Ilmavoimien tulevaisuus

Kiitoksia lisätiedosta. Juu, tiesin kantama eron, mutta tarkoitin tätä: "tutkahakuiset ohjukset ovat yleensä isompia, lämpöhakuiset pienempiä." eli onko MICA IR ja tutkamalli muuten samanlaisia mutta hakupää eri, vai onko niissä eroa esim. koon osalta.
 
Nykypäivänä kun IR ohjuksissa on datalinkit ja IIR kennot (ja parhaat voivat lukittua maaliin vasta laukaisun jälkeen) niin periaatteessa nekin voisi ampua kauas, mutta IR ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa, joten uskon että IR ohjukset ovat muutenkin kuolemassa sukupuuttoon.

Niin nopeasti se tilanne muuttuu, ei ole pitkä aika kun IP ohjuksia pidettiin hyvin vaikeana harhauttaa ja tutkaohjuksien tulevaisuus oli epäilyksen alla.
 
Eiköhän tuo ole jatkuvaa kujanjuoksua... IP ohjuksia kuitenkin kehitetään myös kokoajan...
 
Sen lämpöhakuisen ohjuksen hakupää ei vaan yleensä voi nähdä kovin kauas, verrattuna siis tutkahakuiseen. Perinteisesti lämpöhakuinen piti yrittää saada lukittumaan maaliinsa ennen laukaisua, ja ohjus saattoi lukittua vaikka aurinkoonkin tai johonkin heijastumaan maasta. Ampumaetäsyydet olivat melko lyhyitä, siis käytännössä. Maali oli syytä pitää tähtäimessä ja toivoa että ohjus lukittuu siihen. Eli pitkä kantama ei olisi kuitenkaan ollut tarpeen.

Nykypäivänä kun IR ohjuksissa on datalinkit ja IIR kennot (ja parhaat voivat lukittua maaliin vasta laukaisun jälkeen) niin periaatteessa nekin voisi ampua kauas, mutta IR ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa, joten uskon että IR ohjukset ovat muutenkin kuolemassa sukupuuttoon.

Siinä tetran postaamassa Sparrow-hybridissä oli esim. ilmeisesti juuri idea, että tutka ohjaa kauas ja IP sitten hoitaa loppuohjauksen. Vähän kuin aktiivinen ohjus passiivisessa.

Mican idea on nimenomaan siinä, että siinä on datalinkki, jolloin myös IP-versio voidaan ampua BVR-etäisyyksille (yhtä kauas kuin tutkaversio).

Kuten varmasti hyvin tiedät, mutta muille tiedoksi, että esim. Amraam, joka on aktiivinen tutkaohjus, muuttuu aktiiviseksi vasta mahdollisimman myöhään. Tähän on syynä tekniset rajoitteet, mutta toisaalta myös taktiset syyt. Hävittäjän tutkavaroitin nimittäin rääkäisee, kun amraam kytkee tutkansa päälle, mikä antaa lentäjälle viimeistään varoituksen, jos ei ole aikaisemmin huomannut. Siksi, mitä myöhempään tutka kytketään päälle, sitä vähemmän aikaa kohteelle jää vastatoimiin.

IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle. Sitä etua vastaan (ja myös aktiivisia tutkaohjuksia) on sitten puolestaan kehitetty MAWit. Ase ja vasta-ase jne...

Mihin perustuu, että IR-ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa? Ainakin tähän mennessä niiden ominaisuudet ovat vain koko ajan parantuneet ja voitaneen sanoa että enemmän kuin vastatoimet:
  • All aspect
  • HOBS
  • LOAL
  • IIR
  • Vastatoimien tunnistusalgoritmit
  • Valtavasti kehittynyt liikehtimiskyky
  • Jne...
 
Siirto ilmavoimat-ketjuun.

Hyvä vastine Tommi Kangasmaalta! Pari kommenntia kuitenkin. Tommi toteaa ilmavoimien iskukyvyn juuri nyt olevan parhaimmillaan. Onko sen suhteen sitten 2007 tapahtunut jotain ratkaisevan hyvää kehitystä. Puolustusvoimien entinen kansliapäällikkö, pääesikunnnan operaatiopäällikkö ja ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Matti Ahola murehti ilmavoimien puutteita Alma Medialle. Ensimmäisten lähtöjen jälkeen ohjukset olisi loppu ja peli seis ja olihan siinä jutussa muutakin. Eli, mikä on muuttunut, ainakin kenraali sai likasangollisen päälleen ja on sen jälkeen ollut kohtuuttoman hiljaa.

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html

Ahola uhrautui silloisessa tilanteessa. 120B AMRAAM -ohjuksiakaan tuskin on hävitetty mutta nehän korvattiin uusilla AIM-1207C-malleilla,

Toisaalta siitä samasta laarista pitää jatkossa ruokkia myös ITO12-patterit jotka hörppäävät kertatäytöllä n. 150 puikkoa. Ilmavoimien ohjustilanne on määrällisesti näin enintään C7-hankintaa edeltävällä tasolla, Eihän n. 700 kpl Amraameja huono määrä ole. Ei ollenkaan mutta ei se toisaalta paljoakaan ole. Onneksi jatkohankinta joka tapauksessa paransi laadullista tilannetta.

Joo, aina on liian vähän, mutta onneksi ei joka sektorilla enää vielä sen lisäksi "liian myöhään", kuten joskus on ollut asia.

Ei tosiaan ole millään muotoa realistista hankkia Amraamin kaltaisia välineitä varikoille pitkää kulutussotaa silmällä pitäen. Siinä eivät riittäisi rahat eivätkä kukkarot. Nyt on kohtuullinen määrä laadukasta tavaraa joka hyökkääjän on taatusti huomioitava. Hyvin hoidettu homma. Toivottavasti ne seuraavat 400-500 ohjusta saadaan myös ajallaan sisään kun sen aika 20-luvulla tulee.

Laitan uudelleen linkin tähän vanhaan (typistettyyn) uutiseen Aholan lausumista.

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html

On hyvä jos vanhaa kalustoa päästiin korvaamaan uusilla, mutta onko riittävästi vai ainoastaan paria lähtöä varten? Aholalla oli toki monta muutakin huolen aihetta, jotka yhä ovat ajankohtaisia. Mikä lienee Leopardien tilanne, onko riittävästi ammuksia, entä raskaat raketinheittimet, onko vieläkään saatu raketteja/ohjuksia, entä riittävästi. Koko järjestelmä on kohta päivityksineenkin vanhentunut. Entä räjähteiden varastointi, viimeksi kuin luin mediasta oli yli puolet "lainvastaisissa" varasosuojissa. Lista on pitkä ja pitenee, ellei niitä miljardeja ala tippua.

Aholan älähdys oli asiallinen ja edelleen erityisen ajankohtainen. Mutta, se oli silti epätoivoinen älähdys rakastetun johtajattaremme presidentti Halosen kaudella.

Kangasmaan arviota voitaneen pitää oikeana. Ilmavoimien ja ilmapuolustuksen iskukyky on tällä hetkellä huipussaan sekä Hornet-päivitysten, Amraam-hankintojen, Nasamsin, Stingerien ja muiden kautta.

Mitä tulee Amraamien määriin, olikos niitä tällä hetkellä jokin 700 kpl? Se saattaa olla jo kohta aika paljon enemmän kuin monella muulla maalla Euroopassa? Ainakin kärkisijoille kohta mennään.

Hornetteihin ei todellakaan pultata 12 ohjusta kiinni kerrallaan. Ei mitään järkeä.

700 ohjuksella + Sidewinderit + muu IT tekee kyllä jo itänaapurille aika hallaa.

Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että Natosta olisi erityisesti hyötyä nimenomaan ilmapuolustuksen kannalta.
 
Kuten varmasti hyvin tiedät, mutta muille tiedoksi, että esim. Amraam, joka on aktiivinen tutkaohjus, muuttuu aktiiviseksi vasta mahdollisimman myöhään. Tähän on syynä tekniset rajoitteet, mutta toisaalta myös taktiset syyt. Hävittäjän tutkavaroitin nimittäin rääkäisee, kun amraam kytkee tutkansa päälle, mikä antaa lentäjälle viimeistään varoituksen, jos ei ole aikaisemmin huomannut. Siksi, mitä myöhempään tutka kytketään päälle, sitä vähemmän aikaa kohteelle jää vastatoimiin.

Aivan. Mutta saattaa olla että siinä muutamassa sekunnissa ei lentäjä ehdi edes kissaa sanoa, saati tehdä väistöjä. Ja toisaalta vaikka ehtii ja saa ohjuksen harhauitettua, saattaa muutaman sekunnin kuluttua iskeä se toinen AMRAAM energiansa menettäneeseen koneeseen...

IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle.

Vanhanaikaista ajattelua, kaikissa meillekin tarjolla olevissa koneissa on jonkinlainen MAWS. F-35:ssä tietysti hienoin ja kehittynein. Mutta oletettavaa on että kehittynyt MAWS on tulevaisuuden koneissa perusvarustusta. Eli tutka- tai lämpöhakuisella ohjuksella ei tämän suhteen ole eroa.

Mihin perustuu, että IR-ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa? Ainakin tähän mennessä niiden ominaisuudet ovat vain koko ajan parantuneet ja voitaneen sanoa että enemmän kuin vastatoimet:

IR ohjukset on helppo harhauttaa tulevaisuudessa laser DIRCM järjestelmällä. Noita on jo käytössä helikoptereissa, kuljetuskoneissa ja jopa joissain matkustajakoneissakin. Tuollainen on helppo lisätä osaksi kehittynyttä MAWS järjestelmää, F-35:een on kehitteillä tuollainen useammankin valmistajan taholta.

http://aviationweek.com/awin/northrop-aims-fast-jet-laser-jammer-f-35

Uskon noidenkin yleistyvän tulevaisuudessa ainakin viidennen sukupolven koneissa, kuudennen sukupolven koneessa nuo ovat toki varmasti mukana jo piirrustuspöydällä.
 
Viimeksi muokattu:
Siinä tetran postaamassa Sparrow-hybridissä oli esim. ilmeisesti juuri idea, että tutka ohjaa kauas ja IP sitten hoitaa loppuohjauksen. Vähän kuin aktiivinen ohjus passiivisessa.

Mican idea on nimenomaan siinä, että siinä on datalinkki, jolloin myös IP-versio voidaan ampua BVR-etäisyyksille (yhtä kauas kuin tutkaversio).

Kuten varmasti hyvin tiedät, mutta muille tiedoksi, että esim. Amraam, joka on aktiivinen tutkaohjus, muuttuu aktiiviseksi vasta mahdollisimman myöhään. Tähän on syynä tekniset rajoitteet, mutta toisaalta myös taktiset syyt. Hävittäjän tutkavaroitin nimittäin rääkäisee, kun amraam kytkee tutkansa päälle, mikä antaa lentäjälle viimeistään varoituksen, jos ei ole aikaisemmin huomannut. Siksi, mitä myöhempään tutka kytketään päälle, sitä vähemmän aikaa kohteelle jää vastatoimiin.

IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle. Sitä etua vastaan (ja myös aktiivisia tutkaohjuksia) on sitten puolestaan kehitetty MAWit. Ase ja vasta-ase jne...

Mihin perustuu, että IR-ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa? Ainakin tähän mennessä niiden ominaisuudet ovat vain koko ajan parantuneet ja voitaneen sanoa että enemmän kuin vastatoimet:
  • All aspect
  • HOBS
  • LOAL
  • IIR
  • Vastatoimien tunnistusalgoritmit
  • Valtavasti kehittynyt liikehtimiskyky
  • Jne...

Lisään tuohon että esim. Python 5:n kaksisuuntainen datalinkki yhdessä IIR-teknologian kanssa (joka mehdollistaa ohjuksen tietyn kontrolloimisen koneesta käsin) tekee siitä todella vaikean torjuttavan. Yleisesti ohjusteknologia on kehittynyt ensin ja vastatoimet ovat tähän reagoineet viiveellä. Tulevaisuuden vastatoimi ilmeisesti (joita on jo osittain käytössä) on laseriin perustuva hakupään sokaisu. Mutta siinäkin on omat ongelmansa.
 
Jos laskettaisiin, että yhteen viholliskoneen pudottamiseen menee 2 x Amraam, niin tippuuhan tuolla jo 350 konetta. Sitten vielä sidewinderit, joita tosin myös Hawkit kantavat kriisiaikana.

Tietääkö kukaan muuten, että ammutaanko aina 2 ohjusta kohteeseen, vai ammutaanko yksi, odotetaan että osuuko ja sitten vasta toinen perään? Noi amraamit vaan ammutaan niin kaukaa että voi odottavan aika käydä pitkäksi, jos pitää odottaa ensimmäisen puikon lentoaika ennen toisen ampumista
 
IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle.

Vanhanaikaista ajttelua, kaikissa meillekin tarjolla olevissa koneissa on jonkinlainen MAWS. F-35:ssä tietysti hienoin ja kehittynein. Mutta oletettavaa on että kehittynyt MAWS on tulevaisuuden koneissa perusvarustusta. Eli tutka- tai lämpöhakuisella ohjuksella ei tämän suhteen ole eroa.

Tulee vaikutelma, että sinulla on oikeasti jokin ongelma luetun ymmärtämisessä. Tai sitten yrität vain tarkoituksella vääristellä muiden viestejä. Kummasta on kyse?

Tekstini kokonaisuudessaan oli nimittäin tämä alla...

IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle. Sitä etua vastaan (ja myös aktiivisia tutkaohjuksia) on sitten puolestaan kehitetty MAWit. Ase ja vasta-ase jne...
 
Tulee vaikutelma, että sinulla on oikeasti jokin ongelma luetun ymmärtämisessä. Tai sitten yrität vain tarkoituksella vääristellä muiden viestejä. Kummasta on kyse?

Tekstini kokonaisuudessaan oli nimittäin tämä alla...

No miksi hehkutat jotain lämpöhakuisen ohjuksen passiivisuutta plussana, jos kerran itsekin olet sitä mieltä ettei sillä ole merkitystä? Koska kaikissa ensilinjan koneissa tulevaisuudessa (ainakin tästä hetkestä eteenpäin valmistettavissa) on jonkinlainen MAWS? Ja todennäköisesti ihan kunnollinen IR sellainen. Itänaapurin koneissa ainakin Su-35:ssä ja PAK-FA:ssa on MAWS.

Eli hakeutumistavalla ei havaittavuuden kannalta ole merkitystä. Mutta jos ohjus liki aina havaitaan, on sen sijaan ohjuksen terminaalivaiheen liikehtimiskyvyllä suuri merkitys, pelkkä aerodynaaminen ohjaus ei välttämättä riitä.

Ja tässä ketjussa on kai tarkoitus keskustella Ilmavoimien tulevaisuudesta, eli uusien koneiden hankintaa käsiteltäessä relevantti operatiivinen aikajana alkaa jostain vuodesta 2025 eteenpäin. Viholliskuvia on siis järkevä tarkastella välillä 2025 - 2060.
 
No miksi hehkutat jotain lämpöhakuisen ohjuksen passiivisuutta plussana, jos kerran itsekin olet sitä mieltä ettei sillä ole merkitystä? Koska kaikissa ensilinjan koneissa tulevaisuudessa (ainakin tästä hetkestä eteenpäin valmistettavissa) on jonkinlainen MAWS? Ja todennäköisesti ihan kunnollinen IR sellainen. Itänaapurin koneissa ainakin Su-35:ssä ja PAK-FA:ssa on MAWS.

Eli hakeutumistavalla ei havaittavuuden kannalta ole merkitystä. Mutta jos ohjus liki aina havaitaan, on sen sijaan ohjuksen terminaalivaiheen liikehtimiskyvyllä suuri merkitys, pelkkä aerodynaaminen ohjaus ei välttämättä riitä.

Ja tässä ketjussa on kai tarkoitus keskustella Ilmavoimien tulevaisuudesta, eli uusien koneiden hankintaa käsiteltäessä relevantti operatiivinen aikajana alkaa jostain vuodesta 2025 eteenpäin. Viholliskuvia on siis järkevä tarkastella välillä 2025 - 2060.

a) En hehkuttanut. Totesin faktan, että se passiivisuus on etu.
b) Kirjoitin samassa yhteydessä, että IP-ohjuksia ja tätä nimenomaista etua vastaan on sitten kehitetty MAW:t.

En tiedä, luitko tai ymmärsitkö vahingossa väärin viestin, mutta vähintäänkin harhaanjohtavan lainauksen teit huolellisen tarkoituksellisesti.

Kysyn uudelleen, miksi vääristelet muiden viestejä?
 
Hmm. @BarrelNut : Tulevaisuutta se lähitulevaisuuskin on. Otsikossa ei aikaa ole rajattu millään tavalla, joten nähdäkseni täällä voi vapaasti kirjoittaa kaikesta Ilmavoimien tulevaisuuteen liittyvästä. Myös teknologian kehityksen myötä uutta vauhtia saaneista IP-ohjuksista.

Mitä kauemmas tulevaan koetetaan kurkistaa, sitä enemmän liikutaan scifin tontilla. Tähän saakka tutka- ja IP- järjestelmät ja niiden vastajärjestelmät ovat vuoroin kehittyneet mutta kumpaistakaan ei olla vielä kuopattu. Tulevasta on aina hankala sanoa, mutta käytössä taitavat olla vielä moniaita vuosia. Molemman tyyppiset ja/tai hybridihakuiset ohjukset.

What if:
Jos ajatellaan tuota hivenen kaukaisempaa tulevaisuutta (2025-2060) nykytilanteen valossa, asejärjestelmien kehitys saattaa saada uutta suuntaa energia-aseiden kehittelystä. Eikös sellaiselle modulille olisi paikka F-35:n ohjaamon takana ainakin joissakin koneen alatyypeistä? Ja ko. järjestelmäähän on jo kehitelty, eikös vain (täällä foorumeilla on jo esitelty tämä laserihme). Jos sellainen saadaan oikeasti toimimaan ja se tuhoaa kaiken tyyppiset ohjukset, niin sitten voidaan puhua todellisesta game changerista.
 
Vastaus omaan kysymykseen: MICA IP ja tutkahakuinen taitavat olla saman kokoisia ja muutenkin identtisiä pl. hakeutumistapa.

Ranskalaiset ja israelilaiset tarjoaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja markkinoille. Suomi taitaa kuitenkin jatkossakin luottaa amerikkalaisiin ohjuksiin?
 
a) En hehkuttanut. Totesin faktan, että se passiivisuus on etu.
b) Kirjoitin samassa yhteydessä, että IP-ohjuksia ja tätä nimenomaista etua vastaan on sitten kehitetty MAW:t.

En tiedä, luitko tai ymmärsitkö vahingossa väärin viestin, mutta vähintäänkin harhaanjohtavan lainauksen teit huolellisen tarkoituksellisesti.

Kysyn uudelleen, miksi vääristelet muiden viestejä?

No,

A) Se passiivisuus on etu lähinnä vanhoihin puoliaktiivisiin tutkaohjuksiin verrattuna, niissä kun ohjusjärjestelmän tulenjohtotutka piti lukita maaliin ennen laukaisua ja näin maalin valaisusta saatiin kunnon varoitus. Aktiivisissa tutkaohjuksissa ja sellaisissa puoliaktiivisissa joissa ohjus saa kurssipäivityksiä datalinkillä näin ei ole, olen nähnyt jonkun tiedon että AEGIS järjestelmän puoliaktiiviset Standard Missile ohjukset vaativat maalin valaisua parin sekunnin ajan ennen osumaa, muuten ohjusta ohjataan datalinkin kautta tulevilla kurssipäivityksillä. Tuon valaisun aikana ei kyllä ehdi koneen RWR tai kuski juurikaan tilanteeseen reagoimaan.

B) Kaikissa meillekin tarjottavissa koneissa on MAWS, joissain parempi joissain kehnompi. Ja myös itänaapurin uusissa konehankinnoissa sellainen on.

Eli nykypäivän tilanteessa (aktiiviset tutkaohjukset + mahdollinen MAWS) tuota etua ei ole.

Sen sijaan IR hakuisten ohjusten hakupäät ovat alttiita laser-häirinnälle joka tulee olemaan mainstreamia tulevaisuudessa.
 
No,

A) Se passiivisuus on etu lähinnä vanhoihin puoliaktiivisiin tutkaohjuksiin verrattuna, niissä kun ohjusjärjestelmän tulenjohtotutka piti lukita maaliin ennen laukaisua ja näin maalin valaisusta saatiin kunnon varoitus. Aktiivisissa tutkaohjuksissa ja sellaisissa puoliaktiivisissa joissa ohjus saa kurssipäivityksiä datalinkillä näin ei ole, olen nähnyt jonkun tiedon että AEGIS järjestelmän puoliaktiiviset Standard Missile ohjukset vaativat maalin valaisua parin sekunnin ajan ennen osumaa, muuten ohjusta ohjataan datalinkin kautta tulevilla kurssipäivityksillä. Tuon valaisun aikana ei kyllä ehdi koneen RWR tai kuski juurikaan tilanteeseen reagoimaan.

B) Kaikissa meillekin tarjottavissa koneissa on MAWS, joissain parempi joissain kehnompi. Ja myös itänaapurin uusissa konehankinnoissa sellainen on.

Eli nykypäivän tilanteessa (aktiiviset tutkaohjukset + mahdollinen MAWS) tuota etua ei ole.

Sen sijaan IR hakuisten ohjusten hakupäät ovat alttiita laser-häirinnälle joka tulee olemaan mainstreamia tulevaisuudessa.

Olen ihan samaa mieltä näistä teknisistä seikoista. Samansuuntaisesti käsittääkseni kirjoitin itsekin?

P.S. Laserhäirinnän toimivuudesta en kuitenkaan osaa sanoa varmasti.
 
Olen ihan samaa mieltä näistä teknisistä seikoista. Samansuuntaisesti käsittääkseni kirjoitin itsekin?

P.S. Laserhäirinnän toimivuudesta en kuitenkaan osaa sanoa varmasti.

Voi olla. Ehkä ymmärsin väärin mitä tarkoitit.

Vanha video, mutta siinä on Northrop Grummanin mm. helikoptereihin tarkoitettu DIRCM systeemi lämpökameran läpi katsottuna.

http://www.northropgrumman.com/Capa...ium=Redirect&utm_campaign=LaserDIRCM_Redirect


Testivideo jossa ohjusta häiritään:

 
Ongelmana kai laserhäirinnässä on vielä, että se sopii toistaiseksi vain hitaasti lentäviin koneisiin. Siksi sitä käytetään helikoptereissa ja kuljetuskoneissa. Mutta teknologia kehittyy molemmin puolin.
 
Siinä tetran postaamassa Sparrow-hybridissä oli esim. ilmeisesti juuri idea, että tutka ohjaa kauas ja IP sitten hoitaa loppuohjauksen. Vähän kuin aktiivinen ohjus passiivisessa.

Mican idea on nimenomaan siinä, että siinä on datalinkki, jolloin myös IP-versio voidaan ampua BVR-etäisyyksille (yhtä kauas kuin tutkaversio).

Kuten varmasti hyvin tiedät, mutta muille tiedoksi, että esim. Amraam, joka on aktiivinen tutkaohjus, muuttuu aktiiviseksi vasta mahdollisimman myöhään. Tähän on syynä tekniset rajoitteet, mutta toisaalta myös taktiset syyt. Hävittäjän tutkavaroitin nimittäin rääkäisee, kun amraam kytkee tutkansa päälle, mikä antaa lentäjälle viimeistään varoituksen, jos ei ole aikaisemmin huomannut. Siksi, mitä myöhempään tutka kytketään päälle, sitä vähemmän aikaa kohteelle jää vastatoimiin.

IP-ohjuksen etu on se, että se on passiivinen. Tutkavaroitin ei siis anna siitä varoitusta. Tämä on selkeä etu IP-ohjukselle. Sitä etua vastaan (ja myös aktiivisia tutkaohjuksia) on sitten puolestaan kehitetty MAWit. Ase ja vasta-ase jne...

Mihin perustuu, että IR-ohjukset ovat helppoja harhauttaa tulevaisuudessa? Ainakin tähän mennessä niiden ominaisuudet ovat vain koko ajan parantuneet ja voitaneen sanoa että enemmän kuin vastatoimet:
  • All aspect
  • HOBS
  • LOAL
  • IIR
  • Vastatoimien tunnistusalgoritmit
  • Valtavasti kehittynyt liikehtimiskyky
  • Jne...

  • Mica ei itseasiassa ole mikään BVR-ohjus, vaan sijoittuu kokoluokaltaan noin aim-9:n ja amraamin välille. Tosin tässäkohtaa voidaan kysyä mikä BVR-ohjuksen määritelmä on kun nykyisetkin IP-ohjukset hävittäjästä ammuttuna lentävät 15+km päähän jos vaan saavat tarpeaksi hyvän lukituksen, alkunopeutta eikä kohde tee liikaa väistöliikkeitä.
  • Amraamin hakukärjen aktivoinnissa on monia ongelmia joista ensimmäisenä on tarpeeksi tehokkaan tutkan asettaminen todella pieneen raamiin. Se tutka mikä hävittäjässä näkee sadan kilometrin päähän painaa yleensä itsessään enemmän kuin koko ohjus, jolloin tutkan mittausetäisyydessä joudutaan tekemään kompromisseja. Ongelma oli aikoinaan sama jo Aim-54 ohjuksessa jonka teoreettinen kantama oli viimeisissä malleissa puolentoistasadan kilometrin luokkaa, mutta terminaalivaiheen tutka lähti käyntiin vasta noin 10km päässä maalista. Tästä syystä esim. MiG-21 hävittäjän tutkaa ei lähdetty esim Lancer-päivityksessä korvaamaan sillä koneen nokassa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tilaa uusia tutkia varten.
  • Hävittäjän tutkavaroitin on alkanut rääkimään huomattavasti aiemmin kuin ohjuksen oman tutkan aktivoituessa sillä ohjusta joudutaan silti maalittamaan jollain tapaa sitä ennen. 90-luvulla tämä olisi ehkä ollut vaikeampi selvittää muun tutkasäteilyn ohessa, mutta ei enää nykypäivänä.
 
  • Mica ei itseasiassa ole mikään BVR-ohjus, vaan sijoittuu kokoluokaltaan noin aim-9:n ja amraamin välille. Tosin tässäkohtaa voidaan kysyä mikä BVR-ohjuksen määritelmä on kun nykyisetkin IP-ohjukset hävittäjästä ammuttuna lentävät 15+km päähän jos vaan saavat tarpeaksi hyvän lukituksen, alkunopeutta eikä kohde tee liikaa väistöliikkeitä.
  • Amraamin hakukärjen aktivoinnissa on monia ongelmia joista ensimmäisenä on tarpeeksi tehokkaan tutkan asettaminen todella pieneen raamiin. Se tutka mikä hävittäjässä näkee sadan kilometrin päähän painaa yleensä itsessään enemmän kuin koko ohjus, jolloin tutkan mittausetäisyydessä joudutaan tekemään kompromisseja. Ongelma oli aikoinaan sama jo Aim-54 ohjuksessa jonka teoreettinen kantama oli viimeisissä malleissa puolentoistasadan kilometrin luokkaa, mutta terminaalivaiheen tutka lähti käyntiin vasta noin 10km päässä maalista. Tästä syystä esim. MiG-21 hävittäjän tutkaa ei lähdetty esim Lancer-päivityksessä korvaamaan sillä koneen nokassa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tilaa uusia tutkia varten.
  • Hävittäjän tutkavaroitin on alkanut rääkimään huomattavasti aiemmin kuin ohjuksen oman tutkan aktivoituessa sillä ohjusta joudutaan silti maalittamaan jollain tapaa sitä ennen. 90-luvulla tämä olisi ehkä ollut vaikeampi selvittää muun tutkasäteilyn ohessa, mutta ei enää nykypäivänä.

Juuri näin.

Viimeiseen kohtaan vain kuitenkin se lisä, että nykyaikaisilla tutkilla ja ohjuksilla ohjus voidaan kyllä saattaa aika lähelle kohtuullisen hajanaisillakin päivityksillä. Kohde ei voi tietää, onko ohjus tulossa vai ei. Tilanne on siis ihan eri kuin vanhoilla puoliaktiivisilla.
 
Back
Top