Ilmavoimien tulevaisuus

Voihan tuon noinkin sanoa, mutta ei ihan ole sama asia. Ilmasto kysymyksissä kai ainakin yritetään pysyä ihan luonnon faktoissa. Asehankinnat on taas poliittisia mielipide kysymyksiä.

Hieman sama asia kun päätettääis kulttuurin rahoitus pelkästään kulttuuriasiantuntijoiden mielipiteiden perusteella. Kuinka paljon paletti tarvii valtion rahaa? Entäs ooppera?

Kulttuuriasiantuntijoilla voisi olla hieman eri kanta kuin tavan tallaajalla.
Mutta kumpi on oikeassa. No siihen ei oikeaa vastausta löydy.

Poliitikkojen pitäisi ottaa kantaa juuri rahoitukseen, ei lukumäärään. Lukumäärään kantaa ottaminen kuulostaa just siltä että heitellään asioita ilman mitään asiantuntemusta.
 
Poliitikkojen pitäisi ottaa kantaa juuri rahoitukseen, ei lukumäärään. Lukumäärään kantaa ottaminen kuulostaa just siltä että heitellään asioita ilman mitään asiantuntemusta.
Ja sekin kun lukumäärän säilyttämisen puolesta puhuneet ovat perustelleet asian faktoilla kuten esim. sen että osa koneista on huollossa ja jotkut valmistautumassa tehtäviin ja jotkut tehtävissä plus Suomen koko huomioon ottaen tarkoittaa että see kuutisenkymmentä on minimi mikä tarvitaan koko maan kattavaan puolustukseen ja sitten tämä ostetaan vähemmän puoli taas ei kovin faktoilla lähde liikkeelle. Siellä puolella taas sitten itkupillivalitusta että nyt menee rahat, joita voisi käyttää sosiaaliturvaan ja ruokaan köyhiltä, ja kaikkea mututuntumalla haettua diibadaabaa. Tämä puoli pitäisi laittaa niin sanotusti jalkapohjat nuotioon kiinni että nyt teette analyysin kuinka pienemmällä määrällä pystyttäisiin koko maata puolustamaan ja perustelemaan sen analyysin puolesta ja niin edespäin.
 
Nyt teette analyysin kuinka pienemmällä määrällä pystyttäisiin koko maata puolustamaan ja perustelemaan sen analyysin puolesta ja niin edespäin
Pitäisiköhän asiaa kysyä Maavoimilta. HN-hanketta kun alettiin työstää muistioiksi meillä oli yli 30 prikaatia. Ei se rynnäkkökiväärikään pidemmälle kanna, sotilas näe kauemmas tai tykki standardi atarvikkeilla kanna pidemmälle. Samoilla perusteilla olisi siis voidut pitää tätä prikaatien määrääkin miniminä, jota ei voi alittaa.
 
Pitäisiköhän asiaa kysyä Maavoimilta. HN-hanketta kun alettiin työstää muistioiksi meillä oli yli 30 prikaatia. Ei se rynnäkkökiväärikään pidemmälle kanna, sotilas näe kauemmas tai tykki standardi atarvikkeilla kanna pidemmälle. Samoilla perusteilla olisi siis voidut pitää tätä prikaatien määrääkin miniminä, jota ei voi alittaa.
Vielä kymmenisen vuotta sitten meillähän operatiivisissa oli 2 jääkäriprikaatia, 3 valmiusprikaatia, neljät mekanisoidut tai motorisoidut taisteluosastot ja alueellisissa joukoissa 6 jalkaväkiprikaatia ja 14 taisteluosastoa plus 28 maakuntakomppaniaa, jos Wikiä on uskominen. Miemäärältään nuo vastaavat noin 18 prikaatia, että ei se Hornet-hankinta Maavoimia rapauttanut. Ja 80-luvulla rivissä oli 2 panssariprikaatia, 10 jääkäriprikaatia, 14 jalkaväkiprikaatia ja rannikkoprikaati. Eli pudotus 27 18 ei nyt niin kauhea pudotus ole. Varsinkin kun ottaa huomioon, että rajan takana ei ole enää 200 divisioonan Puna-Armeija, vaan 80 prikaatin Venäjän Maavoimat.
 
Voihan tuon noinkin sanoa, mutta ei ihan ole sama asia. Ilmasto kysymyksissä kai ainakin yritetään pysyä ihan luonnon faktoissa. Asehankinnat on taas poliittisia mielipide kysymyksiä.

Hieman sama asia kun päätettääis kulttuurin rahoitus pelkästään kulttuuriasiantuntijoiden mielipiteiden perusteella. Kuinka paljon paletti tarvii valtion rahaa? Entäs ooppera?

Kulttuuriasiantuntijoilla voisi olla hieman eri kanta kuin tavan tallaajalla.
Mutta kumpi on oikeassa. No siihen ei oikeaa vastausta löydy.

Rajan takana oleva sotilaallinen suorituskyky ei ole mikään poliittinen mielipidekysymys, ja sitä suorituskykyä varten Puolustusvoimia rakennetaan.
 
Ja 80-luvulla rivissä oli 2 panssariprikaatia, 10 jääkäriprikaatia, 14 jalkaväkiprikaatia ja rannikkoprikaati. Eli pudotus 27 18 ei nyt niin kauhea pudotus ole
Ja tämä kertomasi 1980-luvun vahvuus perustuu mihin? Sehän on Kylmän sodan jälkeinen tilanne 1990-luvun alussa, kun vahvuudet julkaistiin. 1980-luvulla prikaateja oli yli 30. Paikallisjoukot meillä oli myös jo Kylmän sodan aikana, osin nykyistä tehokkaammat osin taas nyt ollaan pidemmällä. Mutta jos verrataan lukuja 27 yhtymää kontra 18 kpl niin eikä se tarkoittaisi juuri noin 40 HX korvaamaan 65 HN-konetta.
 
Ja tämä kertomasi 1980-luvun vahvuus perustuu mihin? Sehän on Kylmän sodan jälkeinen tilanne 1990-luvun alussa, kun vahvuudet julkaistiin. 1980-luvulla prikaateja oli yli 30. Paikallisjoukot meillä oli myös jo Kylmän sodan aikana, osin nykyistä tehokkaammat osin taas nyt ollaan pidemmällä. Mutta jos verrataan lukuja 27 yhtymää kontra 18 kpl niin eikä se tarkoittaisi juuri noin 40 HX korvaamaan 65 HN-konetta.

Kuinka moni noista 30+ prikaatista oli enemmän tai vähemmän paperitiikereitä?

Onhan meillä nytkin 900k reserviläistä. Parantaisiko se kenenkään elämää jos me ilmoitettaisiin että hei, meillä on nyt 180 prikaatia?
 
Kuinka moni noista 30+ prikaatista oli enemmän tai vähemmän paperitiikereitä?

Kaikki paitsi toinen panssariprikaateista? Jv-prikaatien tavoitetasokin oli lähinnä naurettavan alhainen. Käytettävissä olevien resurssien kanssa se toki oli hyvin tasapainossa. Sitä saatiin mistä oltiin valmiita maksamaan.
 
USAF Funds Lockheed’s ‘Half-Raam’ Missile Flights

http://aviationweek.com/awindefense/usaf-funds-lockheed-s-half-raam-missile-flights

The U.S. Air Force has funded a flight test demonstration program for Lockheed Martin’s Cuda air-to-air missile, pushing the concept forward more than five years after it first appeared, the company says.

The flight tests, funded by the Air Force Research Laboratory (AFRL), will evaluate how the Cuda compares to the range and terminal phase maneuverability of the Raytheon AIM-120 Advanced Medium Range Air-To-Air Missile (Amraam), says Frank St. John, executive vice-president of Lockheed’s Missiles and Fire Control business area.

Sometimes called the “half-raam”, Lockheed designed the Cuda to achieve similar range to the AIM-120 in a package about half the size, allowing existing fighters such as the F-22 and F-35 to carry twice the number of air-to-air missiles internally.
The “AIM-120-like” range of the proposed Cuda missile may seem counter-intuitive in such a relatively small package, but Lockheed insists it’s possible. After launch, the AIM-120’s rocket motor boosts for only several seconds, then uses momentum and control fins to maneuver as it nears the target.

The half-sized Cuda also is a boosted missile. To compensate for the reduced volume of propellant, Lockheed adds a divert and attitude control system (DACS) derived from the ground-based PAC-3 missile. The DACS inserts small rocket thrusters in the nose of the missile. Combined with aft-mounted control fins, such thrusters could, in theory, render the Cuda more effective than the AIM-120 during the terminal-phase of a long-range intercept.

In addition to the F-22 and F-35, Lockheed also views Cuda as playing a potential role in the Air Force’s Next-Generation Air Dominance (NGAD) program. Lockheed’s Aeronautics business area, with its Skunk Works division in Palmdale, California, leads the company’s discussions with the Air Force on the NGAD area, but Missiles and Fire Control also participates with a suite of technologies, St. John says.

In addition to new missiles, Lockheed also is evaluating how to pair such weapons with a range of sensors, including infrared search and track (IRST).
“There’s actually AFRL funding now for moving Cuda along. There’s also sensors — distributed aperture sensors, IRST sensors being funded as well,” St. John says. “We’re doing the collaborative [operational analysis] work with the folks in Palmdale about how do those sensors and weapons enable a future air dominance platform. I can’t get into too much more than that because of the security classifications.”

CUDA.png
 
https://www.defensenews.com/air/201...otential-hiccup-in-finnish-aircraft-purchase/

HELSINKI — Finland’s left-leaning political parties have cast a shadow of doubt of the fate of the HX-FP fighter procurement program, questioning the number of multirole aircraft that the Finnish Air Force needs to acquire.

"The HX-FP carries an estimated price tag of €11.4 billion (U.S. $12.9 billion). Life cycle service and maintenance are included in this cost."

Täh?
 
"The HX-FP carries an estimated price tag of €11.4 billion (U.S. $12.9 billion). Life cycle service and maintenance are included in this cost."

Täh?
Jos huolto ja ylläpitokuluilla elinkaaren aikana tarkoitetaan vain mekaanikkojen kahvimunkkeja sotkussa niin ehkä sitten... Mutta ei tuo kyllä elinkaarikustannusta meinaa.
 
Jos huolto ja ylläpitokuluilla elinkaaren aikana tarkoitetaan vain mekaanikkojen kahvimunkkeja sotkussa niin ehkä sitten... Mutta ei tuo kyllä elinkaarikustannusta meinaa.
Ei tuo nyt kaukana totuudesta ole. Lopun pitää mahtua "normaaliin" budjettiin.

Suoraa ilmavoimien sivuilta lontooksi.
Voi olla että toimittajatkin näitä tavaa ja hieman sitten typistetään tietoa.



Lifecycle costs
Lifecycle costs make up the third decision-making level. This level involves an analysis of the makeup of the costs that the HX comprehensive solution would entail.
The task is clear: the amount of money appropriated for the procurement, 7-10 billion euros which is the basis for planning, has to cover the aircraft, weapons, sensors and other special and support systems, training and maintenance systems including manuals and the training required for launching activities. After this, additional funding may not be asked for; the operating and maintenance costs of the service life of the HX package extending to the 2060s will have to be covered from the defence administration’s annual budget.

https://ilmavoimat.fi/en/article/-/...-puolustukseen-sopivan-hx-monitoimihavittajan
 
"The HX-FP carries an estimated price tag of €11.4 billion (U.S. $12.9 billion). Life cycle service and maintenance are included in this cost."
Täh?
Huolimaton toimittaja. Käytännössä joka jutussa on vastaavan mittaluokan virhe. Ihmeellistä tältä osin, kun asemapaikka on Helsinki eikä vain vieraile tai kirjoita etänä.
 
Viimeksi muokattu:
Pahoittelut tekstiseinästä (kopsattu sellaisenaan F16.netistä), mutta uskon teidän muidenkin olevan kiinnostuneita tästä. Kiinalaisten näkemyksiä hankkimistaan uusista sukhoista:


https://mil.sina.cn/sd/2018-12-09/detai ... c7DTwlb24g
Google translate link
https://translate.googleusercontent.com ... yyHuHz5zFw
- The SU-35 serves as an excellent benchmark for the Chinese military to gauge the effectiveness of their own development vs international standards.

- Su-35 is very maneuverable, possibly the most maneuverable fighter in the PLAAF

- The N035E is an excellent PESA radar. It's pretty much the best PESA radar you can practically develop.

- However, it's substantially weaker than the current generation of Chinese AESAs.

- The N035E radar has some interesting features, for example it is capable of detecting a target at extended ranges (350km) if it's only required to scan a small area (about the size of the HUD). This is not particularly useful without AWACs cueing.

- ESM/ECM systems are not as good as the J-16s. If the J16 were to be rated a 10/10, the Su-35 would be an 8.5/10 on ESM and 8/10 on ECM performance.

- The IRST is also worse, due to the state of the Russian electronics/optics industry.

- The R-77 and R-73 can be used on China's older stock of Russian fighters (Su-27/Su-30MKKs).

- R-77/R-73 are unremarkable, and performance trails the Chinese PL-10 and PL-15 missiles. (Wouldn't the PL-8 and PL-12 be a better comparison?)

- The Su-35 has an interesting feature, the "БОСЭС" or "Duel" which, if programmed with the capability of the opposing fighter, can automatically track the enemy in real time and recommend optimized decisions. It presents a good look into the Russian understanding of air combat modeling - and China may seek to do something similar for their 5th generation fights. (Coupled with advances in Chinese AI technology).

- The 117S engine is very good. It has 13% more dry thrust than the older AL-31F, which is already superior to the domestic WS-10.

- The Su-35s have some form of datalink capability, and have some level of integration into Chinese air defense networks.

- The Su-35 is giving China lots of experience with a super maneuverable thrust vectoring aircraft, and is influencing Chinese decisions on where to go with fighter development.

- They've learned quite a bit via dissimilar air combat training exercises with the Su-35.

- "the 117S engine is also the key subsystem for the first time after the introduction of the Su-35" - I think this means that the engine is the primary reason the Su-35 was bought.

- The officer's dream heavy 4.5th generation fighter would be a J-16 with 117S engines.



- The N035E's look-up range is only slightly more than the J-16 radar's look-down range, and the former is not as effective as the latter in anti-surface mode

- The '8.5' and '8.0' scores refer to the Su-35's sensing and EW capabilities respectively assuming the J-16's are set at '10' for both

- The weapons package of the Su-35 is not particularly impressive

- The KS-172, even if imported, wouldn't compare favourably with China's own VLRAAM

- Strike munitions of the Su-35 deal are upgraded versions of the same munitions procured as part of the Su-30 deals almost twenty years ago and there is limited value in what can learnt from them

- A lot of the flaws on the PLA Su-35s cannot be attributed to Russian reluctance to export top technology but rather the Russians haven't encountered the issues on their own Su-35s

- This mirrors the situation of the early-2000s when PLA Su-30s were flown at a much higher intensity than their cash-strapped Russian counterparts in preparation for a Taiwan contingency, leading to the PLA giving the aircraft OEM much more information on the Su-30's flaws than Russian pilots who didn't get the chance to fly their aircraft as much nor in as diverse of scenarios

- The Su-35 has the S-108 datalink which allows up to sixteen aircraft to share fire-control data allowing one aircraft to guide the missiles fired by other aircraft similar to CEC

- The datalink capability was already available for the Su-30 but owing to the relatively weak performance of the N001VE radar, the capability wasn't very useful and the PLA declined to include it

- Real-war experience in Syria suggests the S-108's ECCM capability can be further explored (might've gotten jammed by Americans/Israelis?)

- The extraordinary manoeuvrability and the corresponding combat potential of the Su-35 can largely be attributed to the 117S engines; thus, mastery of 117S utilisation was priority no. 1 for the 6th Brigade to achieve combat-capability ASAP

- Upgrading Su-35s to use domestic systems is more difficult than upgrading Su-27s and Su-30s due to the former's integrated system architecture compared to the latter two's distributed system architecture -- changing one system on the Su-35 has ramifications for every other system

- Extensive Russian assistance is necessary to conduct upgrades of systems without screwing everything up, hence the Su-35 deal is called "Sino-Russo Su-35 Cooperation Project" -- it's not just a simple export-import deal

Aircraft no. 61271 began test flights at Zhukovsky Airfield after handover to the PLA, suggesting those were post-upgrade system integration tests

Su-35s are already compatible with Chinese AEW
 
Back
Top