Sarek1
Ylipäällikkö
RVL files, 80-luvun puoliväli:
Kello löytyi useimmilta janttereilta ranteesta, eikä siitä tarvinnut jupista tai käskyttää erikseen. Käytännön tarpeet sanelivat sen, että sellainen oli hyvä olla mukana kun oltiin päntiönään reissun päällä ja hommassa oli aikataulu ja usein itseohjaus pelipaikoille.
Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että kultadubleesta tulee sarkatakin hihan hieromana jatkuvassa ulkoilmaelämässä hiljakseen pelkkä dublee. Siihen peilaten tuo joitain vuosia sitten hankkimani Olssonin Kallen halpiskello on kustannustehokas järkihankinta. Sitä ei vain näy enää olevan hyllyissä, mikä on harmi nykyjanttereita ajatellen.
Naaman haituvat ajeltiin karvan kasvusta riippuen karkealla pyyhkeellä tai omilla parranajovälineillä.
Puukko piti olla joka miehellä eikä poikkeuksia ollut. Kukaan ei kitissyt siitä, että oma puukko oli völjyssä. Minulla oli aluksi se yksi mukana ja palveluksen edetessä kolme. Yksi oli vuolemiseen ja ruokailuun, ryskähommiin oli isompiteräinen keklu ja räjähdevirityksiä varten oli sitten oma puukko.
———
Myöhemmin ja nykyään ehtoopuolen gubbersonina kuljetan harjoituksissa yleensä kahta puukkoa mukana. Repussa saattaa olla kylläkin se kolmas pahan päivän varalle. Mihinkäs koira karvoistaan pääsee.
Kello löytyi useimmilta janttereilta ranteesta, eikä siitä tarvinnut jupista tai käskyttää erikseen. Käytännön tarpeet sanelivat sen, että sellainen oli hyvä olla mukana kun oltiin päntiönään reissun päällä ja hommassa oli aikataulu ja usein itseohjaus pelipaikoille.
Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että kultadubleesta tulee sarkatakin hihan hieromana jatkuvassa ulkoilmaelämässä hiljakseen pelkkä dublee. Siihen peilaten tuo joitain vuosia sitten hankkimani Olssonin Kallen halpiskello on kustannustehokas järkihankinta. Sitä ei vain näy enää olevan hyllyissä, mikä on harmi nykyjanttereita ajatellen.
Naaman haituvat ajeltiin karvan kasvusta riippuen karkealla pyyhkeellä tai omilla parranajovälineillä.
Puukko piti olla joka miehellä eikä poikkeuksia ollut. Kukaan ei kitissyt siitä, että oma puukko oli völjyssä. Minulla oli aluksi se yksi mukana ja palveluksen edetessä kolme. Yksi oli vuolemiseen ja ruokailuun, ryskähommiin oli isompiteräinen keklu ja räjähdevirityksiä varten oli sitten oma puukko.
———
Myöhemmin ja nykyään ehtoopuolen gubbersonina kuljetan harjoituksissa yleensä kahta puukkoa mukana. Repussa saattaa olla kylläkin se kolmas pahan päivän varalle. Mihinkäs koira karvoistaan pääsee.
. Ja mulla on muuten edelleen se samalla kertaa jaettu hammasharjakotelo, joka lähtee aina reissuille mukaan. Gillette on jo hukattu.
.
).
