Itse olen antanut itseni ymmärtää, että tärkein käyttötarkoitus on hävittäjien varaosien ja ampumatarvikkeiden kuljettaminen Suomen sisällä, päätukikohdista siirrettäviin tukikohtiin mistä tarvittavat osat ovat loppu tai vähissä. CASA-hankinnan aikaan lehdessä kehuttiin, miten Ilmavoimilla on viimeinkin kyky siirtää kokonainen Hornetin moottori lentokuljetuksena. Tämä tarkoittaa, että moottorivikaisen hävittäjän tarvitsee odottaa esim. maantietukikohdassa monta tuntia vähemmän kuin jos ehjä moottori tuotaisiin maantiekuljetuksena. Se taas puolestaan merkittävästi vähentää riskiä menettää kyseinen koneyksilö esim. ilma-, ohjus-, tai erikoisjoukkojen iskun seurauksena.
Tämä on tietenkin puhtaasti sodan ajan tarve, jota varten toki myös kuljetuskoneet harjoittelevat vuosittain maantietukikohdissa operointia. Lisäksi tavaran pääkuljetustapa on edelleen kuorma-auto, mutta sodan kitka eli shit happens-ilmiö vaatii että löytyy myös kykyä paikata nopeasti yllättävää kulutusta tai tappioita. Yhteyskoneet tietysti täydentävät omalta osaltaan hoitamalla pienempien kiireellisten kuormien kuljetuksia. Siltä kantilta Pilatukset olivatkin erinomainen hankinta.
Tämä jättää jäljelle sen kysymyksen, miten perustella riittävän kuljetuskyvyn hankinta ja ylläpito rauhan aikana. Ulkomaiden keikat, muiden puolustushaarojen tarpeet, ja moni muukin juttu vastaa sitten siihen huutoon. Ilman tarvetta sodan ajan omaan kykyyn ostokuljetukset tulisivat paljon halvemmiksi. Mutta olen varma, että intensiivisen sodankäynnin Suomen ilmatilassa aikana nykyinenkin 2-3 CASAa olisi tuskallisen pieni määrä. Liittoutuminen kyllä omalta osaltaan helpottaa sitäkin, mutta kokonaan se ei omaa kuljetuskalustoa korvaa.
