Ilmatorjunta

Old Boy kirjoitti:
Mun mielestä ehto liittyi YYA-sopimukseen. Ei siis ollut tämän poliittisen sopimuksen osa vaan kauppasopimuksiin tuli tämä ehto, koska ainakin myyjän mielestä olimme tiukassa sotilasliitossa heidän kanssaan.
Eli onkohan näitä enää 1990-luvun kaupoissa ollutkaan. BMP-2 modauksessa tarjousta pyydettiin myös Venäjältä. Eivät kuitenkaan tarjonneet, koska heidän mielestään ei vaunua kohti varatulla rahamäärällä mitään modausta voi tehdä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse YYA-sopimushan ei tuollaisia vaadi.
Ja YYA-sopimuksen aikanahan Suomessa muokattiin Migejä, It-ohjuksien laitteita, T-55 jne
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Itse YYA-sopimushan ei tuollaisia vaadi.
Ja YYA-sopimuksen aikanahan Suomessa muokattiin Migejä, It-ohjuksien laitteita, T-55 jne
Klikkaa laajentaaksesi...
Enhän mä niin väittänytkään vaan että YYA:n johdosta myyjä vaati ehtoja kauppasopimuksiin. Modernisoitu T55 oli 1990-luvun tuote ja 1980-luvulla maahan tulleet it-patterit olivat ajoneuvojen rekkareita myöten kuin suoraan Nl:n varikoista.
 
Old Boy kirjoitti:
Enhän mä niin väittänytkään vaan että YYA:n johdosta myyjä vaati ehtoja kauppasopimuksiin. Modernisoitu T55 oli 1990-luvun tuote ja 1980-luvulla maahan tulleet it-patterit olivat ajoneuvojen rekkareita myöten kuin suoraan Nl:n varikoista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Muistelin ite että Ito79 sai Suomessa sähkörempan läntisiin standardeihin.

Mutta minullakin on tuntuma että hankintasopimuksissa on ollut kieltoja että kukaan muu ei saa muokata laitteita kuin alkuperäinen toimittaja.

Mutta eihän ne sopimukset ole voineet nollautua Neuvosoliiton kaatumiseen.
 
Old Boy kirjoitti:
Enhän mä niin väittänytkään vaan että YYA:n johdosta myyjä vaati ehtoja kauppasopimuksiin. Modernisoitu T55 oli 1990-luvun tuote ja 1980-luvulla maahan tulleet it-patterit olivat ajoneuvojen rekkareita myöten kuin suoraan Nl:n varikoista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Länsimaalaistettu MiG-21BIS oli ainakin 80-luvun tuote.
 
Erilaiset modauskiellot ovat tavallisia jos ei muuta sovita (ja muussakin kuin sotakalustossa) koska myyjä ei halua ottaa vastuulleen sitä että laite hajoaa jonkun kotitekoisen virityksen vuoksi.
 
Keskustelu YYA-sopimuksen vaikutuksista sopinee varmaan paremmin johonkin historialankaan.

Jos palataan nykyaikaan niin miten Barak 8 ja CAMM-ER sopisivat maasta laukaistavina osaksi Suomen NASAMS-järjestelmiä? Nuo ne vaihtoehdot ESSM-perheen ohjusten lisäksi varmaan ovat jos merivoimien kanssa halutaan sama ohjus.
 
Museo kirjoitti:
Keskustelu YYA-sopimuksen vaikutuksista sopinee varmaan paremmin johonkin historialankaan.

Jos palataan nykyaikaan niin miten Barak 8 ja CAMM-ER sopisivat maasta laukaistavina osaksi Suomen NASAMS-järjestelmiä? Nuo ne vaihtoehdot ESSM-perheen ohjusten lisäksi varmaan ovat jos merivoimien kanssa halutaan sama ohjus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Barak 8 on 94 cm leveä leveimmästä kohdasta (siinä missä vanhakin AMRAAM on vain 53 cm leveä), joten se tuskin soveltuu NASAMS-kanisterilaukaisimeen sitten millään. Tarvitaan siis väistämättä erillinen laukaisulavetti, mikä on miinus, jos rahaa ei ole tulossa projektiin ihan loputtomasti.

CAMM-ER (4,0 metriä pelkkä ohjus, laukaisukanisterin kanssa 4,4 metriä) saattaisi vielä olla mahdutettavissa NASAMS-kanisterilaukaisimeen, etenkin siihen aavistuksen pidennettyyn versioon, josta on koeammuttu AMRAAM-ER. Tosin ohjus on huolestuttavan kevyt omatakseen väitetyn luokan kantaman ja taistelukärkikin lienee pieni verrokkeihin nähden.
 
Pari uutta lavettia kuorma-auton alustalla ITO12-patteria kohden ovat kuitenkin kohtuullisia kustannuksia jos ohjus täyttää vaatimukset, on halvempi ja uudet palikat voidaan integroida NASAMS-järjestelmään. Jos taas integrointikustannukset nousevat niin sitten ei kannata. Ohjuksena CAMM-ER vaikuttaa tosiaan brosyyrin perusteella aika kevyeltä ja Barak 8 aika hitaalta. Kuitenkin molemmat ovat kait kuitenkin suorituskyvyltään parampia ohjuksia kun AMRAAM.
 
Museo kirjoitti:
Pari uutta lavettia kuorma-auton alustalla ITO12-patteria kohden ovat kuitenkin kohtuullisia kustannuksia jos ohjus täyttää vaatimukset, on halvempi ja uudet palikat voidaan integroida NASAMS-järjestelmään. Jos taas integrointikustannukset nousevat niin sitten ei kannata. Ohjuksena CAMM-ER vaikuttaa tosiaan brosyyrin perusteella aika kevyeltä ja Barak 8 aika hitaalta. Kuitenkin molemmat ovat kait kuitenkin suorituskyvyltään parampia ohjuksia kun AMRAAM.
Klikkaa laajentaaksesi...

Liekö niitä uusia lavetteja halutaan heitellä organisaatioon miten sattuu. Patterikokoonpanoksi on yleisesti esitetty kolme laukaisulavettia, yksi tutka, yksi eo-sensori ja yksi johtokeskus. Kalujen suhde muuttuu aika lailla, jos tuohon lisätään kaksikin laukaisulavettia - ollaanko enää optimialueella johdettavuuden ja esimerkiksi taistelunkeston kannalta vai kannattaisiko hankkia lisää myös muita järjestelmän palasia? (Ei paljon naurata, jos valtakunnan kaikki Sentinelit on tuhottu, mutta laukaisulaveteista on yhä puolet jäljellä.)

Lisäksi epävarmuustekijäksi uusien laukaisulavettien/järjestelmien osalta nousee, mikä on NASAMS:n nykyinen ja ennustettu ampumatarviketilanne. Jos ampumatarviketilanne näyttää hyvältä, niin se kasvattaa todennäköisyyttä uusien laukaisulavettien tai jopa kokonaisten järjestelmien hankkimiseen. "Huhta, miten NASAMS:n ampumatarviketilanne voisi olla hyvä?!" Koska Hornetit poistuvat HX:n tieltä ja AIM-120B putoaa lähes varmasti pois ilmavoimien käytöstä - ehkä jopa AIM-120C7, jos se ei mene HX:ään heittämällä. Vähän vanhemmankin ohjusversion luulisi kelpaavan ilmatorjunnalle sikäli kuin ohjusten ylläpito vain on mahdollista - häirintälaitteeton risteilyohjus, lennokki tai kuljetushelikopteri putoaa kyllä taivaalta, vaikka Su-34 tai PAK FA olisi liian kova pala.

Suorituskyky =/= kantama. Etenkin meiltä kuolevaisilta jää paljon pimentoon mm. hakupääteknologian osalta. Voisin esimerkiksi väittää, että CAMM on pienempi ja hakupäälle on siinä vähemmän tilaa kuin AMRAAM-/ESSM-sukuisissa aseissa. Joku toinen taas voisi heittää, että CAMM on uusin ja siksi parhain. Ei näistä tiedetä juuri mitään.
 
Huhta kirjoitti:
...
Suorituskyky =/= kantama. Etenkin meiltä kuolevaisilta jää paljon pimentoon mm. hakupääteknologian osalta. Voisin esimerkiksi väittää, että CAMM on pienempi ja hakupäälle on siinä vähemmän tilaa kuin AMRAAM-/ESSM-sukuisissa aseissa. Joku toinen taas voisi heittää, että CAMM on uusin ja siksi parhain. Ei näistä tiedetä juuri mitään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin hyviä pointteja että piti näin ehkä turhaa toisena ihmisenä quotata :) Kantama, ohjuksen nopeus tai taistelukärjen koko ovat sellaisia asioita joita maallikot voivat lukea ja vertailla järjestelmiä. Täälläkin aika moni puhuu nimenomaan kantamasta ja sitten piirrellään "sateenvarjoja" kartalle. Esim. Venäjän IT-järjestelmiä moni ylistää mutta sitten Israelilaiset tarjoaa meille vähän lähikuvaa niistä:

667ed9d38daba9237e79bf473a494813.jpg


Voi tottakai spekuloida että pitävätkö myös Syyrian ilmoitukset paikkansa että risteilyohjuksia myös ammuttiin alas tai onko Syyrian käyttäjät vain niin huonoja? Mutta se on fakta että missään nimessä ei ole kyse mistään ylivoimaisista laitteista jotka ampuvat kaikki lentokoneet + lähestyvät risteilyohjukset yms. ammukset alas.
 
Vääpeli kirjoitti:
Jostain syystä noi 40mm ei vakuuta. Niissä tuntuu että yritetään korvata elektroniikalla tulinopeutta.
Ja jostain syystä 35mm on silti se yleisin. Joko Oerlikon vanhempi tupla 35mm tai sit uudempi revolveri yksi putkinen 35mm järjestelmä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Skyshieldin kohdalla ongelmalliseksi kerrottiin joskus kranaatissa olevien pellettien vähyys ja toisaalta keveys. 40mm:n mahtuu enemmän pellettejä ja niistä saadaan raskaampia jolloin läpäisy teho paranee ja toisaalt asuman ei tarvise olla niin lähellä. Mutta joo 35mm on yleisempi ja tuo syshield ja siitä se mobiilimpi skyranger ovat varmasti päteviä vehkeitä. Italiaanoillahan on se oma (Draco) järjestelmänsä jota ei ole vielä ainakaan ulospäin myyty. 70mm tykki jolla
riittää kantamaa ja sirpaletta.
 
Raveni kirjoitti:
Skyshieldin kohdalla ongelmalliseksi kerrottiin joskus kranaatissa olevien pellettien vähyys ja toisaalta keveys. 40mm:n mahtuu enemmän pellettejä ja niistä saadaan raskaampia jolloin läpäisy teho paranee ja toisaalt asuman ei tarvise olla niin lähellä. Mutta joo 35mm on yleisempi ja tuo syshield ja siitä se mobiilimpi skyranger ovat varmasti päteviä vehkeitä. Italiaanoillahan on se oma (Draco) järjestelmänsä jota ei ole vielä ainakaan ulospäin myyty. 70mm tykki jolla
riittää kantamaa ja sirpaletta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kannattaa ottaa huomioon myös tulinopeus. 35 mm revolveritykki sylkee rautaa taivaalle jopa 1000 laukausta minuutissa, kun taas tuo 40 mm tykki ampuu maks. 200 laukausta minuutissa. 40 mm ammus on hieman tehokkaampi, mutta 35 mm vetää ohi moninkertaisella lukumäärällään.
 
Ero on siinä, että isompaa kranaattia tarvitaan vähemmän koska sitä sirpaletta on enemmän. Lopulta kyse on siitä kuinka tarkasti ase kykynee ampumaan.
 
40 millisen boforsin kranaatti painaa kilon verran ja 35 millisen oerlikonin kranaatti painaa 550 grammaa.

Kaksiputkisella oerlikonilla ei voi ampua heräteammuksia, koska vierekkäin lentävät kranaatit räjäyttäisivät toisensa. Sen takia on kehitetty AHEAD ammus jossa tykkilaskin määrittää ennakkopisteen. Ampumaratkaisu välittyy sähköisesti putkessa kiitävään kranaattiin ja kranaatti räjähtää ennakkopisteessä ja sinkauttaa pellettit haulikkomaisesti kohti maalia. Ikävä kyllä 550 grammaiseen kranaattiin ei mahdu loputtomasti pellettejä, elektroniikkaa ja räjähdysainetta. Pellettien muodostama iskukuvio ei ole kovin tiheä ja iskuvoimaltaan pelletit vastaavat enemmän käsiaseen luoteja kuin kiväärin luoteja.

Sen sijaan 40 milliset nykyaikaiset herätekranaatit ovat fiksuja. Kilon ammukseen saa jo ympättyä tutkan sekä elektroniikkaa. Jos ammus laskee, että se osuu maaliin, niin se vaihtaa toimintamoodinsa herätteestä osumaksi ja räjähtää viiveellä tunkeuduttua maalin sisään. Käytännössä kaikki maalit tuhoutuvat yhdestä osumasta pl. kuljetuskoneet ja pommikoneet. Jos taas kranaatti ohittaa maaliin, niin kranu laskee optimaalisen räjähdyspisteen suhteessa maaliin. Kilon kranaatti myös aiheuttaa paljon suuremman sirpalevaikutuksen kuin vain muutamia satoja grammoja painavat kevyemmät konetykin kranut.

Väitän, että UAV uhka on tuonut 40 millisen takaisin mielenkiinnon kohteeksi. 40 millisellä voi ampua dronen alas yhdellä heräteammuksella. Lisäksi UAV:n kaltaisia hitaita maaleja voidaan tulittaa huomattavan kauas varsinkin herätekranaateilla. Kesällä 1944 eräs bofors onnistui ampumaan 4500 metrissä lentävän Pe-2:n alas. Ampumatarvikkeeksi vaihdettiin saksalainen kranaatti kun suomalaisessa itsetuho toimi jo 4000 metrissä. Ensimmäinen kranu räjähti koneen edessä, toinen osui ja kolmas koneen takana. Myös laservalaisuun hakeutuvat ammukset ovat tulossa, sen tekniikan sijoittaminen kilon painoiseen kranaattiin on helpompaa kuin kevyempiin ammuksiin.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top