No, sellaisten (asiantuntijoiden) kanssa kun olen jutellut, niin kyllä se noin 2007 on minusta aika hyvä arvio. Samoin se, ettei sen olemassaoloa huomattu/ymmärretty/uskottu kuin varsinaisesti vasta Krimin ja Ukrainan tapahtumiin liittyen.
Informaatiosodankäynti, propaganda ja kulttuurivaikuttaminen - Turvallisuuden ulottuvuus
- Viestiketjun aloittaja LasUps
- Aloitus PVM
Laamanator
Eversti
Itämaan propagandaa ja organisoitumisen tunnusmerkit täyttävää SOME-vaikuttamista on omien havaintojeni perusteella ollut internetissä selkeästi havaittavissa jo vuosien 2005 - 06 aikana. Ehkä jossain määrin jo sitä ennenkin vuonna 2004 tai jopa vuotta-paria aikaisemmin. Mikään täysin uusi laji ei SOME:ssa kuin kala vedessä lipuva "putintrollikaan" ole, vaikka valtamedia onkin sen sellaisena suurelle yleisölle myynyt.
Vuonna 2007 trollit ja muut ryökäleet olivat pronssipatsaskiistan aikana ehkä ensimmäistä kertaa erityisen näyttävästi esillä ja silloin niihin oman havaintoni mukaan kiinnitettiin ensimmäisen kerran laajempaa huomiota, joskin huomion painopiste kohdistui enemmän kyberkomponentin käyttöön. Silloin kun oli muutama suomalainenkin sivusto palvelunestohyökkäyksen vaikutuksesta kyykyssä.
Toinen kysymys onkin, että olivatko nämä ns. trollit oikeita trolleja vai ainoastaan tunnekuohun vallassa kirjoittaneita tavallisia venäläisiä internetin peruskäyttäjiä? Missä ylipäätään menee näiden välinen raja ja miten se on tehokkaasti todennettavissa, ettei muussa tapauksessa ryhdytä näkemään mörköjä joka domainin takana?
Trollien kuin myös tavallisten venäläisten internetkäyttäjien näkemyksensä edustavat kuitenkin joka tapauksessa venäläistä näkökulmaa ja mielipiteitä eikä siinä varsinaisesti ole mitään väärää, vaikka ne usein poikkeavatkin meidän näkemyksistämme tai virallisista totuuksista. Seuraava reaalipoliittinen haaste onkin valtiollisella tasolla sovittaa nämä näkemykset yhteen ja löytää jokin järkevä yhteisymmärrys. Vastakkainasettelussa Venäjän kanssa Suomi häviää aina ja joka kerta.
Toissapäivänä "taantumuksellinen faskisti", eilen "impivaaralainen juntti" ja tänään "Kremlin kätyri".
Mikä mahtaa olla nimitys huomenna? Tuleeko nimitys jälleen olemaan "taantumuksellinen juntti", mikä rimpuilee turhaan "väistämätöntä muutosta "vastaan?
Vuonna 2007 trollit ja muut ryökäleet olivat pronssipatsaskiistan aikana ehkä ensimmäistä kertaa erityisen näyttävästi esillä ja silloin niihin oman havaintoni mukaan kiinnitettiin ensimmäisen kerran laajempaa huomiota, joskin huomion painopiste kohdistui enemmän kyberkomponentin käyttöön. Silloin kun oli muutama suomalainenkin sivusto palvelunestohyökkäyksen vaikutuksesta kyykyssä.
Toinen kysymys onkin, että olivatko nämä ns. trollit oikeita trolleja vai ainoastaan tunnekuohun vallassa kirjoittaneita tavallisia venäläisiä internetin peruskäyttäjiä? Missä ylipäätään menee näiden välinen raja ja miten se on tehokkaasti todennettavissa, ettei muussa tapauksessa ryhdytä näkemään mörköjä joka domainin takana?
Trollien kuin myös tavallisten venäläisten internetkäyttäjien näkemyksensä edustavat kuitenkin joka tapauksessa venäläistä näkökulmaa ja mielipiteitä eikä siinä varsinaisesti ole mitään väärää, vaikka ne usein poikkeavatkin meidän näkemyksistämme tai virallisista totuuksista. Seuraava reaalipoliittinen haaste onkin valtiollisella tasolla sovittaa nämä näkemykset yhteen ja löytää jokin järkevä yhteisymmärrys. Vastakkainasettelussa Venäjän kanssa Suomi häviää aina ja joka kerta.
Toissapäivänä "taantumuksellinen faskisti", eilen "impivaaralainen juntti" ja tänään "Kremlin kätyri".
Mikä mahtaa olla nimitys huomenna? Tuleeko nimitys jälleen olemaan "taantumuksellinen juntti", mikä rimpuilee turhaan "väistämätöntä muutosta "vastaan?
Riippuen näkemyksestä ja ilman folion kaivamista jotkut voivat nähdä asian näinkin. Valtiolla on puolestaan kyky vaikuttaa asioihin vaikka toisella kädellä valehdellaan päin näköä. Tietyn ajan jälkeen kaikki mitä valtio sanoo voi jotkut ottaa propagandana ja toiset uskoa täytenä totuutena. Tämä varsinkin ilmenee ukrainan vihreiden ukkojen muodossa, missä jengi ei halunnut uskoa silmiään naapurin häikäilemättömältä toimelta. Koko vallankumous tuntui syntyneen sisältä, varsinkin kun pohjois-afrikka ja lähi-itä olivat käyneet läpi omat vallankumouksensa.
Naapurille oli helppo ujuttaa miehensä ukrainan puolella varsinkin kun RT oli saavuttanut valta-aseman läntisessä mediassa. Ja he olivat vuosia puhuneet asioista toiselta näkökulmasta korostaen eripuraa heidän media-alueella samalla kun naapurin pressa porskutti öljyrahoissa. Näin jälkikäteen on mahdollista väittää että kun ensimmäinen media menetettiin idän karhulle, he aloittivat informaatio sodankäyntinsä, ja sen vaikutusta lisättiin kun eripuraa rupesi syntymään jenkkien laittamalla ohjuksiaan puolan maaperälle.
Onko kukaan edes tietoinen siitä mitä heidän yksikköön kutsutaan taikka kenen alaisuudessa se asuu?
Niin no, hyvä kysymys. Toisaalta juuri tuon kysymyksen varaan itäpropagandaa on taitavasti rakenneltu. Muutama sopiva "moottori" riittää laittamaan homman alulle ja sitten se pyöriikin itsestään niiden avulla, joilla on "sopivat näkemykset."
Juuri tällä saavutetaan myös se tila, jossa propagandan olemassaolo voidaan kiistää sanomalla "mutta kun nämä ihmisethän ovat tätä mieltä" - koska he kenties ovatkin, palvellen sillä kuitenkin ansiokkaasti propagandan tarkoituksia.
Koko homman eräs perusjuttuja onkin saada mahdollisimman monta "mutta minähän olen sitä mieltä - tyyppiä" mukaan ja siten häivytettyä propagandan todellinen lähde. Tehokasta ja melko simppeliä toteuttaa kunhan hiukan on selvillä sen yhteiskunnan kuvioista, jossa tahtoo propagandaa levittää.
Kuvasit juuri hyvin miten suomalainen media toimii tällä hetkellä tässä turvapaikka asiassa. Toimii se siihenkin suuntaan.
Vääpeli
Greatest Leader
"Informaatiosodankäyntiä" osaa myös yksityiset tehdä Suomessa.
Tällä hetkellä muutama aktiivinen yksityinen kansalainen levittää "dis"infomaatiota pakolaisten Facebook ryhmissä, miten huono Suomi onkaan, rasistinen, etuisuuksia pienennetään yms. Pienetkin tapaukset he liioittelevat isommiksi. Esim eilinen yksittäinen KKK trolli Lahdessa, oli muutettu KKK vastassa pakolaisia.
Parasta on, että nämä henkilöt käyttävät virallisia uutispalveluja (Yle,MTV,Hesari) hyväkseen, jotka "huutavat" näistä tapauksista joka tuutista ja usein kanssa jo hieman liioitellen.
Tavoitteena on vähentää pakolaisten/siirtolaisten keskuudessa intoa tulla Suomeen.
Osa käyttää ihan Googlen kääntäjää kun eivät ymmärrä Arabiaa ja kuulema hyvin uppoaa.
Tällä hetkellä muutama aktiivinen yksityinen kansalainen levittää "dis"infomaatiota pakolaisten Facebook ryhmissä, miten huono Suomi onkaan, rasistinen, etuisuuksia pienennetään yms. Pienetkin tapaukset he liioittelevat isommiksi. Esim eilinen yksittäinen KKK trolli Lahdessa, oli muutettu KKK vastassa pakolaisia.
Parasta on, että nämä henkilöt käyttävät virallisia uutispalveluja (Yle,MTV,Hesari) hyväkseen, jotka "huutavat" näistä tapauksista joka tuutista ja usein kanssa jo hieman liioitellen.
Tavoitteena on vähentää pakolaisten/siirtolaisten keskuudessa intoa tulla Suomeen.
Osa käyttää ihan Googlen kääntäjää kun eivät ymmärrä Arabiaa ja kuulema hyvin uppoaa.
Informaatiosodankäynti/propaganda pitäisi ehkä määritellä aika tarkoin, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä keskusteluissa.
Kuten Vääpeli tuossa toteaa, sitä voi harjoittaa vaikka yksittäiset kansalaiset, informaatiosodankäynnin keinoja voidaan hyödyntää myös mainonnassa, itseasiassa myös Sipilän hallitus näyttää käyttäneen sen keinoja perustellessaan toimiaan talouspuolella jne jne.
Mielestäni informaatiosodankäynti terminä pitäisi rajata tarkoittamaan toimintaa, joka on lähtöisin vieraan valtion eduista ja tarpeista kohdevaltiossa.
Mutta tottakai on siis tosiasia, että infosodan keinovalikoimasta löytyy käyttökelpoisia työkaluja monenlaisiin tarpeisiin.
Kuten Vääpeli tuossa toteaa, sitä voi harjoittaa vaikka yksittäiset kansalaiset, informaatiosodankäynnin keinoja voidaan hyödyntää myös mainonnassa, itseasiassa myös Sipilän hallitus näyttää käyttäneen sen keinoja perustellessaan toimiaan talouspuolella jne jne.
Mielestäni informaatiosodankäynti terminä pitäisi rajata tarkoittamaan toimintaa, joka on lähtöisin vieraan valtion eduista ja tarpeista kohdevaltiossa.
Mutta tottakai on siis tosiasia, että infosodan keinovalikoimasta löytyy käyttökelpoisia työkaluja monenlaisiin tarpeisiin.
Laamanator
Eversti
Tehokas pitkän aikavälin psykologisen vaikuttamisen keino on kulttuurivaikuttaminen, mikä pyrkii kulttuurin muokkaamiseen vaikuttamalla kohderyhmän arvoihin, asenteisiin ja maailmankuvaan. Käytännössä kysymys on eräänlaisesta ihmisten uudelleenohjelmoinnista, minkä jälkeen ihmiset alkavat itseohjautuvasti toimimaan ohjelmansa mukaisesti, jolloin käynnistyy itse itseään ruokkiva ns. lumipalloefekti, johon myös ymmärtääkseni nimimerkki @Kapiainen viittasi.
Tehokkaita vaikutuskeinoja ovat perinteisesti olleet poliittiset ja uskonnolliset ideologiat, mutta nykyaikana merkittävässä asemassa ovat myös media ja viihdeteollisuus, jotka ovat jokaiselle täysin arkisia asioita. Jokainen voikin omassa mielessään miettiä, että minkälaisen "ohjelmoinnin" on itse saanut ja mistä osatekijöistä se muodostuu. Ihminen on ympäristönsä ja kulttuurinsa tuote.
Informaatiosodankäynti on käsitteenä aika ruma, koska siinä on sana "sodankäynti". Ehkä parempi olisi puhua informaatiovaikuttamisesta, jota tehdään eri tasoilla. Vaikuttamista tapahtuu kaikkialla ja koko ajan, mutta sen tavoitteilla on vain rajatuissa tapauksissa sotilaallinen ulottuvuus, sillä useinmiten tavoitteet ovat poliittisia tai taloudellisia ja niiden tarkoitus on palvella vaikuttajan etuja. Joko suoraan sen valtiollisia etuja tai sen intressien kannalta edullista politiikkaa.
Vaikuttamisen kentällä on myös erilaisia ja eri tavoin organisoituneita toimijoita runsaasti eikä vaikuttaminen rajoitu pelkästään valtiollisiin toimijoihin, joissa linjaorganisaation alimmalla kustannuspaikalla istuva virkamies painaa lähetä -nappia. Toimijoiden lukumäärä, verkottuneisuus ja organisaatiorakenteiden monimuotoisuus tekee asian hahmottamisesta aika haastavan. Suurin ja näkyvin informaatiovaikuttamisen muoto on markkinointi, jonka tavoitteet ovat kaupallisten etujen saavuttaminen suhteessa samoista markkinaosuuksista kamppaileviin kilpailijoihin. Voittaja ei ole paras yritys tai tuote, vaan paras markkinoija eli informaatiovaikuttaja, joka saa kuluttajat ostamaan tuotteitaan. Suomella on ollut tässä surullisenkuuluisia haasteita.
Sotatieteellisestä näkökulmasta informaatiosodan sotilaalliset tavoitteet liittyvät eri keinoilla tavallisesti oman kansan ja omien joukkojen taistelutahdon lujittamiseen sekä vastustajan tilannekuvan hämärtämiseen ja joukkojen taistelutahdon nujertamiseen - parhaassa tapauksessa vaikka operatiivisella tasolla jopa taistelutilan tyhjentämiseen, kuten esimerkiksi Irakissa kevään 2003 operaatiossa voidaan paikoin tulkita tapahtuneen. Paras voitto saavutetaan laukaustakaan ampumatta.
Tehokkaita vaikutuskeinoja ovat perinteisesti olleet poliittiset ja uskonnolliset ideologiat, mutta nykyaikana merkittävässä asemassa ovat myös media ja viihdeteollisuus, jotka ovat jokaiselle täysin arkisia asioita. Jokainen voikin omassa mielessään miettiä, että minkälaisen "ohjelmoinnin" on itse saanut ja mistä osatekijöistä se muodostuu. Ihminen on ympäristönsä ja kulttuurinsa tuote.
Informaatiosodankäynti on käsitteenä aika ruma, koska siinä on sana "sodankäynti". Ehkä parempi olisi puhua informaatiovaikuttamisesta, jota tehdään eri tasoilla. Vaikuttamista tapahtuu kaikkialla ja koko ajan, mutta sen tavoitteilla on vain rajatuissa tapauksissa sotilaallinen ulottuvuus, sillä useinmiten tavoitteet ovat poliittisia tai taloudellisia ja niiden tarkoitus on palvella vaikuttajan etuja. Joko suoraan sen valtiollisia etuja tai sen intressien kannalta edullista politiikkaa.
Vaikuttamisen kentällä on myös erilaisia ja eri tavoin organisoituneita toimijoita runsaasti eikä vaikuttaminen rajoitu pelkästään valtiollisiin toimijoihin, joissa linjaorganisaation alimmalla kustannuspaikalla istuva virkamies painaa lähetä -nappia. Toimijoiden lukumäärä, verkottuneisuus ja organisaatiorakenteiden monimuotoisuus tekee asian hahmottamisesta aika haastavan. Suurin ja näkyvin informaatiovaikuttamisen muoto on markkinointi, jonka tavoitteet ovat kaupallisten etujen saavuttaminen suhteessa samoista markkinaosuuksista kamppaileviin kilpailijoihin. Voittaja ei ole paras yritys tai tuote, vaan paras markkinoija eli informaatiovaikuttaja, joka saa kuluttajat ostamaan tuotteitaan. Suomella on ollut tässä surullisenkuuluisia haasteita.
Sotatieteellisestä näkökulmasta informaatiosodan sotilaalliset tavoitteet liittyvät eri keinoilla tavallisesti oman kansan ja omien joukkojen taistelutahdon lujittamiseen sekä vastustajan tilannekuvan hämärtämiseen ja joukkojen taistelutahdon nujertamiseen - parhaassa tapauksessa vaikka operatiivisella tasolla jopa taistelutilan tyhjentämiseen, kuten esimerkiksi Irakissa kevään 2003 operaatiossa voidaan paikoin tulkita tapahtuneen. Paras voitto saavutetaan laukaustakaan ampumatta.
Millä tavoin Venäjä voisi "kulttuurivaikuttaa" esim. Suomeen? Ovatko kulttuurit jo lähtökohtaisesti niin kaukana toisistaan, että siinä kirves tylsyy melko turhaan?
Onko Venäjän paras vaikuttamisen "ase" suomalaisten ja Suomen suuntaan kasvava venäläisperäinen väestö Suomessa? Jos ei oteta dollareita huomioon.
Onko Venäjän paras vaikuttamisen "ase" suomalaisten ja Suomen suuntaan kasvava venäläisperäinen väestö Suomessa? Jos ei oteta dollareita huomioon.
Mielikuva Igorista kuuntelemassa kälyistä teknojumputusta Ladassaan, perivenäläinen otsatukka silmillä, ajellen paskaista kylätietä ei ole kovin hyvä... "Kulttuurivaikuttamisen" osalta etu on selkeästi lännellä. Monelta osin ehkä hyvä niin. Mutta ei kaikki Venäjältä tuleva kulttuuri tietenkään ole voimatonta. Esimerkiksi Ville Haapasalo on ihan suosittu ja "cool" hahmo (en nyt siis tarkoita että Haapasalo olisi jokin informaatiosodankäynnin instrumentti). Venäläinen kulttuuri ei monia kiehdo, mutta olisiko taloudelliset intressit keino saada henkilö kiinnostumaan venäläisestä kulttuurista?
Tässä tosin reflektoin myös omia preferenssejäni. Minua ei moni venäläiseen kulttuuriin liittyvä, sanoisinko karkeus, kiehdo. Joitain sellainen voi kiehtoa. Olisiko yksi tapa luoda pohjaa kulttuurivaikuttamiselle saada ihmiset kiinnostumaan venäjän kielestä? Itä-Suomessa ollaan monessa pitäjissä vaadittu ruotsin kielen opintojen korvaamista venäjän kielen opinnoilla. Toki venäjää opiskelevia löytyy myös muualta, ei siinä.
Maallikolle ei ole välttämättä ole niin väliä mikä tarkalleen ottaen on informaatiosodankäyntiä. Jos väite on paskapuhetta, niin sillä ei ole väliä onko väite esitetty informaatiosodankäynnin vuoksi vai ei. Informaatiovaikuttamista (mitä termiä nyt käytettäneen) on monenlaista, mutta ehkä näissä keskusteluissa eniten kiinnostaa ne, jotka tekevät sitä saatuaan toimeksiannon valtiolliselta toimijalta. Hyödyllisiä idiootteja on paljon, ja ne lienee hankalasti erotettavia näistä valtiollisista toimijoista.
Tässä tosin reflektoin myös omia preferenssejäni. Minua ei moni venäläiseen kulttuuriin liittyvä, sanoisinko karkeus, kiehdo. Joitain sellainen voi kiehtoa. Olisiko yksi tapa luoda pohjaa kulttuurivaikuttamiselle saada ihmiset kiinnostumaan venäjän kielestä? Itä-Suomessa ollaan monessa pitäjissä vaadittu ruotsin kielen opintojen korvaamista venäjän kielen opinnoilla. Toki venäjää opiskelevia löytyy myös muualta, ei siinä.
Maallikolle ei ole välttämättä ole niin väliä mikä tarkalleen ottaen on informaatiosodankäyntiä. Jos väite on paskapuhetta, niin sillä ei ole väliä onko väite esitetty informaatiosodankäynnin vuoksi vai ei. Informaatiovaikuttamista (mitä termiä nyt käytettäneen) on monenlaista, mutta ehkä näissä keskusteluissa eniten kiinnostaa ne, jotka tekevät sitä saatuaan toimeksiannon valtiolliselta toimijalta. Hyödyllisiä idiootteja on paljon, ja ne lienee hankalasti erotettavia näistä valtiollisista toimijoista.
Nyt on kyllä tainnut jäädä aamulääkkeet ottamatta.
Kehotan magitsu hiomaan vielä ilmaisua. Viestit voi ilmaista monella tavalla vaikka sisältö olisi sama.
No, ehkä Yle on (punavihreässä) propagandassaan hieman maltillisempi.
Tämän esikatselukuva on otsikon mukaisesti Stalingrad-elokuvasta. Joka on vanhempi kuin Rammsteinin kappaleet.
Sadat tuhannet ihmiset ovat lähteneet sotia pakoon Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä. He pakenevat hädissään ja monet henkensä kaupalla. Mutta niin hädissään he eivät ole, että heistä yksikään olisi toistaiseksi hakenut turvapaikkaa Venäjältä.
Miksi näin on, sitä ei Venäjän media kysy itseltään eikä maansa johtajilta. Pelkkä kysymys saattaisi paljastaa ikäviä tosiasioita, siksi koko ilmiö on häivytettävä. Ja se tapahtuu raportoimalla läntisen Euroopan ja Suomen pakolaisongelmista mahdollisimman ilkeästi ja pahantahtoisesti.
http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_suomea_painetaan_polvilleen/8348303
Miksi näin on, sitä ei Venäjän media kysy itseltään eikä maansa johtajilta. Pelkkä kysymys saattaisi paljastaa ikäviä tosiasioita, siksi koko ilmiö on häivytettävä. Ja se tapahtuu raportoimalla läntisen Euroopan ja Suomen pakolaisongelmista mahdollisimman ilkeästi ja pahantahtoisesti.
http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_suomea_painetaan_polvilleen/8348303
"Venäjän media pyysi alkuviikosta kansalaisia välttämään matkailua Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan, jos perheessä on pieniä lapsia. Heidät voidaan ottaa pois ja sijoittaa homo- ja lesboparien koteihin."
