Mikoyan
Ylipäällikkö
Idänihme Iljushin 28 ''Beagle'' (Nuuskija/Jäniskoira);
Iljušin Il-28 on neuvostoliittolainen Iljusinin valmistama suihkupommikone Tyyppi suunniteltiin 1940-luvun loppupuolella Neuvostoliiton ilmavoimien käyttöön. Konetta käyttivät 1950- ja 1960-luvuilla Neuvostoliiton ja Varsovan liiton maiden lisäksi useat puolueettomat maat. Neuvostoliitto luopui konetyypistä 1980-luvulla, se oli kuitenkin käytössä vielä 1990-luvulla muun muassa Egyptissä ja Kiinassa, jossa konetta valmistettiin lisenssillä nimellä Hong H-5. Kone oli English Electric Canberran ohella aikansa menestynein kevyt pommittaja.
Il-28:n oleelliset kohdat oli panssaroitu pienikaliiperisten aseiden osumilta. Ohjaajalla ja tähystäjällä oli heittoistuimet. Pyrstötornissa oli alaspäin avautuva luukku.
Koneessa oli tutka, tutkanilmaisin, autopilotti, radiokorkeusmittari ja avioniikkaa jota ei voitu hyödyntää Suomessa maalaitteiden puutteen vuoksi. Kone kykeni toimimaan myös sora- ja nurmikentiltä. Kone kykeni yksimoottorilentoon ja nousuun yhdellä moottorilla, jos häiriö sattui koneen jo ollessa ilmassa (ns. lentoonlähdön V2-vaihe, jossa koneen kiihdytystä ei enää voida keskeyttää). Koneen ohjaimet olivat täysin mekaaniset. R - version erottaa ulkoisesti siipien kärjissä olevista polttoainesäiliöistä.
Käyttö Suomessa
Ensimmäinen kone, NH-1, laskeutui Utin lentotukikohtaan 28. tammikuuta 1960. Tunnuksen kirjaimet olivat samat kuin silloisen Neuvostoliiton johtajan nimikirjaimet. Tämän vuoksi koneesta tuli pian "Nikita" tai "Nikke". Koneet kuuluivat Kuljetuskonelaivueeseen ja niiden kotikenttä oli Utti. NH-1 oli ensimmäinen Utin suihkukone. NH-2 tuli Suomeen 23. kesäkuuta 1961 ja viimeiset kaksi tammikuussa 1966. Koneita käytettiin Suomen ilmavoimien ilmamaalien hinaustehtävien lisäksi kartoituskuvaus-, merivalvonta- ja tiedustelu sekä ilmakehänäytteiden keräystehtävissä. Merivalvonta tehostui oleellisesti, kun koneen tutkan toiminta saatiin omatoimisesti koepenkissä kokeilemalla selvitetyksi, sillä sen käsikirjoja ei saatu koneiden mukana.
Koneen kenttäkelpoisuus tuli hyvin ilmi. Puutteellisten hallitilojen vuoksi koneita säilytettiin pääsääntöisesti ulkona suojapeitteiden alla. Talvella koneet rullattiin usein lumen läpi kiitotielle. Koneiden perushuollot tehtiin Neuvostoliitossa, jonne ne lensi ja palautti venäläinen miehistö. NH-4-koneella tehtiin paluulennolta lasku Uttiin kentän pohjarakenteelle, jota valmisteltiin päällystystä varten. Laskun jälkeen kone rullattiin lumivallin läpi varsinaiselle lumeen auratulle tilapäiselle kiitotielle, josta miehistö oli varmistetusti saanut tiedon.
Lento-ominaisuudet olivat johdonmukaiset ja hyvät. Kone edellytti lentäjiltä ominaisuuksien sisäistämistä sekä huolellisuutta erityisesti lentoonlähdön suunnittelussa eri olosuhteissa, koska kone oli suhteellisen raskas moottoritehoon verrattuna ja moottorit kiihtyivät hitaasti. Onnistuneen siiven ansiosta kone oli silti aikansa toimintaympäristössä kohtuullisen nopea ja toiminta-aika oli hyvä. Useat koneen laitteista oli sijoitettu vain kunkin miehistön jäsenen käytettäväksi, joten hiottu yhteistyö oli edellytys tehokkaalle toiminnalle.
Viimeinen Il-28-lento tapahtui 30. kesäkuuta 1981 ja koneena oli NH-3. Kaikkiaan neljällä Nikitalla lennettiin Suomessa 7 570 tuntia.
Koneen valmistajan ilmoittama käyttöikä oli 3000 tuntia tai 25 vuotta. Koneet ostettiin Suomeen peruskorjattuina. Suomessa olivat käytössä alkuperäinen pommitusversio sekä valokuvausversio R, joka oli hieman raskaampi. Lentopaino vaihteli raja-arvojen välillä tehtävän mukaisesti.
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Iljušin_Il-28
Iljušin Il-28 on neuvostoliittolainen Iljusinin valmistama suihkupommikone Tyyppi suunniteltiin 1940-luvun loppupuolella Neuvostoliiton ilmavoimien käyttöön. Konetta käyttivät 1950- ja 1960-luvuilla Neuvostoliiton ja Varsovan liiton maiden lisäksi useat puolueettomat maat. Neuvostoliitto luopui konetyypistä 1980-luvulla, se oli kuitenkin käytössä vielä 1990-luvulla muun muassa Egyptissä ja Kiinassa, jossa konetta valmistettiin lisenssillä nimellä Hong H-5. Kone oli English Electric Canberran ohella aikansa menestynein kevyt pommittaja.
Il-28:n oleelliset kohdat oli panssaroitu pienikaliiperisten aseiden osumilta. Ohjaajalla ja tähystäjällä oli heittoistuimet. Pyrstötornissa oli alaspäin avautuva luukku.
Koneessa oli tutka, tutkanilmaisin, autopilotti, radiokorkeusmittari ja avioniikkaa jota ei voitu hyödyntää Suomessa maalaitteiden puutteen vuoksi. Kone kykeni toimimaan myös sora- ja nurmikentiltä. Kone kykeni yksimoottorilentoon ja nousuun yhdellä moottorilla, jos häiriö sattui koneen jo ollessa ilmassa (ns. lentoonlähdön V2-vaihe, jossa koneen kiihdytystä ei enää voida keskeyttää). Koneen ohjaimet olivat täysin mekaaniset. R - version erottaa ulkoisesti siipien kärjissä olevista polttoainesäiliöistä.
Käyttö Suomessa
Ensimmäinen kone, NH-1, laskeutui Utin lentotukikohtaan 28. tammikuuta 1960. Tunnuksen kirjaimet olivat samat kuin silloisen Neuvostoliiton johtajan nimikirjaimet. Tämän vuoksi koneesta tuli pian "Nikita" tai "Nikke". Koneet kuuluivat Kuljetuskonelaivueeseen ja niiden kotikenttä oli Utti. NH-1 oli ensimmäinen Utin suihkukone. NH-2 tuli Suomeen 23. kesäkuuta 1961 ja viimeiset kaksi tammikuussa 1966. Koneita käytettiin Suomen ilmavoimien ilmamaalien hinaustehtävien lisäksi kartoituskuvaus-, merivalvonta- ja tiedustelu sekä ilmakehänäytteiden keräystehtävissä. Merivalvonta tehostui oleellisesti, kun koneen tutkan toiminta saatiin omatoimisesti koepenkissä kokeilemalla selvitetyksi, sillä sen käsikirjoja ei saatu koneiden mukana.
Koneen kenttäkelpoisuus tuli hyvin ilmi. Puutteellisten hallitilojen vuoksi koneita säilytettiin pääsääntöisesti ulkona suojapeitteiden alla. Talvella koneet rullattiin usein lumen läpi kiitotielle. Koneiden perushuollot tehtiin Neuvostoliitossa, jonne ne lensi ja palautti venäläinen miehistö. NH-4-koneella tehtiin paluulennolta lasku Uttiin kentän pohjarakenteelle, jota valmisteltiin päällystystä varten. Laskun jälkeen kone rullattiin lumivallin läpi varsinaiselle lumeen auratulle tilapäiselle kiitotielle, josta miehistö oli varmistetusti saanut tiedon.
Lento-ominaisuudet olivat johdonmukaiset ja hyvät. Kone edellytti lentäjiltä ominaisuuksien sisäistämistä sekä huolellisuutta erityisesti lentoonlähdön suunnittelussa eri olosuhteissa, koska kone oli suhteellisen raskas moottoritehoon verrattuna ja moottorit kiihtyivät hitaasti. Onnistuneen siiven ansiosta kone oli silti aikansa toimintaympäristössä kohtuullisen nopea ja toiminta-aika oli hyvä. Useat koneen laitteista oli sijoitettu vain kunkin miehistön jäsenen käytettäväksi, joten hiottu yhteistyö oli edellytys tehokkaalle toiminnalle.
Viimeinen Il-28-lento tapahtui 30. kesäkuuta 1981 ja koneena oli NH-3. Kaikkiaan neljällä Nikitalla lennettiin Suomessa 7 570 tuntia.
Koneen valmistajan ilmoittama käyttöikä oli 3000 tuntia tai 25 vuotta. Koneet ostettiin Suomeen peruskorjattuina. Suomessa olivat käytössä alkuperäinen pommitusversio sekä valokuvausversio R, joka oli hieman raskaampi. Lentopaino vaihteli raja-arvojen välillä tehtävän mukaisesti.
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Iljušin_Il-28
Viimeksi muokattu:
