Ilmavoimien tulevaisuus

Oliko muuten niin, että J. Niinistö on Gripen fanboy? Haglund taisi todeta suoraan, että jos samasta hintaluokasta puhutaan niin F-35 on parempi valinta.

No, Rehn oli Gripen-fanityttö, muttei kuitenkaan päätynyt lopulta esittämään sen hankintaa.
 
En ole mitään muuta koskaan väittänytkään. Toisaalta voisi ajatella, että olisi mielekkäämpää keskustella koneiden teknisistä ominaisuuksista täällä, toisin kuin puolustusmateriaalikauppoihin aina liittyvästä kaupallis-poliittisesta suhmuroinnista. Me kun emme millään voi tietää kaikkia kiemuroita mitä kulissien takana tapahtuu liittyen tällaisiin monimutkaisiin kokonaisuuksiin, varmaa on ainoastaan se, että jokainen osapuoli vetää rankasti kotiinpäin. Koneiden suorituskykyyn liittyvistä asioista meillä sen sijaan on edes jonkinlaista tietoa, jonka pohjalta voidaan muodostaa ainakin suuntaa-antavia arvioita koneiden todellisesta taistelutehosta.

Sitä paitsi ei F-35 tai mikään muukaan hävittäjäkone oli minulle mikään itseisarvo. Jos löytyy jokin muu ratkaisu, joka täyttää Suomen ilmapuolustuksen tarpeet paremmin, niin ilman muuta olen tällaisen ratkaisun kannalla.

Nuo erilaiset tietokonesimulaatiot häivehävittäjien käytöstä taistelutilanteessa yhdessä tosielämän ilmataisteluharjoitusten kanssa antavat kuitenkin selvästi sellaisen kuvan, että häiveominaisuuksien ansiosta on mahdollista saavuttaa sellaista asymmetristä etua ilmataistelussa, jossa selkeästi alivoimainen osapuoli pystyy voittamaan ylivoimaisen osapuolen ilmataistelussa tai vähintäänkin aiheuttamaan sille huomattavia tappioita.

Ilman tätä häiveominaisuuksien tuomaa asymmetristä etua olemme lukittuina atritiosodankäyntiin ilmasodankäynnissä, missä tuottaaksemme merkittäviä tappioita ilmaviholliselle menetämme väistämättä myös suuren määrän omia koneitamme. Koska olemme lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa taistelemme aina ilmalivoimaisina lukumäärällisesti ylivoimaista vihollista vastaan, täytyy löytyä jokin keino, jolla käännämme pudotussuhteen mahdollisessa ilmasodassa meille edulliseksi. Ilmavoimatkin on tämän tajunnut jo aikoja sitten, tuskin on puhdasta sattumaa, että Ilmavoimien tunnuslauseena on nimenomaan: "Qualitas potentia nostra", laadussa on voimamme.

Meillä ei ole missään tilanteessa varaa lähteä ns. "tasaiselle" Venäjän ilmavoimia vastaan, mutu-tuntumalla arvioidenkin pudotussuhteemme Venäjän ilmavoimia vastaan täytyy olla vähintään 3:1, jotta voidaan realistisesti arvioida meillä olevan mahdollisuuksia kiistää totaalinen ilmatilanhallinta Venäjän ilmavoimilta meitä vastaan. Tämän vuoksi suhtaudun kriittisesti Gripeniin, kuten kaikkiin muihinkin 4. sukupolven hävittäjäkoneisiin, vaihtoehtoina Ilmavoimiemme seuraavaksi hävittäjälentokoneeksi, koska ne tarjoavat vain marginaalista suorituskykyetua suhteessa Venäjän ilmavoimien uusimpiin hävittäjätyyppeihin.

Meidän täytyy siis jotain kautta löytää kyky kääntää seuraavan ilmasodan lähtöasetelmat meille edullisiksi, näen että häiveteknologia saattaisi tarjota tälläisen edun, jonka avulla myös ilma-alivoimainen osapuoli pystyisi edes jotakuinkin tasapäisesti kamppailemaan ilmojen herruudesta suurvallan ilmavoimien kanssa. En itsekään pidä siitä, että F-35:sen kinemaattiset ominaisuudet eivät kaikilta osin ole edes vanhempien konemallien tasolla, mutta eipä taida jäädä jäljelle paljoa muita vaihtoehtoja, jos halutaan saavuttaa mainitsemaani edes jonkinlaista asymmetristä etua häiveominaisuuksien avulla lukumääräisesti ylivoimaista ilmavihollista vastaan.

Näen, että meillä on oikeastaan kaksi todellista vaihtoehtoa uskottavan tulevaisuuden ilmapuolustusratkaisumme suhteen:

1. Hankitaan 40-60 kpl F-35 hävittäjiä, jotta meillä säilyy 2050-luvulle asti uskottava ensilinjan torjuntahävittäjä palveluskäytössä.
2. Hankitaan 10-20 kpl Gripeneitä lähinnä tunnistuslentotehtäviä ja rajoittunutta ilmasodankäyntiä varten, loppurahoilla hankitaan riittävästi pitkän ja keskipitkänkantaman ilmatorjuntaa paikkaamaan vähäisen torjuntahävittäjämäärän jättämiä aukkoja, ja tuomaan lisää taistelunkestävyyttä kokonaisilmapuolustusratkaisuumme.

Toivon Hornetin seuraajaa valitsevan työryhmän pohtivan tämäntyyppisiä ratkaisuja ilmapuolustuksemme tulevaisuutta pohtiessaan, sekä odotan heidän ennen kaikkea pohtivan ilmapuolustustamme kokonaisuutena, joka koostuu monenlaisista osajärjestelmistä, joihin kuuluvat ainakin torjuntahävittäjät, ilmatorjuntajärjestelmät, kattava sensoriverkosto, ilmapuolustuksen tukikohdat, huolto- ja logistiikkaratkaisut, johtamisjärjestelmät sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmät. Tämä kaikki sitten toivottavasti myöskin nivotaan yhteen yhdeksi ilmapuolustusdoktriiniksi, jossa kaikki nämä osa-alueet sidotaan yhteen palvelemaan yhtä ilmapuolustusstrategiaa, jonka laadintaan ja käytännön toimeenpanoon osallistuvat kaikki puolustushaarat yhdessä muiden viranomaisten, kuten Rajavartiolaitoksen, kanssa.

Hyvä teksti. Ehkä vaihtoehdon 2 kaltainen it:n painottaminen ei ihan näin pitkälle saisi mennä.
Mikä hävittäjävalinta sitten onkin, sen soisi käyttävän jotain pitkän matkan ilmasta-ilmaan -ohjusta joka on kehittyneempi kuin nykyinen AIM-120C. Eli käytännössä Meteor jos ja kun USA ei ole innokas ainakaan vielä myymään mihinkään AIM-120D. Venäjällähän on kehitteillä hävittäjien aseeksi jopa 300+km kantaman ohjuksia. Tietenkään nämä eivät äärettömän tehokkaita ole kantaman äärirajoilla mutta lännellä ei ole vastaavaa asetta nyt käytössä.

Uskoisin itse, että stealth menettää jatkossa vähitellen merkitystään. Ei kokonaan, mutta sen edut muuttuvat rajallisemmaksi koska tutkat kehittyvät, ja toisaalta samalla kehittyvät myös tutkavaroittimet. Nykyiset LPI tekniikkaa käyttävät AESA -tutkat joita kalliit stealth hävittäjät käyttävät ovat varmasti tulevaisuudessa tunnistettavissa ja häirittävissäkin. Passiiviset sensorit ovat tulevaisuus. Ja isot ja voimakkaat moottorit loistavat kuin joulukuusi mallia F-35 ja varmasti myös PAK-FA kahdella isolla moottorillaan. Länsimaiden pitäisi Venäjän malliin kehittää pitkän kantaman IR -ohjus josta maali ei sitten saa välttämättä kunnollista ennakkovaroitusta toisin kuin vaikka Amraamista.

Tekniikasta tietävät, onko mitään teoreettistakaan mahdollisuutta että samassa ohjuksessa olisi sekä aktiivinen tutkaohjaus että IR hakupää? Onko mahdollista tilan puolesta uittaa molemmat sensorit samaan vai loppuuko tila ja tietenkin kalliimpi valmistaa?
 
Hyvä teksti. Ehkä vaihtoehdon 2 kaltainen it:n painottaminen ei ihan näin pitkälle saisi mennä.
Mikä hävittäjävalinta sitten onkin, sen soisi käyttävän jotain pitkän matkan ilmasta-ilmaan -ohjusta joka on kehittyneempi kuin nykyinen AIM-120C. Eli käytännössä Meteor jos ja kun USA ei ole innokas ainakaan vielä myymään mihinkään AIM-120D. Venäjällähän on kehitteillä hävittäjien aseeksi jopa 300+km kantaman ohjuksia. Tietenkään nämä eivät äärettömän tehokkaita ole kantaman äärirajoilla mutta lännellä ei ole vastaavaa asetta nyt käytössä.

Uskoisin itse, että stealth menettää jatkossa vähitellen merkitystään. Ei kokonaan, mutta sen edut muuttuvat rajallisemmaksi koska tutkat kehittyvät, ja toisaalta samalla kehittyvät myös tutkavaroittimet. Nykyiset LPI tekniikkaa käyttävät AESA -tutkat joita kalliit stealth hävittäjät käyttävät ovat varmasti tulevaisuudessa tunnistettavissa ja häirittävissäkin. Passiiviset sensorit ovat tulevaisuus. Ja isot ja voimakkaat moottorit loistavat kuin joulukuusi mallia F-35 ja varmasti myös PAK-FA kahdella isolla moottorillaan. Länsimaiden pitäisi Venäjän malliin kehittää pitkän kantaman IR -ohjus josta maali ei sitten saa välttämättä kunnollista ennakkovaroitusta toisin kuin vaikka Amraamista.

Tekniikasta tietävät, onko mitään teoreettistakaan mahdollisuutta että samassa ohjuksessa olisi sekä aktiivinen tutkaohjaus että IR hakupää? Onko mahdollista tilan puolesta uittaa molemmat sensorit samaan vai loppuuko tila ja tietenkin kalliimpi valmistaa?

Hyvää pohdintaa :)

Hyvä kysymys tuo viimeinen. Luulen, että ei. Tila ei riitä. Tai sitten ratkaisun pitäisi olla vähän tällainen kuin alla. Se taas heikentää aerodynamiikkaa rajusti.

great-hammerhead-shark-www-adventureaquarium-com.jpg
 
Tekniikasta tietävät, onko mitään teoreettistakaan mahdollisuutta että samassa ohjuksessa olisi sekä aktiivinen tutkaohjaus että IR hakupää? Onko mahdollista tilan puolesta uittaa molemmat sensorit samaan vai loppuuko tila ja tietenkin kalliimpi valmistaa?

David's Sling-järjestelmän ohjuksessa on ilmeisesti molemmat.

https://en.wikipedia.org/wiki/David's_Sling

The interceptor is a two-stagemissile, with two targeting and guidance systems installed in its nose-tip (a radar and an electro-optical sensor).

Ja http://www.rafael.co.il/marketing/SIP_STORAGE/FILES/3/1023.pdf sanoo, että ohjus on "fire & forget", mikä puoltaa aktiivista tutkaohjausta.
 

David's Sling-järjestelmän ohjuksessa on ilmeisesti molemmat.

https://en.wikipedia.org/wiki/David's_Sling

The interceptor is a two-stagemissile, with two targeting and guidance systems installed in its nose-tip (a radar and an electro-optical sensor).

Ja http://www.rafael.co.il/marketing/SIP_STORAGE/FILES/3/1023.pdf sanoo, että ohjus on "fire & forget", mikä puoltaa aktiivista tutkaohjausta.

Isoon S2A-ohjukseen tietysti mahtuu paremmin. Mutta, noita ei suihkarit kanna.
 
JAGM projektissa kait kehitellään (tai on kehitelty) "trimode" hakupäätä jossa olisi IIR, millimetrialueen tutka ja semi-aktiivinen laser. Brimstonessa taisi olla dual mode. Eroaako nuo hirveästi ilmasta ilmaan ohjuksien sensoreista? Ehkä tulevaisuudessa?
 
JAGM projektissa kait kehitellään (tai on kehitelty) "trimode" hakupäätä jossa olisi IIR, millimetrialueen tutka ja semi-aktiivinen laser. Brimstonessa taisi olla dual mode. Eroaako nuo hirveästi ilmasta ilmaan ohjuksien sensoreista? Ehkä tulevaisuudessa?

En tunne JAGM. Mutta Brimstonessa on siis tutka, ja lisätty laser-tunnistin. Ei ihan sama asia. Sekä kunnon tutka ja sen komponentit, että kunnon IR-hakupää ja sen komponentit vievät niin paljon tilaa, että ei niitä saa ahdettua samaan päähän ilman että molempien suorituskyky sitten merkittävästi laskee. Vaikka ne tukisivat sitten toisiaan, niin toimisiko se?
 
Käsittääkseni JAGM projektissa LM tarjoaa dual-modea jossa millimetrialueen tutka ja semiaktiivinen laser, Raytheon tarjoaa tri-modea jossa nämä sekä IIR. Ehkä A2A ohjuksissa tutka ja IR-hakupäät vie enemmän tilaa, en tiedä. Itseasiassa nyt kun googlettelin niin noissa small diameter bombeissa on tri-mode hakupäät.
 
Käsittääkseni JAGM projektissa LM tarjoaa dual-modea jossa millimetrialueen tutka ja semiaktiivinen laser, Raytheon tarjoaa tri-modea jossa nämä sekä IIR. Ehkä A2A ohjuksissa tutka ja IR-hakupäät vie enemmän tilaa, en tiedä. Itseasiassa nyt kun googlettelin niin noissa small diameter bombeissa on tri-mode hakupäät.

Noissa on vaatimuksissa iso ero. A2G-aseissa tuo idea on ohjautua kohteeseen, jonka paikka tiedetään varsin tarkasti jo etukäteen.

A2A-aseissa hakupäiden pitäisi löytää kohde kaukaa, laajasta avaruudesta ilman että tarkkaa paikkaa välttämättä annetaan etukäteen, tai sijainti ainakaan pysyisi. Lisäksi kohde pyrkii väistelemään ja hämäämään hakupäätä.

Vaatimustaso siis varsin eri.
 
Onko luotettavaa tietoa?

"SM-2MR Block III introduced an improved MK 45 MOD 9 TDD (Target Detecting Device) for better performance against low-altitude targets. Block III A has a new MK 125 warhead with heavier grain explosive, and Block III B (for Aegis/VLS only) incorporates an MHIP (Missile Homing Improvement Program) combined radar/IR seeker for terminal homing. The IR sensor is in a side fairing of the missile. The MHIP seeker was also intended for the cancelled AIM/RIM-7R Sparrow missile. The designation RIM-66K applies to Tartar system missiles (RIM-66K-1 Block III, RIM-66K-2 Block III A), RIM-66L is the Aegis missile (RIM-66L-1 Block III, RIM-66L-2 Block III A), and RIM-66M is the Aegis missile for the MK 41 VLS (RIM-66M-1 Block III, RIM-66M-2 Block III A, RIM-66M-5 Block III B). Block III production began in 1988, with the Block III A following in 1991. Blocks III A and B are the current production versions."

http://www.designation-systems.net/dusrm/m-66.html
 
Onko luotettavaa tietoa?

"SM-2MR Block III introduced an improved MK 45 MOD 9 TDD (Target Detecting Device) for better performance against low-altitude targets. Block III A has a new MK 125 warhead with heavier grain explosive, and Block III B (for Aegis/VLS only) incorporates an MHIP (Missile Homing Improvement Program) combined radar/IR seeker for terminal homing. The IR sensor is in a side fairing of the missile. The MHIP seeker was also intended for the cancelled AIM/RIM-7R Sparrow missile. The designation RIM-66K applies to Tartar system missiles (RIM-66K-1 Block III, RIM-66K-2 Block III A), RIM-66L is the Aegis missile (RIM-66L-1 Block III, RIM-66L-2 Block III A), and RIM-66M is the Aegis missile for the MK 41 VLS (RIM-66M-1 Block III, RIM-66M-2 Block III A, RIM-66M-5 Block III B). Block III production began in 1988, with the Block III A following in 1991. Blocks III A and B are the current production versions."

http://www.designation-systems.net/dusrm/m-66.html

En haluaisi "tyrmätä" kaikkea :) Mutta, tuossa on siis kyse tutka tai komento-ohjatusta laivalta laukaistavasta ohjuksesta. Ohjus, joka painaa tuon lähteen mukaan 621 kiloa. Vaikka se on komento-ohjattu, niin siihen on ilmeisesti lisätty aktiivis-passiivinen hakupää loppulähestymistä varten matalalla lentäviä kohteita varten.

Eli, kyse on jälleen vähän eri asiasta, kuin alkuperäinen kysymys.
 
En haluaisi "tyrmätä" kaikkea :)
En minä ole täällä väittelemässä. Olen oppimassa. En tiedä näistä mitään. Ja kaikista mielenkiintoisimpiin kysymyksiin ei edes saa vastausta, kun on kyse jostain niin salaisesta. :rolleyes:

Eikö AIM viittaa AIM-7 Sparrowiin?
 
Onko luotettavaa tietoa?l

Kyllä. Standard Missile 2 MR Block IIIB ohjuksessa on IR sensori ohjuksen kyljessä, muuten ohjushan on loppulähestymisessä puoliaktiivinen tutkaohjus jolle maalin sijainti välitetään alkulennon aikana datalinkin välityksellä. "The dual seeker is intended for use in high-ECM environments, against targets over the horizon or with a small radar cross section". Käytössä US Navyn AEGIS-risteilijöillä ja -hävittäjillä.

IR sensorin sisältämä kyhmy näkyy kuvassa selvästi:
rtn_197227.jpg
 
Haglund taisi todeta suoraan, että jos samasta hintaluokasta puhutaan niin F-35 on parempi valinta.

Yhä edelleen Haglundin pointti oli, että Gripeniä ei kannata valita puolustuspoliittisista (=yhteistyö Ruotsin kanssa) syistä. Vastaukseen saattoi sisältyä oletus, että F-35 on parempi, mutta jos lausunnon tulkitsee kannanottona F-35:n puolesta, niin konteksti unohdetaan.
 
@Mustaruuti ja @BarrelNut Kyllä, tiedän että siinä puhuttiin myös laivalta laukaistavasta ohjuksesta. Mutta luonnollisesti tässä aiheessa minua kiinnosti tuo tummenettu kohta: "The MHIP seeker was also intended for the cancelled AIM/RIM-7R Sparrow missile."

Laitan toisen lähteen:
"AIM-7R, RIM-7R
The AIM-7R was developed in the early 1990s as an improved AIM-7P Block II. It would feature a new dual mode (Radar/IR) seeker developed under the MHIP (Missile Homing Improvement Program). An equivalent ship-launched version was projected as RIM-7R. Although it was initially planned to upgrade many AIM/RIM-7M/P rounds to AIM/RIM-7R standard, the -7R program was cancelled because of high costs in December 1996 after the evaluation phase was completed."

http://www.f-16.net/f-16_armament_article10.html

Ja pari kuvaa.

aim7p1.jpg
aim7p2.jpg


http://sistemasdearmas.com.br/aam/aim7sparrow.html
 
@Mustaruuti ja @BarrelNut Kyllä, tiedän että siinä puhuttiin myös laivalta laukaistavasta ohjuksesta. Mutta luonnollisesti tässä aiheessa minua kiinnosti tuo tummenettu kohta: "The MHIP seeker was also intended for the cancelled AIM/RIM-7R Sparrow missile."

Laitan toisen lähteen:
"AIM-7R, RIM-7R
The AIM-7R was developed in the early 1990s as an improved AIM-7P Block II. It would feature a new dual mode (Radar/IR) seeker developed under the MHIP (Missile Homing Improvement Program). An equivalent ship-launched version was projected as RIM-7R. Although it was initially planned to upgrade many AIM/RIM-7M/P rounds to AIM/RIM-7R standard, the -7R program was cancelled because of high costs in December 1996 after the evaluation phase was completed."

http://www.f-16.net/f-16_armament_article10.html

Ja pari kuvaa.

http://sistemasdearmas.com.br/aam/aim7sparrow.html

Mielenkiintoisia löytöjä :) Tuosta en tiennytkään.

Joka tapauksessa, tuossa on se ero, että kyse on edelleenkin passiivisesta ohjuksesta. Tuossa oli varmaan se idea, että se voisi ohjautua ensin tutkaheijasteesta, ja jos syntyy tutkakatve, tai valaisija kääntyy pois, se voisi käyttää lopussa infrapunaa.

Tuosta kuvasta käy hyvin ilmi se mitä puhuin aikaisemmin, eli suorituskyky kärsii. Tuossa on kaksi asiaa
  1. IP-blokki häiritsee tutkaa
  2. IP-blokin suorituskyky itsessään on todennäköisesti onneton.

Kahta seuraavaa on aika haastava yhdistää samaan putkiloon.

Ohessa kuva Sidewinder-IP ohjuksen hakupäästä ja siihen liittyvistä komponenteista.

000-AIM-9R-Seeker-1A.jpg


Ja Amraamista koko ohjus

Active-Skyflash-Cutaway-S.jpg
 
Ranskalaiset ovat usein ennakkoluulottomia insinöörejä. Heillä on samasta ohjuksesta kaksi eri mallia. Aktiivinen tutkaohjus ja passiivinen IP-ohjus. https://en.wikipedia.org/wiki/MICA_(missile)

Kyseinen toimintatapa ei ole kuitenkaan levinnyt hirveän laajalle. Venäläisillä saattoi ehkä olla jotain (?), mutta niitä en tunne kovin hyvin.
 
käytännössä Meteor jos ja kun USA ei ole innokas ainakaan vielä myymään mihinkään AIM-120D. Venäjällähän on kehitteillä hävittäjien aseeksi jopa 300+km kantaman ohjuksia. Tietenkään nämä eivät äärettömän tehokkaita ole kantaman äärirajoilla mutta lännellä ei ole vastaavaa asetta nyt käytössä.

Eipä 300 km kantaman ohjuksilla mitään tee jos maali saadaan seurantaan vasta 25 km etäisyydeltä...

Uskoisin itse, että stealth menettää jatkossa vähitellen merkitystään. Ei kokonaan, mutta sen edut muuttuvat rajallisemmaksi koska tutkat kehittyvät, ja toisaalta samalla kehittyvät myös tutkavaroittimet. Nykyiset LPI tekniikkaa käyttävät AESA -tutkat joita kalliit stealth hävittäjät käyttävät ovat varmasti tulevaisuudessa tunnistettavissa ja häirittävissäkin.

Vaikka tutkat kehittyisivätkin, niin häive ja ei-häivekoneiden suhteellinen ero havaittavuudessa säilyy silti samanlaisena.

Parin vuoden päästä tulee kuluneeksi 40 vuotta Lockheed Have Bluen ensilennosta ja n. 35 vuotta ensimmäisen varsinaisen häivekoneen palveluskäyttöön tulemisesta. Aikaisemminkin tutkapoikkipinta-alan pienentämistä on tutkittu ja harjoitettu, mutta vasta 70-luvulla varsinaisten häivekoneiden kehitys lähti käyntiin. B-2 Spirit pommikoneen kehityskin alkoi 70-luvun lopulla. Tulevissa koneissa kuten USAF:n kuudennen sukupolven F-X hävittäjässä, tai ehkä jo parin viikon sisällä julkaistavassa LRS-B ohjelman pommikoneessa, on edelleenkin parannetut häiveominaisuudet. LRS-B:n vaatimuksina on B-2 konetta huomattavasti paremmat häiveominaisuudet.

40 vuodessa ei ole kehitetty mitään ihmelaitetta jolla häivekoneet havaittaisiin yhtä helposti kuin tavanomaiset koneet, eikä sellaista ole edelleenkään näköpiirissä.

Niin, voihan sitä uskoa vaikka mihin ihmeisiin, vaikka Jeesuksen toiseen tulemiseen tai ihmelaitteiden keksimiseen, muttei ihmeiden ilmaantumiseen kannata perustaa Ilmavoimien hävittäjähankintoja.

Passiiviset sensorit ovat tulevaisuus. Ja isot ja voimakkaat moottorit loistavat kuin joulukuusi mallia F-35 ja varmasti myös PAK-FA kahdella isolla moottorillaan. Länsimaiden pitäisi Venäjän malliin kehittää pitkän kantaman IR -ohjus josta maali ei sitten saa välttämättä kunnollista ennakkovaroitusta toisin kuin vaikka Amraamista.

Häivekoneissa on myös kiinnitetty huomiota lämpöjäljen pienentämiseen. Yhtälö ei ole niin yksinkertainen että "iso moottori -> näkyy hyvin". IR sensori näkee lämpötilaerot ja niinpä yksi ensimmäisistä keinoista lämpöjäljen pienentämiseen on "hot spottien" eliminoiminen.

F-22:n ja F-35:n tapauksessa on käytetty mm. eristäviä keraamisia RAM materiaaleja suihkusuuttimissa, ilmalla ja polttoaineella jäähdyttämistä moottorin ympäriltä ja suihkusuuttimissa, normaalia pidempää suihkuputkea, nestejäähdystystä eturungossa ja lämpöä tuottavan elektroniikan viilentämisessä. Yms. Yms.

Miitään näistä ei ole tehty tavanomaisten koneiden kohdalla.
 
Back
Top