Ilmatorjunta

Joku komento-ohjattu viritys? En usko että tuossa tutkaa on.
Liekö sen kummoisempi kuin perusraketti aikasytyttimellä. Vastannee suorituskyvyltään ehkä 12,8cm FlaK 40:ää. Tosin lataaminen on ehkä jopa hitaampaa. Mutta sytyttimen ohjelmointi onnistuu ladattuna, jonkun johdon ne tuossa sinne kiinnitti.
 
Niin voi olla että varsinaista hakeutumista tuossa ei ole: laukaisimet on kuitenkin kauko-ohjattu, mikä viittaisi että vähintäänkin jonkunlainen etäisyydenmittaus olisi käytössä.
 
Niin voi olla että varsinaista hakeutumista tuossa ei ole: laukaisimet on kuitenkin kauko-ohjattu, mikä viittaisi että vähintäänkin jonkunlainen etäisyydenmittaus olisi käytössä.
Se onkin aivan välttämätöntä, että ohjaamattomalla aseella olisi mitään mahdollisuutta räjähtää tarpeeksi lähellä. Vaikka taivaalla olisi 2.MS tyyppinen pilvi muodostelmassa lentäviä koneita. Jonkinlaista johtokeskustakin tuossa kuvattiin, joten maalitieto saattaisi tulla vaikka parin korkean talon katolta ristisuuntimalla. Ei voi sanoa etteikö tuossa yritystä olisi. Peruslankapuhelinkin kenttäpuhelimena.
 
Ymmärtääkseni Suomeen on hankittu NASAMS:eja neljä "patteriparia" eli kahdeksan yksittäistä patteria. Tätä tukisi myös julkistettu lavettien lukumäärä (24 kpl) eli kokoonpano patterissa olisi varsin perinteinen kolme lavettia. Mihin perustuu lause "Integroiminen nykyisiin johtokeskuksiin tuskin on kovin kallis homma", ilmeisesti toiveajatteluun? Tutka on koko patterin tärkein komponentti ja kokonaan uuden tutkatyypin integroiminen on vuosien työ. Kokonaan toinen asia on, jos Kongsberg on jo valmiiksi integroinut uuden tutkatyypin NASAMS-järjestelmään ja se on tarjolla valmiina tuotteena. Siinäkin tapauksessa uuden tutkan liittäminen voi tarkoittaa hyvin laajoja softa- ja hardispäivityksiä meidän NASAMS-versioissa.

Sellaisena huomiona tähän tutka-asiaan, että Australiassa integroidaan kotimaisia CEATAC- ja CEAOPS-tutkia sikäläiseen NASAMS:iin. (Myös Raytheonilta on tulossa EO-sensori ausseja varten, ilmeisesti uusi, kun mm. meillä suomalaisilla on MSP 500.)


Hypoteettinen uudeen ohjuslavetin liittäminen NASAMS-järjestelmään voisi tapahtua seuraavasti:
  1. Kongsberg ilmoittaa ohjuslavetin API-rajapinnan speksit ja ohjuskirjaston speksit (tai muut vastaavat integroinnissa tarvittavat tiedot) toisen lavetin valmistajalle.
  2. Toisen lavetin valmistaja tekee (koodaa) sovituspalikat, joilla lavetti saadaan sovitettua NASAMSin rajapintaan
  3. Toisen lavetin valmistaja toimittaa tarvittavat ohjuksen speksit Kongsbergille, joka toteuttaa ohjuskirjaston päivittämisen
  4. a) Kongsberg julkistaa AMRAAM-datalinkin speksit toiselle valmistajalle, joka sovittaa oman ohjuksensa datalinkin olemassa oleviin spekseihin tai b) NASAMS-ympäristöön integroidaan toisen ohjuksen datalinkki. Tämä olisi monimutkaisempi tie, jos tällaista ei ole suunniteltu ennalta
  5. Kun integroinnit ovat valmiit, aloitetaan integrointitestit kunkin integroidun rajapinnan osalta
  6. Integrointitestien jälkeen jatketaan systeemitesteihin ja testataan, että kokonaisuus järjestelmänä toimii
  7. Tämän jälkeen toteutetaan loppukäyttäjän hyväksyntätestit, joiden huipentumana olisi todennäköisesti kovan vieraan ohjuksen ampuminen NASAMS-jhtokeskuksen johtamana.
NASAMS voi olla modulaarinen, mutta yllä kuvattu integraatio veisi rauhanaikana helposti 3-5 vuotta ja rahaa palaisi muutaman uuden standardin NASAMS-patterin verran.

Eikö tuo ole hyvin lähellä sitä, mitä jouduttiin tekemään, kun datalinkillinen Umkhonto integroitiin Hamina-luokkaan? Ei se kai kovin kalliiksi voinut tullut, kun toteutettiin niin edullisiin jolliin (;)), vaikka markkinoilta olisi varmasti ollut saatavissa täysin valmiitakin ratkaisuja.

Miksi ihmeessä emme voisi käyttää Israelista valmiina löytyviä IronDome, Derby yms. pattereita suoraan sellaisinaan ja yhdistää eri pattereiden tulenkäyttö ITPSTOn tai ITR:n johtokeskuksessa? Tämä olisi monin verroin toimivampi, edullisempi, nopeampi, riskittömämpi ja taistelunkestävämpi ratkaisu.

En nyt argumentoi minkään ratkaisun puolesta tai mitään ratkaisua vastaan, mutta ei ole aivan halpa ja nopea homma ottaa käyttöön kokonaan uutta it-ohjusjärjestelmääkään.

Palkallisen henkilöstön koulutus ja huoltokykyjen rakentaminen kaikille uusille nimikkeille ottaa aikansa ja maksaa rahaa. Kokonaan uusi järjestelmä vaatinee lisäksi uusien varusmiessukupolvien kouluttamisen - nykyisen järjestelmän päivitys voi parhaassa tapauksessa olla muuntokoulutettavissa reserviläisille kertausharjoituksissa.

Uusi it-ohjusjärjestelmä pitäisi myös yhteensovittaa ilmapuolustuksen johtamisjärjestelmiin, eli tästäkin voisi syntyä merkittäviä kustannuksia, ellei mentäisi minimitasolla. Esim. NASAMS:ssa asia lienee toteutettu perusteellisemmin (ja kalliimmin) kuin vaatimattomammissa IT-aseissamme, mikä onkin järkevää, kun huomioi mm. järjestelmän kyvyn tuottaa tilannekuvaa tutkillaan ja järjestelmän tulivoimaisuuden. ("Aikaisemmista järjestelmistä poiketen tuliasemapäätteen käyttöliittymä voidaan NASAMS FIN -järjestelmässä integroida osaksi asejärjestelmän käyttöliittymää." -Ilmatorjunta 4/2009)

Se on sitten toinen kysymys, mitä jokin maksaa ja kannattaako se. Erityisesti Nato-jäsenyyden myötä kaikenlaiset säästöratkaisut ja mahdollisimman eksoottisen materiaalin hankinnat näyttäytyvät nykyään erilaisessa valossa kuin vielä 10 tai 20 vuotta sitten.
 
NASAMS:ssa ei taida olla oikeasti mitään muuta ohjusta käytössä kuin AMRAAM. Erilaisia puheita ja prototyyppäilyä on ollut, mutta käytännön integraatioita ei ole tehty (kts. toinen postaukseni lavettien integroinnista).
Vielä tuosta Derbyn ja Spyderin integroinnista NASAMS järjestelmään,

"Stunner-ohjus on osa David's Sling Weapon Systemiä (DSWS), jonka ovat kehittäneet yhdessä Rafael Advanced Defense Systems ja Raytheon Missile Systems"

kuten tuosta laisesta voi huomata on noita yrityksillä jo tiivistä yhteistyötä keskenään joten ei pitäisi olla ongelmia yhteistyöstä integroida Derby ja Python NASAMS järjestelmään
Hypoteettinen uudeen ohjuslavetin liittäminen NASAMS-järjestelmään voisi tapahtua seuraavasti:
  1. Kongsberg ilmoittaa ohjuslavetin API-rajapinnan speksit ja ohjuskirjaston speksit (tai muut vastaavat integroinnissa tarvittavat tiedot) toisen lavetin valmistajalle.
  2. Toisen lavetin valmistaja tekee (koodaa) sovituspalikat, joilla lavetti saadaan sovitettua NASAMSin rajapintaan
  3. Toisen lavetin valmistaja toimittaa tarvittavat ohjuksen speksit Kongsbergille, joka toteuttaa ohjuskirjaston päivittämisen
  4. a) Kongsberg julkistaa AMRAAM-datalinkin speksit toiselle valmistajalle, joka sovittaa oman ohjuksensa datalinkin olemassa oleviin spekseihin tai b) NASAMS-ympäristöön integroidaan toisen ohjuksen datalinkki. Tämä olisi monimutkaisempi tie, jos tällaista ei ole suunniteltu ennalta
  5. Kun integroinnit ovat valmiit, aloitetaan integrointitestit kunkin integroidun rajapinnan osalta
  6. Integrointitestien jälkeen jatketaan systeemitesteihin ja testataan, että kokonaisuus järjestelmänä toimii
  7. Tämän jälkeen toteutetaan loppukäyttäjän hyväksyntätestit, joiden huipentumana olisi todennäköisesti kovan vieraan ohjuksen ampuminen NASAMS-jhtokeskuksen johtamana.
NASAMS voi olla modulaarinen, mutta yllä kuvattu integraatio veisi rauhanaikana helposti 3-5 vuotta ja rahaa palaisi muutaman uuden standardin NASAMS-patterin verran.
Viellä tuosta integroinnista.

The Stunner missile forms part of the David’s Sling Weapon System (DSWS) which is jointly developed by Rafael Advanced Defense Systems and Raytheon Missile systems.

Kuten tuosta lainauksesta voi huomata, Rafael ja Raytheon tekevät tiivistä yhteistyötä jo nyt joten yhteistyötä ei tuota ongelmaa. Kuinkahan paljon DERBY ja AMRAAM eroavat toisistaan? Voi olla helpostikin integroitavissa.
 
Ukraina on alkanut käyttää brittiläisiä Aim-132 Asraam -ilmataisteluohjuksia ilmatorjunnassa.


Alkuperäinen The Driven artikkeli on paljon laajempi.

Kohteen osoitus ohjukselle jää hieman mysteeriksi, mutta mitä ilmeisemmin käytetään hyödyksi ohjuksen lock-on after launch toimintoa ja tavalla tai toisella osoitetaan ohjukselle oikea suunta mistä lähteä etsimään kohdetta.

At this point, it’s unclear what type of sensors, beyond the EO/IR turret seen on the truck, can be used to detect and acquire the targets in the first place, although it’s certainly possible that targeting cues are provided by other platforms. Importantly, the ASRAAM is also capable of being used in lock-on after launch (LOAL) mode, meaning targeting data can also be sent to the missile, via datalink, once it has left the rail. This would be key for a system like this. Even just the EO/IR turret could provide basic targeting vectors for the missiles to lock onto once they have left the rail and the target has entered their high off-boresight (HOBS) seeker's acquisition envelope.

Millainen kantama ohjukselle jää, kun ei saada alkuvauhtia koneen vauhdista ja korkeuttakin pitää ottaa jonkin verran, vaikka matalalla lentäviin kohteisiin tuo tarkoitettu onkin? Kantama ilmasta laukaistuna on ilmoitettu 25km, mutta maastakin laukaistuna tuolle jäänee torjuntamatkaa saheedija vastaan enemmän kuin pelkästään visuaalisesti havainnoimalla on mahdollista, joten toivottavasti tuolle saadaan syötettyä maalidataa tavalla tai toisella tutkiltakin.
 
Alkuperäinen The Driven artikkeli on paljon laajempi.

Kohteen osoitus ohjukselle jää hieman mysteeriksi, mutta mitä ilmeisemmin käytetään hyödyksi ohjuksen lock-on after launch toimintoa ja tavalla tai toisella osoitetaan ohjukselle oikea suunta mistä lähteä etsimään kohdetta.



Millainen kantama ohjukselle jää, kun ei saada alkuvauhtia koneen vauhdista ja korkeuttakin pitää ottaa jonkin verran, vaikka matalalla lentäviin kohteisiin tuo tarkoitettu onkin? Kantama ilmasta laukaistuna on ilmoitettu 25km, mutta maastakin laukaistuna tuolle jäänee torjuntamatkaa saheedija vastaan enemmän kuin pelkästään visuaalisesti havainnoimalla on mahdollista, joten toivottavasti tuolle saadaan syötettyä maalidataa tavalla tai toisella tutkiltakin.
Jos ilmasta on max amet 25 km, on se maasta, sanotaanko nyt 5 - 6 km.
 
Ihanko lonkalta heitit. 10 kg painavan, lyhyen kantaman Stingerin max etäisyys on 8km maasta ilmaan. Asraam painaa 88kg ja on lähtökohtaisen keskimatkan ohjus.

Sorry, ei mene läpi.
Ei ole Stingerin todellinen kantama mitään 8 km. Se on noin 4,5 km ja silloinkin alkaa jo kinematiikka olemaan rajoilla. Tavallisimmin tuon kaliiberin ohjukset pitää saada ammuttua 2 - 2,5 km etäisyydeltä.
Montako olet ampunut?

Sorry, minulle ei mene läpi amatööreille esitetyt myyntipuheet.

Tuollanen 88 kg ohjus maasta ammuttuna on semmoinen 6 - 9 km ase. Tehollista kantamaa, kyllä se ballistisesti varmaan 15 - 20 km lentää.
 
Harvinaisen typerää rahankäyttöä. Neljä miljardia asattiin, vaikka perus-it on hyvinkin harwahampaista.
Panssarimiinoja 67 miljoonalla.

Vähän eri mieltä. Näillä ABM-järjestelmillä pyritään suojelemaan maata ja sen väestöä joukkotuholta.

1697797699399.jpeg

Perus-IT:llä on toinen tarkoitus. Molempien olisi toki hyvä olla kunnossa maalla joka on Saksan kokoinen ja jolla on Saksan budjetti.
 
Miksi ilmatorjunta vaikutti pettävän ratkaisevalla hetkellä?

Syy on yksinkertainen: Hamas laukaisi tuhansia raketteja ja ohjuksia, kun taas Israelin kymmenellä Iron Dome -patterilla on käytettävissä kerrallaan enintään 800 torjuntaohjusta. Kyse on silkasta määrästä. Vaikka torjuntakyky olisi ollut 100-prosenttinen, suuri osa Hamasin raketeista ja ohjuksista olisi päässyt läpi. Hyökkäys osoitti, että paraskin ilmatorjuntajärjestelmä voidaan kyllästää antamalla sille enemmän maaleja kuin se ehtii torjua.

Israelin ohjustorjuntaa on rakennettu kauan, ja siihen on investoitu paljon. Miten Hamasilla oli varaa hankkia niin paljon raketteja ja ohjuksia, että se pystyi kyllästämään torjunnan? Kyse on jälleen luvuista: Iron Domen 800 ohjuksen yhteisarvo on vähintään 45 miljoonaa euroa, kun Hamasin 5 000 raketin ja ohjuksen yhteisarvo on alle kolme miljoonaa euroa.

 
Perus-IT:llä on toinen tarkoitus. Molempien olisi toki hyvä olla kunnossa maalla joka on Saksan kokoinen ja jolla on Saksan budjetti.
Ei vain ole järkeä lähteä poliittisen ohjauksen perusteella tuosta päästä liikkeelle. Sotaväki olisi halunnut toisesta päästä.
Nyt on suuri mahdollisuus sille, että vain vituttaa kun tietää neljä miljardia menneen niihin jos ei mitään muuta tule.
 
Miksi ilmatorjunta vaikutti pettävän ratkaisevalla hetkellä?

Syy on yksinkertainen: Hamas laukaisi tuhansia raketteja ja ohjuksia, kun taas Israelin kymmenellä Iron Dome -patterilla on käytettävissä kerrallaan enintään 800 torjuntaohjusta. Kyse on silkasta määrästä. Vaikka torjuntakyky olisi ollut 100-prosenttinen, suuri osa Hamasin raketeista ja ohjuksista olisi päässyt läpi. Hyökkäys osoitti, että paraskin ilmatorjuntajärjestelmä voidaan kyllästää antamalla sille enemmän maaleja kuin se ehtii torjua.

Israelin ohjustorjuntaa on rakennettu kauan, ja siihen on investoitu paljon. Miten Hamasilla oli varaa hankkia niin paljon raketteja ja ohjuksia, että se pystyi kyllästämään torjunnan? Kyse on jälleen luvuista: Iron Domen 800 ohjuksen yhteisarvo on vähintään 45 miljoonaa euroa, kun Hamasin 5 000 raketin ja ohjuksen yhteisarvo on alle kolme miljoonaa euroa.

Iron Dome ei ole koskaan pyrkinytkään torjumaan kaikkia raketteja. Arabien raketit on niin alkeellisia, että suurin osa lentää jonnekin ihan muualle kuin maaliinsa. Kun järjestelmä on laskenut osumapisteen, se tarkistaa onko siinä jotain suojattavaa. Jos ei ole, raketin annetaan mennä. Juuri semmoinen tapaus tappoi Israelin arabin traktorinsa päälle... Jos taas raketti näyttää osuvan jonnekin asutukseen/vast, se ammutaan alas.

Siksi Israel säästyi rakettien osalta kuitenkin melko hyvin. Mutta sen sijaan terroristien soluttautumiseen ja hyökkäykseen rajaseudulle oli varauduttu huonosti. Ei tule muuten onnistumaan toista kertaa.
 
Sattu tuota netiä selatessa tällainen vastaan. Kun meille on nyt tulossa David's Sling järjestelmä niin rinnalle olisi ihan mukava tuo Spyder all-in-one järjestelmä, liekkö kenellekään tuttu?
 

Liitteet

Back
Top