Ilmatorjunta
- Viestiketjun aloittaja Raveni
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- ilmatorjunta
Ja pienellä etsimisellä löytyy kaikenlaista:
https://en.wikipedia.org/wiki/NASAMS#AMRAAM-ER
https://en.wikipedia.org/wiki/NASAMS#AMRAAM-ER
Sitten vielä kun ymmärtäisi lukemansa... Kerroppas nyt missä tuossa sanotaan, että ER:n korkeusulottuvuus on 15 km 40 km:n päässä.
Sitten vielä kun ymmärtäisi lukemansa... Kerroppas nyt missä tuossa sanotaan, että ER:n korkeusulottuvuus on 15 km 40 km:n päässä.
Tuo on esimerkki siitä mitä voi löytää pienellä etsimisellä. Ihan niin kuin sanoin.
Jos se nyt sinusta on niin tärkeää tietää, niin kyseessä oli jokin artikkeli, ei mitään mitä voitaisiin pitää sen luotettavampana tietona, kuin mitään muutakaan mikä lähtee toimittelijan kynästä, joten en ruvennut etsimään linkkiä sen takia.
Nurkantakanen
Kapteeni
Toisaalta ei aina niin luotettava RT tarinoi vielä keväällä 2015 SU-25:n ”mukavista” lento-ominaisuuksista 12-14 kilometrin korkeudessa, lähteenä entinen Venäjän ilmavoimien komentaja Vladimir Mikhailov:
Commenting on the jet’s ability to maneuver at higher altitudes, the former commander of an aviation division, Major General Sergey Borysyuk, noted that the jet would have had the capability to “maneuver comfortably,” even at such a high altitude.
“I personally flew, and not once, at an altitude of 12,000 meters...,” he said. “My colleagues have risen to an altitude of 14,000 meters. The altitude of 10,500 was officially authorized during operations in Afghanistan. Therefore the plane, even at an altitude of 12,000 meters, has the capability to maneuver comfortably, its aerodynamic characteristics enable it to do so.”
Borysyuk explained that the R-60 missiles on the SU-25 have an infrared homing and a rod warhead. Citing the nature of the plane’s debris and the “precisely sliced fuselage,” he said that R-60 missiles were possibly used.
The former chief commander of Russia’s Air Force, Vladimir Mikhailov, also said he flew the SU-25, reaching an altitude of 12,000 meters and even 14,000 meters. He also stated that the plane “comfortably maneuvers” at such heights.
“If the plane was downed by Buk [missile defense system], it would have almost immediately fallen to pieces in the air and we could not have witnessed such large debris on the ground,” he said.
https://www. rt.com/news/239881-mh17-ukraine-fighter-jet/
(välilyönti tarkoituksella)
Raveni
Greatest Leader
Aika vähän tietoa, ainakaan virallista löytyy siitä millaiset kantamat eri ohjuksilla on. Venäläisillä on ehkä tapana enemmän ilmoittaa noita kantamia (tiedä kuinka oikein sitten on) mutta länsimaissa tietoa on vähemmän. Amraamillekin ilmoitetaan tyylii 100+ km... Voi olla vaikka 200km
John Hilly
Ylipäällikkö
Taiwan päivittää yhä ikivanhaa Chapparal -järjestelmää:
https://warisboring.com/taiwan-re-u...-air-defense-missiles-be88629ae4e8#.d9eug0kgs
War Is Boring
We go to war so you don’t have to
yesterday
Photo via Wikipedia
Taiwan Re-Ups on Old, Potentially Worthless Air-Defense Missiles
Chaparral missiles wouldn’t slow a Chinese assault
by DAVID AXE
The U.S. Defense Department announced on Dec. 9, 2016 that the U.S. Army had awarded an Alabama-based company $23 million to build components for the Taiwanese military’s Chaparral air-defense missile systems.
The contract award was routine. What was news to many observers is that Taiwan still operates Chaparrals. The 1960s-vintage missiles probably won’t make a dent in Chinese forces in the event China invades the island country.
The U.S. Army launched development of the MIM-72 Chaparral air-defense system in 1965 after a more ambitious surface-to-air missile launcher, the MIM-46 Mauler, proved to be impractical.
The Chaparral was an expedient. It borrowed the U.S. Navy’s AIM-9D Sidewinder infrared-guided air-to-air missile and mounted it in a quad-pack atop a modified M-113 armored vehicle.
Technically, the launcher is an M-48. The missile is an MIM-72. But in practice, most people use “Chaparral” and “MIM-72” interchangeably to mean the overall air-defense system.
Paired with M-163 Vulcan vehicles armed with 20-millimeter rotary cannons — plus, in some cases, MPQ-49 radars — the Chaparrals were supposed to protect Army troops along the forward edge of the battlefield, where Soviet attack helicopters and low-flying close-air-support jets were a big danger.
But the Chaparral suffered serious limitations. The Sidewinder missile had a range of only five miles under the best of circumstances. And while later versions of the missile could track a target from all angles, it always worked best while chasing an enemy aircraft from behind. That gave the missile’s seeker head the clearest view of the hottest parts of the target—its engine exhaust.
An attack helicopter popping up from behind some trees could strike quickly then pop back down, masking it from view before a Chaparral crew could slew its launcher and fire.
The U.S. Army bought more than 600 Chaparral systems and fielded them between 1969 and 1998, when various versions of the Stinger missile finally replaced them. Today the Pentagon is working on mobile lasers to replace the Stingers.
But Taiwan, a country of 23 million people with a military budget of just $10 billion, is stuck with the Chaparrals it bought starting in the early 1980s. Taipei acquired as many as 90 launchers plus hundreds of missiles — and also bought a naval version of the Chaparral for its small fleet of frigates.
‘Panshih,’ her Chaparral missile launcher visible near the bow. Photo via Wikipedia
Taiwan’s Chaparrals are part of an air-defense system that also includes around 300 fighter jets plus Stingers, long-range Hawk and Patriot missile batteries and the indigenous Sky Bow missile — all cued by a network of powerful radars.
But this air-defense system might not be sufficient to stop a Chinese invasion. Taiwan lies just 100 miles from mainland China, which officially considers Taiwan to be an illegal, breakaway province — and has threatened to invade in the invent that Taipei formally declares its independence.
U.S. president-elect Donald Trump recently upset this delicate balance when he allowed lobbyists for Taipei to arrange a phone call between him and Taiwan’s president Tsai Ing-wen — the first direct contact between the Taiwanese and U.S. leaders in four decades.
Against Taiwan’s defenses, the Chinese People’s Liberation Army — the PLA — can quickly muster hundreds of modern fighters, attack planes, bombers and attack helicopters — not to mention a thousand short- and medium-range ballistic missiles that could pulverize Taiwan’s air bases and military installations, including fixed radar and surface-to-air missile sites, in the early hours of a war.
The Chaparrals couldn’t do much to stop this aerial assault. When the RAND Corporation, an influential American think tank, assessed Taiwan’s air-defense system in 2016, the analysts didn’t even mention the Chaparrals by name — and were dismissive of the systems’ ability to stop Chinese air raids in the aftermath of a ballistic-missile barrage.
“The completion of the attacks on the long-range SAMs would dramatically decrease the danger to any PLA aircraft operating over Taiwan, which could fly at a higher altitude than the remaining short-range SAMs and air-defense guns could reach,” RAND noted. “This would enable an efficient attack on Taiwan’s air bases following ballistic missile attacks to cut the runways and trap aircraft that are not already in the air.”
RAND advised Taiwan to spend less money on vulnerable — and outnumbered — fighter planes and instead invest in new air-defense platoons equipped with new, mobile radars and missiles that could hide in forests and among hills and emerge after the ballistic missiles stopped falling. The think tank assumed these platoons would not use the existing Chaparrals.
Perhaps the most interesting Taiwanese application of the Chaparral is at sea. In 2015 the Taiwanese navy took delivery of a new, 20,000-ton-displacement supply ship named Panshih. In contrast to most of the world’s naval supply ships, Panshih is heavily armed — with, among other weapons, Chaparral missiles.
That means the vessel, which has hangar space for three helicopters, could double as a kind of poor-man’s amphibious assault ship during a naval war in the hotly-contested, and dangerous, China Seas.
https://warisboring.com/taiwan-re-u...-air-defense-missiles-be88629ae4e8#.d9eug0kgs
Tarkoittanet, että miten paljon SLAMRAAM-ER lisää kantamaa entiseen verrattuna?
Jos nyt pilkkua nussitaan niin Raytheonin mukaan se on AMRAAM-ER
http://www.raytheon.com/capabilities/products/amraam/
John Hilly
Ylipäällikkö
Patu
Kenraali
Eikö tuohon voisi integroida uudempia Sidewindereitä (jos niitä on saatavilla)?
On muuten yksi useiten väärin luetuista/kirjoitetuista nimistä tuo Chaparral.
fulcrum
Greatest Leader
^ Kun muutama vuosi sitten kirjoitin tänne Taiwan-artikkelia niin naureskelin itse juuri noille Chaparraleille. 
Olin aluksi varma että Wikissä oli vuosikausia vanhaa päivittämätöntä informaatiota. Hyvä esimerkki on Taiwanin modernit Lafayette-luokan fregatit: häiverunko, sonarit löytyy, moderni tykki ja merimaaliohjus...ja ilmatorjunnasta vastaa 60-luvun Chaparral?? Ei hyvää päivää...
Taiwanilla on todella paljon erilaista vanhaa kalustoa käytössä tyyliin M-41- ja M-48 tankkeja, 2. maailmansodan aikaisia sukellusveneitä yms. Museotavaran ylläpidolle on selkeä syy, modernien sotavarusteiden osto on Taiwanille hankalaa ja muuttuu koko ajan vaikeammaksi eikä ilman haluta jäädä jos sattuisi käymään niin että Setä Samulikin pistää hanoja kiinni.
Olin aluksi varma että Wikissä oli vuosikausia vanhaa päivittämätöntä informaatiota. Hyvä esimerkki on Taiwanin modernit Lafayette-luokan fregatit: häiverunko, sonarit löytyy, moderni tykki ja merimaaliohjus...ja ilmatorjunnasta vastaa 60-luvun Chaparral?? Ei hyvää päivää...Taiwanilla on todella paljon erilaista vanhaa kalustoa käytössä tyyliin M-41- ja M-48 tankkeja, 2. maailmansodan aikaisia sukellusveneitä yms. Museotavaran ylläpidolle on selkeä syy, modernien sotavarusteiden osto on Taiwanille hankalaa ja muuttuu koko ajan vaikeammaksi eikä ilman haluta jäädä jos sattuisi käymään niin että Setä Samulikin pistää hanoja kiinni.
^ Kun muutama vuosi sitten kirjoitin tänne Taiwan-artikkelia niin naureskelin itse juuri noille Chaparraleille.
Taiwanilla on todella paljon erilaista vanhaa kalustoa käytössä tyyliin M-41- ja M-48 tankkeja, 2. maailmansodan aikaisia sukellusveneitä yms. Museotavaran ylläpidolle on selkeä syy, modernien sotavarusteiden osto on Taiwanille hankalaa ja muuttuu koko ajan vaikeammaksi eikä ilman haluta jäädä jos sattuisi käymään niin että Setä Samulikin pistää hanoja kiinni.
M-41 ja M-48 tankit ovat myös jokseenkin käyttökelpoisia niissä oloissa missä Taiwan aikoo niitä käyttää, eli taistelemaan Kiinalaisia maihinnousujoukkoja vastaan. Etenkin jos pääsee ampumaan maihinnousualuksia. Niin, ja tulipahan mieleen, että eikös nuo Chaparral ohjukset olisi ihan käyttökamaa kuljetuskoneita vastaan? Siis jos kiinalaiset meinaisivat käyttää laskuvarjojoukkoja tuon invaasionsa osana. Kantama ei ole juuri Stingeriä kummempi, mutta taistelukärki soveltuu kuljetuskoneisiin paremmin.
Puola ostaa 1300 modernisoitua iglaa varastoon
http://www.armyrecognition.com/dece...an-portable_air_defense_systems_12212162.html
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Jos vanhoja muistellaan, niin ilmatorjunta on muuttunut strategisesta aselajista taktiseksi. Silloin kun setämiehet olivat vasta vain veljenpoikia, kylmä sota oli kuumimmillaan. Silloin odotettiin ydinrapaa niskaan, ellei torjuntaohjus torjunut lähestyvää ydinkärkeä.
Ei olisi ollut varaa taktiseen tervetulotoivotukseen leikkikaluilla. Strategisen ilmatorjuntaohjuksen piti lähteä kuin ”jänis kyykystä”, tuoretta (1980-luvulla) ilmaisua käyttääkseni. Esimerkiksi SM-6:n kaltainen moderni ilmatorjuntanahjus etenee kuin ”täi tervassa” (3.5 Mach) verrattuna vaikkapa Moskovaa suojanneeseen ”Gaselliin” (53T6), joka otti etunojaa 17 Machin vauhdilla. USAn vastaava Sprint-ohjus spurttasi nollasta kymmeneen Machiin viidessä sekunnissa.
Silloin ei myöskään tarvinnut jännätä, osuuko Patriot Scudiin vai tuleeko huti tai myöhästyykö lähisytytin. Gasellissa oli kymmenen kilotonnin ydinlataus. Ei ollut aivan nokonuukaa, miten lähellä tai kaukaa maalista se räjähti, torjuntaetäisyydelle (80...100 km) saavuttuaan. Vastaavasti USAn Martin-Marietta Sprintissä oli samaan tarkoitukseen 1...2 kT:n neutroniydinlataus.
Ne olivat niitä aikoja, jolloin suihkukonekaudesta siirryttiin atomiaikaan ja rakettimoottoreihin koko lailla tosissaan. Viherpipertäjät odottelivat silloin vielä Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuutta.
Leaderwolf
Respected Leader
Kuvitteellinen tilanne.
Keltainen ampuu S-300/400 ohjuksen rajan takaa etelä-rannikolla, Esim kotkan päällä lentävää Hornettia kohti. Pystyykö Haminassa oleva Nasams2 patteri torjumaan ilmatorjuntaohjuksen matkallaan? Tai vastaavasti alueella oleva alue-it korvetti?
Keltainen ampuu S-300/400 ohjuksen rajan takaa etelä-rannikolla, Esim kotkan päällä lentävää Hornettia kohti. Pystyykö Haminassa oleva Nasams2 patteri torjumaan ilmatorjuntaohjuksen matkallaan? Tai vastaavasti alueella oleva alue-it korvetti?
Huhta
Greatest Leader
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei. Optimaalinen lentoprofiili pitkän kantaman ilmatorjuntaohjukselle on luultavasti nousu hyvin korkealle, jossa ilma on ohutta ja jossa voi kruisata kovaa. Sinällään pitkän kantaman ilmatorjuntaohjus lentää luultavasti suhteellisen ennustettavasti, eikä siinä itsessään ole omasuojalaitteistoja, mutta se on nopea ja korkealla lentävä maali.
Tässäkin on toki eroavaisuutta siinä, mitä on "alue-it". Jos alus on Arleigh Burke, ja siiloissa on SM-6 ja muuta kivaa, niin torjunnalle voi olla edellytyksiä. Mutta jos oletetaan, että AMRAAM-ER/ESSM on parasta, mitä meillä on, niin en pistäisi paljoa vetoa onnistuneen torjunnan puolesta.
Linkin takana S-400:n ohjuksia. 2 km/s etenevä ohjus vaatinee jo torjuntakykyä isolla T-kirjaimella.