Irakin Sota - Desert Storm

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ctg
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
No kun kimmo j aloitti, niin laitan tämän tänne. Tämä lyhyt pätkä antaa aivan erillaisen kuvan kuin mitä me saimme Baghdad Bobin välityksellä TV ruudulta. Minä uskoin että vastarintaa ei ollut ollenkaan, mutta se ei ole totta. Irakilaiset koittivat estää mutta eivät pystyneet pysäyttämään jenkki raskasta kalustoa. Kummallisin on että Bradleyt otti nahkaansa RPGta ja selvisivät taistelusta ilman suuria kalusto menetyksiä. Muistanko väärin mutta normi rpgssä on yli 300 mm läpäisyä. Millä Bradley pysäytti osumat?

 
No kun kimmo j aloitti, niin laitan tämän tänne. Tämä lyhyt pätkä antaa aivan erillaisen kuvan kuin mitä me saimme Baghdad Bobin välityksellä TV ruudulta. Minä uskoin että vastarintaa ei ollut ollenkaan, mutta se ei ole totta. Irakilaiset koittivat estää mutta eivät pystyneet pysäyttämään jenkki raskasta kalustoa. Kummallisin on että Bradleyt otti nahkaansa RPGta ja selvisivät taistelusta ilman suuria kalusto menetyksiä. Muistanko väärin mutta normi rpgssä on yli 300 mm läpäisyä. Millä Bradley pysäytti osumat?


Muistan uutiskuvista ja videoista hyvin tuon hylätyn Abramsin. Mahtoikohan olla ainoa lajissaan koko sotaretken aikana.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
No kun kimmo j aloitti, niin laitan tämän tänne. Tämä lyhyt pätkä antaa aivan erillaisen kuvan kuin mitä me saimme Baghdad Bobin välityksellä TV ruudulta. Minä uskoin että vastarintaa ei ollut ollenkaan, mutta se ei ole totta. Irakilaiset koittivat estää mutta eivät pystyneet pysäyttämään jenkki raskasta kalustoa. Kummallisin on että Bradleyt otti nahkaansa RPGta ja selvisivät taistelusta ilman suuria kalusto menetyksiä. Muistanko väärin mutta normi rpgssä on yli 300 mm läpäisyä. Millä Bradley pysäytti osumat?

Kannattaa katsoa mieluummin alla olevat videot. Tuo ylläoleva on jonkun harrastelijan tekemä todennäköisesti allaolevien pohjalta. Esimerkiksi kaveri on halunnut muuttaa ekan Thunder Runin tehtävän Raidiksi, joka suomeksi taitaa olla iskuosastohyökkäys. Todellinen tehtävä oli "reconnaissance in force" eli tiedustella vihollisen ryhmitys, siksi ajettiin vain läpi kaupungin ja pyrittiin nopeuteen eikä sitouduttu taisteluun. Myös keskittyi yksittäisiin vaunutappioihin ja vastatoimien liioitteluun yms.
Näitä ei ole tainnut olla täällä. Ehkä yksityiskohtaisimmat selostukset Irakin sodan (2003) maataisteluista.

Ensimmäisessä käsitellään toimintaa matkalla Baghdadiin ja jälkimmäisessä taistelua pääkaupungin alueella


Army University Pressiltä löytyy myös vastaavia Korean Sodan ajalta ja muistakin konfligteista.
 

Toisessa maailmansodassa, varsinkin Brittien kohdalla taikka Aatun joukkojen kanssa loppusodassa koneita olisi koskaan lennetty naapuriin taikka pidetty kentällä bunkkerissa koska edessä oli ilmaylivoima. Mikä pointti on hankkia vehkeitä jos niitä ei voi käyttää?
 
Viimeksi muokattu:

Toisessa maailmansodassa, varsinkin Brittien kohdalla taikka Aatun joukkojen kanssa loppusodassa koneita olisi koskaan lennetty naapuriin taikka pidetty kentällä bunkkerissa koska edessä oli ilmaylivoima. Mikä pointti on hankkia vehkeitä jos niitä ei voi käyttää?
Ei haluta kuolla hallinnon puolesta ja sen versiot ovat lienee syynä pakenemiseen.
 
Ei haluta kuolla hallinnon puolesta ja sen versiot ovat lienee syynä pakenemiseen.

Tuossa komento tuli ylijohdolta, suoraan Saddamilta. Kyse ei ollut tahtotilasta. Ylijohto katsoi että koneita ei voi laittaa taivaalla, koska pelko niiden menettämisestä oli niin suuri. Pointti on että ekassa mätössä Irakin johto teki paljon mokia, eikä kaikkea voi laittaa motivaation puutteesseen. Meilestäni järjestäen koko koalitio vastaan tappelu oli yli pääsemätön ongelma Irakin johdolle, ja mitään ryhmityksiä ei muodostettu tappelemaan kunnolla vastaan.

Vasta toisen sodan ja varsin Fallujan mätön jälkeen koko sota muuttui kun sissisota tuli käyttöön. Sama jatkui a-maassa ja tulee jatkumaan siellä jenkkien vetäytymisen jälkeen. Neukut saivat samaa kyytiä aikoinaan ja mihinkään se ei ole muuttunut tuhansien vuosien aikana. Katso esimerkiksi Rooma vastaan Germaani barbaarit ja siellä on sama kaava vastassa.

Jotenkin tuntuu että jossain maissa kalustoa hankitaan kehustelun vuoksi, eikä siksi että sitä aiotaan käyttää tuottamaan haluttua tulosta.
 
Ymmärrän että pointtini voi nähdä niin monessa yhtymässä aina katujengeistä organisoidun rikollisuuden kautta isompiin yhtymiin kuten Yksityiset toimijat ja Valtiolliset. Homma on kuitenkin että jos sota halutaan käydä niin tappoita pitää pystyä ottamaan vastaan, ja toimijan pitää olla joustava muokkaamaan organisaatiota tappelun aikana, eikä jäykistyä kaavioihin taikka suunnitelmiin, jos niitä ei ole tilanteelle.
 
Eli jos tappeluun lähdetään niin pitää pystyä katsomaan se loppuun saakka tilanteesta riippumatta. Joillekkin se voi olla kova paikka kun pitää tehdä niitä kriittisiä päätöksiä stressin lisääntyessä. Jos stressi on se tekijä mikä halvaannuttaa johtoa, niin pitää pystyä myös jakamaan sitä valtaa muille notta kaikki stressi ei ole sitten yhden yksilön harteilla. Ehkä siksi diktaattorit ei pärjää pitkällä juoksulla muiden kanssa.

Ongelma tietysti on että lopussa ihminen on ihminen ja se tekee ihmismäisiä mokia koska se ei pysty mitään luonteelleen. Toinen on tilanne jos me koskaan joudutaan matsaamaan koneita ja tekoälyä vastaan. Niillä stressi ei ole ongelma. Enemmän homma on kiinni siitä miten paljon materiaalia niillä on heittää konfliktiin?
 
Viimeksi muokattu:
Se mikä ekassa rähinässä oli mulle käsittämätöntä, oli koneiden lennättäminen Iraniin, entiseen ja tuoreeseen viholliseen jota vastaan sodittu pitkä sota oli loppunut vasta 1988, kolme vuotta aiemmin. Voitiin olla varmoja, että koneiden menetys oli varmaa tälläkin tavalla. Oliko taustalla vain hatara toive Iranin antiamerikkalaisiin tunteisiin vetoamisesta, onhan Iranin islamilainen hallinto suorastaan USA:n verivihollinen?

Diktatuurit ovat joo vähän sellaisia renkaidenpotkijoita asemarkkinoilla, kalustoa hankitaan että näyttää kovalta paperilla itselle ja toisille despooteille. Siinä on sekä sellaista lihasten pullistelua että tulivoimadeterrenssiä, mikä on vähän depoottien elinehto. Diktatuurien suurimpia heikkouksia on niiden putkiaivomainen komentorakenne, upseerien käytännössä ainoa tehtävä on miellyttää esimiehiään joiden ainoa tehtävä on miellyttää Majaradzaansa, joten paraatissa vaunut ovat tiptop ja akuankkamarssi ripeää ja moitteetonta. Operatiivinen harjoittelu saattaa jäädä käytännössä olemattomaksi ja meno näyttää usein siltä, että pikkuhitlerillä on alaisinaan joku Waffen-SS -henkinen henkivartiokaarti ja kommandojoukkue päteviä miehiä ja regulaariarmeija on sitten mitä on, ehkä jopa pelätään antaa sotilaille koulutusta vallankaappauksen pelossa. Paljonhan tuota näkyy yhä edelleen, miten vaikka syyrialaiset T-72:t vain istuvat kuin tikku paskassa kun insurgentit ampuvat ATGM:llä vaunuja vierestä. Ei minkäänlaista aloitekykyä tai ilmeisesti edes käsitystä siitä miten tulen alla tulisi toimia. Irakilaisilla oli ihan sama meno 1991, vaunujen ympärille kaivettiin hiekkavallit mitkä ovat käytännössä hyödyttömiä nuoliammuksia vastaan ja niissä seisottiin sitten kuin tatti ja odotettiin että vihollinen kiltisti ajelee tykinputken eteen.

Tämä on hämmentävä pohjanoteeraus, sillä vasta 10 v aikaisemmin, 1981 irakilaiset ajelivat Iranin vaunut kylmiksi ansiokkaasti järjestetyssä väijytyksessä. Ilmasodassa irakilaiset menestyivät jokseenkin keskinkertaisesti, mutta yksittäiset yksiköt kykenivät merkittäviinkin suorituksiin, mm. yhden Tu-22 -pommittajan iskulla lamautettiin Iranin ilmavoimien polttoainehuolto useiksi päiviksi - tilaisuus, jonka Irakin odanjohto jätti käyttämättä. Suoritukset ovat ihan kohtuullisia, kun ottaa huomioon irakilaisen kaluston koostuneen pitkälti neukkulaisista vientimalleista kun taas Iranilla oli shaahin ylijäämänä jokseenkin kuranttia länsikamaa. Persianlahden sotaan mennessä kyvyt oli lähes tyystin menetetty ja ilmeisesti tasavaltalaiskaarti ainoa jokseenkin toimintakykyinen osasto. Muutamat Mirage F1- ja MiG-25 -lentäjät pistivät ilmassa hanttiin välttävällä menestyksellä, MiG-25:t erityisesti, yksi Hornet ammuttiin alas ja toinen pistohyökkäys ajoi EF-111:n pakosalle Elso-tehtävästään, mikä johti kahden F-15:n alasampumiseen ilmatorjuntatulella. Ilmeisesti MiG-25:t olivat ainoa todellinen uhka liittouman ilmaiskuille ja F-15:t ohjattiin torjumaan niitä heti, kun niiden liikehdinnästä saatiin pienikin vihi.
 
Back
Top