Ilmatorjunta

Roskaa. Ohjus on aina nopeampi ja tarkempi kuin yksikään lentäjä tai lentokone.

Tarkempi olisi sanoa että ohjus on hetkellisesti nopeampi kuin sen kohteena oleva lentokone.

Kaiken takana on yksinkertainen konsepti siitä ettei ohjus pysty ylläpitämään moottoriaan ikuisuuksia, vaan sen maksimikantama ja nopeus ovat kummatkin riippuvaisia ohjuksen mukana kantamastaan polttoaineesta. Tyypillisesti (hävittäjän kantama ilmatorjunta)ohjus kuluttaa kaiken polttoaineensa noin 5-10 sekunnissa riippuen ohjuksesta ja sen koosta jonka jälkeen ohjus alkaa tasaiseen tahtiin menettämään nopeuttaan. Myös kaikki ylimääräinen kohteen tekemä liikehdintä missään vaihessa lentoa vähentää ohjuksen maksimikantaa ohjuksen tehdessä korjausliikkeitä lentorataansa. Näinollen ohjus joka on mahdotonta väistää n. 20km päästä voi olla täysin väistettävissä n. 60km päästä siitä yksinkertaisesta syystä että ohjus on joko liian hidas saavuttamaan poispäin lentävää konetta, tai se ei pysty kääntämään itseään tarpeeksi nopeasti saavuttaakseen kaartavaa konetta.

Tähän perustuu se idea liikehtimiskyvystä. Huviksesi voit lastentarhatason absoluuttisien totuuksien sijasta laskea kuinka kauan julkisista lähteistä annetuilla amraamin arvoilla kestää lentää vaikka 80km päähän, ja sen jälkeen laskea kuinka kauas kohteena oleva kone pääsee ohjuksesta lentäen nopeudella 1200-2000km/h poispäin tulevasta ohjuksesta. K. lasku on hieman yksinkertaistettu eikä mieti mm. häiveen ja sensorien välisiä ongelmia kuten kuinka lähelle häivekone uskaltaa kohdettaan lentää varmistaakseen ettei kohde pysty torjumaan hyökkäystä yksinkertaisesti lentämällä poispäin, ja kuinka läheltä muut sensorit (lämpöjälkeä mittaavat järjestelmät) pystyvät vuorostaan tunnistamaan häivekoneen. Muitakin ongelmia on, kuten doppler-tutkan hämääminen lentämällä 90 asteen kulmassa tutkavaroittimessa näkyvää säteilyä kohti jolloin kone saattaa jopa kokonaan kadota tutkasta. Kaikki tämäkin ajattelu kuitenkin olettaa että kumpikin kone pystyy tunnistamaan toisensa viholliseksi 100% todennäköisyydellä, viiveettä, jokaisella eri sensorillaan.
 
^Ylläolevaan viitaten, useamman kerran irakilaiset hävittäjät (etenkin MiG-25:t) selvisivät laukaistuista Sparrow- Amraam ja jopa Phoenix-ohjuksista yksinkertaisesti kääntymällä pois ja lentämällä pakoon.
 
Vielä täydennyksenä edellisiin, jos ohjuksen nopeus on vaikka 3,5 machia, niin kääntöympyrän säde on muuten melkoinen. Kohteena oleva kone saattaa tehdä jotain muutakin kuin lentää vain suoraan eteenpäin.
 
Pystyäkseen väistämään ohjuksen se täytyy lentäjän nähdä. Useamman kymmenen kilometrin päästä ammuttu BVR ohjus on tässä suhteessa vähän erilainen uhka kuin WVR etäisyyksiltä koiratappelussa ammuttu ohjus. Jälkimmäisessä tapauksessa lentäjä saattaa nähdä sen ohjuslaukaisunkin, ja näin osaa ajoittaa väistön oikein.
 
Käytännössä jokainen lentokoneen nykypäiväinen uhka on enemmän tai vähemmän torjuttavissa liikehtimiskyvyllä, oli kyse sitten maasta tai ilmasta ammutusta ohjuksesta tai kuulasta.

Eppäillä soppii... Jotkut ye-ilmatorjuntaupseerit väittävät, ettei ohjusta voisi väistää, hämätä kyllä...
Toivoisinkin perusteluja ja keinoja, miten lentokone ohjuksen väistää. :confused:

Roskaa. Ohjus on aina nopeampi ja tarkempi kuin yksikään lentäjä tai lentokone.

Näinkin voi ajatella, vaikka täällä täystyrmäys tuleekin... ;)
 
Täällä tulikin hyviä perusteluja, joita en ollut huomannut ennen kuin postasin edellisen viestini.

Tarkempi olisi sanoa että ohjus on hetkellisesti nopeampi kuin sen kohteena oleva lentokone.

Kaiken takana on yksinkertainen konsepti siitä ettei ohjus pysty ylläpitämään moottoriaan ikuisuuksia, vaan sen maksimikantama ja nopeus ovat kummatkin riippuvaisia ohjuksen mukana kantamastaan polttoaineesta. Tyypillisesti (hävittäjän kantama ilmatorjunta)ohjus kuluttaa kaiken polttoaineensa noin 5-10 sekunnissa riippuen ohjuksesta ja sen koosta jonka jälkeen ohjus alkaa tasaiseen tahtiin menettämään nopeuttaan. Myös kaikki ylimääräinen kohteen tekemä liikehdintä missään vaihessa lentoa vähentää ohjuksen maksimikantaa ohjuksen tehdessä korjausliikkeitä lentorataansa. Näinollen ohjus joka on mahdotonta väistää n. 20km päästä voi olla täysin väistettävissä n. 60km päästä siitä yksinkertaisesta syystä että ohjus on joko liian hidas saavuttamaan poispäin lentävää konetta, tai se ei pysty kääntämään itseään tarpeeksi nopeasti saavuttaakseen kaartavaa konetta.

Entäpä, jos ilmatorjuntaohjus laukaistaan hyvin kantaman puitteissa lähenevään tai ohittavaan maaliin. Miten silloin kone voi väistää?

Ylläolevaan viitaten, useamman kerran irakilaiset hävittäjät (etenkin MiG-25:t) selvisivät laukaistuista Sparrow- Amraam ja jopa Phoenix-ohjuksista yksinkertaisesti kääntymällä pois ja lentämällä pakoon.

Golanilla vuonna 1982 syyrialainen MiG 21 lähestyi uhkaavasti päivittäisellä kuvauslennolla ollutta iippojen Phantomia. Phantom pudotti lisäpolttoainesäilönsä ja kääntyi kohti MiGiä, jolloin MiG kääntyi ja pakeni jälkipoltto päällä täysillä pakoon.

Polttoainesäiliöt muuten räjähtivät ja sytyttivät ruohopalot YK:n valvomalle alueelle. Sirpale toisesta tankista otettiin talteen ja se otettiin suomalaisen pataljoonan OPS:iin talteen.
 
Entäpä, jos ilmatorjuntaohjus laukaistaan hyvin kantaman puitteissa lähenevään tai ohittavaan maaliin. Miten silloin kone voi väistää?

Olettaen, että liikehtimiskykyyn sisältyy kääntymisen lisäksi myös kiihtyvyys ja huippunopeus, niin vastaus on "paremmalla liikehtimiskyvyllä". Kantama kun on riippuvainen juurikin maalin liikehtimisestä ohjuksen lennon aikana. Mitä enemmän ohjus on pakotettu liikehtimään, niin sitä vähemmän sillä on liike-energiaa lähempänä maalia. Jos maali onnistui siinä samalla liikkumaan kauemmas laukaisupaikasta, niin aina parempi.

Toki jossakin vaiheessa maali saattaa olla niin lähellä laukaisevaa konetta, että liikehtimällä ei vaan voi karata, mutta silloin kantama on huvennut aika vähiin ja se vihollinenkin on voinut ampua.
 
Olettaen, että liikehtimiskykyyn sisältyy kääntymisen lisäksi myös kiihtyvyys ja huippunopeus, niin vastaus on "paremmalla liikehtimiskyvyllä". Kantama kun on riippuvainen juurikin maalin liikehtimisestä ohjuksen lennon aikana. Mitä enemmän ohjus on pakotettu liikehtimään, niin sitä vähemmän sillä on liike-energiaa lähempänä maalia. Jos maali onnistui siinä samalla liikkumaan kauemmas laukaisupaikasta, niin aina parempi.

Toki jossakin vaiheessa maali saattaa olla niin lähellä laukaisevaa konetta, että liikehtimällä ei vaan voi karata, mutta silloin kantama on huvennut aika vähiin ja se vihollinenkin on voinut ampua.

Sait jostain lainaukseksi meikäläisen?
 
Suomi ei ole puolueeton, eikä ole mitään syytä miksi suomalaisille ohjuksille olisi erityistä kysyntää.

Taidat olla niitä joiden mielestä suomalainen ei mitään osaa eikä sen mitään kannata yrittääjne?
Nokia oli hyvä demonstraatio että kun johonkin aletaan tosissaan, siinä voidaan ottaa "maailman herruus" vaikka pieni kansa ollaankin.

Taannoin luin kansainvälisen tutkimuksen jossa suomi oli top3:ssa puolueettomimmiksi katsotuiden maiden joukossa. Mutta enpä nyt löytänyt linkkiä siihen juttuun.
Tiedän että mm. Nokian verkkoyksikkö on voittanut joitain kauppoja puolueettomuuden avustuksella. Mutta ei lasketa sitä, eihän.

Miksi Suomi ei ole mielestäsi puolueeton?
Siksi kun olemme EU:n puolella?
 
Ennenhän meillä tehtiin lentokoneitakin ... kait nyt joku Valmet turbovinka olis välttävä runko miehittämättömään lennokkiin jolla voisi suolata vihulaisen tankkeja raketein.... montakohan niitä tehtäisiin yhden F35: hinnalla... sodan sattuessa air superiority ei onnistu kuitenkaan, eikä F22:n ole varaa.

Tulee ihan vanhat Juke-muistot mieleen :D
 
Itseäni lähinnä pelottaa se kuinka vähän nykypäivänä vähätellään koneiden perusominaisuuksia kuten liikehtimiskykyä ja nopeutta. Euroopassa näille ei ole annettu käytännössä 90-luvun jälkeen yhtään mitään arvoa koska vastustajina ovat olleet maat ja yksittäiset organisaatiot joilla ei ole edes ollut toimivaa ilmatorjuntaa tai hävittäjäkalustoa, kun vastaavasti idässä koneita rakennetaan vieläkin oletusarvolla tuomionpäivän sotaa varten mahdollisimman huolto-ystävällisiksi, nopeiksi ja ketteriksi.

F-22 on kuitenkin suunniteltu olemaan paitsi stealth, myös erittäin hyvä kone vaikka koko stealth-etu nollattaisiin.

Väitän että mitä massiivisempi ja "likaisempi" sotatilanne, sitä enemmän stealth-etu kaventuisi, ja liikehtiminen ym. pääsisi arvoonsa. Harmi ettei Suomelle taida olla mahdollista hankkia F-22:ta. F-22FIN olisi märkä uni ;)

Se mikä helposti unohtuu on ilmataisteluiden nopeudet - BVR-etäisyyksiltä WVR-taisteluun on ajallisesti yllättävän lyhyt aika, jos toisen tai molempien koneiden agendalla on päästä lähemmäs ja taktinen tilanne on sellainen että se on mahdollista.
 
Entäpä, jos ilmatorjuntaohjus laukaistaan hyvin kantaman puitteissa lähenevään tai ohittavaan maaliin. Miten silloin kone voi väistää?

Ohjuksen englanninkielinen nimi on MISSile. Jos se osuisi aina, olisi se nimetty HITtileksi. Heko heko (siis naurua, eikä varoitus lähestyvästä hekosta, pitää IT-miehelle tarkentaa).

Tuo huippuläppä taitaa olla jonkin Falcon4-version manuaalista. Olisikohan Allied Force.
 
Ohjuksen englanninkielinen nimi on MISSile. Jos se osuisi aina, olisi se nimetty HITtileksi. Heko heko (siis naurua, eikä varoitus lähestyvästä hekosta, pitää IT-miehelle tarkentaa).

Tuo huippuläppä taitaa olla jonkin Falcon4-version manuaalista. Olisikohan Allied Force.

Britit mainostivat jotakin ohjustaan Hittilenä ja jättivät siksi herätesytyttimen pois. Ei hyvä...
 
Toki jossakin vaiheessa maali saattaa olla niin lähellä laukaisevaa konetta, että liikehtimällä ei vaan voi karata, mutta silloin kantama on huvennut aika vähiin ja se vihollinenkin on voinut ampua.

Tämä asia tunnetaan angloamerikkalaisessa ilmasotajargonissa termillä NEZ eli No-Escape Zone. Tämä tarkoittaa siis aluetta, jossa ohjus on niin lähellä maalia, että maalina olevalla koneella ei ole enää mitään mahdollisuutta oman liikehtimiskykynsä puitteissa karistaa kohtiammuttua ohjusta kannoiltaan vaikka maalina oleva kone tekisi millaisia väistöliikkeitä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö maali voisi silti harhauttaa kohtitulevaa ohjusta esimerkiksi elektronisen häirinnän tai harhamaalien avulla. Jokaisella ohjustyypillä on luonnollisesti oma erilainen NEZ-alueensa samanlaista maalia vastaan, ja vastaavasti samalla ohjustyypillä on erilainen NEZ-alue jokaista erilaista maalityypiä vastaan riippuen kyseisen maalin liikehtimiskyvystä.

Esim. AMRAAM-ohjuksen kohdalla voidaan lähes varmuudella sanoa maalin olevan AMRAAM:in No-Escape Zonen sisäpuolella, mikäli ohjuslaukaisu tapahtuu niin lähellä maalia, että AMRAAM:in oma aktiivinen tutkahakupää aktivoituu heti ohjuslaukaisun jälkeen. Tällöin maalille jää hyvin vähän aikaa minkäänlaisille vastatoimille, ainakaan karkuun lento ei onnistu enää, ja kyseessä on lähes varma osuma mikäli ohjukseen ei tule minkäänlaista toimintahäiriötä.

Tässä tulee samalla ilmi yksi suurimmista stealth-hävittäjien eduista nykyaikaisessa ilmasodakäynnissä. Häivehävittäjä (esim. F-22, F-35) voi suorittaa oman ohjuslaukaisunsa niin lähellä maalia, että maali on jo ohjuksen laukaisuvaiheessa ohjuksen NEZ-alueen sisällä. Tällöin ohjukseen kinemaattinen väistö on käytännössä lähes mahdotonta. Jokainen voi arvata mitä tämä tekee ohjusten osumatodennäköisyydelle verrattuna ohjuslaukaisuun läheltä ohjusten maksimikantamaa...

Tässä kannattaa myös huomioida, että vaikka varsinainen ohjuslaukaisu saattaakin tapahtua ilmataisteluohjuksen kinemaattisen No-Escape Zonen ulkopuolelta, niin mikäli maalina oleva kone ei kykene syystä tai toisesta aloittamaan väistötoimia ennen kuin laukaistu ohjus on oman NEZ-alueensa sisäpuolekla, niin lopputulos on maalin kannalta käytännössä sama kuin, että varsinainen ohjuslaukaisu olisi tapahtunut kinemaattisen NEZ-alueen sisäpuolelta.

Tämä taas selittää miksi erilaiset ohjusvaroitusjärjestelmät kuuluvat nykyhävittäjien vakiovarustukseen, hyväkään liikehtimiskyky ei auta mitään, jos kohtiammuttua ohjusta ei havaita ajoissa.

Oman lisämausteensa tähän NEZ-käsitteeseen tuovat MBDA Meteorin kaltaiset kaikkein kehittyneimmät ilmataisteluohjukset. Niissä joko ohjukseen moottorin ohjausyksikkö säästää tarkoituksella tietyn ennaltamääritellyn määrän ohjuksen polttoainetta ohjuksen loppulähestymistä varten tai sitten niissä on erillinen pienempi moottorinsa ohjuksen loppulähestymistä varten.

Kummassakin tapauksessa lopputulos on kinemaattisessa mielessä sama, eli ohjuksella on käytännössä niin suuri NEZ-alue kuin ohjuksen koko tehollinen kantama on. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että kunhan ohjus vain laukaistaan sen tehollisen kantaman sisäpuolelta, maalilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta lentonopeutensa ansiosta karata ohjukselta edes ohjuksen lentomatkan loppuvaiheessa, ellei koneen lentonopeus ole ohjuksen moottoroituakin lentonopeutta suurempi (lähinnä SR-71, ja ehkä Mig-25 ja Mig-31, tulevat tässä ainoina käytännön mahdollisuuksina mieleen tiettyjä hitaampia ohjustyyppejä vastaan).
 
Viimeksi muokattu:
Britit mainostivat jotakin ohjustaan Hittilenä ja jättivät siksi herätesytyttimen pois. Ei hyvä...

Ehkäpä se on ihan hyvä että ohjuksen itse asiassa ei tarvitse osua silloinkaan kun se tekee tehtävänsä - kunhan kohde on tappoalueen sisällä.

Jos ihan pikkuriikkinen off-topic sallitaan - ikään kuin olisin lukenut jossakin Israelin Iron Domesta että sen ohjukset *törmäytetään* torjuttavan raketin/ohjuksen kanssa. Voi olla ihan kukkua kun en muista edes missä tuon väitteen näin, @Sardaukar varmaan tietää.
 
Britit mainostivat jotakin ohjustaan Hittilenä ja jättivät siksi herätesytyttimen pois. Ei hyvä...

Rapier. Siihenkin kehitettiin 80/90-lukujen vaihteessa uusi ohjus, johon tuli herätesytytin. Mutta eikös Stinger ole myös "hittiili" paitsi uusimmassa päivitysmallissa (FIM-92J)? Ovatko meille tilatut päivitetyt ohjukset juuri tuota J-mallia?
 
Back
Top