En ole mitään muuta koskaan väittänytkään. Toisaalta voisi ajatella, että olisi mielekkäämpää keskustella koneiden teknisistä ominaisuuksista täällä, toisin kuin puolustusmateriaalikauppoihin aina liittyvästä kaupallis-poliittisesta suhmuroinnista. Me kun emme millään voi tietää kaikkia kiemuroita mitä kulissien takana tapahtuu liittyen tällaisiin monimutkaisiin kokonaisuuksiin, varmaa on ainoastaan se, että jokainen osapuoli vetää rankasti kotiinpäin. Koneiden suorituskykyyn liittyvistä asioista meillä sen sijaan on edes jonkinlaista tietoa, jonka pohjalta voidaan muodostaa ainakin suuntaa-antavia arvioita koneiden todellisesta taistelutehosta.
Sitä paitsi ei F-35 tai mikään muukaan hävittäjäkone oli minulle mikään itseisarvo. Jos löytyy jokin muu ratkaisu, joka täyttää Suomen ilmapuolustuksen tarpeet paremmin, niin ilman muuta olen tällaisen ratkaisun kannalla.
Nuo erilaiset tietokonesimulaatiot häivehävittäjien käytöstä taistelutilanteessa yhdessä tosielämän ilmataisteluharjoitusten kanssa antavat kuitenkin selvästi sellaisen kuvan, että häiveominaisuuksien ansiosta on mahdollista saavuttaa sellaista asymmetristä etua ilmataistelussa, jossa selkeästi alivoimainen osapuoli pystyy voittamaan ylivoimaisen osapuolen ilmataistelussa tai vähintäänkin aiheuttamaan sille huomattavia tappioita.
Ilman tätä häiveominaisuuksien tuomaa asymmetristä etua olemme lukittuina atritiosodankäyntiin ilmasodankäynnissä, missä tuottaaksemme merkittäviä tappioita ilmaviholliselle menetämme väistämättä myös suuren määrän omia koneitamme. Koska olemme lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa taistelemme aina ilmalivoimaisina lukumäärällisesti ylivoimaista vihollista vastaan, täytyy löytyä jokin keino, jolla käännämme pudotussuhteen mahdollisessa ilmasodassa meille edulliseksi. Ilmavoimatkin on tämän tajunnut jo aikoja sitten, tuskin on puhdasta sattumaa, että Ilmavoimien tunnuslauseena on nimenomaan: "Qualitas potentia nostra", laadussa on voimamme.
Meillä ei ole missään tilanteessa varaa lähteä ns. "tasaiselle" Venäjän ilmavoimia vastaan, mutu-tuntumalla arvioidenkin pudotussuhteemme Venäjän ilmavoimia vastaan täytyy olla vähintään 3:1, jotta voidaan realistisesti arvioida meillä olevan mahdollisuuksia kiistää totaalinen ilmatilanhallinta Venäjän ilmavoimilta meitä vastaan. Tämän vuoksi suhtaudun kriittisesti Gripeniin, kuten kaikkiin muihinkin 4. sukupolven hävittäjäkoneisiin, vaihtoehtoina Ilmavoimiemme seuraavaksi hävittäjälentokoneeksi, koska ne tarjoavat vain marginaalista suorituskykyetua suhteessa Venäjän ilmavoimien uusimpiin hävittäjätyyppeihin.
Meidän täytyy siis jotain kautta löytää kyky kääntää seuraavan ilmasodan lähtöasetelmat meille edullisiksi, näen että häiveteknologia saattaisi tarjota tälläisen edun, jonka avulla myös ilma-alivoimainen osapuoli pystyisi edes jotakuinkin tasapäisesti kamppailemaan ilmojen herruudesta suurvallan ilmavoimien kanssa. En itsekään pidä siitä, että F-35:sen kinemaattiset ominaisuudet eivät kaikilta osin ole edes vanhempien konemallien tasolla, mutta eipä taida jäädä jäljelle paljoa muita vaihtoehtoja, jos halutaan saavuttaa mainitsemaani edes jonkinlaista asymmetristä etua häiveominaisuuksien avulla lukumääräisesti ylivoimaista ilmavihollista vastaan.
Näen, että meillä on oikeastaan kaksi todellista vaihtoehtoa uskottavan tulevaisuuden ilmapuolustusratkaisumme suhteen:
1. Hankitaan 40-60 kpl F-35 hävittäjiä, jotta meillä säilyy 2050-luvulle asti uskottava ensilinjan torjuntahävittäjä palveluskäytössä.
2. Hankitaan 10-20 kpl Gripeneitä lähinnä tunnistuslentotehtäviä ja rajoittunutta ilmasodankäyntiä varten, loppurahoilla hankitaan riittävästi pitkän ja keskipitkänkantaman ilmatorjuntaa paikkaamaan vähäisen torjuntahävittäjämäärän jättämiä aukkoja, ja tuomaan lisää taistelunkestävyyttä kokonaisilmapuolustusratkaisuumme.
Toivon Hornetin seuraajaa valitsevan työryhmän pohtivan tämäntyyppisiä ratkaisuja ilmapuolustuksemme tulevaisuutta pohtiessaan, sekä odotan heidän ennen kaikkea pohtivan ilmapuolustustamme kokonaisuutena, joka koostuu monenlaisista osajärjestelmistä, joihin kuuluvat ainakin torjuntahävittäjät, ilmatorjuntajärjestelmät, kattava sensoriverkosto, ilmapuolustuksen tukikohdat, huolto- ja logistiikkaratkaisut, johtamisjärjestelmät sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmät. Tämä kaikki sitten toivottavasti myöskin nivotaan yhteen yhdeksi ilmapuolustusdoktriiniksi, jossa kaikki nämä osa-alueet sidotaan yhteen palvelemaan yhtä ilmapuolustusstrategiaa, jonka laadintaan ja käytännön toimeenpanoon osallistuvat kaikki puolustushaarat yhdessä muiden viranomaisten, kuten Rajavartiolaitoksen, kanssa.