Ilmatorjunta

Pienen maan pitää tehdä jotain kompromisseja, mutta onko AMRAAMin ja ESSM Block 2:n hakupää sama?

Ei toki. ESSM Block II mahdollistaa sekä perinteisen puoliaktiivisen hakeutumisen että aktiivisen hakeutumisen ohjuksen oman hakupään varassa, AMRAAM vain jälkimmäisen.

http://www.dodbuzz.com/2013/08/20/navy-works-to-develop-sea-sparrow-block-2/

--ESSM Block 2 can use shipboard illumination or its own active seeker, he added.

--

Onko ohjusten hakupäissä sitten yhtenevyyttä, se on tärkeämpi kysymys. Luulisin, että on, vaikka mistäpä tuota tietää. Raytheonilta molemmat ohjukset tulevat, mutta onko hakupäillä sitten eri alihankkijat, sitä en äkkiseltään saanut selville.
 
Sitä voinee pitää kuitenkin varmana ettei Laivue 2020:een tule puoliaktiivista tutkaohjusta. Ylimääräisten tulenjohtotutkien asentaminen tulee kalliimmaksi, eikä kyseinen ohjausmenetelmä ole saaristossa omiaan. Aktiivinen ESSM tietysti on sitten eri asia.
 
Sitä voinee pitää kuitenkin varmana ettei Laivue 2020:een tule puoliaktiivista tutkaohjusta. Ylimääräisten tulenjohtotutkien asentaminen tulee kalliimmaksi, eikä kyseinen ohjausmenetelmä ole saaristossa omiaan. Aktiivinen ESSM tietysti on sitten eri asia.

Olen samaa mieltä, mitä hankittaviin ohjuksiin tulee, mutta epäilisin, että valmius ampua puoliaktiivisia ohjuksia voi hyvin tullakin. Oletan nimittäin, että aluksiin halutaan suhteellisen suorituskykyinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Tällöin Thalesin pakettina tarjoama APAR + SMART-L + Mk 41 on uskoakseni realistisin vaihtoehto, koska luultavasti meille halutaan amerikkalaiset ilmatorjuntaohjukset. APAR taas on kiinteä osa ko. pakettia, koska SMART-L:n päivitysnopeus on aivan liian alhainen ainoaksi tutkaksi.

Brittien SAMPSON olisi tietysti toinen ratkaisu, mutta se tarkoittaisi tukeutumista eurooppalaisiin ohjuksiin, mihin en usko merivoimilla olevan kiinnostusta. Ellei sitten oleteta, että Suomi alkaa maksaa kehitystyötä, mihin en usko olevan varaa. Amerikkalaisia tutkajärjestelmiä aluksiin tuskin tulee, eihän niitä ole Euroopassa kuin Fridtjof Nansenissa sekä Alvaro de Bazanissa.
 
Brittien SAMPSON olisi tietysti toinen ratkaisu, mutta se tarkoittaisi tukeutumista eurooppalaisiin ohjuksiin, mihin en usko merivoimilla olevan kiinnostusta. Ellei sitten oleteta, että Suomi alkaa maksaa kehitystyötä, mihin en usko olevan varaa. Amerikkalaisia tutkajärjestelmiä aluksiin tuskin tulee, eihän niitä ole Euroopassa kuin Fridtjof Nansenissa sekä Alvaro de Bazanissa.
Sampson maksaisi varmaan puolet koko paatin hinnasta. SMART-L voi olla myös liian kallis. Tiedä häntä onko SMART-S sitten sopiva vehje. Alkaa markka 41 olla ehkä jo liian hyvä sen seuraksi.
Tosin samaa mieltä sen osalta, että AN/SPY-6:sta ei ainakaan tule. Sen hinnaksi on luvattu 300 milj. per kappale sarjatuotannossa.
 
Olen samaa mieltä, mitä hankittaviin ohjuksiin tulee, mutta epäilisin, että valmius ampua puoliaktiivisia ohjuksia voi hyvin tullakin. Oletan nimittäin, että aluksiin halutaan suhteellisen suorituskykyinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Tällöin Thalesin pakettina tarjoama APAR + SMART-L + Mk 41 on uskoakseni realistisin vaihtoehto, koska luultavasti meille halutaan amerikkalaiset ilmatorjuntaohjukset. APAR taas on kiinteä osa ko. pakettia, koska SMART-L:n päivitysnopeus on aivan liian alhainen ainoaksi tutkaksi.

Brittien SAMPSON olisi tietysti toinen ratkaisu, mutta se tarkoittaisi tukeutumista eurooppalaisiin ohjuksiin, mihin en usko merivoimilla olevan kiinnostusta. Ellei sitten oleteta, että Suomi alkaa maksaa kehitystyötä, mihin en usko olevan varaa. Amerikkalaisia tutkajärjestelmiä aluksiin tuskin tulee, eihän niitä ole Euroopassa kuin Fridtjof Nansenissa sekä Alvaro de Bazanissa.

AEGIS on Lockheedin järjestelmä nyt, vaikka virallisesti ei yhdistäisi HX hankkeeseen niin mahdolliset hyödyt suurkaupoista ovat ilmeiset kaikille.
Jos nämä alukset eivät ole keskeinen osa integroitua ilmapuolustusta niin sitten en ymmärrä hanketta oikein.
 
Sampson maksaisi varmaan puolet koko paatin hinnasta. SMART-L voi olla myös liian kallis. Tiedä häntä onko SMART-S sitten sopiva vehje. Alkaa markka 41 olla ehkä jo liian hyvä sen seuraksi.
Tosin samaa mieltä sen osalta, että AN/SPY-6:sta ei ainakaan tule. Sen hinnaksi on luvattu 300 milj. per kappale sarjatuotannossa.

SMART-S ei ehkä olisi tosiaan kaikkein sopivin. Merivoimien tulevaisuudessa taisi olla aikaisemmin juttua NS100 ja NS200 -tutkista. Myös TRS-4D saattaa nauttia jonkinlaista suosiota, meillä on kuitenkin aiemmasta versiosta kokemusta. Saa nähdä, onko Saabin tutkiin kiinnostusta, niistäkin on kokemusta.

Itselleni on kylläkin suuri pettymys, jos tyydytään yhteen pyörivään tutkaan. Tuollainen ratkaisu ei välttämättä pysy riittävän hyvin perillä nykyisistä ja tulevista hypersoonisista ohjuksista, kuten Brahmos.

Kilometrin tai kaksi sekunnissa lähestyvä maali voi olla mielenkiintoinen torjuttava. Torjuntaohjuksen hakupää ei välttämättä havaitse maalia kovinkaan kaukaa, etenkään häivemaalia, jolloin aluksen tutkan täytyy päivittää maalitietoa torjuntaohjukselle melkein loppuun saakka. Sopii yrittää, kun ohjus katoaa välillä sekunniksi aluksen tutkasta...

Ei sillä, että meillä tulisi koskaan olemaan kovin hyvää kykyä torjua hypersoonisia meritorjuntaohjuksia. Emme ole suurvalta. Mutta olisi hölmöä jättää noinkin olennainen uhka vaille mitään huomiota, kun alusluokka tulee kuitenkin olemaan käytössä ainakin 2050-luvulle saakka. Kunnollinen ilmatorjunta on perusedellytys saattotehtäville.
 
AEGIS on Lockheedin järjestelmä nyt, vaikka virallisesti ei yhdistäisi HX hankkeeseen niin mahdolliset hyödyt suurkaupoista ovat ilmeiset kaikille.
Jos nämä alukset eivät ole keskeinen osa integroitua ilmapuolustusta niin sitten en ymmärrä hanketta oikein.
APAR ja SMART-L piisaisi kyllä siihen (siis BMD-kuvioihin liittyminen), sillä Tanskalla on ne ja tunnetusti harkitsee osallistumista.

Nansen: https://en.wikipedia.org/wiki/AN/SPY-1
 
En usko että ohjusten alkuperämaata on lyöty lukkoon, tai tutkien. Realistisia ohjusvaihtoehtoja ovat Aster-15 (ehkä myös -30), ESSM, Barak-8 ja Umkhonto-R. ESSM ei tarvitse Mk41:stä vaan sille on myös oma Mk56-laukaisin (josta ei tietty sitten voi ampua muita ohjuksia).
Pieneen alukseen ei ehkä mahdu kahta ilmavalvontatutkaa. Kenties toiseksi tutkaksi kierrätetään vanhat TRS-3D:t. APARin huonona puolena pidän X-kaistan taajuutta joka lienee häivemaaleja vastaan se huonoin.
Varteenotettava vaihtoehto voisi olla EL/M-2248.
 
En usko että ohjusten alkuperämaata on lyöty lukkoon, tai tutkien. Realistisia ohjusvaihtoehtoja ovat Aster-15 (ehkä myös -30), ESSM, Barak-8 ja Umkhonto-R. ESSM ei tarvitse Mk41:stä vaan sille on myös oma Mk56-laukaisin (josta ei tietty sitten voi ampua muita ohjuksia).

Ohjusvaihtoehtoja ei välttämättä ole lyöty lukkoon, mutta taloudelliset seikat puhuvat luultavammin amerikkalaisten kuin eurooppalaisten ohjusten puolesta. Yhdysvalloissa tuotantomäärät ovat yleensä selvästi Eurooppaa suurempia, mikä tarkoittaa pienempiä R&D-kustannuksia per ohjus ja taloudellisempaa ohjustuotantoa. Myös kriisiajan täydennysmahdollisuuksia ajatellen tukeutuisin mieluummin amerikkalaiseen kuin eurooppalaiseen aseistukseen. Voin hyvin kuvitella jonkun brittiamiraalin vastauksen, hetken hiljaisuuden jälkeen, kun vara-amiraali Taipalus soittaa ja kysyy 300 CAMM-ohjuksen täydennystä: "Mate, you do realize I only have 250 myself?"

Realistisiin ohjusvaihtoehtoihin lisäisin ehkä SM-2:n, riippuen kehityksen etenemisestä. Jos päädytään amerikkalaisohjuksiin, niin ainakin optio tuolle kannattanee jättää, vaikka rahaa ohjuksiin ei juuri nyt olisikaan.

http://www.janes.com/article/62084/usn-plans-active-seeker-refit-for-sm-2-missile

Mitä taas tulee tuohon ESSM-kysymykseen, niin tarjoaako Mk 56 paljoakaan etua verrattuna MK 41:een? Mitä noita kennostoja vertailin, niin ainakaan painossa ei näyttäisi olevan juurikaan eroa, jos halutaan vastaava ohjuskapasiteetti. Oletan, ettei meillä ole tarkoituksena suojata saattuetta jollakin 12 ohjuksella...

Pieneen alukseen ei ehkä mahdu kahta ilmavalvontatutkaa. Kenties toiseksi tutkaksi kierrätetään vanhat TRS-3D:t. APARin huonona puolena pidän X-kaistan taajuutta joka lienee häivemaaleja vastaan se huonoin.
Varteenotettava vaihtoehto voisi olla EL/M-2248.

Tarkoitatko "ilmavalvontatutkalla" ylipäätään ilmatilaa mittaavaa tutkaa vai käytätkö "ilmavalvontatutkaa" erotuksena maalinosoitustutkasta?

Tuo israelilaistutka saattaisi olla vaihtoehto. Hinta ehkä kohtaa laadun, kuten Israelissa yleensäkin?

Olisi toivottavaa, että kierrätysilmiöltä voitaisiin välttyä. Rakennettaisiin yksi laiva, käytettäisiin se loppuun, stenattaisiin ja rakennettaisiin uusi. Tämä nykyinen käytäntö on sairas.
 
Ohjusvaihtoehtoja ei välttämättä ole lyöty lukkoon, mutta taloudelliset seikat puhuvat luultavammin amerikkalaisten kuin eurooppalaisten ohjusten puolesta. Yhdysvalloissa tuotantomäärät ovat yleensä selvästi Eurooppaa suurempia, mikä tarkoittaa pienempiä R&D-kustannuksia per ohjus ja taloudellisempaa ohjustuotantoa. Myös kriisiajan täydennysmahdollisuuksia ajatellen tukeutuisin mieluummin amerikkalaiseen kuin eurooppalaiseen aseistukseen. Voin hyvin kuvitella jonkun brittiamiraalin vastauksen, hetken hiljaisuuden jälkeen, kun vara-amiraali Taipalus soittaa ja kysyy 300 CAMM-ohjuksen täydennystä: "Mate, you do realize I only have 250 myself?"

Realistisiin ohjusvaihtoehtoihin lisäisin ehkä SM-2:n, riippuen kehityksen etenemisestä. Jos päädytään amerikkalaisohjuksiin, niin ainakin optio tuolle kannattanee jättää, vaikka rahaa ohjuksiin ei juuri nyt olisikaan.

http://www.janes.com/article/62084/usn-plans-active-seeker-refit-for-sm-2-missile

Mitä taas tulee tuohon ESSM-kysymykseen, niin tarjoaako Mk 56 paljoakaan etua verrattuna MK 41:een? Mitä noita kennostoja vertailin, niin ainakaan painossa ei näyttäisi olevan juurikaan eroa, jos halutaan vastaava ohjuskapasiteetti. Oletan, ettei meillä ole tarkoituksena suojata saattuetta jollakin 12 ohjuksella...

Aivan samalla tavalla voitaisiin ajatella että on huono ajatus nojata koko maan ilmapuolustus pelkästään yhden toimittajamaan varaan. Eihän siellä tarvita kuin yksi vähänkin epävakaa presidentti ja ohjuksia ei enää saada...
ESSM:n tuotantomäärät ovat kyllä suurempia, mutta jos euro jatkaa heikkona niin amerikkalaisten aseiden hintaetu kadonnee.
CAMM unohtui listasta mutta voi olla kyllä hiukan liian uusi.

Mk56:lla säästettäisiin jonkun verran painoa (ei kovin paljoa kyllä suuressa mittakaavassa). Samaa mieltä SM-2:n suhteen, tosin meillä kyseeseen tulisi varmaan ennemminkin SM-6. Sama logiikka pätee Aster-perheeseen, eli turha venyttää penniä 70 sentin takia vaan sama laittaa SYLVER 50 jos sille linjalle lähdetään.

Tarkoitatko "ilmavalvontatutkalla" ylipäätään ilmatilaa mittaavaa tutkaa vai käytätkö "ilmavalvontatutkaa" erotuksena maalinosoitustutkasta?

Tuo israelilaistutka saattaisi olla vaihtoehto. Hinta ehkä kohtaa laadun, kuten Israelissa yleensäkin?

Olisi toivottavaa, että kierrätysilmiöltä voitaisiin välttyä. Rakennettaisiin yksi laiva, käytettäisiin se loppuun, stenattaisiin ja rakennettaisiin uusi. Tämä nykyinen käytäntö on sairas.

Jälkimmäistä. Kaksi tutkaa on ehkä luksusta tämänkokoisessa aluksessa mutta jos vaan mahdollista niin ilman muuta. Järjestelmien kierrätys lienee välttämätön paha koska ne maksaa niin paljon ja sitä harrastetaan paremmissakin piireissä, saati sitten meillä. Parastahan olisi tietysti ostaa uusinta & hotinta, mutta realismia kehiin.
Israelilaisten aseita ja järjestelmiä on ostettu ennenkin joten hinta ei liene kestämätön.
 
Viimeksi muokattu:
Aivan samalla tavalla voitaisiin ajatella että on huono ajatus nojata koko maan ilmapuolustus pelkästään yhden toimittajamaan varaan. Eihän siellä tarvita kuin yksi vähänkin epävakaa presidentti ja ohjuksia ei enää saada...
ESSM:n tuotantomäärät ovat kyllä suurempia, mutta jos euro jatkaa heikkona niin amerikkalaisten aseiden hintaetu kadonnee.
CAMM unohtui listasta mutta voi olla kyllä hiukan liian uusi.

Tukeutumistani Yhdysvaltoihin voi olla helpompi ymmärtää, jos kerron, että uskoakseni 1,2 miljardin budjetista ei riitä sodan ajan ampumatarvikemäärien hankintaan. Tai sitten joudutaan tinkimään alusten sensorijärjestelmistä ja ohjusten laadusta.

Julkisten lähteiden perusteella tiedetään, että esimerkiksi ESSM liikkuu 1,5 miljoonan dollarin paikkeilla. Se lienee halvimpia meille tarjolla olevista amerikkalaisista ja eurooppalaisista ohjuksista. CAMM saattaa olla marginaalisesti halvempi, mutta eiköhän sekin huitele yli miljoonassa. Isommat ohjukset, kuten Aster 30 sekä SM-2 ja SM-6 liikkunevat sitten jo useissa miljoonissa (2-4?). Jos aluksille tulee 16 soluinen VLS, niin neljän aluksen kertatäyttö voisi olla esimerkiksi 32 isoa ohjusta (Aster 30 tai SM-6 tai SM-2) ja 128 pientä ohjusta (CAMM tai ESSM, quad-packeinä). Suunnilleen tuon kokoinen hankinta voisi olla nipin napin budjetin rajoissa, mutta kun nuo on ammuttu, niin sitten tarvitaan lisää ja nopeasti. Onko muita kuin jenkkiohjuksia saatavissa riittävä määrä riittävän nopeasti muuten kuin teoriassa?

Jos ohjuksia on tarkoitus saada esimerkiksi kolme lavettikerta, niin se tarkoittaa isoimmista ohjuksista luopumista ja sensorijärjestelmässä tinkimistä. Lisäksi pienempienkin ohjusten soisi olevan halvempaa mallia, eli katse Israeliin/Kiinaan/Etelä-Afrikkaan, päin!


Mitä tulee ohjusvaihtoehtoihin noin muuten, niin minun nähdäkseni CAMM tarvitsee väistämättä aisaparikseen jonkin pidemmän kantaman ohjuksen. Ja jos CAMM on liian uusi, niin samoin on sitten kyllä Umkhonto-R:n laita. Umkhonto-R ei käsittääkseni ole vielä mock-upia pidemmällä, vaan Denel vasta neuvottelee brassien laivaston kanssa ohjuksen kehitystyöstä. MBDA taas sai CAMM:n satojen miljoonien puntien arvoisen kehityssopimuksen liki viisi vuotta sitten.

Mk56:lla säästettäisiin jonkun verran painoa (ei kovin paljoa kyllä suuressa mittakaavassa). Samaa mieltä SM-2:n suhteen, tosin meillä kyseeseen tulisi varmaan ennemminkin SM-6. Sama logiikka pätee Aster-perheeseen, eli turha venyttää penniä 70 sentin takia vaan sama laittaa SYLVER 50 jos sille linjalle lähdetään.

Onko Suomella poliittisia edellytyksiä SM-6:n hankintaan? Ei sillä, että ideaa vastustaisin. :cool:

Jälkimmäistä. Kaksi tutkaa on ehkä luksusta tämänkokoisessa aluksessa mutta jos vaan mahdollista niin ilman muuta. Järjestelmien kierrätys lienee välttämätön paha koska ne maksaa niin paljon ja sitä harrastetaan paremmissakin piireissä, saati sitten meillä. Parastahan olisi tietysti ostaa uusinta & hotinta, mutta realismia kehiin.
Israelilaisten aseita ja järjestelmiä on ostettu ennenkin joten hinta ei liene kestämätön.

Kaksi ilmavalvontatutkaa olisi kyllä melkoista luksusta. Eiköhän me yhdellä mennä, ellei sitten (hyi olkoon!) kierrätetä...
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Julkisten lähteiden perusteella tiedetään, että esimerkiksi ESSM liikkuu 1,5 miljoonan dollarin paikkeilla. Se lienee halvimpia meille tarjolla olevista amerikkalaisista ja eurooppalaisista ohjuksista. CAMM saattaa olla marginaalisesti halvempi, mutta eiköhän sekin huitele yli miljoonassa. Isommat ohjukset, kuten Aster 30 sekä SM-2 ja SM-6 liikkunevat sitten jo useissa miljoonissa (2-4?). Jos aluksille tulee 16 soluinen VLS, niin neljän aluksen kertatäyttö voisi olla esimerkiksi 32 isoa ohjusta (Aster 30 tai SM-6 tai SM-2) ja 128 pientä ohjusta (CAMM tai ESSM, quad-packeinä). Suunnilleen tuon kokoinen hankinta voisi olla nipin napin budjetin rajoissa, mutta kun nuo on ammuttu, niin sitten tarvitaan lisää ja nopeasti. Onko muita kuin jenkkiohjuksia saatavissa riittävä määrä riittävän nopeasti muuten kuin teoriassa?

Jos ohjuksia on tarkoitus saada esimerkiksi kolme lavettikerta, niin se tarkoittaa isoimmista ohjuksista luopumista ja sensorijärjestelmässä tinkimistä. Lisäksi pienempienkin ohjusten soisi olevan halvempaa mallia, eli katse Israeliin/Kiinaan/Etelä-Afrikkaan, päin!
Kalliitahan nuo ovat, mutta varmaan ohjuslaukauksia tullaan hankkimaan pidemmän ajan kuluessa.

Jos oletetaan, että valitaan ESSM sekä merivoimille että NASAMS:ille lisäkantamaa tuottamaan, laivoihin menee tuo arvioimasi 128 kpl ja puikon hinta on 1,5 miljoonaa dollaria. Jos laivahankinnan yhteydessä ostetaan 100 kpl hintaan 150 MUSD (n. 130 MEUR tai kutakuinkin 10 % L2020 budjetista) ja laivojen käyttöönoton jälkeen vuosittain esim. 40 kpl hintaan 60 MUSD. Näin meillä olisi kymmenen vuoden päästä ihan kunnioitettava 460 ohjuksen arsenaali, jota voidaan toki kasvattaa lisähankinnoin mikäli rahoitus antaa myöden tai tilanne sellaista vaatii.
 
Kalliitahan nuo ovat, mutta varmaan ohjuslaukauksia tullaan hankkimaan pidemmän ajan kuluessa.

Jos oletetaan, että valitaan ESSM sekä merivoimille että NASAMS:ille lisäkantamaa tuottamaan, laivoihin menee tuo arvioimasi 128 kpl ja puikon hinta on 1,5 miljoonaa dollaria. Jos laivahankinnan yhteydessä ostetaan 100 kpl hintaan 150 MUSD (n. 130 MEUR tai kutakuinkin 10 % L2020 budjetista) ja laivojen käyttöönoton jälkeen vuosittain esim. 40 kpl hintaan 60 MUSD. Näin meillä olisi kymmenen vuoden päästä ihan kunnioitettava 460 ohjuksen arsenaali, jota voidaan toki kasvattaa lisähankinnoin mikäli rahoitus antaa myöden tai tilanne sellaista vaatii.

ESSM-yhteensopivuus NASAMS:n ja MTA2020:n kesken olisi ihan hyvä juttu. Ohjusvarantoa voitaisiin tilanteen mukaan tasapainottaa oikeille käyttäjille.

Toimitusten hajautus usealle vuodelle on normaali käytäntö. Se ei kuitenkaan ratkaise mitään, laskun loppusumma on joka tapauksessa sama. 460 ohjuksen arsenaali on kunnioitettavan kokoinen, mutta mitä se maksaa? 600 miljoonaa euroa plus? Eli yhden vuoden hankintamäärärahat, itse asiassa kahden, kun suuri osa rahasta menee kuitenkin johonkin ihan muuhun kuin ns. näkyviin hankintoihin. Kyllä tässä taas nähdään, että liittoutumattomana puolustautuminen pienillä rahallisilla resursseilla on syvältä...

Pitkissä hankinnoissa on myös se puoli, että ne sitovat budjetin pitkäksi aikaa: Hollannille onneksi sopi, että Leopardit voidaan vastaanottaa ja maksaa erissä, mutta entäpä jos olisi tarjoutunut yllättävä tilaisuus ostaa vaikkapa priimakuntoinen sukellusvenelaivue pilkkahinnalla? Myyjä vain olisi halunnut rahat käteen heti eikä viidestoista päivä. Sveitsin Hawk-kaupassa oli lähellä, ettei Puola kerinnyt Apajille ensin. Jonakin päivänä Suomi vielä missaa vastaavan tilaisuuden.
 
Vaikea nähdä sellaista tilannetta, että alusten ilmatorjunta saisi tuollaisen panostuksen koska maavoimilla tai ilmavoimillakaan ei taida noin paljoa olla puikkoja varastossa. Lisäksi hankinnat jaetaan ennemminkin kymmille vuosille kuin vuosille ihan siitä syystä, että kamalan isoa määrää ei massavanhene kerralla.

Ikävä tilanne kun panostetaan hirmusummia kalustoon mutta joudutaan aseistuksesta tinkimään. Toisaalta ensivuosikymmenen puolustusmateriaali hankinnat ovat koko luokkaa valtava näin pienelle maalle. Jos ei talous lähde laukkaan niin paljon ehtii asioita muuttua. Merivoimien alushankinta saattaa kutistua kolmeen jopa kahteen ja ilmavoimien hävittäjä hankinta pariin kymmeneen. Eipä sitä ilmatorjuntaakaan sitten niin paljoa tarvitse.

Jokatapauksessa Suomen resurssit suhteutettuna mahdolliseen viholliseen niin ihmettelen sitä penseyttä liittoutumiseen. Kaikki asiat puhuvat sen puolesta, että Suomi hyötyisi varmasti kaikkein eniten liittoutumisesta. Ei se toki tarkoita sitä, että oma puolustus voitaisiin laiminlyödä mutta se antaisi mahdollisuuden erikoistua ja toisaalta ei välttämättä olisi tarvetta varastoida ammuttavaa kuukausiksi eteenpäin.
 
ensivuosikymmenen puolustusmateriaali hankinnat ovat koko luokkaa valtava näin pienelle maalle. Jos ei talous lähde laukkaan niin paljon ehtii asioita muuttua. Merivoimien alushankinta saattaa kutistua kolmeen jopa kahteen ja ilmavoimien hävittäjä hankinta pariin kymmeneen

Näin siinä tulee käymään että rahaa ei enää riitä hävittäjähankintaan. Merivoimat osaa politikoinnin eli ovat oikeaan aikaan liikkeellä kun rahaa vielä on jaossa. Lopputulos tulee näkymään alusten aseistuksessa. Runkojen määrää ei voida enää kaupan-
teon jälkeen vähentää.
 
Näin siinä tulee käymään että rahaa ei enää riitä hävittäjähankintaan. Merivoimat osaa politikoinnin eli ovat oikeaan aikaan liikkeellä kun rahaa vielä on jaossa. Lopputulos tulee näkymään alusten aseistuksessa. Runkojen määrää ei voida enää kaupan-
teon jälkeen vähentää.
Kyse ei ole rahan riittämisesta vaan lainanottokyvyn tasosta. Siihen tulee vaikuttamaan myös EU:n kanta josko puolustustarvikkeiden lainat jäisi pois kestävyystaseesta. Lainaahan Suomi saa edelleen - jopa ehdoilla, että saa korkotuloja jos lainaa tätä rahaa itse eteenpäin.

Sitten on toinen tarina miten laina maksetaan pois, millä ehdoilla ja mitä se lopulta kustantaa. Näihin ei löydy vastauksia vielä keltään. Tähän on kuitenkin todettava, että puolustuskyky - ja vahva sellainen on tänään investointi myös Suomen taloudelle. Suomen sijainti Venäjän kainalossa vähentää investointihalukkuutta Venäjän nykyisen geopolitiikan vuoksi. Tälle vahva vastavoima puolustuskyvyssämme hälventää investoijien huolta Venäjän kriisin leviämisestä Suomeen.

Saman toki ajaisi Nato-jäsenyys mutta kun olemme äänestäneet munattomia poliitikkoja vastuu-asemiin niin tässä ollaan. ( Ajatelkaa nyt: Niinistön jälkeen presidenttigallupin seuraavilla sijoilla on Heinäluoma ja Tuomioja, yäk. ).
 
Tuomioja olisi vielä varmasti pahempi kuin Halonen. Vaikka nytkään asiat ei hirveän hyvin ole, niin kuvitella seuraava hallitus luokkaa demarit,vihreät,vasemmistoliitto + joku muu. Sixpack sekoilukin alkaisi näyttää hyvältä tämän rinnalla.
 
Back
Top