Ilmatorjunta

Tämä asia tunnetaan angloamerikkalaisessa ilmasotajargonissa termillä NEZ eli No-Escape Zone. Tämä tarkoittaa siis aluetta, jossa ohjus on niin lähellä maalia, että maalina olevalla koneella ei ole enää mitään mahdollisuutta oman liikehtimiskykynsä puitteissa karistaa kohtiammuttua ohjusta kannoiltaan vaikka maalina oleva kone tekisi millaisia väistöliikkeitä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö maali voisi silti harhauttaa kohtitulevaa ohjusta esimerkiksi elektronisen häirinnän tai harhamaalien avulla. Jokaisella ohjustyypillä on luonnollisesti oma erilainen NEZ-alueensa samanlaista maalia vastaan, ja vastaavasti samalla ohjustyypillä on erilainen NEZ-alue jokaista erilaista maalityypiä vastaan riippuen kyseisen maalin liikehtimiskyvystä.

Esim. AMRAAM-ohjuksen kohdalla voidaan lähes varmuudella sanoa maalin olevan AMRAAM:in No-Escape Zonen sisäpuolella, mikäli ohjuslaukaisu tapahtuu niin lähellä maalia, että AMRAAM:in oma aktiivinen tutkahakupää aktivoituu heti ohjuslaukaisun jälkeen. Tällöin maalille jää hyvin vähän aikaa minkäänlaisille vastatoimille, ainakaan karkuun lento ei onnistu enää, ja kyseessä on lähes varma osuma mikäli ohjukseen ei tule minkäänlaista toimintahäiriötä.

Tässä tulee samalla ilmi yksi suurimmista stealth-hävittäjien eduista nykyaikaisessa ilmasodakäynnissä. Häivehävittäjä (esim. F-22, F-35) voi suorittaa oman ohjuslaukaisunsa niin lähellä maalia, että maali on jo ohjuksen laukaisuvaiheessa ohjuksen NEZ-alueen sisällä. Tällöin ohjukseen kinemaattinen väistö on käytännössä lähes mahdotonta. Jokainen voi arvata mitä tämä tekee ohjusten osumatodennäköisyydelle verrattuna ohjuslaukaisuun läheltä ohjusten maksimikantamaa...

Tässä kannattaa myös huomioida, että vaikka varsinainen ohjuslaukaisu saattaakin tapahtua ilmataisteluohjuksen kinemaattisen No-Escape Zonen ulkopuolelta, niin mikäli maalina oleva kone ei kykene syystä tai toisesta aloittamaan väistötoimia ennen kuin laukaistu ohjus on oman NEZ-alueensa sisäpuolekla, niin lopputulos on maalin kannalta käytännössä sama kuin, että varsinainen ohjuslaukaisu olisi tapahtunut kinemaattisen NEZ-alueen sisäpuolelta.

Tämä taas selittää miksi erilaiset ohjusvaroitusjärjestelmät kuuluvat nykyhävittäjien vakiovarustukseen, hyväkään liikehtimiskyky ei auta mitään, jos kohtiammuttua ohjusta ei havaita ajoissa.

Oman lisämausteensa tähän NEZ-käsitteeseen tuovat MBDA Meteorin kaltaiset kaikkein kehittyneimmät ilmataisteluohjukset. Niissä joko ohjukseen moottorin ohjausyksikkö säästää tarkoituksella tietyn ennaltamääritellyn määrän ohjuksen polttoainetta ohjuksen loppulähestymistä varten tai sitten niissä on erillinen pienempi moottorinsa ohjuksen loppulähestymistä varten.

Kummassakin tapauksessa lopputulos on kinemaattisessa mielessä sama, eli ohjuksella on käytännössä niin suuri NEZ-alue kuin ohjuksen koko tehollinen kantama on. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että kunhan ohjus vain laukaistaan sen tehollisen kantaman sisäpuolelta, maalilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta lentonopeutensa ansiosta karata ohjukselta edes ohjuksen lentomatkan loppuvaiheessa, ellei koneen lentonopeus ole ohjuksen moottoroituakin lentonopeutta suurempi (lähinnä SR-71, ja ehkä Mig-25 ja Mig-31, tulevat tässä ainoina käytännön mahdollisuuksina mieleen tiettyjä hitaampia ohjustyyppejä vastaan).

Ihan hyvää settiä, mutta ei kuitenkaan ihan noin :)

No-Escape Zone tarkoittaa sitä aluetta, jolta maali ei pääse pois vain lentämällä suoraan karkuun.

Se ei tarkoita sitä, että sen sisällä kone ei pystyisi liikehtimällä väistämään ohjusta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Air-to-air_missile

Missile range

Missiles are often cited with their maximum engagement range, which is very misleading. A missile's effective range is dependent on factors such as altitude, speed, position, and direction of the target aircraft as well as those of the attacking aircraft. For example the Vympel R-77 has stated range of 100 km. That is only true for a head-on, non-evading target at high altitude. At low altitude, the effective range is reduced by as much as 75%–80% to 20–25 km. If the target is taking evasive action, or in stern-chase position, the effective range is further reduced. See Air-to-Air missile non-comparison table for more information. The effective range of an air-to-air missile is known as the "no-escape zone", noting the range at which the target can not outrun the missile once launched.
 
Ehkäpä se on ihan hyvä että ohjuksen itse asiassa ei tarvitse osua silloinkaan kun se tekee tehtävänsä - kunhan kohde on tappoalueen sisällä.

Jos ihan pikkuriikkinen off-topic sallitaan - ikään kuin olisin lukenut jossakin Israelin Iron Domesta että sen ohjukset *törmäytetään* torjuttavan raketin/ohjuksen kanssa. Voi olla ihan kukkua kun en muista edes missä tuon väitteen näin, @Sardaukar varmaan tietää.

Se "hittile" oli siis brittien Rapier systeemi. Toki sillä pelotteli Argentiinalaisia, mutta siinäpä se.

Ja kyllä, iron dome ja oikeastaan kaikki muutkin ballistisien maalien torjumiseen tarkoitetut systeemit nykyään koettavat osua suoraan päin naamaa.
 
Rapier. Siihenkin kehitettiin 80/90-lukujen vaihteessa uusi ohjus, johon tuli herätesytytin. Mutta eikös Stinger ole myös "hittiili" paitsi uusimmassa päivitysmallissa (FIM-92J)? Ovatko meille tilatut päivitetyt ohjukset juuri tuota J-mallia?

Joo, Stinger koettaa osua suoraan. Toki sen etuna on se, että se itse hakeutuu siihen maaliin. Ja hankituissa Stingereissä on tietääkseni herätesytytin.
 
Rapier. Siihenkin kehitettiin 80/90-lukujen vaihteessa uusi ohjus, johon tuli herätesytytin. Mutta eikös Stinger ole myös "hittiili" paitsi uusimmassa päivitysmallissa (FIM-92J)? Ovatko meille tilatut päivitetyt ohjukset juuri tuota J-mallia?

Katsos pirua. Minä olen elänyt lähes hittilettömässä maailmassa, mutta "luodilla toiseen osuminen" onkin nykytekniikalla jo arkipäivää.

Täällä foorumilla oppii kyllä kaikenlaista.
 
Briteillä on hit-to-kill MANPADS systeemi ollut käytössä jo pidempään:

https://en.wikipedia.org/wiki/Starstreak_(missile)

300px-Starstreak.JPG
 
Taidat olla niitä joiden mielestä suomalainen ei mitään osaa eikä sen mitään kannata yrittääjne?

Olennainen pointtini oli, että "puolueettomuudesta" on turha kuvitella saavansa vetoapua, sen takia jätin tämän olkiukon kommentoimatta. Mutta kommentoidaanpa nyt kuitenkin hiukan laajemmin, ettei tule syyllistyttyä kohtuuttomaan pahatapaisuuteen.

Puolueettomuus:
Suurin osa maailman maista nojaa enemmän tai vähemmän johonkin suuntaan. Toisaalta lähes ääripuolueettomalle Sveitsille ei ole tuottanut mitään ongelmia nojautua Nato-maiden kalustoon. Voi toki olla, että joidenkin maiden kohdalla se olisi ratkaiseva tekijä, mutta puolueettomuusargumentista ei tule vientiponnistelujen selkärankaa. Etenkään kun Suomi ei ole puolueeton, kuten edellä totesin.

Suomalaisten osaaminen:
Kyse ei ole siitä mitä suomalaiset osaavat, vaan markkinoiden toiminnasta. Kun markkinat ovat vakiintuneet (yleensä muutaman ison yrityksen hallitsemiksi), niille on hyvin vaikea tunkea. Jo kilpailijoiden tasolle pääseminen vaatisi huomattavia sijoituksia, lisäarvoa tuottavista innovaatioista puhumattakaan. Ja vaikka yritykseen kaataisi kuinka paljon rahaa tahansa, menestyksestä ei ole takeita. Lisäksi useimmilla isoilla yrityksillä on selkänojanaan kotimarkkinat, jotka antavat vahvan tilauspohjan, mikä auttaa yksikkökustannusten alentamisessa. Ei ole siis juurikaan järkeä lähteä tunkemaan jo valmiiksi kilpailuille markkinoille.
Pienempien yritysten mahdollisuus on lähinnä jonkin uuden markkinaraon löytämisessä, jolloin on mahdollisuus kasvaa ennen kuin isot saavat markkinat vallatuiksi. Sekä Nokia että Patrian pyöräajoneuvot ovat esimerkki tästä.
 
Pystyäkseen väistämään ohjuksen se täytyy lentäjän nähdä. Useamman kymmenen kilometrin päästä ammuttu BVR ohjus on tässä suhteessa vähän erilainen uhka kuin WVR etäisyyksiltä koiratappelussa ammuttu ohjus. Jälkimmäisessä tapauksessa lentäjä saattaa nähdä sen ohjuslaukaisunkin, ja näin osaa ajoittaa väistön oikein.

Tähän ongelmaan on ollut ratkaisu jo 60-luvulta lähtien ja silloin ratkaisu näytti tältä:

0484bcc9cc2673cd8dd6ae1420dffb74.png


Nykypäivän koneissa se jotakuinkin tältä:

8655a41988ef9bbe82d3e09c0f87a969.png


Kyse on siis tutkasäteilyä havainnoivasta järjestelmästä, joka kertoo koneen pilotille mitä säteilyä tulee, mistä suunnasta, suhteessa koneen ylä- vai alapuolelta, ja millä intensiteetillä (raaka arvio onko säteilevä kohde lähellä vai kaukana). Toisaalta on myös olemassa ohjuksia jotka eivät käytä tutkasäteilyä, kuten R-60 ja Aim-9 tyypin IP-ohjukset. Länsimaat eivät tosin käytä k. hakukärkiä pitkän matkan ohjuksissa, toisin kuin Venäjä. Tätäkin uhkaa varten on myös kehitetty erinäisiä järjestelmiä jotka mittaavat mahdollisia ohjuslaukaisuja lyhyellä etäisyydellä, mutta niiden luotettavuus ei kuulemma ole vielä kovin hyvällä mallilla.

Hävittäjien tutkissa on jo pitkään ollut myös kapasiteetti havaita kohteita niiden lähettämän tutkasäteilyn perusteella, jolloin esim. lentue koneita on tunnistettavissa yhden koneen lähettämästä säteilystä, jolloin vastapuolelle tulee vähintään tieto tutkavaroittimesta raa'asta häivekoneen suuntimasta, jonka jälkeen omalla tutkalla voidaan pyrkiä paikantamaan kone sen oman tutkasäteilyn perusteella, tai ampua sitä kohti tutkasäteilyyn hakeutuvalla kärjellä varustettu ohjus.


Täällä tulikin hyviä perusteluja, joita en ollut huomannut ennen kuin postasin edellisen viestini.


Entäpä, jos ilmatorjuntaohjus laukaistaan hyvin kantaman puitteissa lähenevään tai ohittavaan maaliin. Miten silloin kone voi väistää?

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa että mitä lähemmäs kohdekone pystytään ilmatorjunnan sisälle päästämään, sitä todennäköisempää on että se myös saadaan tuhottua. Hävittäjien vastakkainasettelussa, esimerkiksi häivekoneen ja tavallisen koneen välisessä taistelussa tässä on useita ongelmia. Esimerkiksi F-35 pystyy varmaankin tiettyyn pisteeseen asti pysymään Su-sarjan koneiden tutkalta piilossa, mutta tietyllä etäisyydellä se voi olla Su-koneen infrapuna-kameran nähtävissä. Toisaalta F-35 joutuisi myös ylläkköä varten lentämään ilman omaa tutkaansa, joko maa-tai ilmapohjaisten seurantatutkien/awacsin komennossa. Joka tapauksessa kyseessä on kuitenkin huomattavan monimutkainen prosessi.

F-22 on kuitenkin suunniteltu olemaan paitsi stealth, myös erittäin hyvä kone vaikka koko stealth-etu nollattaisiin.

Väitän että mitä massiivisempi ja "likaisempi" sotatilanne, sitä enemmän stealth-etu kaventuisi, ja liikehtiminen ym. pääsisi arvoonsa. Harmi ettei Suomelle taida olla mahdollista hankkia F-22:ta. F-22FIN olisi märkä uni ;)

Se mikä helposti unohtuu on ilmataisteluiden nopeudet - BVR-etäisyyksiltä WVR-taisteluun on ajallisesti yllättävän lyhyt aika, jos toisen tai molempien koneiden agendalla on päästä lähemmäs ja taktinen tilanne on sellainen että se on mahdollista.

Raptoreita on käytössä noin 150 kpl joten vaikka kyseessä on monien arvioiden mukaan todella vaarallinen kone, on sen muodostama kokonaisuhka esim. Venäjälle hyvin pieni sillä k. konemalli muodostaa luokkaa yksinumeroisen prosenttimäärän (jos edes sitä) siitä lentokalustosta mitä Venäjää vastaan olisi potentiaalisesti käytössä.
 
Olennainen pointtini oli, että "puolueettomuudesta" on turha kuvitella saavansa vetoapua, sen takia jätin tämän olkiukon kommentoimatta. Mutta kommentoidaanpa nyt kuitenkin hiukan laajemmin, ettei tule syyllistyttyä kohtuuttomaan pahatapaisuuteen.

Puolueettomuus:
Suurin osa maailman maista nojaa enemmän tai vähemmän johonkin suuntaan. Toisaalta lähes ääripuolueettomalle Sveitsille ei ole tuottanut mitään ongelmia nojautua Nato-maiden kalustoon. Voi toki olla, että joidenkin maiden kohdalla se olisi ratkaiseva tekijä, mutta puolueettomuusargumentista ei tule vientiponnistelujen selkärankaa. Etenkään kun Suomi ei ole puolueeton, kuten edellä totesin.

Suomalaisten osaaminen:
Kyse ei ole siitä mitä suomalaiset osaavat, vaan markkinoiden toiminnasta. Kun markkinat ovat vakiintuneet (yleensä muutaman ison yrityksen hallitsemiksi), niille on hyvin vaikea tunkea. Jo kilpailijoiden tasolle pääseminen vaatisi huomattavia sijoituksia, lisäarvoa tuottavista innovaatioista puhumattakaan. Ja vaikka yritykseen kaataisi kuinka paljon rahaa tahansa, menestyksestä ei ole takeita. Lisäksi useimmilla isoilla yrityksillä on selkänojanaan kotimarkkinat, jotka antavat vahvan tilauspohjan, mikä auttaa yksikkökustannusten alentamisessa. Ei ole siis juurikaan järkeä lähteä tunkemaan jo valmiiksi kilpailuille markkinoille.
Pienempien yritysten mahdollisuus on lähinnä jonkin uuden markkinaraon löytämisessä, jolloin on mahdollisuus kasvaa ennen kuin isot saavat markkinat vallatuiksi. Sekä Nokia että Patrian pyöräajoneuvot ovat esimerkki tästä.

Yhdessä välissä maailmassa oli Varsovan liiton ja Naton stansardit. Vähän kuin Beta ja VHS.

Nyt mennään pitkälle Naton standardeissa.
 
Suomalaisten osaaminen:
Kyse ei ole siitä mitä suomalaiset osaavat, vaan markkinoiden toiminnasta. Kun markkinat ovat vakiintuneet (yleensä muutaman ison yrityksen hallitsemiksi), niille on hyvin vaikea tunkea. Jo kilpailijoiden tasolle pääseminen vaatisi huomattavia sijoituksia, lisäarvoa tuottavista innovaatioista puhumattakaan. Ja vaikka yritykseen kaataisi kuinka paljon rahaa tahansa, menestyksestä ei ole takeita. Lisäksi useimmilla isoilla yrityksillä on selkänojanaan kotimarkkinat, jotka antavat vahvan tilauspohjan, mikä auttaa yksikkökustannusten alentamisessa. Ei ole siis juurikaan järkeä lähteä tunkemaan jo valmiiksi kilpailuille markkinoille.
Pienempien yritysten mahdollisuus on lähinnä jonkin uuden markkinaraon löytämisessä, jolloin on mahdollisuus kasvaa ennen kuin isot saavat markkinat vallatuiksi. Sekä Nokia että Patrian pyöräajoneuvot ovat esimerkki tästä.

Juuri näinhän se menee. Lisäksi tulee yhdeksi kynnyskysymykseksi tuotteen ja toimittajan uskottavuus sekä luotettavuus. Kilpailijoilla on vuosikymmenien tilaaja-toimittaja -suhde eri asevoimien kanssa ja parhaimmillaan taisteluissa ansaitut kannukset. Lisäksi pitää olla sitoutumista jopa vuosikymmeniksi eteenpäin varaosien, huollon, kehityksen yms. suhteen. Suomalaisella firmalla ei olisi muuta kuin myyntimiesten lupaukset.

Suomalainen teknologia on hyvä renki, ts. jonkin järjestelmän komponentti- tai moduulitoimittajana, mutta isännäksi suomalaisista on harvoin. Ymmärtääkseni satelliittien kanssa on mennyt ihan hyvin.
 
Milloin nuo nostolavat on otettu käyttöön? Muistan kun takavuosina niiden käyttömahdollisuuutta tutkittiin.

 
Milloin nuo nostolavat on otettu käyttöön? Muistan kun takavuosina niiden käyttömahdollisuuutta tutkittiin.

Onhan noita mediassa jo näkynyt pidemmän aikaa. Olikos se herra Markus Jansson jolta Puolustusvoimat sai tämän idean. Loistavaa kansalaisinnovointia!

Edit. En nyt kyllä tarkalleen vastannut kysymykseesi, mutta kehuinpa silti kuinka vapaa mies terävällä päällä voi olla hyvinkin hyödyllinen!
 
Viimeksi muokattu:
Siksi kiinnostaa, koska olen jonkun verran touhunnut noiden "siviilimallisten" nostolavojen kanssa. Olikohan se nyt Brontolift vai mikä (valkoinen, usein maalareilla nähty), mutta sen ominaisuus on huojuvuusherkkyys. Kun lava on korkealla siinä, niin pientä heijausta ja joskus suurempaakin tulee liikkeen mukana. Ei ole vaarassa kaatua kuitenkaan.
Tuon videon ja myös linkin lava vaikuttaa tukevammalta itse käyttämiini. Näin varmasti pitää olla, ettei hitonmoinen huojunta haittaa tulitoimintaa.
 
Onhan noita mediassa jo näkynyt pidemmän aikaa. Olikos se herra Markus Jansson jolta Puolustusvoimat sai tämän idean. Loistavaa kansalaisinnovointia!

Edit. En nyt kyllä tarkalleen vastannut kysymykseesi, mutta kehuinpa silti kuinka vapaa mies terävällä päällä voi olla hyvinkin hyödyllinen!
Minulla on varmaan aukko sivistyksessä, mutta kuka on vapaa mies Markus Jansson?
 
Huojunta taisi olla merkittävä syy minkä takia tuota tanskalaista ei hankittu. Tai paremminkin että sitä oli suunniteltu käytettäväksi ITO05M kanssa, joka ei siedä huojuntaa ollenkaan. Stingerille taas käy kevyempikin nostin ja huojunnalla ei oikeastaan ole ollenkaan vaikutusta toimintaan.
 
Back
Top