Ilmavoimien tulevaisuus

[Einomies1]

On sitä eroa aika paljon enemmän. Tuskin ohjelmiston hienosäätö riittää integroimisen toteuttamiseksi, vaan joudutaan tekemään ihan oikeasti työtunteja.

Wikipedian mukaan raudasta JASSM:n ja JASSM-ER:n välillä 70 prosenttia on yhteistä ja ohjelmistosta 95 prosenttia. Esim. ohjuksen painon jakauma on luultavasti muuttunut, sillä polttoainetilavuutta on kuulemma kasvatettu moottorin parannusten lisäksi. Tällä voi olla vaikutusta käyttäytymiseen irrotettaessa, joten tuulitunneliin integroijan tie käy.

LRASM:n kohdalla ei edes kannata puhua yhteneväisyydestä alkuperäiseen JASSM-risteilyohjukseen. Sensorit, datalinkit ym. ovat kokeneet niin suuria muutoksia.

Juuri näin! Ei nämä asiat ole mitään "plug-and-play" juttuja ennen testaamista kuten PS4:n pelien kanssa. En väitä että aseintegraatio olisi jotenkin ihmeellinen asia mutta taistelukone joka lentää lähes mach 1 nopeutta ja joutuu kaartelemaan muuttuvan ase- ja polttoainekuorman kanssa korkealla ja matalalla taistelussa sekä laukaisemaan aseita suurissa nopeuksissa vaatii testausta varmistamaan laskelmat.

Vaikka kone ei olisi F-35 niin silti rungon ja siipien alla kulkevat jopa tonnien painoiset möhkäleet aiheuttavat jos jonkinlaista pyörrettä puhumattakaan lastauksesta eri tehtäville. Ohjelmistojumppa on oma asiansa ja sen pitää toimia 100% eikä 90-95% kuten A-Gripenin Fly-By-Wire testivaiheessa.

Tällä hetkellä muuten Ruotsi ei itse käytä GBU-31,-32 ja -38 sarjan JDAM-pommeja eikä AGM-158 tai AGM-154 ohjuksia. Ruotsi tyytyy toistaiseksi RBS-15F ja AGM-65 Maverick ohjuksiin koneissaan. Gripen C-versiossa on testattu myös Saab Bofors / MBDA Taurus KEPD 350 Stand-off ohjusta joten se on integroitavissa. Mikäli Brasilia tai muut E/F-versiota hankkivat maat eivät hanki suomen käyttämiä aseita niin integraatiotestit jäävät suomen mahdollisen hankinnan yhteyteen meidän itse maksettaviksi ja toteutettaviksi. Itse testit varmasti onnistunevat mutta koelentoja ne vaativat eivätkä ole ilmaisia. Hornet MLU-2 ohjelman koelennot kahdella demokoneella vievät aikaa n. 1 vuoden ennen sarja-asennuksia. Toki MLU-päivitys oli monimutkainen ja laaja eikä sitä voida suoraan verrata uuden sukupolven koneisiin mutta yllättävän vaativa tuo homma oli.

Se että Saab mainostaa tiettyjen asejärjestelmien olevan mahdollisia integroitavaksi ei tarkoita todellakaan että ne kaikki mahdolliset asejärjestelmät koneessa testattaisiin ruotsissa kehitystyön ohessa. Saab joutuu muutenkin koko kehitystyön vetämään niin pienillä kustannuksilla kuin mahdollista jotta kallis koelento-ohjelma saataisiin minimitunneilla vietyä lävitse ja vähillä ongelmilla. Siksi "Demonstrator" koneessa (modifioitu D-versio) testataan kaikki mahdollinen ohjelmistoista moottoriin koska vielä linjalla olevan E/F-version muuttuneet mittasuhteet ja paino vaativat melkoisen määrän lentoja jotta lento-ominaisuudet ja ohjausjärjestelmä saadaan varmasti pelittämään. Rahaa ja aikaa ei riitä mihinkään ihmeellisyyksiin, siksi Saabilla on varmasti kädet kyynerpäitä myöden ristissä että Gripen A/B-version ongelmilta vältyttäisiin.

 

[Mustaruuti]

Gripeneillä oli tarkoitus korvata Hornetit ja F-5:t.

Lähde?

 

[BarrelNut]

Gripeneillä oli tarkoitus korvata Hornetit ja F-5:t. Kaikissa noissa maissa on asevelvollisuusarmeija. Sveitsin ja Itävallan tapauksessa merivoimien rahoitus on sangen heikko. Puolustusbudjetit / bkt:

https://www.google.com/publicdata/e...81.45260328200445&mapType=t&icfg&iconSize=0.5

No ei. Gripeneillä oli tarkoitus korvata F-5:t. Kevythävittäjä haluttiin korvata kevythävittäjällä, vaikka Gripen olikin evaluoitu heikoimmaksi tarjokkaista, ja myös käytössä olleita Horneteja heikommaksi.

Hornetin korvausprojekti oli tarkoitus käynnistää myöhemmin. Nythän tuon Gripen-hankinnan torppauksen myötä molemmat konetyypit on tarkoitus korvata yhdellä tyypillä, mikä tietysti on paljon järkevämpi vaihtoehto kun kaksi tyyppiä käytössä pienillä ilmavoimilla.

 

[Mustaruuti]

Tarkoitin että meillä ei välttämättä ole sitä kykyä enään kriisin alettua vaan jassm olisi esimerkiksi tehokkaimmillaan silloin kun vihollinen vasta valmistautuu

Hävittäjien tutkat tottakai mutta silloin sen/niiden olisi oltava ilmassa... Voimmeko pitää koneita ilmassa 24/7

Miksi niitä ei voisi käyttää kriisin alettua? Meinaisitko käyttää niitä ennen kriisiä, ns. "todellisiin Mainiloihin"?

Ja edelleenkin. Kuten mainitsin, ilmatorjunta on tuossa vielä uhatumpi noiden tutkien suhteen. Kunnes ehkä joskus saadaan uusia verkottuneita monipaikka-passiivitutka ja IP-järjestelmiä.

 

[fulcrum]

Hornetit maksoivat noin 18 miljardia markkaa (3,16 miljardia euroa).

Ilmeisesti hankintabudjetti pyöri normaalisti noin 3 miljardissa, ja Hornet-hankinnan ajan 4 miljardissa?

http://www.defmin.fi/ajankohtaista/...en_2001_puolustusbudjetista.760.news?714_o=20

Näin Hornet-hankinta oltaisiin saatu hoidettua 6 vuodessa (3 miljardia*6 vuotta ja muihin hankintoihin jäi miljardi per vuosi)?

Valitettavasti puolustusbudjetti on noista ajoista noussut, mutta hankintamenot ei juurikaan - 600 miljoonaa pyörii karkeasti noissa samoissa lukemissa.

Kyllä, hankintamenojen osuus oli silloin suhteessa suurempi mikä osittain johtui toimintamenojen leikkaamisesta Hornet-hankinnan hyväksi. Ysärinähän leikattiin kovasti kertausharjoituksia, ilmavoimien lentotunnit oli samaa tasoa kuin itänaapurissa jne. Samanlaisella vyönkiristyksellä pystyttäisiin luultavasti nytkin tilapäisesti nostamaan hankintamenoja ja jonkunmoinen hävittäjähankinta viemään läpi. Tämänhetkisellä supistetulla hankintamäärärahatasolla se ei tietysti onnistu joten lisää fyffeä tarvitaan joka tapauksessa.
Vuonna 2000 puolustusbudjetti oli 9.8 miljardia markkaa, joista toimintamenoja oli 5.6 miljardia ja hankintamenoja 3.7 miljardia. Hornetteihin meni silloin vielä hiukan vajaa miljardi mrk, johon ei ilmeisesti ole laskettu valuuttakurssimenetyksiä koska ne mainitaan erikseen.

 

[Mustaruuti]

Kyllä, hankintamenojen osuus oli silloin suhteessa suurempi mikä osittain johtui toimintamenojen leikkaamisesta Hornet-hankinnan hyväksi. Ysärinähän leikattiin kovasti kertausharjoituksia, ilmavoimien lentotunnit oli samaa tasoa kuin itänaapurissa jne. Samanlaisella vyönkiristyksellä pystyttäisiin luultavasti nytkin tilapäisesti nostamaan hankintamenoja ja jonkunmoinen hävittäjähankinta viemään läpi. Tämänhetkisellä supistetulla hankintamäärärahatasolla se ei tietysti onnistu joten lisää fyffeä tarvitaan joka tapauksessa.
Vuonna 2000 puolustusbudjetti oli 9.8 miljardia markkaa, joista toimintamenoja oli 5.6 miljardia ja hankintamenoja 3.7 miljardia. Hornetteihin meni silloin vielä hiukan vajaa miljardi mrk, johon ei ilmeisesti ole laskettu valuuttakurssimenetyksiä koska ne mainitaan erikseen.

No, meillä on näemmä sitten ihan samä käsitys asioista, kun vähän vaan pengotaan tarkemmin

 

[fulcrum]

Esimerkiksi MEADS-järjestelmän koko kehitysbudjetti oli 3 miljardin euron tienoilla. Suomelle käyttökelpoiset läntiset ohjusjärjestelmät ovat jo olemassa, oikeastaan SM-6 voisi olla ainoa läntinen ohjus joka toisi uutena järjestelmänä Suomelle sopivaa lisäarvoa ja jolle ei ole vielä liikuteltavaa maalaukaisujärjestelmää olemassa. CEC:n ja aktiivihakupään ansiosta ainoastaan laukaisuajoneuvo pitäisi kehittää, ja merijärjestelmän tuominen maalle on hiukka yksinkertaisempaa kuin maajärjestelmän vienti merelle.

No tässä nyt ei olisi mitään mieltä. Kaikki integrointi ja testaus tulisi niin kalliiksi ettei sellaista kannata pikkumaan ruveta säätämään kun vastaavia järjestelmiä on jo saatavilla, esimerkiksi SAMP/T. Tosin sekin varmaan tarvitsisi parannustyötä täyttääkseen meidän vaatimuksemme, näinhän kävi Puolassakin.
Ohjusjärjestelmät olisivat toki hyviä nekin, ei sen puoleen. Halpoja nekään eivät ole, yhden tuliyksikön hinta olisi noin puoli miljardia euroa. Hävittäjähankinnan hinnalla saataisiin siis noin 10 patteria.

 

[StmSvejk]

No tässä nyt ei olisi mitään mieltä. Kaikki integrointi ja testaus tulisi niin kalliiksi ettei sellaista kannata pikkumaan ruveta säätämään kun vastaavia järjestelmiä on jo saatavilla, esimerkiksi SAMP/T. Tosin sekin varmaan tarvitsisi parannustyötä täyttääkseen meidän vaatimuksemme, näinhän kävi Puolassakin.

Ohjusjärjestelmät olisivat toki hyviä nekin, ei sen puoleen. Halpoja nekään eivät ole, yhden tuliyksikön hinta olisi noin puoli miljardia euroa. Hävittäjähankinnan hinnalla saataisiin siis noin 10 patteria.

Kun hävittäjähankinnan kokonaiskustannuksissa puhutaan jopa kahdeksasta miljardista eurosta kehitettäisiin siis sillä rahalla jopa Suomeen soveltuva ohjusjärjestelmä... eiköhän integroinnit hoituisi jonnin verran halvemmalla. SM-6 tarjoaa, kuten mainitsin, ainoana uutena ohjustyyppinä sellaista lisäarvoa että omatoimista integrointia kannattaisi harkita. Samalla laukaisualustalla voitaisiin ampua myös LRASM:eja meritorjuntaan ja/tai maamaaleja vastaan. Myös ESSM Block 2 jossa on aktiivihakupää sopisi samaan.

Hankintahinnan lisäksi pitää ottaa huomioon elinkaarikustannukset. Jotenkin veikkaisin ilmatorjunnan osalta päästävän hiukan halvempiin kustannuksiin kuin hävittäjälentotoiminnassa. Myös tukikohtien osalta päästän hiukan vaatimattomampiin järjestelyihin.

Sen lisäksi mitä olen itsekin kirjoitellut, tässäpä eräs blogipostaus aiheesta (ei minun kirjoittamani) jossa tiettyjä laskelmia. En nyt lue koko ketjua läpi onko linkattu jo aiemmin.

https://corporalfrisk.wordpress.com/2014/11/23/a-ground-based-air-defence-system-for-finland/

 

[StmSvejk]

No ei. Gripeneillä oli tarkoitus korvata F-5:t. Kevythävittäjä haluttiin korvata kevythävittäjällä, vaikka Gripen olikin evaluoitu heikoimmaksi tarjokkaista, ja myös käytössä olleita Horneteja heikommaksi.

Totta, muistin väärin.

 

[Einomies1]

F-35 siis tarvitsisi parempaa itsepuolustusaseistusta. Tulevaisuudessa puuttuva taistelukyky lähietäisyydellä voitaisiin hoitaa esim laseraseilla tai CUDA-tyyppisillä pienikokoisilla hit-to-kill ohjuksilla, joita saadaan mahdutettua pieneen aseruumaan riittävä määrä. Suurempitehoinen moottori auttaisi kineettisen suorituskyvyn puutteisiin. Tällä hetkellä eikä ihan lähitulevaisuudessa tälläisia ole tarjolla F-35:een. HX-hankkeen näkökulmasta tarkasteltuna, aika loppunee kesken ennenkuin F-35 suorituskyky saadaan sellaiselle tasolle että se pärjää myös lähitaistelussa, johon aina myös joskus joudutaan.

Uusista konetyypeistä puhutaan täällä yleisesti vain ilmataistelun osalta kone vastaan kone esimerkkinä ja tämä on ilmasodankäynnistä hyvin pelkistetty osa. USAF on kokemustensa perusteella enemmän huolissaan pitkän kantaman ilmatorjunnasta uhkana taistelukoneilleen kuin pelkästä ilmataistelusta. Siksi asialle piti tehdä jotain. Jugoslavian konflikti lienee toiminut päänavaajana kehityksessä. Samalla tuli selväksi että häiveteknologiaan ei voi yksin panostaa vaan tarvitaan elektronista vaikuttamista ja taktiikkaa mukaan jotta kehittynyt ilmapuolustus voidaan ohittaa.

F-35 käyttää konseptinsa mukaan häivettä, elektronista vaikuttamista, monipuolista sensoritekniikkaa ja kehittynyttä tiedonkäsittelyä ohittamaan/tuhoamaan ilmatorjuntaa. F-35 ei luota yksin häiveeseen koska se ei takaa selviytymistä yksin kehittynyttä vastustajaa vastaan vaan havaitsee, maalittaa+tuhoaa ja häiritsee vastustajan tutkia sekä ilmatorjuntajärjestelmiä. Tämän kone tekee osana parvea eli muita koneita sekä muilta laveteilta saadun tiedon perusteella. Yksinäinen taistelukone ilmasodassa ei ole mitään vaikka se olisi kuinka nopea ja ketterä kuten ei ole yksinäinen sotilas verrattuna hyvin johdettuun ryhmään sotilaita.

Mikään lavetti ei myöskään saavuta erinomaisuutta suhteessa vastatoimeen. Näin on ollut aina ja tulee olemaan. On toki olemassa hyviä ja huonoja lavetteja mutta ase-vasta ase kilpajuoksu on loputon ja nykyään siinä vaikuttaa vahvasti teknologinen paremmuus yhdessä taidon kanssa.

Saab Gripen tai muut 4.5 sukupolven taistelukoneet pärjäävät varmasti BVR-taistelussa ja koiratappelussa ihan hyvin suhteessa F-35:n riippuen vastustajan kyvyistä. Se mikä F-35:n etuna on se että kone pääsee aina lähemmäs ilmataistelussa huomaamatta kuin "perinteinen"kone. Siinä suhteessa homma ei muutu miksikään vaikka F-35:n ripustimissa olisi 2 ohjusta suhteessa esim.samat puikot kantavaan SU-35:n, koska F-35 on silti huomaamattomampi ja sillä on etu vaikka koneilla olisi samanlaiset tutkat.

Historia on täynnä surullisia esimerkkejä tällaisesta sinisilmäisyydestä. Onneksi olen luottavainen Suomen ilmavoimien ja poliitikkojen harkintakykyyn ja tehdään oikea valinta Suomen tulevaksi torjuntahävittäjäksi.

En suosittelisi luottamaan poliitikkoihin sinisilmisyydessä. Ehkä puolustusvoimiin ennemmin. Tuleva hävittäjähanke on kyllä luonteeltaan myös poliittinen statement hyvinkin vahvasti ja kertoo kyllä minne haluamme olla enemmän kallellaan. Siinä voidaan katsella sormien lävitse kyllä vähän suorituskykyäkin tai sopivuutta.

F-35:n kehitys aloitettiin n. 20 vuotta sitten joten on luonnollista että tuona aikana on tapahtunut kehitystä jota ei välttämättä ole osattu alunperin
ottaa huomioon.

"The JSF development contract was signed on 16 November 1996, and the contract for System Development and Demonstration (SDD) was awarded on 26 October 2001 to Lockheed Martin."
https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_F-35_Lightning_II

Näistä merkittävimmät lienevät:
-IRST sensorit jotka toimivat passiivisesti toisin kuin perinteiset tutkat. Hävittäjästä lähtee aina IP-säteilyä, joten se tulee havaituksi IRST:llä
- digitaalitekniikan ja tutkatekniikan kehitys muilla kuin perinteisesti käytetyllä taajuusaluelle, eli ns. X-bandillä
- DRFM- tekniikkaa käyttävät tutkahäiritsijät (jammerit)

IRST-teknologiaa on käytetty mm. F-14 hävittäjässä jo 1980-luvulla ja USA on olut johtava maa sensoritekniikassa. Tämä tuskin on ollut teknologinen "yllätys" heille. Jo 1-sukupolven F-117 Nighthawk käytti IR-säteilyä heikentäviä ratkaisuja moottorien suihkusuuttimissa. Tämän kaltaiset ratkaisut tosin eivät sovellu jälkipolttoa käyttäville moottoreille joten työntövoima jää heikommaksi.

"While fighter’s IR signature can be reduced by reducing speed, such course of action also has the effect of reducing one’s own weapons range, as well as making a rear-quarter surprise more likely. In either case, fighter will get detected by modern QWIP IRST before it reaches missile effective range (10-40 km for AIM-120D at most, and can be as low as 2 km)."

Onko tuo kantama vitsi? Ei kuullosta loogiselta. IR-teknologia voi olla yksi tekijä jolla häivettä vastaan voidaan toimia mutta mikään "game-changer" se ei yksinään ole. IR-säteily on sääriippuvaista joten pilvet ja kosteus vaikuttavat miten säteilyä havaitaan. Lämpösäteily ei läpäise hyvin kosteutta.
Vain 50 km etusektoriin rajoittuva havaintoetäisyys ei vastaa modernia tutkaa joten BVR-taistelussa tuo ei nykyään riitä.

The United States has poured ten of billions of dollars into developing fifth-generation stealth fighters such as the Lockheed Martin F-22 Raptor and F-35 Joint Strike Fighter. However, relatively simple signal processing enhancements, combined with a missile with a large warhead and its own terminal guidance system, could potentially allow low-frequency radars and such weapons systems to target and fire on the latest generation U.S.aircraft.

Kuten sanottu häivekoneet kuten F-35 käyttävät ELSOa ja monipuolisia sensoreitaan ja tilannekuvaansa hyödyksi. Myös UAV:t ja muuta lavetit ovat tässä apuna. F-35 kykenee myös iskemään ja harhauttamaan tutkia pitkän kantaman päästä. Kone kyllä voidaan havaita E/F-alueen tutkilla tai UHF-tutkilla kohtalaisen kaukaa mutta miten suhde toimii nykyisiin 4-4.5 gen koneisiin? Ne havaitaan vieläkin helpommin ja kauempaa. Tässä on se heikkous eli ilmatorjunta ja valvonta on tehokasta eikä perinteisellä suunnittelulla tätä uhkaa voida torjua kovinkaan hyvin. Itänaapurin valvonta ja ilmatorjunta kantaa pitkälle meidän ilmatilaamme jo rauhan aikanakin. Eikö tämä pitäisi nähdä uhkana?

 

[StmSvejk]

F-35 käyttää konseptinsa mukaan häivettä, elektronista vaikuttamista, monipuolista sensoritekniikkaa ja kehittynyttä tiedonkäsittelyä ohittamaan/tuhoamaan ilmatorjuntaa. F-35 ei luota yksin häiveeseen koska se ei takaa selviytymistä yksin kehittynyttä vastustajaa vastaan vaan havaitsee, maalittaa+tuhoaa ja häiritsee vastustajan tutkia sekä ilmatorjuntajärjestelmiä. Tämän kone tekee osana parvea eli muita koneita sekä muilta laveteilta saadun tiedon perusteella. Yksinäinen taistelukone ilmasodassa ei ole mitään vaikka se olisi kuinka nopea ja ketterä kuten ei ole yksinäinen sotilas verrattuna hyvin johdettuun ryhmään sotilaita.

Todennäköisesti tulevaisuudessa on myös mahdollista että torjuntahävittäjä voi maalittaa ilmatorjuntaohjuksia IRST:llään, tutkallaan tai vaikka visuaalisesti aivan samoin kuin ilmavalvontaverkko voi tehdä hävittäjän ohjuksille.

 

[Huhta]

Gripen olikin evaluoitu heikoimmaksi tarjokkaista, ja myös käytössä olleita Horneteja heikommaksi.

Kertonee jotakin myös meidän konetyypin valintaa ajatellen?

 

[Sarek1]

Ei näköjään lähtenyt aamulla:
Pienet vihreät lentokoneet pommituslennolla ovat vielä hankalammin selitettävissä kuin tankkiensa kanssa lomailevat tunnuksettomat sotilaat. Sitäpaitsi lomailijat voivat harrastaa leiriytymistä lomakohteessa, mitä pommittelevat paholaiset eivät voi tehdä. Naapuri voi toimia arvaamattomilla ja arvelluttavilla tavoilla, mutta vakaa tarkoitus on takana.
---
Pommittaminen ei taida olla Soumi (tm) asetelmassa Ilmavoimien ensisijainen tehtävä kotimaan puolustuksessa eikä siihen oma muskeli taida oikein riittääkään vaikka ko. ominaisuus olisi koneissa (ominaisuus on sinänsä hyvä juttu). Kaukovaikutteisten ilmasta-maahan -aseiden käyttö on toinen asia ja erittäin kannatettavaa jos tarvis sellaiseen tulee. Vastassa on oletusarvoisesti aika vahva ja moninaisella kalustolla varustettu ilmatorjunta sekä ilmaylivoima. Jos meillä olisi esim. F-35 -hävittäjiä häiveineen ja rajoitettuine ELSOineen päivineen, kuinka kauan ne selviäisivät pommitustehtävissä vihollisen hallitsemalla alueella harvalukuisina ja omin voimin (kun meillä ei ole antaa mitään niiden suojaksi ja tueksi)? Pienilukuisten ilmavoimien huonona puolena on se, että särkymisvara on vähissä.
---
Muuten olen sitä mieltä, että:
Särkymisvarasta tuli mieleen eräs puolustuksellinen rakennelma, jossa on nykyisellään 270 000 komponenttia liian vähän.

 

[BarrelNut]

Kertonee jotakin myös meidän konetyypin valintaa ajatellen?

Varmasti näin, mutta tietenkin kaikki Sveitsin evaluoimat koneet tarjoavat nykyään uudempia ominaisuuksia ja päivityksiä kuin silloin.

Mutta tässä tuo Sveitsin rapsan loppupäätelmä, Rafalehan siellä rankattiin ykköseksi.

Vuotanut raportti löytyy täältä:
http://kovy.free.fr/temp/rafale/pdf/12332.pdf

 

[Mustaruuti]

Kertonee jotakin myös meidän konetyypin valintaa ajatellen?

Kertoo ehkä enemmän siitä, miksi suomi valitsi aikoinaan Hornetin Gripenin sijaan.

 

[Einomies1]

Todennäköisesti tulevaisuudessa on myös mahdollista että torjuntahävittäjä voi maalittaa ilmatorjuntaohjuksia IRST:llään, tutkallaan tai vaikka visuaalisesti aivan samoin kuin ilmavalvontaverkko voi tehdä hävittäjän ohjuksille.

"Torjuntahävittäjä" särähti korvaani haikuna menneisyydestä vaikka tuskin tarkoitit sitä niin? Nykyään ja tulevaisuudessa meillä on vain monitoimikoneita.

Kyllä, varmasti F-35:n tyyppiset kyvyt tulevat olemaan tulevaisuudessa se mihin pyritään sensorifuusion osalta. Halpaa se ei tule olemaan ja uudet kyvyt nostavat hävittäjäkoneiden hintoja edelleen. F-35 tekee tuon maalittamisen jo nyt täysin integroituna eli kun EO-DAS, IRST, ELSO tai AESA-tutka löytää maalin, kaikki sensorit keskitetään automaattisesti hakemaan tietoa kohteesta. Myös parven toiselta koneelta tulee sama tieto.

F-35:n järjestelmiin syötetään tietoa lisäksi ympäriltä ja päinvastoin. Kaiken lisäksi kehittyneessä ohjaamossa tuota tietovirtaa hallinnoi tietokone joka esittää suuren tietomäärän pilotille ymmärrettävässä muodossa eikä sitä tarvitse esim. enää radiolla kertoa tai välittää.
Muissa koneissa tuollainen tietomäärä sekottaisi pilotin eikä sitä pysty yksi ihminen käsittelemään päässään. F-35:ssä pilotin työkuorma vähenee merkittävästi koska lentäjä pystyy keskittymään tehtävätaktiikkaan ja hänellä on aina ajankohtainen tilannekuva käytössään (viholliset, omat ym.).

Näin siis luvataan. Mikäli tämä pitää paikkansa on taistelukone ylivoimainen muihin nähden, saati sitten parvi niitä. Ilmavoimien komentaja Kim Jäämeri sanoi taannoin että "pilotin päässä rakennettava tilannekuva se tekee vasta taistelulentäjän" eli se ratkaisee miten selkeästi pilotti kykenee ilmasodassa soveltamaan saamaansa tietoa ja hakemaan siitä olennaisen. Tämä on erittäin haastavaa ja vaatii vuosien koulutuksen ja seulonnan. Nyt teknologia pystyy helpottamaan pilotin kuormaa ja luomaan tilannekuvan lentäjälle jonka hommaksi jää taktiikka.

Myönnän että vaikka olen F-35:n kannalla, olen alkanut epäilemään saadaanko konetta valmiiksi seuraavan 2 vuoden aikanakaan. Ongelmia tuntuu tulevan kokoajan vaikka koelento-ohjelma etenee kyllä jatkuvasti. Se on kuitenkin jatkuvasti myöhässä aikataulustaan. Myös F-35:n käyttökustannukset mietityttävät. Kuinka kalliiksi sen käyttö tulee vaikka sitä saataisiinkin hankittua tarpeeksi? Korkea operatiivinen valmius ja nopea turn-around aika ovat tärkeitä myös kiihkeässä ilmasodassa. Koneen huollon tarve askarruttaa myös.

 

[Einomies1]

Lainataanpa kirjoittajaa:



1. Kirjoittaja ei ota lainkaan huomioon erilaisia maalityyppejä taistelukentällä. Hän olettaa kaikkien maalien olevan liikehtimiskykyisiä hävittäjämaaleja. Entäs Frogfoot, Mainstay ja Hind? Mainitakseni muutaman.

2. Oletus, että kohteena olevan hävittäjän lentäjä lähes tulkoon aina havaitsee lähestyvän ohjuksen ja suorittaa sen jälkeen onnistuneen sarjan väistöliikkeitä, on hyvin optimistinen. Kehittynyt infrapunapohjainen ohjusvaroitinjärjestelmä, kuten EO DAS, toki helpottaa tehtävää jonkin verran.

Suurin osa lentäjistä joutuu kuitenkin luottamaan paljaaseen silmään ja tutkavaroittimeen. Tutkavaroittimen varoitus tulee vasta Amraamin oman hakupään aktivoituessa ohjuksen lennon loppuvaiheessa, jolloin aikaa osumaan on luokkaa 10 sekuntia tai allekin. Pari sekuntia menee helposti ihan siihen, että tajuaa tilanteen ja katsoo tutkavaroittimen näytöltä, missä sektorissa ohjus on. Sitten pitäisi saada näköhavainto ohjuksesta. Vertailun vuoksi Amraamin rungon halkaisija on (Wikipedian mukaan) 18 cm, ja siivekkeiden kanssakin halkaisija on n. jalkapallon kokoluokkaa. Miten nopeasti tuollaisen kohteen löytää taivaalta, kun stressireaktio puskee samalla päälle? Huonoissa sääolosuhteissa ja/tai pimeässä mahdollisuudet havaita lähestyvä ohjus taivaalta heikkenee entisestään. Rakettimoottori on jo äärietäisyyksillä palanut loppuun, joten se ei helpota havaitsemista.

Sitten pitää vielä ajoittaa väistöliikkeet oikein. Jos tikusta alkaa riuhtomaan liian aikaisin, niin kone menettää energiansa ja on "istuva ankka". Jos riuhtomisen ajoittaa liian myöhään, niin bye bye, Amraamin taistelukärki tuli vierailulle.

Nuo ohjusten kiihtyvyydet tai niiden putoaminen kaipaisi lähdettä ja perusteluja.

Tutkahakuiset ohjukset ja IP-ohjukset käyttävät kulmareittiohjausta eli ohjus osoittaa aina hieman maalin eteen. Enkä usko että jos AIM-9 kiihtyvyys putoaisi oletettavasti 0-korkeudelta 6,6 km korkeuteen noustaessa 5 g ja siitä samanverran ylöspäin yli 25 g:ä! Jollei siis kirjoittaja tarkoita tilannetta jossa AIM-9 ohjus laukaistaan maasta suoraan ylöspäin jolloin ohjus menettäisi nopeammin kineettistä energiaansa kuin ilmasta ammuttaessa.

Ei ole loogista että suurempi ja heikommin kääntävä maali pystyisi kaartamaan ketterää IP-ohjusta karkuun. IP-ohjus ei koskaan seuraa maalia lentämällä perässä vaan lukittuaan katsoo aina maalia samalla kun ohjausjärjestelmä ohjaa ohjusta ennakolla hieman maalin etupuolelle.

Ilmatorjuntaupseeri evp. Pauli Thomenius selvitti asiaa "Suomen Sotilas" lehden julkaisussa 2002 otsikolla "Asiaa ohiampumisesta eli voidaanko ilmatorjuntaa väistää"? Ilmatorjuntaupseeri-lehdessä joku kollegansa oli kirjoittanut että lentokone kykenee väistämään helposti nopeampaa ja ketterämpää ohjusta koska ohjuksen kaartosäde on paljon suurempi. Tämä olettamus perustui erääseen englantilaiseen luennoitsijaan joka oli esitelmöinyt aiheesta seminaarissa Englannissa ja nimensä oli "Norton".

Thomenius laskee muutaman esimerkin ja käyttää Newtonin lakia laskennassa. Oletus siis oli että lentokone kykenisi kaartamaan pienemmän nopeutensa ansiosta tiukemmin kuin sitä seuraava nopeampi ohjus.
Peruslähtökohta oli:
- koneen nopeus mach 0.9=300m/s ja kaarto 7g
- ohjuksen nopeus mach 2,5=833m/s ja kaarto 30g

1.Jos lasketaan että kaarto lähtee samasta pisteestä molemmilla, tuloksena oli että hävittäjän kaartosäde 1311m ja ohjuksen 2358m. Tämän mukaan homma toimisi kyllä mutta, mutta: ohjus ja lentokone eivät kaarra samasta pisteestä vaan IP/tutka ohjus seuraa kulmareittimenetelmällä eli "oikaisee" kun se on lukittuneena kohteeseensa. Mikäli väite pitäisi paikkansa, Thomenius sanoo helikopterin olevan vielä parempi väistelemään ja sitä vielä parempi olisi polkupyörä koska sillä on pienin kaartosäde

2. Jos lasketaan että ohjus on 2000m päässä hävittäjän perässä ja kone kaartaa 7g kiihtyvyydellä sivulle kun ohjus kaartaa 30g kiihtyvyydellä 3,75 sekunnin ajan on tulos se että hävittäjä kykenee siirtymään reitiltään sivuun 454m kun ohjus kykenee kaartamaan 1783m sivulle eli ohjus voittaa tässä.

Tilanne toistuu myös koneen ja ohjuksen etäisyyden ollessa 1km tai 500m: ohjus kaartaa aina nopeammin eikä täyttä 30g kykyä edes tarvita.
Myös tilanne jossa kone harhauttaa perässä tulevaa ohjusta kaartamalla ensin sivulle ja heti perään toisen suuntaan 7g kiihtyvyydellä on ohjukselle helppo. Tässä esimerkissä oletetaan että ohjus on "tyhmä" eli jatkaa vielä 1 sekunnin ensimmäistä kaartoa seuraten eikä lukituksen mukaan. Silti ohjuksen kaartokyky on suurempi.

Näissä esimerkeissä oli mukana matemaattiset kaavat ja kaikki laskettiin artikkelissa näkyvillä esimerkeillä. Olen itse huono matikassa mutta olen vakuuttunut noiden esimerkkien pohjalta siitä että kirjoittaja todellakin ymmärtää matematiikkaa ja ohjusten kinematiikkaa.

Toki aktiivista tutkahakua käyttävä ohjus joka ohjautuu omalla TDD:llä maaliin voi joutua harhautetuksi nopealla ja oikea-aikaisella väistöllä kun ohjuksen tutkan keila ei riitä mutta tuo ei liene helppoa. Häirintä on sitten oma juttunsa tyystin. IP-ohjusta ei kyllä noin vain harhauteta varsinkin kun se on lukittunut kohteeseensa. AMRAAMin tyyppinen ohjus tosin lentää niin kovaa suhteessa lentokoneeseen (parhaimmillaan mach 4)että väistely riippunee tosiaan etäisyydestä. Tehokkain keino lienee luottaa integroituun ELSO-järjestelmään joka ohjeistaa lentäjää oikeaan manööveriin, oikealla hetkellä sen lisäksi että tulevaa puikkoa yritetään harhauttaa.

P.Thomenius myös väitti että mikäli vanhempaakin olkapääohjusta (SA-7 Strela) ei kyetä harhauttamaan laukaisuhetkellä, ei se onnistu enää lukittumisen jälkeen. Ohjuksen hakukeila on erittäin kapea ja se pysyy koneessa kiinni vaikka soihtuja lauotaan matkalle. Siksi soihtuja pitää laukoa reilusti ja nopeassa tahdissa jos meinataan estää IP-ohjuksen lukittuminen ennen laukaisua.
Tämä esimerkki oli tosin maasta laukaistaessa.

Tässä muuten viittaus AIM-120D ja AIM-120C3-C7 ohjustyyppien päivityksiin SIP 1-2(System Improvement Program) ja EPIP (Electronic Protection Improvement Program). Luulempa että noissa yritetään vastata ECM-haasteisiin ennen muuta.
http://www.dote.osd.mil/pub/reports/FY2015/pdf/af/2015amraam.pdf

 

[Siipimies]

Ohessa hieman lisätietoa amerikkalaisten IRST-sensoreista ja niiden kehityksestä (tai pikemminkin sen puutteesta) aikoinaan:

Electronic Weapons: American IRST Finally Catches Up
http://www.strategypage.com/htmw/htecm/articles/20140315.aspx

The navy is playing catch-up by equipping some of its F-18E fighters with the new generation of IRST.

The F-18E IRST will be mounted in a modified centerline drop tank, which will contain the IRST as well as 68 percent of the usual fuel. One problem with this approach is that the F-18E can't jettison this drop tank, to make itself more maneuverable for air-to-air combat.


Lockheed Martin Unveils Legion Pod
http://www.defensenews.com/story/de.../12/lockheed-unveils-legion-pod-afa/23182593/

The Legion pod, shown for the first time at the Air Force Association's annual Air Warfare Symposium in Orlando, Florida (Feb 2015), is being billed as a flexible, affordable solution to give networked IRST capabilities to the US Air Force's F-15 and F-16 fighters.
…
He expects a request for proposal for that capability to be issued this year, with a downselect in 2016 ahead of a 2018 delivery date.


Deal Will Bring Selex Infrared Tech to US
http://www.defensenews.com/story/de...lex-radar-eurofighter-infrared-irst/26508459/

...
One US analyst said that IRST had not received much attention from the Pentagon over the past few decades.

"The US has lagged on development after getting a strong start in the 1980s when Lockheed Martin put a system on F-14s," said David Rockwell, senior electronics analyst at the Teal Group. "The US dropped back for 20 years, but IRST is potentially a huge market," he added.

"There was a requirement for IRST on the F-22 but the program was cut due to lack of funding, while the IR sensor that Northrop Grumman has put on the F-35 is 360 degrees without an equivalent long-range search-and-track sensor," he said.

In February (2015), Lockheed unveiled its Legion IRST pod, which it claimed will bring long-range infrared tracking to fourth-generation aircraft like the US Air Force's F-15 and F-16 fighters.

 

[Huhta]

Myönnän että vaikka olen F-35:n kannalla, olen alkanut epäilemään saadaanko konetta valmiiksi seuraavan 2 vuoden aikanakaan. Ongelmia tuntuu tulevan kokoajan vaikka koelento-ohjelma etenee kyllä jatkuvasti. Se on kuitenkin jatkuvasti myöhässä aikataulustaan.

Tämä alkaa olemaan jo klisee, mutta onneksi Suomella ei ole yhtä kiire konehankinnan kanssa kuin monella muulla maalla, kuten Norjalla, Tanskalla, Hollannilla ja Belgialla (kaikki alkuperäisiä F-16 käyttäjiä). Ehditään odottelemaan vielä koneen valmistumista ja suorituskyky- ja kustannustietojen varmistumista.

P.Thomenius myös väitti että mikäli vanhempaakin olkapääohjusta (SA-7 Strela) ei kyetä harhauttamaan laukaisuhetkellä, ei se onnistu enää lukittumisen jälkeen. Ohjuksen hakukeila on erittäin kapea ja se pysyy koneessa kiinni vaikka soihtuja lauotaan matkalle. Siksi soihtuja pitää laukoa reilusti ja nopeassa tahdissa jos meinataan estää IP-ohjuksen lukittuminen ennen laukaisua.
Tämä esimerkki oli tosin maasta laukaistaessa.

En usko tähän, että IP-ohjuksen harhauttaminen lukituksen jälkeen olisi mahdotonta. Tarpeeksi suuri määrä soihtuja tarpeeksi nopeassa tahdissa sokaisee potentiaalisesti ohjuksen hakupään. Lisäksi vanhempia, vain hävittäjän takasektoriin lukittuvia ohjuksia vastaan auttaa myös moottorin tehon alentaminen sekä moottorin suuntaaminen poispäin ohjuksesta.

Mielenkiintoinen tutkimus aiheesta:

http://tti-ecm.com/uploads/resource...aging infrared guided threats (ewci 2012).pdf

 

[Huhta]

Lisätään vielä, että tässä harhautus-asiassa Horneteilla on varsin hyvä tilanne. Hornetin rungossa on neljä kolmenkymmenen patruunan AN/ALE-47 harhamaaliheitintä. Sen lisäksi siipiripustismissa on vielä Saabin BOL-harhamaaliheittimiä (á 160 soihtu-/silppupatruunaa), todennäköisesti kaksi tai neljä kappaletta. Siinä on ohjaajalla melkoisesti harhutuskykyä verrattuna venäläiskollegoihin!