Inttirolex

RVL files, 80-luvun puoliväli:

Kello löytyi useimmilta janttereilta ranteesta, eikä siitä tarvinnut jupista tai käskyttää erikseen. Käytännön tarpeet sanelivat sen, että sellainen oli hyvä olla mukana kun oltiin päntiönään reissun päällä ja hommassa oli aikataulu ja usein itseohjaus pelipaikoille.

Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että kultadubleesta tulee sarkatakin hihan hieromana jatkuvassa ulkoilmaelämässä hiljakseen pelkkä dublee. Siihen peilaten tuo joitain vuosia sitten hankkimani Olssonin Kallen halpiskello on kustannustehokas järkihankinta. Sitä ei vain näy enää olevan hyllyissä, mikä on harmi nykyjanttereita ajatellen.

Naaman haituvat ajeltiin karvan kasvusta riippuen karkealla pyyhkeellä tai omilla parranajovälineillä.

Puukko piti olla joka miehellä eikä poikkeuksia ollut. Kukaan ei kitissyt siitä, että oma puukko oli völjyssä. Minulla oli aluksi se yksi mukana ja palveluksen edetessä kolme. Yksi oli vuolemiseen ja ruokailuun, ryskähommiin oli isompiteräinen keklu ja räjähdevirityksiä varten oli sitten oma puukko.
———
Myöhemmin ja nykyään ehtoopuolen gubbersonina kuljetan harjoituksissa yleensä kahta puukkoa mukana. Repussa saattaa olla kylläkin se kolmas pahan päivän varalle. Mihinkäs koira karvoistaan pääsee. ;)
 
Tämän tyyppisiä kelloja on paljon varusmiehillä:
AW-48H-7BVEF.jpg
Hinta 20-30 e.
Hankin itsekin sellaisen.
 
Kun olin palveluksessa niin meille jaettiin palveluksen alussa hieno Giletten höylä ja partavaahtopurkki per mies. Höylän mukana taisi tosin tulla vain yksi terä, joten toinen asia että pärjäsikö sillä 11.5 kuukautta. Joitain halpoja kertakäyttöhöyliäkin oli muistaakseni tarjolla, joita käytettiin omalla vastuulla.

Niin mekin saimme, mutta se Gilletten maahantuojan lahja varusmiehille. Ei tuhlattu puolustusbudjetin rahoja.

Hammasharjan saimme valtiolta, vaikka hampaiden peseminen ei pakollista ollutkaan. Löysin joulunpyhinä avaamattoman SA-int harjani kun vanhoja romuja kaivelin.
 
Niin mekin saimme, mutta se Gilletten maahantuojan lahja varusmiehille. Ei tuhlattu puolustusbudjetin rahoja.

Hammasharjan saimme valtiolta, vaikka hampaiden peseminen ei pakollista ollutkaan. Löysin joulunpyhinä avaamattoman SA-int harjani kun vanhoja romuja kaivelin.
Gillette/partavaahtopurkki tuli ja kyrilisillä teksteillä oleva saippuapala, joka haisi ihan kamalalta. Mutta asiaan liittyen olisi kyllä ihan asiallista että firma sen rannekellon tarjoaa. Sitä kuitenkin oikeasti tarvitsee. Särmärit meidät pakotettiin ostamaan omalla rahalla.
 
Tulihan deja vu -fiilis tuosta saippuasta :love:. Ja mulla on muuten edelleen se samalla kertaa jaettu hammasharjakotelo, joka lähtee aina reissuille mukaan. Gillette on jo hukattu.
 
Gilletten kamat oli mukava ylläri.
 
Tulihan deja vu -fiilis tuosta saippuasta :love:. Ja mulla on muuten edelleen se samalla kertaa jaettu hammasharjakotelo, joka lähtee aina reissuille mukaan. Gillette on jo hukattu.

Mulla ei ole säilynyt kuin hammasmuki mutta se on edelleen käytössä.
 
Ja minä kun ajattelin, että kaksi turhinta kuvaa mitä olen tälle sivustolle postannut :D.
Meille tuli Bicin? kertakäyttötyyppinen partahöylä. Jätkät ajoi sillä millisiiliänsä totaalikaljuksi. Jokainen näitä höyliä kokeillut tietää, että terän laatu ei ole huippua. Kun tukan kanssa painoivat oikein kunnolla, niin tulivat samalla repineeksi hiuksien juuret tms pois. Tuloksena sitten myöhemmin höylän terän levyisiä railoja päässä, johon ei tukka kasvanut.
Joskus juttelin parturille tätä, hän oli sitä mieltä, että tukka ei kasva tuossa tapauksessa koskaan takaisin.

No joo, varsin kaukana ollaan kyllä kelloista :whistle:
 
Mietin hiukan, että mikä juttu tämä on, koska olen niitä ihmisiä, jolla on ekaluokkalaisesta ollut kelloja. Ei yhtä kelloa, vaan jo lukioaikoinakin pari ja nytkin taitaa olla kymmenkunta (älkää nyt silti luulko, että olen kaalo :p).

Kalliita ne eivät ole olleet mutta toimivia. Ensimmäinen oli automaattiviritteinen Seiko, sitten tuli lisää Citizen, Q&Q jne. Intissä kello oli aivan välttämätön. Olisiko jojon pitänyt pojilta kysellä, milloin plutoona lähtee hyökkäämään? Olisivat valehdelleet, että saisi vielä vähän kääntää kylkeä.
 
Kaikille vänkääjille ja muille tuholaisille ilmainen vinkki.

Ilmoittakaa kolme viikkoa ennen kotiuttamista, että teillä ei ole siviilivaatteita. Ei siis mitään päälle pantavaa, keksikää oikein iskevä nyyhkytarina, että joku on ne heittänyt pois tai että ovat tuhoutuneet tulipalossa.

Sitten vain odottelemaan maksusitoumusta ja tietenkin lomaa pitää saada vaatteiden ostamiseen.
 
Kaikille vänkääjille ja muille tuholaisille ilmainen vinkki.

Ilmoittakaa kolme viikkoa ennen kotiuttamista, että teillä ei ole siviilivaatteita. Ei siis mitään päälle pantavaa, keksikää oikein iskevä nyyhkytarina, että joku on ne heittänyt pois tai että ovat tuhoutuneet tulipalossa.

Sitten vain odottelemaan maksusitoumusta ja tietenkin lomaa pitää saada vaatteiden ostamiseen.

Ei toimi, koska joukko-osaston kuraattori heittää asian Kelalle. Toimeentulotukea myönnetään ilman nyyhkytarinoitakin lähes kaikille siviiliin siirtyville, jos vaan älyävät hakea.

Vielä 80-luvulla oli sellainen sotavaltion maksama etuus kuin kotiuttamisraha, mutta 90-luvun lamassa leikkurit veivät sen. Tilalle nousi viimesijainen etuus eli kotikunnan (nyk. Kela) maksama toimeentulotuki, jota maksetaan ensimmäiseen palkka- tai etuuden maksupäivään asti.

Ei hävetä yhtään tunnustaa, että sain kotikuntani sossusta pari tonnia (FIM) rahaa kotiutumispäivänä. Oltiin koko kaveriporukka sitä haettu kun vääpeli oli neuvonut. Onpa tullut sossunluukkukin koettua. :)
 
No jos nyt järjellä ajattelee, niin ei luulisi olevan liian iso lovi puolustusbudjettiin jos varusmiehille hommattaisiin edulliset rannekellot. Itseasiassa on ihme, että näin ei ole tehty. Koska systeemi pojat laitokseen velvoittaa, pitäköön se huolen että pojilla myös on tarpeelliset varusteet eikä olettako, että heidän tarvitsee niitä itse alkaa hommailemaan.
 
Ei toimi, koska joukko-osaston kuraattori heittää asian Kelalle. Toimeentulotukea myönnetään ilman nyyhkytarinoitakin lähes kaikille siviiliin siirtyville, jos vaan älyävät hakea.

Vielä 80-luvulla oli sellainen sotavaltion maksama etuus kuin kotiuttamisraha, mutta 90-luvun lamassa leikkurit veivät sen. Tilalle nousi viimesijainen etuus eli kotikunnan (nyk. Kela) maksama toimeentulotuki, jota maksetaan ensimmäiseen palkka- tai etuuden maksupäivään asti.

Ei hävetä yhtään tunnustaa, että sain kotikuntani sossusta pari tonnia (FIM) rahaa kotiutumispäivänä. Oltiin koko kaveriporukka sitä haettu kun vääpeli oli neuvonut. Onpa tullut sossunluukkukin koettua. :)

Tuo kotiuttamisraha ei mikään kovin messevä ollut mutta tuli siinä kohdassa suureen tarpeeseen. 300 markkaa tai jotain? Tämä kokemus siis 80-luvun puolivälin tienoilta.
 
Rannekello lienee tottumiskysymys ja osa ei hankkinut sellaista edes armeijassa, nämä sankarit olivat sitten koko ajan kysymässä mitä kello on, mitä kello on...
 
Casion G-SHOCK on edullisena ja ydinsodan kestävänä erinomainen vaihtoehto intti/rymykelloksi.

Mikäli hakusessa kestävä ja edullinen, mutta konservatiivisemman näköinen aikarauta arkikäyttöön, automaattiviritteisten Seikon 5-sarjalaisten kanssa on lähes mahdotonta mennä pieleen. Muutamalla satasella saa kellon joka huoltamattomanakin käy kymmeniä vuosia.

Hugo Bossit, Hillfigerit ym kiinalaisissa hikipajoissa valmistetut, muualla kuin kellojen parissa nimensä tehneet höpömerkit kannattaa unohtaa heti kättelyssä.
 
Back
Top