ja saksalaisten taistelulaivojen maininta venäläisten alemman portaan viesteissä herätti mielenkiinnon. Viestistä alkoi avautumaan laivojen nimiä, päivämääriä ja pituus- ja leveysasteita. Sanoma aukesi melko nopeasti ja siinä ilmoitettiin seuraavaa: Saksalaisten laivojen sijainti ja ilmavoimien ryhmittely Norjassa, Liittoutuneiden laivareitti aikatauluineen lähtösatamasta Murmanskiin. Sanomasta selvisi myös rahti- ja saattoaluksien määrät. Hitler kysyi kuultuaan saattueesta ennakkoon: "Wovon stammt der Spruch?" eli mistä tieto saattueesta oli saatu. Saatuaan vastauksen Suomen radiotiedustelulta, niin hän sanoi: "Suomen radiotiedustelun on saatava kaikki mitä se tarvitsee". Todettakoon, että saksalaiset upottivat 40 aluksesta 12 rahtilaivaa, tankkerin ja ampuivat alas 5 Hurricane -hävittäjää. Saksalaiset menettivät 3 U-venettä ja 40 pommikonetta. Liittoutuneille aiheutettu materiaalinen tappio oli valtava: panssarivaunuja, ammuksia, lentokoneita jne. Se, että Puna-armeijalle aiotut aseet menivät Jäämereen, helpotti tietysti osaltaan myös Suomen rintamilla taistelevia omia joukkojamme. Huomioitavaa on myös, että kolmeen kuukauteen ei Venäjälle lähetetty yhtään saattuetta PQ18: n kokeman tappion jälkeen. Erkki Paleen kirjassa mainitaan, että sanoman olisi napannut myös kaksi muuta suomalaista kuunteluasemaa.

Ilmavoimat saavat oman radiotiedustelunsa
Ilmavoimien itsenäinen radiotiedustelu alkoi komppaniatasolla 21.10.1942, mikä laajennettiin pataljoonaksi 15.3.1944. Pataljoona käsitti 300 venäjänkielentaitoista miestä.

Ilmasodassa radiotiedustelumme avasi punalentäjien keskustelun ja käänsi sen suomalaislentäjien hyödynnettäväksi reaaliajassa. Näin esimerkiksi tiedettiin missä oli vihollisen suurimmat voimat ja ennen kaikkea heidän aikeensa, jolloin voitiin ohjata suomalaiset lentäjät oikeisiin asemiin. Ennakkovaroitukset Helsingin suurpommituksista saatiin myös radiotiedustelun kautta, kun neuvostoilmavoimat aloittivat suunnattoman radioliikenteensä. Suomessa oli totuttu kuuntelemaan ADD:n taajuuksia, sillä minne nämä Neuvostoliiton kaukoilmavoimat saapuivat, niin siellä yleensä alkoi suurhyökkäys tms. Esim. Veliyke Luki ja Narvan rintaman hyökkäykset.

Oma salakirjoitus
Hallamaa testasi vuonna 1943 omien salakirjoittajien taidot, kun hän antoi nipun salattuja sanomia Erkki Paleelle, joka tuolloin johti avausryhmää Sortavalassa. Viikon päästä Pale palasi Mikkeliin ja meni salakirjoitusosastolle. Osasto hiljeni, kun hän astui sisään. Pale totesi: "Siinä ne on kaikki avattuina ja on näköjään Äänislinnan rautatiekuljetuksia koskevaa aineistoa". Salausnikkareille se oli kova isku, kun he kuvittelivat sinisilmäisyyttään, että heidän koodiaan ei avata.

Hallamaa kehitti jatkosodan loputtua sisäiseen radioverkkoon oman kaksinkertaisesti salatun koodin. Ei ole tietoa käytettiinkö sisäistä radioverkkoa koskaan. Se luotiin miehityksen varalle ja olisi toiminut kyynel- ja sotasaalis-Sever-radioiden voimalla.

Stella Polaris käynnistyy
Tiedustelu päällikkö Eversti Aladar Paasonen yhdessä alaisensa Hallamaan kanssa alkoivat valmistelemaan operaatio Stella Polarista, kun suurhyökkäyksen alettua ja linjojen petettyä Kannaksella säikäytti tilanne heidät toimimaan. Toimessa oli kyse pelastaa radiotiedustelun tieto ja osaaminen Ruotsiin ja tiedustelun jatkaminen Ruotsista käsin, jos Suomi miehitetään.

Kuin myös arkistot tuli viedä pois maasta 350 isoa arkkua, koska niissä olisi paljastunut liikaa ns. yhdysmiesten, asiamiesten ja Itä-Karjalassa avustaneiden paikallisten nimiä yms. Paasonen totesi arkistojen päätyvän auttamatta neuvostoliittolaisille, jos ne jätetään Suomeen. Olisihan niistä tiedoista äkkiä selvinnyt myös se, että kuinka hyvin suomalaiset saivat auki Puna-armeijan viestit.

Ilmeisesti Hallamaa ja Paasonen myivät länteen joitakin Neuvostoliiton koodeja, mahdollisesti omaan laskuunkin, kuin myös rahoittaakseen operaatiota. Ainakin USA:n, Japanin ja Ruotsin tiedustelun kanssa he tekivät kauppoja. Japanilaiset saivat 300 000 kruunulla materiaalia niin paljon, ettei se mahtunut heidän kassakaappiinsa. Roosevelt kielsi OSS:n agentteja ostamasta Neuvostoliittoa koskevaa materiaalia, koska presidentti piti epäsopivana ostaa tiedustelutietoa liittolaisestaan ja vielä Saksan rinnalla sotineesta Suomesta. Neuvostoliitto vakoili kyllä surutta koko sodan ajan Yhdysvaltoja. OSS:n asiamiehet ostivat materiaalia salaa valtionjohdoltaan, koska he näkivät sodan päättymisen jälkeen Neuvostoliiton vastustajanaan.

Syyskuussa 1944 Hallamaa käynnisti operaation. Ruotsiin lähti 700 - 800 miestä ja naista sekä noin 350 laatikollista kalustoa ja asiakirjoja. Loput asiakirjat poltettiin tai kätkettiin. Kaikki saatiin turvaan Valpolta ja entiseltä viholliselta.

U.A. Käkönen mainitsi Valpon kuulusteluissa Hallamaan olleen lähes paniikissa tuohon aikaan, kun hän pelkäsi saavansa saman kohtalon, kuin Viron tiedustelupäällikkö Neuvostoliiton miehittäessä maan 1940. NKVD-upseeri oli marssinut suoraan Viron tiedustelupäällikön työhuoneeseen ja muitta mutkitta ampunut hänet työpöytänsä taakse.

Syyskuun lopulla Suomen tiedustelupäämajaan Mikkeliin saapuivat valvontakomission edustajat. Heille uskoteltiin, että kaikki materiaali oli poltettu kahden päivän kokkotulilla, todisteena oli kasa tuhkaa. Itse asiassa he seisoivat luokkahuoneen opettajakorokkeen alle piilotetun Neuvostoliitto-käsiarkiston päällä.

Suomalaiset upseerit kilpailivat siitä, kuka pystyy vetämään venäläisiä eniten nenästä. Asiamiestiedustelun johtajalta, majuri Yrjö Palkolta tiedusteltiin agenttien nimiä. Palko, entinen vakoojakoulun venäjänkielen opettaja, teeskenteli, ettei osannut venäjää. Merivoimajaoksen päällikkö komentajakapteeni Antti Leino puolestaan veti kassakaapistaan esiin valvontakomissiolle risaisen merikortin todeten: "Tässä kaikki", jonka jälkeen vahvassa humalassa ollut Leino poistui lounaalle.

Välit kiristyvät, kun ruotsalaiset eivät noudattaneet sopimustaan, vaan yrittivät saada haltuunsa koko materiaalin. Lopulta kiellettyään suomalaisilta tiedustelun suorittamisen maaperällään seurasi avoin välirikko Hallamaan ja ruotsalaisten kesken.

Ruotsiin siirretty tiedustelukalusto myytiin ruotsalaisille takaisinosto-oikeudella. Kaupan päälle Ruotsi sai "käyttö-ohjeina" koodeja ja avaamatonta materiaalia. Tosin Hallamaan ja ruotsalaisten välejä selvittämään lähetetty kenraali Öhquist, joka ummikkona meni lupaamaan koodit "ilmaiseksi" sai Suomeen palattuaan kuulla kunniansa. Lopulta Hallamaa ja Paasonen joutuivat poistumaan Ruotsista, kun tilanne kuumeni tarpeeksi. Loppu Stella Polaris -väki internoitiin ja palautettiin Tornioon marraskuussa 1944. Hallamaa ja Paasonen olivat hankkineet itselleen piilopirtin Pellosta, jossa he kuluttivat aikaansa mm. saunoen niin kovin joka päivä, että heidän isäntänsä oli tuskastunut jo ylettömästä saunan lämmityksestä.

Ennen poistumistaan Ruotsista Hallamaa piilotti Södertäljeen Hörningholmin linnaan valtaosan materiaalista. Väitetään ruotsalaisten polttaneen vuonna 1946 tiedustelumateriaalin. Osa Stella Polaris -materiaalista on vieläkin kateissa tai tuhoutunut, ilmeisesti vuosina 1960 - 1961. Epäselvää on, tuhosivatko ruotsalaiset todellakin materiaalin ja jos tuhosivat, niin kuvasivatko he sen ennen hävittämistä? Erään version mukaan Hallamaa olisi vienyt mikrofilmimateriaalia mukaansa Ranskaan. Kuitenkin Suomen sodanaikaista tiedustelumateriaalia löytyy monista arkistoista ympäri maailmaa mm. CIA:n keskusarkistoista.

Hallamaan oli lopullisesti poistuttava Suomesta toukokuun 9. 1945, kun Valpo alkoi pidättämään tiedusteluväkeä. Hallamaa antoi Valpolle vinkin, että oleskelee Pohjois-Suomessa ja tämän jälkeen hän käveli Turussa matkustajalaivaan. Paasonen ja Hallamaa siirtyivät Ranskan tiedustelun palvelukseen everstien vakansseille, jossa he työskentelivät reilun vuoden. Neuvostoliitto itsensä Molotovin välityksellä yritti saada herroja luovutetuksi itään, niinpä ranskalaisille tuli hoppu siirtää everstit Paasonen ja Hallamaa miehitysalueelleen Saksaan. Nyt Molotoville voitiin ilmoittaa, että he ovat poistuneet Ranskasta ja näin ollen heitä ei voida luovuttaa.

Sillä välin Suomessa lakkautettiin Hallamaan eläkkeenmaksu ja vaadittiin, että hänen on ilmoittauduttava Suomessa, jotta eläkettä voidaan uudelleen alkaa maksamaan. Hallamaa toteaa Joppe Karhusen haastattelemana: "Sama kuin olisin tilannut lentolipun suoraan Moskovaan".


Eikös noita kuunteluasemia ollut myös monissa lähetystöissä ulkomaillakin ja tämä varmasti helpotti maailmanpalon etenemisen seuraamista?
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Back
Top