Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Nykypäivänä kun IR ohjuksissa on datalinkit ja IIR kennot (ja parhaat voivat lukittua maaliin vasta laukaisun jälkeen) niin periaatteessa nekin voisi ampua kauas, mutta IR ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa, joten uskon että IR ohjukset ovat muutenkin kuolemassa sukupuuttoon.
Sen lämpöhakuisen ohjuksen hakupää ei vaan yleensä voi nähdä kovin kauas, verrattuna siis tutkahakuiseen. Perinteisesti lämpöhakuinen piti yrittää saada lukittumaan maaliinsa ennen laukaisua, ja ohjus saattoi lukittua vaikka aurinkoonkin tai johonkin heijastumaan maasta. Ampumaetäsyydet olivat melko lyhyitä, siis käytännössä. Maali oli syytä pitää tähtäimessä ja toivoa että ohjus lukittuu siihen. Eli pitkä kantama ei olisi kuitenkaan ollut tarpeen.
Nykypäivänä kun IR ohjuksissa on datalinkit ja IIR kennot (ja parhaat voivat lukittua maaliin vasta laukaisun jälkeen) niin periaatteessa nekin voisi ampua kauas, mutta IR ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa, joten uskon että IR ohjukset ovat muutenkin kuolemassa sukupuuttoon.
Hyvä vastine Tommi Kangasmaalta! Pari kommenntia kuitenkin. Tommi toteaa ilmavoimien iskukyvyn juuri nyt olevan parhaimmillaan. Onko sen suhteen sitten 2007 tapahtunut jotain ratkaisevan hyvää kehitystä. Puolustusvoimien entinen kansliapäällikkö, pääesikunnnan operaatiopäällikkö ja ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Matti Ahola murehti ilmavoimien puutteita Alma Medialle. Ensimmäisten lähtöjen jälkeen ohjukset olisi loppu ja peli seis ja olihan siinä jutussa muutakin. Eli, mikä on muuttunut, ainakin kenraali sai likasangollisen päälleen ja on sen jälkeen ollut kohtuuttoman hiljaa.
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html
Ahola uhrautui silloisessa tilanteessa. 120B AMRAAM -ohjuksiakaan tuskin on hävitetty mutta nehän korvattiin uusilla AIM-1207C-malleilla,
Toisaalta siitä samasta laarista pitää jatkossa ruokkia myös ITO12-patterit jotka hörppäävät kertatäytöllä n. 150 puikkoa. Ilmavoimien ohjustilanne on määrällisesti näin enintään C7-hankintaa edeltävällä tasolla, Eihän n. 700 kpl Amraameja huono määrä ole. Ei ollenkaan mutta ei se toisaalta paljoakaan ole. Onneksi jatkohankinta joka tapauksessa paransi laadullista tilannetta.
Joo, aina on liian vähän, mutta onneksi ei joka sektorilla enää vielä sen lisäksi "liian myöhään", kuten joskus on ollut asia.
Ei tosiaan ole millään muotoa realistista hankkia Amraamin kaltaisia välineitä varikoille pitkää kulutussotaa silmällä pitäen. Siinä eivät riittäisi rahat eivätkä kukkarot. Nyt on kohtuullinen määrä laadukasta tavaraa joka hyökkääjän on taatusti huomioitava. Hyvin hoidettu homma. Toivottavasti ne seuraavat 400-500 ohjusta saadaan myös ajallaan sisään kun sen aika 20-luvulla tulee.
Laitan uudelleen linkin tähän vanhaan (typistettyyn) uutiseen Aholan lausumista.
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html
On hyvä jos vanhaa kalustoa päästiin korvaamaan uusilla, mutta onko riittävästi vai ainoastaan paria lähtöä varten? Aholalla oli toki monta muutakin huolen aihetta, jotka yhä ovat ajankohtaisia. Mikä lienee Leopardien tilanne, onko riittävästi ammuksia, entä raskaat raketinheittimet, onko vieläkään saatu raketteja/ohjuksia, entä riittävästi. Koko järjestelmä on kohta päivityksineenkin vanhentunut. Entä räjähteiden varastointi, viimeksi kuin luin mediasta oli yli puolet "lainvastaisissa" varasosuojissa. Lista on pitkä ja pitenee, ellei niitä miljardeja ala tippua.
Kuten varmasti hyvin tiedät, mutta muille tiedoksi, että esim. Amraam, joka on aktiivinen tutkaohjus, muuttuu aktiiviseksi vasta mahdollisimman myöhään. Tähän on syynä tekniset rajoitteet, mutta toisaalta myös taktiset syyt. Hävittäjän tutkavaroitin nimittäin rääkäisee, kun amraam kytkee tutkansa päälle, mikä antaa lentäjälle viimeistään varoituksen, jos ei ole aikaisemmin huomannut. Siksi, mitä myöhempään tutka kytketään päälle, sitä vähemmän aikaa kohteelle jää vastatoimiin.
IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle.
Mihin perustuu, että IR-ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa? Ainakin tähän mennessä niiden ominaisuudet ovat vain koko ajan parantuneet ja voitaneen sanoa että enemmän kuin vastatoimet:
Siinä tetran postaamassa Sparrow-hybridissä oli esim. ilmeisesti juuri idea, että tutka ohjaa kauas ja IP sitten hoitaa loppuohjauksen. Vähän kuin aktiivinen ohjus passiivisessa.
Mican idea on nimenomaan siinä, että siinä on datalinkki, jolloin myös IP-versio voidaan ampua BVR-etäisyyksille (yhtä kauas kuin tutkaversio).
Kuten varmasti hyvin tiedät, mutta muille tiedoksi, että esim. Amraam, joka on aktiivinen tutkaohjus, muuttuu aktiiviseksi vasta mahdollisimman myöhään. Tähän on syynä tekniset rajoitteet, mutta toisaalta myös taktiset syyt. Hävittäjän tutkavaroitin nimittäin rääkäisee, kun amraam kytkee tutkansa päälle, mikä antaa lentäjälle viimeistään varoituksen, jos ei ole aikaisemmin huomannut. Siksi, mitä myöhempään tutka kytketään päälle, sitä vähemmän aikaa kohteelle jää vastatoimiin.
IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle. Sitä etua vastaan (ja myös aktiivisia tutkaohjuksia) on sitten puolestaan kehitetty MAWit. Ase ja vasta-ase jne...
Mihin perustuu, että IR-ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa? Ainakin tähän mennessä niiden ominaisuudet ovat vain koko ajan parantuneet ja voitaneen sanoa että enemmän kuin vastatoimet:
- All aspect
- HOBS
- LOAL
- IIR
- Vastatoimien tunnistusalgoritmit
- Valtavasti kehittynyt liikehtimiskyky
- Jne...
IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle.
Vanhanaikaista ajttelua, kaikissa meillekin tarjolla olevissa koneissa on jonkinlainen MAWS. F-35:ssä tietysti hienoin ja kehittynein. Mutta oletettavaa on että kehittynyt MAWS on tulevaisuuden koneissa perusvarustusta. Eli tutka- tai lämpöhakuisella ohjuksella ei tämän suhteen ole eroa.
IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle. Sitä etua vastaan (ja myös aktiivisia tutkaohjuksia) on sitten puolestaan kehitetty MAWit. Ase ja vasta-ase jne...
Tulee vaikutelma, että sinulla on oikeasti jokin ongelma luetun ymmärtämisessä. Tai sitten yrität vain tarkoituksella vääristellä muiden viestejä. Kummasta on kyse?
Tekstini kokonaisuudessaan oli nimittäin tämä alla...
No miksi hehkutat jotain lämpöhakuisen ohjuksen passiivisuutta plussana, jos kerran itsekin olet sitä mieltä ettei sillä ole merkitystä? Koska kaikissa ensilinjan koneissa tulevaisuudessa (ainakin tästä hetkestä eteenpäin valmistettavissa) on jonkinlainen MAWS? Ja todennäköisesti ihan kunnollinen IR sellainen. Itänaapurin koneissa ainakin Su-35:ssä ja PAK-FA:ssa on MAWS.
Eli hakeutumistavalla ei havaittavuuden kannalta ole merkitystä. Mutta jos ohjus liki aina havaitaan, on sen sijaan ohjuksen terminaalivaiheen liikehtimiskyvyllä suuri merkitys, pelkkä aerodynaaminen ohjaus ei välttämättä riitä.
Ja tässä ketjussa on kai tarkoitus keskustella Ilmavoimien tulevaisuudesta, eli uusien koneiden hankintaa käsiteltäessä relevantti operatiivinen aikajana alkaa jostain vuodesta 2025 eteenpäin. Viholliskuvia on siis järkevä tarkastella välillä 2025 - 2060.
a) En hehkuttanut. Totesin faktan, että se passiivisuus on etu.
b) Kirjoitin samassa yhteydessä, että IP-ohjuksia ja tätä nimenomaista etua vastaan on sitten kehitetty MAW:t.
En tiedä, luitko tai ymmärsitkö vahingossa väärin viestin, mutta vähintäänkin harhaanjohtavan lainauksen teit huolellisen tarkoituksellisesti.
Kysyn uudelleen, miksi vääristelet muiden viestejä?
No,
A) Se passiivisuus on etu lähinnä vanhoihin puoliaktiivisiin tutkaohjuksiin verrattuna, niissä kun ohjusjärjestelmän tulenjohtotutka piti lukita maaliin ennen laukaisua ja näin maalin valaisusta saatiin kunnon varoitus. Aktiivisissa tutkaohjuksissa ja sellaisissa puoliaktiivisissa joissa ohjus saa kurssipäivityksiä datalinkillä näin ei ole, olen nähnyt jonkun tiedon että AEGIS järjestelmän puoliaktiiviset Standard Missile ohjukset vaativat maalin valaisua parin sekunnin ajan ennen osumaa, muuten ohjusta ohjataan datalinkin kautta tulevilla kurssipäivityksillä. Tuon valaisun aikana ei kyllä ehdi koneen RWR tai kuski juurikaan tilanteeseen reagoimaan.
B) Kaikissa meillekin tarjottavissa koneissa on MAWS, joissain parempi joissain kehnompi. Ja myös itänaapurin uusissa konehankinnoissa sellainen on.
Eli nykypäivän tilanteessa (aktiiviset tutkaohjukset + mahdollinen MAWS) tuota etua ei ole.
Sen sijaan IR hakuisten ohjusten hakupäät ovat alttiita laser-häirinnälle joka tulee olemaan mainstreamia tulevaisuudessa.
Olen ihan samaa mieltä näistä teknisistä seikoista. Samansuuntaisesti käsittääkseni kirjoitin itsekin?
P.S. Laserhäirinnän toimivuudesta en kuitenkaan osaa sanoa varmasti.
Voi olla. Ehkä ymmärsin väärin mitä tarkoitit.
Siinä tetran postaamassa Sparrow-hybridissä oli esim. ilmeisesti juuri idea, että tutka ohjaa kauas ja IP sitten hoitaa loppuohjauksen. Vähän kuin aktiivinen ohjus passiivisessa.
Mican idea on nimenomaan siinä, että siinä on datalinkki, jolloin myös IP-versio voidaan ampua BVR-etäisyyksille (yhtä kauas kuin tutkaversio).
Kuten varmasti hyvin tiedät, mutta muille tiedoksi, että esim. Amraam, joka on aktiivinen tutkaohjus, muuttuu aktiiviseksi vasta mahdollisimman myöhään. Tähän on syynä tekniset rajoitteet, mutta toisaalta myös taktiset syyt. Hävittäjän tutkavaroitin nimittäin rääkäisee, kun amraam kytkee tutkansa päälle, mikä antaa lentäjälle viimeistään varoituksen, jos ei ole aikaisemmin huomannut. Siksi, mitä myöhempään tutka kytketään päälle, sitä vähemmän aikaa kohteelle jää vastatoimiin.
IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle. Sitä etua vastaan (ja myös aktiivisia tutkaohjuksia) on sitten puolestaan kehitetty MAWit. Ase ja vasta-ase jne...
Mihin perustuu, että IR-ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa? Ainakin tähän mennessä niiden ominaisuudet ovat vain koko ajan parantuneet ja voitaneen sanoa että enemmän kuin vastatoimet:
- All aspect
- HOBS
- LOAL
- IIR
- Vastatoimien tunnistusalgoritmit
- Valtavasti kehittynyt liikehtimiskyky
- Jne...
- Mica ei itseasiassa ole mikään BVR-ohjus, vaan sijoittuu kokoluokaltaan noin aim-9:n ja amraamin välille. Tosin tässäkohtaa voidaan kysyä mikä BVR-ohjuksen määritelmä on kun nykyisetkin IP-ohjukset hävittäjästä ammuttuna lentävät 15+km päähän jos vaan saavat tarpeaksi hyvän lukituksen, alkunopeutta eikä kohde tee liikaa väistöliikkeitä.
- Amraamin hakukärjen aktivoinnissa on monia ongelmia joista ensimmäisenä on tarpeeksi tehokkaan tutkan asettaminen todella pieneen raamiin. Se tutka mikä hävittäjässä näkee sadan kilometrin päähän painaa yleensä itsessään enemmän kuin koko ohjus, jolloin tutkan mittausetäisyydessä joudutaan tekemään kompromisseja. Ongelma oli aikoinaan sama jo Aim-54 ohjuksessa jonka teoreettinen kantama oli viimeisissä malleissa puolentoistasadan kilometrin luokkaa, mutta terminaalivaiheen tutka lähti käyntiin vasta noin 10km päässä maalista. Tästä syystä esim. MiG-21 hävittäjän tutkaa ei lähdetty esim Lancer-päivityksessä korvaamaan sillä koneen nokassa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tilaa uusia tutkia varten.
- Hävittäjän tutkavaroitin on alkanut rääkimään huomattavasti aiemmin kuin ohjuksen oman tutkan aktivoituessa sillä ohjusta joudutaan silti maalittamaan jollain tapaa sitä ennen. 90-luvulla tämä olisi ehkä ollut vaikeampi selvittää muun tutkasäteilyn ohessa, mutta ei enää nykypäivänä.