Miten homma olisi muuttunut jos Saddam olisi käyttänyt öljyrahoja palkkaamaan sotilaskonsultteja ja yksityisiä toimijoita, ja antanut niille valtaa ja sitä kautta tehtävää tuottaa muutoksia jne? Eli Irak yhtiönä, ja diktaattorilla 50.1 prosenttia vallasta.
Tähän sopii (laajaksi) vastaukseksi Pohjois-Karoliinassa sotataitoa opettaneen amerikkalaiseverstin
Norvell B. De Atkinen artikkelia
"Why Arabs Lose Wars", jonka
American Diplomacy 5:4 julkaisi v. 2000.
Kansalliset yleistykset ovat vaarallisia, mutta jos kulttuureissa todella on oleellisia eroja, arabeja pitäisi luonnehtia pikemminkin kauppias- kuin soturikansaksi. Arabien politiikka perustuu perinteisiin ja heimositeisiin, ei niinkään lyhyen aikavälin taktisiin laskelmiin ja todellisiin etuihin. Arabipolitiikka muistuttaa lähinnä "vanhan kansan" kauppamiesten tapaa muodostaa kartelleja ja suojautua kilpailulta.
Tärkeä osa vanhoillista vallankäyttöä on kaikenlainen tiedon panttaaminen. Kauppias varjelee liikesalaisuuksiaan, kilta muistuttaa salaseuraa ja poliitikko ylpeilee sillä, että hän tietääkin jotain enemmän kuin muut. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei tieto kulje organisaation sisällä. Arabiarmeijoissa upseerit varovat kertomasta alaisilleen yhtään enemmän kuin näiden on välttämätöntä tietää. Kun amerikkalaiset sotilaskouluttajat olivat vaivalloisesti kääntäneet ohjekirjoja arabiaksi, egyptiläinen komentaja piti ne itsellään, jotta vain hän osaisi neuvoa aseiden käytössä.
Arabic-speaking armies have been generally ineffective in the modern era. Egyptian regular forces did poorly against Yemeni irregulars in the 1960s.1 Syrians could only impose their will in Lebanon during the mid-1970s by the use of overwhelming
www.meforum.org