Itse epäilen tuota väitettä "maksettu". Kuka tuon kokoisia hankintoja maksaa etukäteen?
Ilmavoimien tulevaisuus
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- ilmavoimat tulevaisuus
Itse epäilen tuota väitettä "maksettu". Kuka tuon kokoisia hankintoja maksaa etukäteen?
Näitä on märehditty säännöllisesti Ilmatorjunta-lehdessä ja ainakin tuon lähteen mukaan Venäjällä on hyvin vähän täsmäaseita ja nekin vastaavat suorituskyvyltään lähinnä länsimaissa 60/70-luvuilla tuotettuja aseita. Uusi asesukupolvi on vasta kehitteillä ja tuotannon käynnistymisestä ei ole vielä tietoa. Vuosituhannen vaihteen aikoihin asemessuilla esitellyt lasikuitumallit eivät ikinä edenneet tuotantoon saakka.
Olen kuitenkin tuon yhden lähteen varassa. Jätetään toki varauma sille että sinulla on parempaa tietoa.
Venäjällä ei kovin paljoa noudateta samanlaisia hankintakaavoja kuin esim. Suomessa. Venäjän ilmailuteollisuus oli joitain vuosia sitten todella pahassa taloudellisessa jamassa, minkä takia Putin yhdisti koko teollisuusalan yhden firman alle ( https://en.wikipedia.org/wiki/United_Aircraft_Corporation). Tämä tapahtui siis samoihin aikoihin kun alkuperäiset konetilaukset tehtiin. Tällä toimenpiteellä on montakin tavoitetta ja funktiota joista ensimmäinen on maan osaamis/tuottamispohjan tulevaisuuden takaaminen. Toisaalta sillä on myös työllistävä vaikutus, minkä takia esim. MiGiä tekohengitettiin samoihin aikoihin pienimuotoisilla hävittäjäostoksilla ennen yhdistämistä. Lyhyesti sanottuna Venäjällä on pitkäaikainen suunnitelma konehankintoja varten josta budjettipäätökset ja rahojen allokaatio on tehty lähes 10 vuotta sitten, ja tämän tuotannon ylläpitäminen samalla myös tuottaa valtavan määrän työtä maalle. Osittain samasta syystä esimerkiksi Armataa on lähdetty rakentamaan kohtuunäpsäkällä vauhdilla.
Toivon hartaasti ettei tälläisiä päänsä pensaaseen laittaneita henkilöitä ole sen enempää k. lehdessä kirjoittajina. Tälläinen ajatusmaailma jossa Venäjältä ei mitään kalustoa tai uhkaa Suomelle löydy, tai jos löytyy niin se on 50 vuotta vanhaa, on mielestäni valtion itsenäisyyden kannalta jo lähes fataalia ajattelua.
Pelkästään Kiinaan on vuodesta 2001 viimevuoteen asti myyty noin 900 kpl Kh-31 meritorjuntaohjuksia, sekä noin 300 muuta ohjusta Su-27SK / 30MKK -koneille vuosien 2001-2006 välillä. Yhteensä export-tuotanto on luokkaa puolisentuhatta ilmataisteluohjusta, satoja täsmäaseita ja tuhansia it-ohjuksia vuositasolla. Näitä lukuja puolestaan pyöritellään koska niistä voidaan nähdä sekä Venäjän tuotantokapasiteetti että ulkomaisien ilmavoimien ammustarve. Karkeasti arvioimalla esim. Ohjuksen varastointiajan 10-15 vuotta sekä olettamalla että Venäjän ilmavoimien tarve olisi noin puolet export-myynnin koosta (todellisuudessa varmaan suurempi erityisesti nykyisen kalustopäivityksen aikana), on Venäjällä silti lähes nelisentuhatta ilmasta maahan- ohjusta, tuhansien muiden lisäksi (meritorjuntaohjukset, tutkasäteilyyn hakeutuvat).
Alla on linkki JSC:n vuoden 2012 raporttiin pohjautuvaan kirjoitukseen. JSC on siis UAC:n tyylinen katto-firma joka luotiin samasta syystä. Ilmeisesti vaikka Venäjällä ei mitään täsmäaseita ole, niin niitä myydään vuositasolla useita satoja (lähempänä nelinumeroista lukua) ulkomaille.
https://translate.google.com/translate?sl=auto&tl=en&js=y&prev=_t&hl=fi&ie=UTF-8&u=http://bmpd.livejournal.com/290141.html&edit-text=
Sekä Firman omilta sivuilta:
"Tactical Missiles Corporation JSC has demonstrated the most impressive sales growth among the world’s arms-producing companies, according to Stockholm International Peace Research Institute (SIPRI).
Compared to 2012, the Corporation has leapt 28 positions and ranks 46th in the list of the world’s leading defense enterprises. Its sales equal $2.23 billion, which is 118% bigger than in 2012.
TOP-100 SIPRI list includes nine other Russian companies as well: Almaz-Antey, United Aircraft Corporation, United Shipbuilding Corporation, Vertolety Rossii, United Engine Corporation, Sukhoi, KRET, Irkut, UMPO, Sevmash, RTI Systems, Uralvagonzavod and Sozvezdie.
SIPRI research note states that Russian companies’ total growth amounts 20%.
Turnover of the TOP-100 companies equals $402 billion."
Myös ohjusten laatu on suoraan nähtävissä, kiitos kiinalaisten
Viimeksi muokattu:
Ja ehdokkaista siihen ei pysty..?
Benelli
Respected Leader
Kaikki pystyvät mutta kaikilla ei viedä samalla budjetilla vastaavaa määrää painovoimapommeja tai napalmia päivässä.
yrjö
Ylipäällikkö
Asiantuntijalausunto
Raveni
Greatest Leader
Valitunut amatööri mielipide... Enemmän ja monimutkaisempaa tekniikkaa ja monessa mielessä demo... Pinnoite, jne...
Raveni
Greatest Leader
FY13 DOT&E Report
-- Mean Flight Hours Between Critical Failure (MFHBCF)
variant--threshold/observed
F-35A--20/4.5
F-35B--12/3.0
F-35C--14/2.7
-- Mean Corrective Maintenance Time for Critical Failure (MCMTCF)
variant--threshold/observed/FY12 Report
F-35A--4.0/12.1/9.3
F-35B--4.5/15.5/8.0
F-35C--4.0/9.6/6.6
So you fly the F-35A for 4.5 hours, get a critical failure, and then it takes 12.1 hours to fix it, or nearly three hours longer than it took last year. (That's hours, not manhours; Eglin AFB has seventeen mechanics per F-35.)
Similarly with the F-35B -- fly it for 3 hours, critical failure, then corrective maintenance takes 15.5 hours (7.5 hours more than last year).
The F-35C will fly for only 2.7 hours before 9.6 hours for corrective maintenance time. (Only one engine, too, out over the deep blue water.)
If anybody thinks the acquisition cost is high, and it is, it will be totally eclipsed by the operating cost. An independent audit by KPMG has estimated the cost of buying and operating the F-35 warplanes at $600-million per jet, two-thirds of that operating cost.
Captain Overstreet of the F-35 program office warned in November that while development costs are high for the F-35, they will be “dwarfed” by the sustainability costs. Back in May 2011 Defense Undersecretary for Acquisition Ashton Carter described current projected costs for the F-35 as “unacceptable.”
All of this reality runs against what the early F-35 promises were.
http://www.defense-aerospace.com/articles-view/feature/5/151303/a-look-at-f_35’s-true-o&s-cost.html
Aika paljon pajalla...
-- Mean Flight Hours Between Critical Failure (MFHBCF)
variant--threshold/observed
F-35A--20/4.5
F-35B--12/3.0
F-35C--14/2.7
-- Mean Corrective Maintenance Time for Critical Failure (MCMTCF)
variant--threshold/observed/FY12 Report
F-35A--4.0/12.1/9.3
F-35B--4.5/15.5/8.0
F-35C--4.0/9.6/6.6
So you fly the F-35A for 4.5 hours, get a critical failure, and then it takes 12.1 hours to fix it, or nearly three hours longer than it took last year. (That's hours, not manhours; Eglin AFB has seventeen mechanics per F-35.)
Similarly with the F-35B -- fly it for 3 hours, critical failure, then corrective maintenance takes 15.5 hours (7.5 hours more than last year).
The F-35C will fly for only 2.7 hours before 9.6 hours for corrective maintenance time. (Only one engine, too, out over the deep blue water.)
If anybody thinks the acquisition cost is high, and it is, it will be totally eclipsed by the operating cost. An independent audit by KPMG has estimated the cost of buying and operating the F-35 warplanes at $600-million per jet, two-thirds of that operating cost.
Captain Overstreet of the F-35 program office warned in November that while development costs are high for the F-35, they will be “dwarfed” by the sustainability costs. Back in May 2011 Defense Undersecretary for Acquisition Ashton Carter described current projected costs for the F-35 as “unacceptable.”
All of this reality runs against what the early F-35 promises were.
http://www.defense-aerospace.com/articles-view/feature/5/151303/a-look-at-f_35’s-true-o&s-cost.html
Aika paljon pajalla...
Älä rupea muuttamaan muiden tarinoita mieleisiksesi. Esittämäsi kaltaista sontaa ei ole kukaan väittänyt. Kyse oli siis uuden sukupoven täsmäaseista eikä Venäjän uhasta yleensä. Totta helvetissä siellä on voimaa käytössä vaikka kuinka. Ilmavoimien täsmäaseet vain alkavat olla aataminaikuisia.
BarrelNut
Kenraali
Mitkäs ovat vastaavat luvut Gripen NG:lle?
JAS 39E ei ole lentänyt kertaakaan.
Eli kiteytettynä viestisi ydin oli:
- Maailman suurimmalla asetuottajamaalla ei juurikaan ole täsmäaseita
- Jos niitä on, ne ovat kaikki 60-luvun tasoa ja huomattavasti länsimaita huonompia
- "uusi asesukupolvi on vasta kehitteillä"
Aseiden vanhentumisesta sanoisin vielä että jos se ikä tekee ohjuksesta tai pommista hyödyttömän, kannattaa juosta jenkkien suurlähetystöön ilmoittamaan jenkeille että heidän irakin/al-qaedan päälle pudottelemansa gbu-laserohjatut pommit ovat täyttä sontaa koska ne ovat kohta viitisenkymmentä vuotta vanhoja, pommin designin itsessään ollen jo korean sotien perua. Maverickeillakin alkaa jo olemaan 40 vuotta takanaan. Kabien kasari-designikin alkaa näyttää tuossa sarjassa jo vetreältä.
Pieleen meni tälläkin kerralla. Vähemmän tunnetta ja tahallisia väärinymmärryksiä niin olet lähempänä.
Huhta
Greatest Leader
@Raveni
Onkin erittäin relevanttia käyttää kaksi vuotta vanhoja tietoja, kun uudempiakin on saatavilla, eikö?
Uudempaa dataa hollantilaiselta sivustolta (kuvakaappaus on dokumentin sivulta 21):
Onkin erittäin relevanttia käyttää kaksi vuotta vanhoja tietoja, kun uudempiakin on saatavilla, eikö?
Uudempaa dataa hollantilaiselta sivustolta (kuvakaappaus on dokumentin sivulta 21):
Georgiassa käytetyt aseet olivat pääasiassa samoja mitä lentäjät olivat käyttäneet Afghanistanissa, eli tyhmiä raketteja ja pommeja.
Joku Ilmatorjuntaupseeri lehti kertoi, että naapurissa ei ole aktiivikäytössä mitään täsmäasetta (ei siis sisällä ARM ja MTO -ohjuksia tai risteilyohjuksia), joka yltäisi yli 8 kilsaa ja useat näistä mitä on vaativat jatkuvan maalinosoituksen osuakseen. Lisäksi näiden kyky toimia pilvisellä kelillä on rajallinen.
Ja jos jenkeillä ei ole varaa pitää suurta varastoa täsmäaseista, niin tuskin on kellään muullakaan. Ja vaikka naapurissa oltaisiinkin alettu hankkimaan täsmäaseita hillittömästi Georgian jälkeen, niin heidän tuotantovaikeudet ovat hyvin tunnettuja.
Kh-25: Kaikki neuvostoliiton aikana tehdyt kappaleet lienevät vanhentuneita tähän mennessä, joten niitä on turha laskea. Tutkamalli on suorastaan kivikautinen, elleivät ole ihan äskettäin modernisoineet. Laser ja radio ohjatut ovat ongelmissa ellei ole kirkas sää. Muutama uudempi variantti on näköjään ainakin tarjolla, mutta todellisista tuotantomääristä ei ole mitään tietoa.
Kh-59: Terminaalivaiheen TV ohjaus? En ole järin vakuuttunut. Sopii lähinnä kiinteitä maaleja vastaan.
Kh-35: Tämä on MTO. Haukutaan myös nimellä "Harpoonski". Harpoon on ollut käytössä iät ja ajat, joskaan ei ihan -60 luvulta. Enkä oikein näe miksi MTO:sta pitäisi olla huolissaan. Toki sillä uhkaa kauppalaivastoa ja laivastoa, mutta loppujenlopuksi laivaston resurssit voidaan hoidella huomattavasti vähemmälläkin.
Kh-31: (lisään tämän koska luultavasti toisit sen esille muutenkin) Tästä on kaksi mallia: MTO ja ARM. MTO:n kohdalla pätee edellinen kohta. ARM:n kohdalla pitää kysyä, että vieläkö nuo pitää virittää ennen lentoa oikeanlaista tutkaa varten?
Tajunnet varmaan kuinka typerä tuo kommentti on? Joku rautapommi toki toimii vaikka kuinka pitkään ja jenkit taisi justiinsa tyhjentää varastonsa eräästä WW2:n ajan pommityypistä, joita oltiin valmistettu viimeksi vietnamin sodan aikaan ja sen jälkeen niitä oltiin käytetty lähinnä B-52:ien harjoitus pommeina ja niihin mattopommituksiin mitä B-52:lle saatettiin antaa tehtäväksi. Mutta entä sitten? Ja vaikka jenkkien irakiin yms. paikkoihin pudottamat GBU:t olisikin joissakin tapauksissa vanhoja suunnittelultaan, niin niitä valmistetaan ja kehitetään jatkuvasti. Tämä jo siksi, että uudemmat mallit ovat halvempia ja vanhat on ammuttu loppuun. Ja mitä johonkin Maverick:iin tulee, niin sitä on kehitetty koko ajan. Nykyään taitavat kuitenkin olla liikkumassa pois Maverick:sta, koska tarjolla on halvempiakin ohjuksia ja pienemmässä paketissa(Hellfire ja Brimstone niihin maaleihin joihin JDAM ei kelpaa).
Georgian sodan vertauksessa esim. jenkkien Irakin sodan täsmäaseiden käyttöön pystytään näkemään hyvin Venäjän ja neuvostoliiton erilainen ajattelumalli. Lännessä tarve Hellfireille, Maverickeille ja muille panssarintorjuntajärjestelmille johtui suoraan varsovan liiton massiivisesta ylivoimasta maasodankäynnissä. Tätä tilannetta paikkaamaan rakennettiin monia eri järjestelmiä, kuten vaunuihin hakeutuvia rypäleammuksia sekä taisteluhelikoptereita (Italia/Hollanti/Brittien Mangusta, /Saksa/Ranskan Tiger ja jenkkien Apache). Varsovan liitto puolestaan näki ettei tarvinnut tälläistä kalustoa, vaan luotti omaan maakalustoonsa sekä tykistöön. Ilmavoimien aseistuksessa tämä näkyi siinä ettei itänaapuri koskaan lähtenyt rakentamaan suoranaisia Maverickkia vastaavia järjestelmiä, vaan suuremman mittakaavan ohjuksia kuten mainitsemiasi Kh-25/29-ohjuksia. Tavoitteena näillä oli strategisten kohteiden tuhoaminen mahdollisimman pitkän ja turvallisen kantaman päästä. Vaunuja vastaan oli aikoinaan tehty panssaria läpäiseviä raketteja, sekä raskaampia raketteja (c-24) joista osaan liitettiin myös laser-hakukärkiä (S-25L /S-8T).
Tuosta yli kahdeksan kilometrin kantaman väittämästä voidaan heti alkuun päästä eroon mainitsemillasi Kh-25/29/59- sarjan ohjuksilla, joilla kantama pyörii pienempien 25ML- ohjusten kohdalla noin kymmenessä kilometrissä lähtöasetelmasta riippuen, ja suurempien kohdalla noin sadan kilometrin kantamalla. Vaunuja näillä ohjuksilla ei tuhota, vaan kohteena ovat juurikin ne samat, eli kiinteät kohteet, joukkokeskittymät ja komentojärjestelmät. Kh-25:n neukkuaikoina tehdyt mallit ovat varmasti poistettu käytöstä jo puhaasti vanhenemisen takia. Ohjuksesta on kuitenkin tehty jatkuvasti uusia versioita, mukaanlukien pidemmän kantaman mahdollistava moottori, sekä uusia hakukärkiä. TV-hakukärkistä ohjusta on valmistettu vuodesta 1992 eteenpäin, IP-ohjauskärkinen malli 25:stä esiteltiin ysärin loppupuolella, mutta sitä ei nähty tarpeelliseksi koska käytössäoleva Kh-29-sarjan ohjus johon alettiin 90-luvun lopulla luotu, infrapunaohjauksella varustettu versio nähtiin täyttävän jo kyseisen tarpeen. 29-ohjuksen paino on maverickkiin nähden noin kaksinkertainen, ja kuorman paino raskaampiakin maverickkeja vastaan laskettuna noin kolminkertainen. 59-ohjus on tätäkin raskaampi, lähes tonnin painoinen, joten voidaan olettaa että k. ohjuksissa on huomattavasti suurempi polttoainelasti.
Kaikkia näitä ohjusmalleja, sekä Kab-sarjan pommeja on tuotettu sekä päivitetty enemmän tai vähemmän jatkuvasti sekä Venäjän omaan käyttöön että myyntiin. Osa kuluu harjoitusammuksina, osaa myydään ulkomaille, mutta varmasti osa jää myös Venäjälle. Varsinaisien lukujen selvittäminen on hankalaa koska Venäjä ei osta ulkomailta kalustoa kuten Eurooppa, joten esim. Sipristä näiden tilausten määrän näkeminen Venäjän sisäisiin tarpeisiin ei ole englanninkielisissä lähteissä nähtävillä. Kuitenkin ulkomaille myytyjen ohjuksien kohdalla pystytään näkemään muiden maiden näkemä tarve omalle kalustolleen, sekä Venäjän kapasiteetti tuottaa näitä aseita.
Näiden absoluuttisien kilometrikantamien laukominen on osaltaan myös todella epäluotettavaa jos ei tiedetä mitään koneen korkeudesta, nopeusta ja muista vastaavista lähtökohdista. Oletan että k. Ilmatorjuntaupseerilla oli mielessään laserohjatut ammukset puhuessaan tuosta kahdeksan kilometrin kantamasta, sillä se on aika pitkälti universaali arvo idässä ja lännessä sille kuinka kauas maalinosoituslaitteiden lähettämä lasersäde pysyy tarpeeksi vahvana ohjatakseen ammuksia maaleihinsa. Uusimmat laitteet pystyvät ehkä nostamaan tätä kilometrin tai pari, mutta mitään mainittavaa eroa ei kuitenkaan ole. Osittain tämän takia mm. Balkanin sodissa tiputetut gbu-pommit saattoivat tippua satoja metrejä kohteestaan pois, koska maalittavat koneet joutuivat nousemaan yli 8km korkeuteen Serbien it-uhasta johtuen. Nämä samat kilometrikantamat tulevat myös ongelmallisiksi esimerkiksi verratessa Maverickin kantamaa Itänaapurin vastaaviin. Teoriassa k. ohjus pystyy kyllä lentämään vaikka parinkymmenen kilometrin päähän, mutta käytännössä tv-ohjattu versio (H) vaatii noin parin kilometrin etäisyyden jotta se pystyy lukittumaan kohteeseensa, D-mallin yltäessä käytännön tilanteissa noin kahdeksan kilometrin kohdalle. Mainittava kantaman nousu saadaan vasta erinäisellä maalinosoituslaitteella, jolla optisella hakukärjellä varustetut maverickit pystytään alistamaan maalinosoituslaitteelle, ja ne pystytään lukittamaan tiettyyn pisteeseen jonka avulla tuota kantamaa voidaan lisätä kun varsinaista lukitusta ei tarvita, mutta tämän pistelukituksen myötä ohjus ei myöskään pysty seuraamaan liikkuvia maaleja sillä se vertaa sisällä olevaa lukituskuvaa näkemäänsä ympäristöön pitääkseen osumapisteen piikillä. Venäjän kohdalla maalituksesta ei myöskään tarvitse huolehtia, sillä rakkaat Ranskalaiset (Thales ) myi 600 panssarivaunun lämpökameran lisäksi Venäjälle ensin kymmeniä damocles-maalinosoituslaitteita, ja auttoi sen jälkeen Venäjää rakentamaan oman tuotannon näille laitteille (https://www.flightglobal.com/news/a...to-use-thales-damocles-targeting-pods-220747/ & https://www.thalesgroup.com/en/worldwide/defence/damocles-multifunction-targeting-pod).
Toisaalta tätä kaikkea ei tarvitse lähteä miettimään jos haluaa työntää päänsä pensaaseen ja sanoa ettei itänaapurin kalusto ole, eikä tule olemaan kuranttia. Tällä ajatusmallilla varmasti pystytään luomaan kansallisesti PV:lle mahdollisimman parhaat resurssit itänaapurin kaluston torjumiseen, onhan sen tulokset nähty jo länsinaapurinkin kohdalla.
Lyhyesti: Osittain oli tuosta laser maalinosoittimen kantamasta kyse, toisaalta myös siitä, että maaleja ei löydetä juuri kauempaa, joten ase pitää laukaista tuon etäisyyden rajoista.
En vaan edelleenkään ymmärrä, että miksi tuosta maverickista pitää jauhaa, kun kyseessä ei ole erityisen yleinen tai moderni ammus. Näkisin että tuon ohjuksen tuominen esimerkiksi tähän keskusteluun on olkinukke. Kuten on nuo väitteet "pään työntämisestä pensaaseen". Tai tuo "Tällä ajatusmallilla varmasti pystytään luomaan kansallisesti PV:lle mahdollisimman parhaat resurssit itänaapurin kaluston torjumiseen, onhan sen tulokset nähty jo länsinaapurinkin kohdalla". Meinaatko tosiaan, että resursseja saadaan yhtään lisää liioittelemalla? Resurssit pysyisi suunnilleen samoina joka tapauksessa, joten resurssit olisi käytettävä parhaan mukaan.
Enkä oikein muutenkaan tajua mitä pointtia ajat? Wikipedia sanoo tälläistä JDAM:sta:
Tuollaisia määriä naapurissa ei ole täsmäaseita! Siihen lisäksi SDB:t: 17 000+ (tämä on ilmeisesti koko valmistusmäärä). Tuossa taas tietoja Hellfiren tuotantomääristä: http://www.strategypage.com/htmw/htairw/articles/20121019.aspx
Tuosta saa hieman osviittaa siitä, että paljonko noita ammuksia tarvitaan, jos meinataan varustaa ilmavoimia ja käyttääkin niitä. Voi toki käyttää tyhmiä rautapommeja, mutta niiden tarve on huomattavasti suurempi.
Parempiakin osviittoja kyllä löytyy. Esimerkiksi ensimmäisessä persianlahden sodassa jenkit pudottivat 2,542 GBU-12:ta, 924 GBU-24A:ta, ja 530 CBU-87:aa, joten en jaksa uskoa että Venäjä tarvitsisi satoja tuhansia pommeja Esimerkiksi Suomea tai Ruotsia vastaan.
Myös Jenkkien kalustolla argumentointi on pitkälti ongelmallista kun mietitään Venäjän ilmavoimien muodostamaa uhkaa Suomelle ja Suomen todennäköisimmille liittolaisille (EU). Jenkeillä on viitisentuhatta konetta ja tuhat tst-hekoa käytössä, Venäjällä ehkä viidennes tuosta konemäärästä ja kolmisensataa tst-hekoa. Euroopalla ehkä puolet Venäjän kalustosta yhteenlaskettuna operatiivisessa käytössä. Yhdysvaltojen budjetti muodostaa noin 80% naton kokonaisbudjetista, ja todennäköisesti nykypäivänä 90% koko toimintakapasiteetista. Heidän budjetillaan varastoon voidaan ostaa vaikka 50 miljoonaa jdamia ilman sen suurempia ongelmia, mutta yhdysvallat on yhdysvallat. Meillä naapureina ei ole jenkkejä vaan toisaalta idässä kiivasta vauhtia aseistautuva Venäjä, jota ei haluta nähdä agressiivisena tai uhkana vaikka sotia on tullut parin vuoden välein yhä lähempänä Eurooppaa. Toisaalla puolestaan on Eurooppa joka tästä kaikesta huolimatta on laskemassa kapasiteettiaan. Näiden kahden välissä elävälle Suomelle, Venäjän kapasiteetin vähättely jota on jatkunut NL:n hajoamisesta eteenpäin, tarkoittaa Euroopan nykyisen toimintakyvyn romuttamisen jatkumista yhä etenevissä määrin. En edes uskalla ajatella minkälainen kapasiteetti-ero koko EU:lla tulee 2020-2030 tällä menolla olemaan Venäjään suhteutettuna. EU:n tärkeimmillä jäsenillä toisaalta on Yhdysvallat kyllä pelastamassa jos erite osuu tuulettimeen, mutta meille oleellinen kysymys kuinka moni noista wikipedian 200.000 odotetusta jdamin kokonaistuotannosta on Euroopassa, ja kuinka moni niistä lentämässä Suomeen kriisitilanteessa, vastaan kuinka monta Venäläistä risteily/täsmäohjusta on lentämässä idästä Suomeen? Entä viiden, tai kymmenen vuoden kuluttua? Pessimistinä en jaksa uskoa että Suomen tai liittolaisten kapasiteetti lähtisi nousuun, mutta Venäjän kyllä oletan niin jatkavan.
Maverickista sen verran että ongelmana länsimaisten vastaavien ohjusten vertaamisessa on että niitä Maverickin lisäksi kauheasti ole. Euroopassa lähinnä Briteillä on enään täsmäasetuotantoa (brimstone), Ranska käyttää vieläkin 70-luvun perua olevia As-30:a, muiden maiden käyttäessä Maverickkia. Tosin näistäkin esim Ruotsi ja Saksa ovat omansa jo tuhonneet. Brimstonen kohdalla myös ihmettelen että sille on annettu 60km kantama, vaikka ohjuksen kokonaispaino on noin 50kg (eli pienempi kuin aim-9 jonka kantama on luokkaa 10-15km), vaikka ohjuksen pitäisi läpäistä panssarivaunuja (johon puolestaan tarvitaan tietty kilomäärä räjähdettä), mutta se on toisen keskustelun aihe. Maalinosoittimista ehdin jo mainita että uudemmat koneet nauttivat Ranskalaisista maalinosoituslaitteista, mutta muitakin laitteita Venäjällä on. Se ei sinänsä selitä tuota maagista 8km pullonkaulaa muutoin kuin laserosoittimien kohdalla.