Informaatiosodankäynti, propaganda ja kulttuurivaikuttaminen - Turvallisuuden ulottuvuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LasUps
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
LasUps

LasUps

Luutnantti
Noniin, pistetääs tällainen ketju pystyyn. Pahoittelut jos vastaava jo löytyy. En haulla sellaista kuitenkaan löytänyt. Mielestäni sopii tälle foorumille, kuin nyrkki silmään. Informaatiotahan täälläkin käsitellään.

Ollaan siis nopeasti siirtymässä globaalin yhteiskunnan kehityksessä vaiheeseen, jossa informaation tarve ja vaikutus mm. poliittisiin päätöksiin kasvaa. Informaatiota on myös mahdollista kohdistaa, muunnella ja rajata, mikä avaa täysin uusia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon ja turvallisuuteen, sekä ennenkaikkea turvallisuudentunteeseen. Esim. maanpuolustustahtoon voidaan erilaisten medioiden kautta yrittää vaikuttaa joko suorasti tai epäsuorasti.

Informaatiosodankäynnin tarkoituksenahan on vaikuttaa huomaamattomasti kohdeyleisön päätöksiin ja toisaalta taas tunnistaa ja torjua uhkia omalle, tai liittolaisten turvallisuudelle. Ts. kontrolloida, kohdentaa ja suojata informaatiota. Tämä anonyymius tuottaa sekä haasteita, että mahdollisuuksia erilaisille informaatioturvallisuuteen vaikuttaville tahoille. Medioiden määrän räjähdysmäinen kasvu luo paineita jatkuvasti kehittyvälle turvallisuusstrategialle, joka ei enää tavallaan ole toimijan omistama hyödyllinen vara vaan jatkuvasti uudistuva prosessi ja toiminta. Toisaalta taas informaatio-operaatioilla voidaan vaikuttaa esim. vastustajaan yleensä parhaiten pitämällä toimintaa nopeana ja huomaamattomana, niin ettei vastustaja pysy perässä, eikä välttämättä pysty tunnistamaan vaikutukseen pyrkivää tahoa. Psykologisessa mielessä niin perinteisellä taistelukentällä, mutta ennenkaikkea informaatiosodankäynnissä häivetekniikka korostuu ja psykologinen vaikutus siirtyy aseiden näyttävyydestä niiden näkymättömyyteen.

Nykyään sodankäynnissä siirrytään kokoajan maalikeskeisyydestä kohti vaikutuskeskeisyyttä. Samalla aikaulottuvuuden merkitys kasvaa. Tiedon levittäminen esim. julkisella tiedotuksella voi vaikuttaa jonkinasteisesti tiettyjen toimijoiden päätöksentekoon välittömästi. Toisaalta huhujen levittäminen esim. sosiaalisessa mediassa voi vaikuttaa hitaasti, mutta tehokkaastikin.
Hyviä esimerkkejä löytyy mm. Lähi-Idässä erilaisten elektronisten kommunikaatiovälineiden ja medioiden käyttämisessä vallankumouksen lietsontaan, terrorismin kannatuksen lisäämiseen ja ihmisten arvoihin vaikuttamiseen. Myös suuremmat toimijat, kuten jenkkien asevoimat (myös Suomen puolustusvoimat) pystyvät osin rajaamaan minkälaista informaatiota heistä ja heidän toiminnastaan levitetään. Tätä rajoittamista voidaan hyvin käyttää palvelemaan rajoittajan etua mm. kuvaamalla vain toiminnan positiivisia puolia ja saattaa osin negatiivisemmatkin asiat positiivisempaan valoon. Tälläkin on tarkoitus ja kohdevaikutus.

Informaatiosodankäynti on siis kommunikoimista johon sisältyy tiedottamista, psykologisia operaatioita, toiminnan turvaamista, harhautusta, verkkosodankäyntiä ja elektronista sodankäyntiä.

iw32-1.jpg


Kuten jo monesti on tälläkin foorumilla kirjoitettu, on Suomen turvallisuuden kannalta mahdollisesti turvaluokituksen alla olevan tiedon julkituominen mielellään estettävä, koska sen vaikutuksia ei pystytä helpolla arvioimaan. Se saattaa vaikuttaa jonkun asiasta kiinnostuneen ulkopuolisen tahon mielipiteisiin ja mahdollisesti toimenpiteisiin, joilla voi olla heikentävä vaikutus Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle. Tältä osin mekin voimme osaltamme vaikuttaa jatkuvaan informaatiosodankäyntiin.

Mielipiteitä, miten valtiollista informaatioturvallisuusstrategiaa pitäisi kehittää?


Pyydän anteeksi huonoa muotoilua jo tässä vaiheessa. Korjailen ja lisään pakettia kiireen mukaan tulevaisuudessa.
 
Viime vuosina olen jonkin verran pohtinut tätä tiedotussotaa ja yksi juttu, johon kehäpäätelmien sarjassa törmään on seuraava:

taitava informaatiovihollinen osaa etsiä ja kopeloida kohteesta esiin asiat, joita käyttää hyväksi. Pahin on mielestäni se, että pitkällä tähtäimellä vahvistetaan eri keinoin jotain tiettyä kuvaa, joka itseasiassa palveleekin infovihollisen etua. Jos tämä tehdään taitavasti ja sopiviin TAVOITETILOIHIN TYYTYEN, itse hurskas isä erkkikään ei tätä hoksaa. Arvaamattomana tekijänä tässä on oikeastaan vain median ottama linja...joka sekin saatana voidaan kyllä oppia arvioimaan.

esim. vahvistetaan naapuri a:n käsitystä uhkamallista, jonka tämä on luontaisesti oppinut hyväksymään ja jota se pitää selviönä. Jos naapuri a vielä mm. sisäpoliittisista syistään "joutuu" toimimaan mallin sisällä niin eikun paranee. Jos naapuri a tekee joitain peliliikkeitä, jotka johtavat sopivaan suuntaan niin vahvistetaan sitä jollain omalla pienellä peliliikkeellä.....tätä kun jatketaan vaan niin pahan päivän tullen reality ja saavutettu lopputulema voivat olla aivan perseesti eri maailmasta. Tämä on aivan oikeasti juttu, jota olen monesti pähkäillyt. No, lohdutan itseäni sillä, että minua viisaammat luotsaavat turvallisuuspolitiikkaa....tosin on muutamia esimerkkejä siitäkin, että näin ei suinkaan edes ole.
 
Jatkan taas itselleni tyypillisellä linjalla postaamalla viestin jonka aiheeseen liittyvä tarjonta on todella vähäistä ellei jopa olematonta. Harmittelin nimittäin tässä taannoin, etti mukanani ollut kameraa eräässä kauppakeskuksessa, kun infotiskin takana oleva sirkeä neitonen oli tarkkaan piiritetty useamman nuoren vartijaklopin toimesta. Tyttönen ei pannut lainkaan pahakseen saamaansa huomiota, mikä ei sinällään liity asiaan. Siitä olisi vaan saanut niin hyvän kuvan, jonka olisi voinut nimetä informaatioturvallisuudeksi.
 
Jep, älä koskaan keskeytä vihollistasi, kun hän on tekemässä virheen, kuten Napoleonkin aikanaan veisti.

Edit. joo niin oli siis vastaus tuohon Baikalin viestiin.


Hauska tapaus minusta tämä Viron valtion nettisivuille ilmeisesti Vennäältä kohdistunut elektroninen hyökkäys ja varsinkin sen jälkimainingit. Hyökkäys ei ollut kovin näkymätön, eikä toisaalta edes se ollut kovin epäselvää mistä se tuli, vaikkei ilmeisesti yksittäisiä tahoja rangaistukaan. Toki onhan se mahdollista, että tuollaisella suurella toiminnalla koitetaan sitoa kohteen resursseja ja toteuttaa oikeasti jotain pientä mutta tärkeää sumuverhon turvin. NATOn vastaus sitten vasta hupaisa olikin kun pykäsivät tämän yhteistyöllisen kyberpuollustuksen erinomaisuuden keskuksen Tallinnaan hirveän mediakohun saattelemana. Huomaamatonta toimintaa, vai laskelmoitu näpäytys Eestin rajanaapurille...
 
Somessa hölöttävät sotilaat ovat terroristien kultajyviä

http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/somessa+holottavat+sotilaat+ovat+terroristien+kultajyvia/a722138

Yhteisömedian palvelut kuten Facebook ja LinkedIn tekevät maailman tiedustelupalveluiden elämän helpoksi.

Siinä sivussa myös terroristiverkostoiden tiedonsaanti on helpottunut dramaattisesti, sanoo lontoolainen tietoturvan konsulttiyhtiö Data Defender.

Yhtiön mukaan tietoa on tyrkyllä niin paljon, että varsin vaitonaisenkaan militaariorganisaation rakenteiden valottamiseksi ei paljonkaan tarvitse hakkeroida.

Esimeriksi henkilöstöä koskevaa infoa on levällään eri yhteisömedioissa. Tiedon palat pystyy ahkera sielu yhdistelemään puolessa tunnissa merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi.

Paholainen asuu pirstaleissa

Data Defenderin asiantuntijoihin kuuluva Graeme Batsman antaa tästä esimerkin:

”Jonkun valtion joku virasto päättä hankkia tiedot tietystä brittiarmeijan organisaation osasta. Heidän tarvitsee vain mennä Facebookiin, LinkedIniin ja Twitteriin.”

Esimerkiksi LinkedIn-palveluun on perustettu Kuninkaallisen laivaston henkilökunnan oma alaryhmä. Vaikka se on ”suljettu” ryhmä, jo sieltä saa pikkuvaivalla nimilistan, arvon sekä palvelusaseman, koulutuksen, yksikön ja valokuvan, pudottelee Batsman.

Seuraava pysäkki on Facebook, josta usein löytyy asuinpaikka, uskonnollinen suuntautuneisuus, poliittinen orientaatio ja puolison nimi, usein vieläpä ilman kaverihyväksyntää.

Tästä kun jatkaa Twitteriin, saattaa jo olla aika hyvin perillä siitä, missä askareissa yksittäinen henkilö juuri parhaillaan on.

Terroristit suurin uhka

Batsmanin mielestä olisi tosi erikoista, jos tätä kaikkea ei hyödynnettäisi tiedusteluorganisaatioissa eri puolilla maailmaa, ja suuressa mitassa. Hän brittiläisenä mainitsee tietenkin ensimmäisenä Kiinan, mutta samalla astialla ovat kaikki kynnelle kykenevät tahot.

Tutkijan mukaan suurempi uhka kuin mikään valtio ovat kuitenkin terroristit, jotka kykenevät yhteisömediaa ja julkisia palveluita käyttäen löytämään esimerkiksi tietyn upseerin asumuksen alle puolessa tunnissa.

Avoimesti saatavilla olevan tiedon yhdistely nykyaikaisilla analyysivälineillä voi johtaa kokonaisen organisaation tehokkaaseen eliminointiin lyhytaikaisella, tarkkaan koordinoidulla operaatiolla.

Batsman kehottaa taas kerran ihmisiä miettimään kahdesti, ennen kuin julkaisevat mitään henkilökohtaista tietoa missään palvelussa. Ja pohtimaan, millaisen arvoketjun osana tätä tekevät.
 
LasUps kirjoitti:
Myös suuremmat toimijat, kuten jenkkien asevoimat (myös Suomen puolustusvoimat) pystyvät osin rajaamaan minkälaista informaatiota heistä ja heidän toiminnastaan levitetään. Tätä rajoittamista voidaan hyvin käyttää palvelemaan rajoittajan etua mm. kuvaamalla vain toiminnan positiivisia puolia ja saattaa osin negatiivisemmatkin asiat positiivisempaan valoon. Tälläkin on tarkoitus ja kohdevaikutus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Länsimaisten ja NATO-yhteensopivien Suomen puolustusvoimien yksi uhka on avoimuuden vähäisyys ja se, ettei puolustusvaliokunnan sekaantuminen puolustuspolitikkaan ohi ja yli hallituspuolueiden, puolustusministerin tai Tasavallan presidentin ole vielä riittävän tehokasta.

Juuri tämä synnyttää kansainvälisesti katsoen mitättömälläkin rahanhassaamisella projekteja, joista veistelevät Juhani Ahon lastuja eläkkeelle jääneet kilpailevien puolustushaarojen, aselajien tai virkamieskiekossa häviölle jääneiden edustajat.

Taistelukenttäjä on ajoittain Sotilasaikakauslehti, ajoittain jokin muu julkaisu, joka on helppo leimata asiantuntemattomaksi toimittajineen.

Ottakaa nyt vaikka esille http://www.thepiratebay.org ja katsokaa, miten suuri osa Yhdysvaltain armeijan kenttäoppaista on siellä joko julkisena tai julkisena viranomaiskäyttöön rajattuna tai jossain muussa muodossa.

Jos Suomessa esimerkiksi jostain järjestelmästä haluttaisiin keskustella, siitä ei voitaisi keskustella suomalaisten kirjoitusten perusteella, koska kirjoitukset olisivat joko luokkaa TTL IV "viranomaiskäyttö" tai sitten TTL III "luottamuksellinen".

Toisin sanoen länsimaihin verrattuna Suomi on jonkinlainen tiedon tuottavuuden Pohjois-Korea.

Uskon, että kun tietoturvallisuus viedään Korean demokraattisen kansantasavallan tasolle niin myös maan verkottuminen ja kehitys alkaa olla samaa luokkaa.

Yksi vapauden vihollisista on kaiken kiinalaisille markkinakommunisteille paljastanut Nokia, jonka hankkeena oli Lex Nokia "huippuvirkamies" Veli Sundbäckin avulla.

Entisessä Neuvostoliitossa ja alkavassa Venäjän federaatiossa eivät suomalaiset voineet toimittaa Valmetin tai Voithin paperikoneille edes kunnollisia paperikonetekstiilejä siksi, että eivät tienneet, mikä paperikone kyseisessä osoitteessa oli ja mitä paperia se valmistaa.

Lopuksi järjestelmä oli niin sulkeutunut, ettei kukaan tiennyt, mikä on oikea salaisuus ja mikä salaisuus on salaisuus vain varmuuden vuoksi, mikä esti teknisen tiedon vaihtamisen tavalla, mikä kaupallisessa järjestelmässä oli rutiini ja onnistumisen välttämättömyys.

Tosiasiassa Suomessa ei ole juuri mitään salaista eikä mielenkiintoista, vaan tuo tekniikan diffuusio tapahtuu idän ja lännen välillä lähinnä siten, että eurooppalainen NATO toimittaa sotilaselektroniikkaa, alumiinialusteknologiaan ruostuneen laivaston uusimiseksi, NATO:n komento- ja johtojärjestelmät sekä italialaiset sukellusveneiden akkutekniikan.

Suomessa on kaikki hirveän salaista vain suomen kielellä. Jos saman tiedon hankkii englanniksi vaikka Yhdysvalloista tai kaupallisilta messuilta, on asia kunnossa.

Vapaakauppa on suuri kehitysapu ja tiedonlevittäjä! Ammattaimaisia tiedonkuljettajia ovat mm. puolutusasiamiehet, ainoa virallinen vakoojien ammattikunta.
 
Facebook, FRA, Google, Telia-Sonera

vehamala kirjoitti:
Paholainen asuu pirstaleissa
Klikkaa laajentaaksesi...

Kun kerran paholainen asuu pirstaleissa niin miksi Suomessa sallitaan Google peräti Haminaan tai miksi Ruotsi maksoi miljoonia Facebookille, jotta Facebookin palvelin perustettiin Ruotsiin FRA:n tarjottimelle?

Minusta kyllä maanpetokseen yllyttävät Google ja Facebookin pitäisi maajohtajineen panna tarkkailun.

Minusta on turha surra yksittäisen miestenmiehen kirjoituksia Facebookissa, kun hänen murharyhmän jäsentensä henkilöllisyys paljastuu tai jos joku maahanmuuttajaterroristi vaikka tappaa hänen puolisonsa jo ennen kuin akasta on saatu ero tai kidnappaa jonkun lapsen.

Se, että Britanniassa ja Yhdysvalloissa on sotilasorganisaatioita, joiden jäsenten täytyy pelätä perheidensä puolesta kuin ammattirikollisen, osoittaa vain selvästi, miten tehokkaasti avoimessa yhteiskunnassa yksilönvastuu voi toteutua.
 
Sopii tähän ketjuun: Kuka oli ilmassa ensin? Nato tutkii Latviassa informaatiosotaa.

Ukrainan kriisin ja sodan myötä myös informaatiosodankäynti on noussut ajankohtaiseksi - toisaalta henkilökohtaisista syistä johtuen tekisi mieli tehdä jaottelua informaatiosodankäynnin sisällä tarkemmin ja puhua tietyissä tapauksissa ennemminkin propagandasodankäynnistä sillä sitä etenkin Venäjän tietty ulkovaltoihin sekä sen omiin kansalaisiin kohdistuva uutisointi on.

Linkin uutisesta lainattua:

"Venäjä myönsi informaatiosodan olemassaolon johtaja Janis Karlinsin mukaan muutama viikko sitten.

– Venäjän puolustusministeri [Sergei] Shoigu sanoi julkisesti, että informaatiosota on uutta sodankäyntiä. Jos näin on, meidän on hyväksyttävä uusi totuus. On mietittävä, miten Nato voi kehittää omaa puolustustaan ja minimoida informaatiosodan vaikutukset, Karlins toteaa."

Informaatiosodankäynnin historia on tietenkin pitkä, pidempi mitä somen aikakausi, mutta sosiaalinen media tarjoaa uusia väyliä ja uusia ulottuvuuksia sen harjoittamiseen ja etenkin Venäjän tilanteeseen ja Ukrainan kriisiin/sotaan liittyy ongelmia jotka näkyvät myös Venäjän niissä naapurimaissa joissa on paljon venäjänkielistä väestöä:

"Esimerkiksi Baltian maissa hallitukset kokevat tilanteen hankalaksi. Niissä on paljon venäjänkielistä väestöä, josta osa käyttää lähinnä venäläistä mediaa. Se kertoo sodasta toisin kuin läntinen media."

Ja nykyään korostuu entistä enemmän yksilön vastuu ja kyky lukea sekä tulkita median välittämää viestiä/kuvaa:

"StratComin johtajan resepti tiedon vastaanottajalle on medialukutaito:

– Elämme informaatiotulvassa, missä on itse päätettävä, mikä oikeaa tai väärää, mikä totta tai valetta. Se vaatii taitoa, Karlins sanoo."

Suomessa tilanne naapuruudesta huolimatta on olennaisesti parempi koska etnisesti venäläisten/venäjän kielisten määrä on olennaisesti pienempi mitä Balttian suunnalla (Suomessa heitä taitaa olla noin 70 000). Mutta tiettyä yhtäläisyyttäkin löytyy, nimittäin median käytössä - jopa vuosia Suomessa asuneet venäläiset seuraavat edelleen huomattavissa määrin venäläisiä tv-kanavia ja he hankkivat tietonsa/uutisensa näiden kanavien kautta. Näen kuitenkin, että Balttiassa venäläisten suurehko osuus saa aikaan sen, että ongelmat ovat monta kertaa suurempia ja siellä potentiaalia propagandalle on olennaisesti enemmän ja venäläiset taasen taustasta johtuen ehkäpä alttiimpia sille. Suomeen tulleista venäläisistä osan kohdalla tarkoitus on ollut päästä länteen - pois Venäjältä, pois sikäläisestä ilmapiiristä - mutta vastaavasti sitten huomattavalla osalla intressit ovat toiset.

Mutta nykyään on todellakin huomioitava se, että yksilön harteille asetetaan todella suuri vastuu ja yksilön on osattava lukea mediaa, vaikka koulutustaso parantaa tätä kykyä on kuitenkin havaittu, että jopa huomattavan korkeastikoulutetuilla on ongelmia nykyisessä informaatiotulvassa - viestien määrä on niin valtaisa, että riski vriinlukemiselle on melkoinen ja siksi taitavasti toteutettu uutismuotoinen propaganda voi altistaa yllättävänkin suuren joukon ihmisiä ja usein propagandalle riittää jo se, että on kylvetty epävarmuus - kaikkia ei ole tarve saada käännytettyä vaan riittää, että epävarmojen joukko on riittävän suuri ja tästä joukosta sitten löytyy jokunen käännytettävä ja toisaalta nämä epävarmat lisäävät aina jollain tasolla sitä epävarmuuttaan ympärillään. Vakuuttava fiksuna tiedetty henkilö voi levittää yllättävänkin tehokkaasti sanomaa ollessaan vain epävarma jonkin asian suhteen ja jos epävarmuus kohdistuu esim. länsimaiden tarkoitusperiin, sanomalle on helppo löytää kaikupohjaa.

Mutta eihän informaatiosodassa tilanne ole otollinen puolustajalle, etenkin jos hyökkääjä (käyttäkäämme nyt tätä sanaa) valjastaa siihen median johon kytkeytyy suuri joukko ammattimaisia trolleja. Virheellisten, väärien viestien ja uutisten määrä on mittava, harkittu propaganda tietoista, joten aika ja mahdollisuus eivät edes riitä kaikkien virheiden korjaamiseen ja alasampumiseen - eikä se enää kaikissa tapauksissa ole tarkoituksenmukaistakaan, koska virheen korjaaminen ei johda mihinkään: virhettä tullaan toistamaan uudelleen jatkossa muodossa tai toisessa.

Onko informaatiosodassakin hyökkäys paras puolustus?

Tämä vaan on läntisissä demokratioissa joissa vannotetaan lehdistönvapautta huomattavan vaikeasti toteutettavissa oleva projekti. Kuinka saada media vastapropagandan taakse? Ja toisaalta astutaanko tuolloin väärälle tielle jos syyllistytään samaan mihin vihollinen - ts. ovatko sodassa kaikki keinot sallittuja? Ihmisten kun on vaikea mieltää ja ymmärtää informaatiosotaa sodankäynniksi, joten jotta voidaan aloittaa sota, olisi ensinnä saatava ihmiset ymmärtämään, että ollaan sodassa - tehtävä liene mahdoton niin kauan kun ne pommit eivät putoile tai ihmisiä kuole vihollisuuksissa joukottain.

Vaikka Venäjä on selkeällä tapaa aloittanut informaatiosodankäynnin en kuitenkaan henk.koht. tasolla aloittaisi vastahyökkäystä, sen sijaan ehdottoman tärkeänä pidän sitä, että vähintäänkin ne kaikkein brutaaleimmat valheet ammutaan alas ja kerrotaan asioiden todellinen tila vallitsevien tietojen valossa. Kaikesta ei kuitenkaan voida kertoa ehdotonta totuutta, koska "asioista on päätetty suljettujen ovien takana" mutta totuuden kertomiseen pitäisi pyrkiä ainakin tapauksissa joissa niitä räikempiä valheita ryhdytään ampumaan alas. Jos tietoja korjataan valheilla niin se ei ole muuta kuin aseen antamista vastustajan käsiin!

vlad.
 
Suomen kohdalla väitän seuraavaa: onnistuneella sisäpolitiikalla pidetään rivit kasassa. Suomalaiset eivät ole mitenkään isoin joukoin höynäytettävissä, kapisin pultsarikin kammoaa Kremlin kutsua. Mutta sitten se jos. Jos yhteiskunta ei pysty tai halua pitää rivejä kuosissaan, niin syntyy ajanoloon repaleita, joihin kasakka tarttuu ja sitten ollaan kusessa. Ei saa syntyä isoja joukkoja, jotka ovat yhteiskunnan ulkopuolella tavalla tai toisella. Ilman näkymiä elävä kummituskansanosa on taatusti masinoitavissa mihin tahansa, ainakin sen osat.

Nyt jos koskaan pitää takertua länsimaisen demokratian toimintatapoihin, vaikka kiusaus toimia toisin olisi hirmuinen. Vain pitämällä kiinni omista arvoista voimme ne säilyttää, ei ne itsestään pysy takinliepeessä kiinni. Pahimmat propagandakukkaset tämä kansa ampuu alas täysin eleettömästi ja ilman että ne osuisivat mihinkään. Kun niillä ei ole pohjaa....ja tuon pohjan muodostumisen estäminen on poliitikkojen tehtävä.
 
baikal kirjoitti:
Suomen kohdalla väitän seuraavaa: onnistuneella sisäpolitiikalla pidetään rivit kasassa. Suomalaiset eivät ole mitenkään isoin joukoin höynäytettävissä, kapisin pultsarikin kammoaa Kremlin kutsua. Mutta sitten se jos. Jos yhteiskunta ei pysty tai halua pitää rivejä kuosissaan, niin syntyy ajanoloon repaleita, joihin kasakka tarttuu ja sitten ollaan kusessa. Ei saa syntyä isoja joukkoja, jotka ovat yhteiskunnan ulkopuolella tavalla tai toisella. Ilman näkymiä elävä kummituskansanosa on taatusti masinoitavissa mihin tahansa, ainakin sen osat.

Nyt jos koskaan pitää takertua länsimaisen demokratian toimintatapoihin, vaikka kiusaus toimia toisin olisi hirmuinen. Vain pitämällä kiinni omista arvoista voimme ne säilyttää, ei ne itsestään pysy takinliepeessä kiinni. Pahimmat propagandakukkaset tämä kansa ampuu alas täysin eleettömästi ja ilman että ne osuisivat mihinkään. Kun niillä ei ole pohjaa....ja tuon pohjan muodostumisen estäminen on poliitikkojen tehtävä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä ja jos tarkastellaan erityisesti Suomea niin havaintosi on todella paikkansapitävä (ja miksi emme tarkastelisi - senhän se pitäisi olla maista tärkein). Onnistunut sisäpolitiikka yhdistettynä onnsituneeseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on merkittävässä roolissa mutta etenkin sisäpolitiikan rooli on merkityksellinen, koska sillä on kuitenkin kokonaisuudessaan laajin kosketuspinta kansaan. On tietty huomioitava, että erilaiset aaatteet, uskonnolliset suuntaukset sun muut ideologiat tai ideologiattomuudet saavat aikaan sen, että asioita tarkastellaan ryhminä eri näkökulmasta mutta pitämällä suuret linjat selkeinä ja ymmärrettävinä että johdonmukaisina tilanne on nähdäkseni se, että tuolloin on mahdollista pitää kokonaisuus hallinnassa ja tietty "harmonia" yllä jonka sisällä sitten nämä eri suuntaukset vellovat mutta nyt siten ettei ulkoisella painostuksella tai vaikuttamisella ole todella suurta onnistumisen mahdollisuutta kokonaisuus huomioiden - koskaan tulos ei tietenkään ole 100 prosenttinen mutta tilanteen on oltava se, että mahdollisimman pieni joukko ihmisiä tarttuu ulkoiseen vaikuttamiseen, olipa se valtiojohtoista propagandaa tai ideologista vaikuttamista somen kautta (esim. terroristiorganisaatiot, jotka ovat onnistuneet värväämään somen kautta suhteellisen paljon uutta väkeä).

Mutta jos Suomeen syntyy huomattavan suuria eriytyviä ryhmiä tai organisaatioita tai kansanosia jotka ovat alttiita vaikuttamiselle tilanne voi kääntyä olennaisesti huonompaan suuntaan ja näihin se manittu kasakka voi tarttua. Tai jokin muu taho, kuten kv. terrorismi. Tässä kohdin olen hiukan huolestunut siitä, että tietyissä tapauksissa Suomessa on eriytymistä havaittavissa - osa maahanmuuttajista kuuluu tähän identiteettiään etsivään ryhmään mutta samalla tapaa osa suomalaisista on melkoisen eksyksissä ja Suomessa kasvaa lapsia joiden taustat eivät ole parhaat mahdolliset. Heidän perheiden kyky vastata haasteisiin on heikohko (köyhyys periytyy, työttömyys, päihdeongelmat tms.) ja tällainen ryhmä on sellainen johon erilaisen propagandan keinoin on mahdollista vaikuttaa etenkin jos mukaan saadaan "ryhmäytymistä" ja oikeanlaisia agitaattoreita. Tässä kohdin toivon, että edes osa tästä itseään hakevasta etnisten suomalaisten joukosta hakeutuisi persujen pariin kuin että he lähtisivät etsimään itseään ääriryhmistä tai puolueista (jos nyt yleensä lähtevät tälle tielle, köyhyyskierteessä kasvanut ei ole otollisin puolueeseen hakeutuja, sen sijaan aggressiivinen liike voi tunteikkaalla viestinnällä olla vetoava samaistumisen kohde) joilla on jo kytköksiä ulkoisiin tahoihin - kuten IPU.

vlad.
 
Koostin tähän tiivistetysti informaatiosodan käsitteistöä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon lähteeni wikipedian luotettavuus ja muunneltavuus. Tältäkin pohjalta voi hyvin peilata ns. "tavoitteelliset uutiset" ja tunnistaa, mistä kulloinkin mahdollisesti on kysymys.
Etenkin tuo Refleksiivinen kontrolli on itselle uudempi käsite ja kovin kiintoisa :cool:


LAINATTUA:

Suomen turvallisuuspoliittinen selonteko 2004 määrittelee informaatiosodankäynnin seuraavasti:

"Valtion yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen päätöksentekoon ja toimintakykyyn sekä kansalaisten mielipiteisiin vaikuttamista ja tältä suojautumista käyttämällä hyväksi informaatioympäristöä. Informaatiosodankäyntiä voidaan käydä yhteiskunnallisin, poliittisin, viestinnällisin, psykologisin, sosiaalisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin kaikilla sodankäynnin tasoilla."

Informaatiosodankäyntiä on mikä tahansa toimi, jolla estetään, hyödynnetään, muutetaan, tai tuhotaan vastustajan informaatiota ja sen järjestelmiä; vastavuoroisesti puolustautua näiltä toimilta; sekä hyödyntää omaa sotilaallista informaatiokykyä.

Kaikenlaisen viestinnän tarkoitus on jonkinlainen vaikuttaminen. Viestinnän vaikuttamista psykologisena operaationa on mm. aloitteen kaappaaminen, keskustelun siirtäminen haluttuihin asioihin ja aiheisiin. Politisoitunut keskustelu ei ole kuitenkaan propagandaa.

Erilaisin keinoin sotaa käyvät osapuolet pystyvät vaikuttamaan siihen, millaista informaatiota ihmiset saavat tiedotusvälineiden kautta. Varsinkin demokraattisissa valtioissa kansalaismielipide on hyvin tärkeä sotilaallisen politiikan kannalta. Myös rauhan vallitessa on tärkeää, että ihmisillä on yhteiskuntaa tukeva näkemys sotilaalliseen toimintaan liittyvistä asioita

Informaatiosodankäynnin kansalle usein parhaiten näkyvät osat ovat lähinnä taktinen eli konkreettinen informaatiosodankäynti.

Strateginen viestintä on pitkän aikavälin toimi. Suomessa viestintää ohjaa valtioneuvosto ja viestintää suorittaa poikkihallinnolliset eri sektorit itse. Maanpuolustuskorkeakoulun mukaan myös elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan merkitys korostuu julkisen hallinnon ja turvallisuudesta vastaavien viranomaisten vierellä.

Strategisen viestintään vaikuttaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja päämäärän; informaatiosotaa ei siten voi käydä vahingossa.

Informaatio-operaatiossa on tarkoitus on vaikuttaa siihen miten ihmiset ajattelevat ja toimivat, ja tällöin keinoina voivat olla myös suorat taktiset toimet vastustajan kykyyn välittää omaa viestiään. Informaatio-operaatiot ovat tyypillisesti kampanjan omaisia toimia tai silmukoita, jossa suunnitellaan, toimitaan ja arvioidaan vaikutus. Toisin kuin strateginen viestintä, informaatio-operaatio ei yleensä kuulu rauhan ajan toimiin.

Keinovalikoima on myös selvästi laajempi kuin pelkkä viestintä. Sitä voi olla vihollisen tiedon väärentäminen, vihollisen tiedonsiirtokanavien sabotointi, vihollisen tiedonsiirtokanavien valjastaminen omia käyttötarkoituksia varten tai vastavuoroisesti omien tiedonsiirtokanavien koskemattomuuden ja fyysisen eheyden puolustaminen.

Psykologiset operaatiot
Propagandaa ja disinformaatiota on yleensä edeltänyt pitkän ajan suunnittelu. Informaatiosodankäynnissä psykologiset operaatiot pyrkivät vaikuttamaan kohteen henkiseen kriisinkestävyyteen.

Sotatieteiden tohtori, Saara Jantusen mukaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näkyvä häiriköinti ei yleensä ole itsetarkoitus, vaan keino paljon suuremmassa kehyksessä. Ilmiötä on myös vaikea tunnistaa, mutta tarkoituksena on tällöin aloitekyvyn kaappaaminen, eli keskustelun viemistä informaatiovaikuttajan haluamaan aiheeseen.

Tunnistettavia keinoja ovat mm. sensuuri, uhkailu, painostaminen, disinformaatio ja lokakampanjat.

Suomessa taktisesta häiriköinnistä on käytetty käsitettä trollaus, joka perinteisesti on tarkoittanut yksittäisten henkilöiden harjoittamaa keskustelujen häiriköintiä tai provosointia.

Suomessa on tutkittu venäläisen informaatiosodankäynnin erityispiirteitä ja länsimaisista malleista hieman poiketen, keskiössä on nk. refleksiivisen kontrollin käsite. Tutkimuksen mukaan refleksiivinen kontrolli on ihmisten päätöksiin vaikuttamista koskeva teoria, mikä perustuu toimintamallin luomiseen, jossa vastustajalle annetaan disinformaatiota, minkä pohjalta tämä reagoi tajuamatta tulleensa manipuloiduksi.

Maanpuolustuskorkeakoulun mukaan puolustautuminen psykologisia operaatiota vastaan perustuu jokaisen kansalaisen tietoisuuteen siitä, että mahdollisessa kriisitilanteessa vastustaja pyrkii vaikuttamaan erilaisin keinoin kansalaisten turvallisuustahtoisuuteen. Yhteiskunnallisesti tätä tietoisuutta tuetaan poikkihallinnollisesti strategisen viestinnän keinoin.

Psykologinen sodankäynti on Informaatiosodan osa-alue.
Psykologinen sodankäyntikin koostuu monesta osasta.

Monesti psykologisiin operaatioihin liittyvää tiedotustoimintaa kutsutaan propagandaksi. Länsimaissa tämä on tapana jakaa kolmeen alaluokkaan:
  • Valkea propaganda - todenmukaista, omia tarkoituksia hyödyttävää tietoa, joka julkaistaan omana tiedotuksena.
  • Harmaa propaganda - enimmäkseen todenmukaista, omia tarkoituksia hyödyttävää tietoa, joka sisältää kuitenkin myös disinformaatiota. Julkaistaan omana tiedotuksena
  • Musta propaganda - virheellistä tietoa, joka naamioidaan jonkin toisen osapuolen lähettämäksi.
Merkittävä psykologisen sodankäynnin periaate on refleksiivinen kontrolli.


HUOM!

Refleksiivinen kontrolli on erityisesti venäläisten käyttämä psykologinen teoria, jossa kontrolloimalla kohteen saamaa tietoa, saadaan kohde tekemään vaikuttajan haluamia päätöksiä näennäisesti itsenäisesti. Kohde voi olla oman tai vieraan valtion väestö, asevoimat, komentaja tai muu yksilö. Joidenkin lähteiden mukaan refleksiivinen kontrolli on länsimaisen "uutisoinnin" ja julkaisemisen alati piilevästi laajeneva tauti.

Informaatiosodankäynnin ylätason käsitteenä on Verkkosota - NetWar
(olisikko Verkostosota osuvampi suomenkielinen nimitys?)

Netwar, verkkosota, tarkoittaa informaatiosodankäynnin ylintä, strategista tasoa. Se liittyy yhteiskuntiin ja niiden näkemyksiin itsestään ja ympäristöstään ja tämän näkemyksen muokkaamista diplomatialla, propagandalla, psykologisilla toimilla, poliittisella ja kulttuurisuostuttelulla, soluttautumisella paikalliseen mediaan ja tietokoneverkoihin jne. Verkkosota ei ole vain tietokoneverkkosodankäyntiä.

Tietokoneverkkojen lisäksi tärkeitä ovat muun muassa
  • koulutusjärjestelmä kokonaisuutena
  • diplomatia
  • elektroninen ja muu joukkotiedostus (media)
  • ns. kolmas sektori (kansalaisjärjestöt)
  • perinteiset ihmissuhdeverkot.
Verkkosota on vihamielistä vaikuttamista, jossa ei välttämättä kuolla. Verkkosodan ymmärtäminen on yhä tärkeämpää, koska kyky vaikuttaa yhteiskuntiin on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä niiden avauduttua, verkotuttua. Myös globalisaatio ja erityisesti uusi tietotekniikka edistää verkkosotaa.

Verkkosodan keskeinen väline on ensin tieto, joten esimerkiksi tiedustelu, media, internet ja koulutus (ulkomailla) ovat keskeisiä verkkosodan välineitä. Tietoa ovat muun muassa verkon jäsenten tunteminen ja heidän osaamisensa tunteminen sekä verkossa muuten oleva tieto. Yli 90 prosenttia maailmassa vuonna 2002 taltioidusta tiedosta oli magneettisessa muodossa, muun muassa tietokoneiden kiintolevyillä.

Toiseksi verkkosodan keskeinen väline on kyky jakaa tietoa, siis tietotekniikan kontrolli. Tärkeäksi nousevat tällöin ohjelmistot, niihin liittyvä ohjelmistosodankäynti, joukkotiedotus (media) ja etenkin internet ja sen teknologinen pohja.

Ohjelmistosodankäynti on ohjelmistojen käyttämistä sodankäynnin tavoitteisiin, sodankäynnin keinona (vrt. johtamissodankäynti tai ympäristösodankäynti).

Ohjelmistosodankäynti terminä voi tarkoittaa:
  • ohjelmistojen sodankäyntiä (virusohjelma ja virustorjuntaohjelma) ja
  • ohjelmistojen käyttöä sodankäynnin tavoitteisiin (vrt. kivääri, psv jne)
Ohjelmistosodankäynnin merkitystä korostaa ensin se, että lähes kaikki nykyaikaiset aseet ja asejärjestelmät sisältävät tietokoneen ja ohjelmiston. Vaikuttamalla ohjelmistoihin voidaan siis vaikuttaa lähes kaikkiin nykyaikaisen sodankäynnin merkittäviin järjestelmiin.

Ohjelmistosodankäyntiä korostaa myös se, että aseen tai järjestelmän ohjelmisto kuvaa täydellisesti sen toiminnan. Saamalla ohjelmisto tiedusteltavaksi, voidaan selvittää kyseisen aseen täydellinen toiminta, sen suorityskyky ja siihen tehoavat vastatoimet.

Ohjelmistosodankäynnin keinoja ovat muun muassa ohjelmistojen sieppaaminen ja tutkiminen, takaportit, virukset, madot, Troijan hevoset, tahalliset ohjelmointivirheet,HPM ja palvelunestohyökkäykset.
 
Viimeksi muokattu:
Informaatiosota on kyllä asia, joka jää kaikkineen ymmärtämättä. Oliko eilen uutisissa, että Saksan Turvallisuusviranomainen on hokannut amerikkalaisten 12 tuhatta yritystä päästä järjestelmiin kiinni. Mitä tästä pitää ajatella? Usa siis vakoilee liittolaisiaan sen kuin ehtii, eikä juuri näytä välittävän siitä, että käry käy tasaisin välein. Sitä voisi äkkinäinen kuvitella, että maailman näkeminen mustavalkoisena on tänään suurempaa typeryyttä kuin mitä kuvitella voi.
 
Paitsi että meille "USA-faneille", eikä tietty kenellekään muullekaan, tuossa ei ole mitään mustavalkoista. Päinvastoin: Yhdysvaltojen verkkovakoilu on hyvin tiedossa käytännössä kaikilla.

Näinhän silloin tilannetta ei suinkaan nähdä mustavalkoisena. Sinänsä harmi koska näyttää siltä, että moni haluaa luulla niin ja saada hyvän mielen tämän toteamisesta. Todellisuuden kanssa tällä ei tosin ole mitään tekemistä. Kukaan ei ole niin lapsellinen, että olettaisi maailmasta löytyvän puhtoisen suurvallan.
 
Mutta mitä asiaan tulee niin ilolla tervehdin PV:n reagointia. Nyt on oikaistu putin-myötäilijä ja uhkailija-Hellevigin mielipiteitä kv-lehdistössä!


http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/812...sta-suomi-uutisesta-selvasti-kremlin-ujuttama


Puolustusvoimat reagoi Newsweekin juttuun nopeasti. Puolustusvoimien viestintäjohtaja, eversti Mika Kalliomaa ilmoitti lauantaina STT:n kautta, että Newsweekiin ollaan artikkelin vuoksi yhteydessä.
Puolustusvoimat on tiedottanut asiasta aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa niin eglanniksi kuin suomeksikin. Viesteissä on korostettu, että päätös reserviläiskirjeen lähettämisestä tehtiin jo vuonna 2010.
-Täydet pisteet puolustusvoimille heidän nopeasta vastauksestaan sosiaalisessa mediassa, Salonius-Pasternack kiittelee.
Sosiaalisessa mediassa on kiinnitetty huomiota siihen, että kyseisen artikkelin kirjoittanut Newsweekin toimittaja Felicity Capon on aikaisemmin kirjoittanut venäläislasten huostaanotoista Pohjoismaissa ja Britanniassa.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
yrjö kirjoitti:
Paitsi että meille "USA-faneille", eikä tietty kenellekään muullekaan, tuossa ei ole mitään mustavalkoista. Päinvastoin: Yhdysvaltojen verkkovakoilu on hyvin tiedossa käytännössä kaikilla.

Näinhän silloin tilannetta ei suinkaan nähdä mustavalkoisena. Sinänsä harmi koska näyttää siltä, että moni haluaa luulla niin ja saada hyvän mielen tämän toteamisesta. Todellisuuden kanssa tällä ei tosin ole mitään tekemistä. Kukaan ei ole niin lapsellinen, että olettaisi maailmasta löytyvän puhtoisen suurvallan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen vuosien mittaan huomannut, että moni on juuri noin lapsellinen kuin sinä kuvaat. Lähinnä tätä lapsellisuutta löytyy mp-aiheisilta palstoilta. Oikeassa yhteiskunnassa ihmiset näyttävät ymmärtävän näitä asioita "hieman" selvemmin. Oireellista on vain se, että tälläkin palstalla "muu yhteiskunta" näyttäytyy välillä rinnakkaistodellisuutena ja tähän ei minun sieluni sentään taivu.
 
Mielestäni tuo kanta ei edusta ainakaan tämän palstan enemmistöä. Muutama hullu ja urpo on joka joukossa!
 
baikal kirjoitti:
Informaatiosota on kyllä asia, joka jää kaikkineen ymmärtämättä. Oliko eilen uutisissa, että Saksan Turvallisuusviranomainen on hokannut amerikkalaisten 12 tuhatta yritystä päästä järjestelmiin kiinni. Mitä tästä pitää ajatella? Usa siis vakoilee liittolaisiaan sen kuin ehtii, eikä juuri näytä välittävän siitä, että käry käy tasaisin välein. Sitä voisi äkkinäinen kuvitella, että maailman näkeminen mustavalkoisena on tänään suurempaa typeryyttä kuin mitä kuvitella voi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vaikka atakit pystytään toteamaan olevan "lähtöisin" jostain tietystä maasta, voi ne olla vain ohjattu tietyn maan kautta tulevaksi. Samoin voi olla vaikeaa todentaa ne henkilöt ja heidän taustansa, ketkä näitä organisoi ja toteuttaa. Rahallakin saa ihmeitä aikaan, jos on otollinen maaperä.
Varmaankin suurin osa "nettivakoilusta" on alan harrastelijoiden puuhia, paljon myös tietoista tilaustyönä teetettyä yritys- ja poliittista vakoilua.
 
Viimeksi muokattu:
KorpiSISSI kirjoitti:
Vaikka atakit pystytään toteamaan olevan "lähtöisin" jostain tietystä maasta, voi ne olla vain ohjattu tietyn maan kautta tulevaksi. Samoin voi olla vaikeaa todentaa ne henkilöt ja heidän taustansa, ketkä näitä organisoi ja toteuttaa. Rahallakin saa ihmeitä aikaan, jos on otollinen maaperä.
Varmaankin suurin osa "nettivakoilusta" on alan harrastelijoiden puuhia, paljon myös tietoista tilaustyönä teetettyä yritys- ja poliittista vakoilua.
Klikkaa laajentaaksesi...

Totta. Mutta Saksan uutisessa paalutettiin NSAn osuutta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top