Irtaannumme ryhmänä tulitaistelusta

Laitetaan koiralle GPS -lähetinpanta, etsitään jälki ja päästetään koira irti ja jälestämään. Pitäisi vain koira opettaa pysähtymään ja menemään maahan kun saa jälestettävät kiinni.
 
jokiranta kirjoitti:
Mistä sen tuhoamisosaston saa ajoissa paikalleen? Ensinhän ei ole oikein sitä jahdattavaa osastoakaan, vaan se pitää löytää. Kun osasto sitten löytyy niin millä tuhoamisosasto kiidätetään paikalle?

Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin ymmärrettävää, että koiran työturvallisuudesta pidetään huolta ja annetaan tappioiden osua tuhoamispartion jääkäreille.

Teitä pitkin autolla. Meillä tieverkko on sen verran tiheä, että sitä pitkin saa useimmiten heitettyä osaston sopivaan maastonkohtaan pakenijoiden edelle. Autolla pääsee lujempaa kuin metsässä juosten, vaikka joutuisi vähän kiertääkin. Lapissa voi olla hankalampaa.
 
Victor Charlie kirjoitti:
Teitä pitkin autolla. Meillä tieverkko on sen verran tiheä, että sitä pitkin saa useimmiten heitettyä osaston sopivaan maastonkohtaan pakenijoiden edelle. Autolla pääsee lujempaa kuin metsässä juosten, vaikka joutuisi vähän kiertääkin. Lapissa voi olla hankalampaa.

Juoksevatko pakenijat miltei teitä pitkin?
 
jokiranta kirjoitti:
Victor Charlie kirjoitti:
Teitä pitkin autolla. Meillä tieverkko on sen verran tiheä, että sitä pitkin saa useimmiten heitettyä osaston sopivaan maastonkohtaan pakenijoiden edelle. Autolla pääsee lujempaa kuin metsässä juosten, vaikka joutuisi vähän kiertääkin. Lapissa voi olla hankalampaa.

Juoksevatko pakenijat miltei teitä pitkin?

Useimmiten; pääsee lujempaa :blush:
 
KorpiSISSI kirjoitti:
Koira haistelee jälkiä ja ympäristön hajuja. Koiran ohjaaja "lukee" koiraa ja tekee sen käyttäytymisestä päätelmiä. On väärin sanoa että koiraa harhautetaan. Parempi puhua koiran ohjaajan harhautuksesta. Kun ohjaaja osaa tulkita koiraansa, pystyy hän koiran käytöksestä päättelemään mitä ja miten on harhautettu tai että on kyse harhautuksesta. Koira lähtee hakemaan uutta jälkeä, kaartaa harhaustusalueen tms. ohjajan tulee antaa sille työrauha niin harhaustus on vain viive. Kun ohjaaja on sissi tms. koulutettu ja omaa itse kokemusta harhaustusten tekemisestä, jäljitys onnistuu. Luonnollisesti ohjaajan tulee osata itsekin tutkia "maamerkkejä" ja jälkiä, se helpottaa ymmärtämään koiran käytöstä kussakin tilanteessa. Sama koskee koiraa ja miestä: harjoitusta-harjoitusta-harjoitusta ja sovellettua toimintaa, ei kaavamaista vaan aina pientä jippoa ;)
Hyvin sanottu. Itse laiskuuttani tiivistin helpompaan muotoon todeten koiraa harhautettavan, mikä ei todellisuudessa ole oikein, mutta kertoo perusidean lyhyesti. Oikeampaa olisi tietenkin sanoa koirapartiota harhautettavan, jos haluaa olla laiska (niinkuin minä) ja tiivistää lyhyeksi.
Yleensä ei takaa ajava/jäljittävä osasto pyrikkään ottamaan kiinni tai tuhoamaan kohdetta. Sitä varten on erillinen osasto (sulkulinjat/TA:t etc).
Tilanne muistuttaa ajometsästystä. Periaatteessa menetelmiä on muutama. Takaa-ajava jäljitysosasto (ajomiehet) voivat ajaa takaa-ajettavat (saaliin) sulkulinjan (passimiesten) tuhottavaksi (ammuttavaksi). Tai ajomiehet voivat ajaa saaliin paikkaan, jossa saalis tuhoaa itsensä (putoaa pyyntikuoppiin, jyrkänteeltä tai juoksee suohon) kuten miinakenttään tai tykistön tuleen tai joutuu pysähtymään ja on piiritettävissä ja siten napattavissa väsyttämällä tai kiristämällä piiritysrengasta tai pakotettu antautumaan väistötilan loppuessa ja puolustautumismahdollisuuksen ollessa mitättömät. Tai passimiesten ketjun piirittäessä saaliin ja estäessä sen poistumisen voivat ajomiehet jahdata pussiin joutunutta saalista. Myös ilman passimiehiä tuo onnistuu, kun ajomiehet ajavat saaliista sopivasti maastoesteiden ja -rajoitteiden määrittelemälle alueelle ja kykenee voimakkaampana lyömään kiinni saadun saaliin. Etelä-Afrikkalaiset käyttivät paljon tuota viimeistä keinoa. Jäljittjä osastoa seurasi vahva osasto ajoneuvoissa ja kun terrot saatiin kiinni, ajoneuvot suorittivat nopean saartoliikkeen tja jalkautuksen tai maastoa hyväksi käyttäen muunlaisen tuhoavan iskun luottaen ylivoimaan, tulivoimaan ja tuoreiden taisteluvalmiiden joukkojen kykyyn lyödä väsynyt yllätetty vihollinen.
 
jokiranta kirjoitti:
Victor Charlie kirjoitti:
Teitä pitkin autolla. Meillä tieverkko on sen verran tiheä, että sitä pitkin saa useimmiten heitettyä osaston sopivaan maastonkohtaan pakenijoiden edelle. Autolla pääsee lujempaa kuin metsässä juosten, vaikka joutuisi vähän kiertääkin. Lapissa voi olla hankalampaa.

Juoksevatko pakenijat miltei teitä pitkin?

Jos juoksukuntoinen osasto taisteluvarustuksessa kykenee niinkin kovaan suoritukseen kuin 5km/20 min suoraan metsän halki, niin kuinka kaukaa ehtii ajonauvoilla pysäyttävä osasto seuraavalle metsän halkovalle ylitettävälle tielle?
Sulkeva osasto saadan millä tahansa ajoneuvolla pakenijoiden eteen silloin kun on riittävän tuore jälki ja suunta kyetään päättelemään tai pakenija pakottamaan määrättyyn suuntaan. Mitä hitaampia ajoneuvoja on käytössä, sitä kauemmas eteen on tulppa laitettava. Polkupyörillä se voi olla neljäs tai viides metsäautotie. Autoilla aikisempi. Helikoptereilla voidaan miehiä pudotella jo ennen tietä metsäaukioille joiden väliin he muodostavat ketjun.
Harhautusten idea on houkutella sijoittamaan tulppa väärään paikkaan. Se pyritään aina laittamaan mahdollisimman lähelle, jotta alue jäisi pieneksi ja siten sen rajaamiseen tarvittaisiin vähemmän joukkoja. (Samoin sen haravoimiseen mikäli jahdattava päättää pysähtyä rajatun alueen sisään. Pienempi alue antaa myös vähemmän tilaa harhautuksille, vähemmän aikaa levolle ja valmistautumiselle seuraavaan kosketukseen ja toipumiseen edellisestä kosketuksesta.
Jahtaajan kannalta on erinomainen tilanne mikäli ei jahdattava huomaa sitä että siitä tehtiin havainto eikä siten automaattisesti tiedä valmistautua vastatoimien sijoittamiseen havainnon mukaan.
Tulppaosastoja/-linjoja/-ketjuja voi myös tehdä useita peräkkäin siltä varalta, että jahdattava ehtiikin ensimmäisen tulppapaikan ohi. Tällöin jahdattava törmää seuraavaan linjaan ja sillä on jo valmiiksi toinen ketju takanaan. Tällöin pelkkä sivustojen sulkeminen riittää piirittämiseen.
Takaa-ajajan kannalta olennaisia tekijöitä ovat käytettävissä olevat joukot ja niiden reagointikyky, kuljetuskyky j a-nopeus ja oikein osunut sijoittaminen. Takaa-ajettava pyrkii näitä vastaan toimimaan liikkumalla nopeasti suljettavan alueen kasvattamiseksi ja sulkemiseen tarvittavien joukkojen määrän lisäämiseksi, hämäämällä suuntaansa tulppaosastojen oikeiden sijoituspaikkojen keksimisen vaikeuttamiseksi. Mikäli nämä eivät onnistu on vielä mahdollisuus yrittää soluttautua vaivihkaa valvontaketjun läpi tai taistella teinsä siitä läpi.

Periaattessa hyvin yksinkertaista, mutta kun siihen liitetään muuttuvat tekijät niin onkin edessä shakkia huomattavasti vaikeampi peli.
 
jokiranta kirjoitti:
On hyvä tietää, että oikea ratkaisu on tappaa jäljittäjät, joilloin murhaajaryhmät harhautuvat.
Jos jäljityksessä on koirapartio, koira voi ilmaista jäljitettävän ilmavainun perusteella jopa 2km päästä (tuulen alapuolelta). Kun koira on oikein koulutettu ilmaisemaan kohteen, se pysähtyy n.200m päähän kohteesta.. menee maahan tai istuu (riippuu miten koulutettu) ja kuono osoittaa kohteen suunnan. Kohde ei välttämättä edes tiedä että partio on jäljillä. Keskeisintä koko homman osalta on johtajan toiminta. Tilanteet muuttuu nopeasti ja kenttätiedon pitää olla reaaliaikaista. Johtajan on tunnettavaa käytettävissä olevan joukon käyttömahdollisuudet ja toiminta periaatteet ja etenkin koirapartion mahdollisuudet/käyttö/toiminta.
Lisäksi johtajan ..ja koko joukon.. on tunnettavaa takaa-ajettavan kohteen toimintatapa.

JOHTO+
Kentällä kolme palikkaa: jälkipartio, tähystys/ta, sulkuosa/-osia (koko riippuu alueen laajuudesta ja linjan leveydestä)

Jotta ko. tehtävää/tehtäviä voi suorittaa joukon minimikoko on: knto osa 1+2, jälkipartio 1+2+koira ja n.2 ryhmää. Eli käytännössä Joukkue, joka on KOULUTETTU tähän tehtävään.

MUTTA niinkuin noska sanoi: Periaattessa hyvin yksinkertaista, mutta kun siihen liitetään muuttuvat tekijät niin onkin edessä shakkia huomattavasti vaikeampi peli.
 
noska kirjoitti:
Jos juoksukuntoinen osasto taisteluvarustuksessa kykenee niinkin kovaan suoritukseen kuin 5km/20 min suoraan metsän halki

Paitsi ettei pysty.. 5km/20min = 4min/km, joka ei onnistu kaikissa Suomalaismaastoissa edes huippusuunnistajalta kilpailuvarustuksessa.
 
Kapiainen kirjoitti:
noska kirjoitti:
Jos juoksukuntoinen osasto taisteluvarustuksessa kykenee niinkin kovaan suoritukseen kuin 5km/20 min suoraan metsän halki

Paitsi ettei pysty.. 5km/20min = 4min/km, joka ei onnistu kaikissa Suomalaismaastoissa edes huippusuunnistajalta kilpailuvarustuksessa.

Ei pysty ei. Kolme kilsaa voi mennä tuossa ajassa, jos kannettavaa ei ole hirmuisesti ja siinäkin pitää polun maistua aika hyvin ja maasto ei ole täysin toivotonta.
 
Minusta ihan mielettömän hyvä, että välillä päädytään pohtimaan asioita näin päin eli me jäljitämme jota kuta ja kun pohdimme asioita huomaamme, että gamoon, eihän se sissinrutkaleen pyydystäminen olekaan ihan niin helppoa kuin Seuraa lukemalla voisi olettaa.

Tai ajatusta laajentaen: oikein maastoa käyttävä jääkärikomppania, joka on ryyditetty pst:lla yms. lähdepä se kaivamaan meikämaastosta esille ja pistä se pakettiin....ei se niin helppoa ole vastustajallekaan, olletikin, ettei komppanian tst-kykyä mikään joukkueen puolikas voi nujertaa vaan siihen tarvitaan kovemmat lääkkeet. Jos tämä jääkärikomppania on sellainen sinipallukka, joka ameebanomaisesti vatkaa toiminta-alueellaan, tuhoaa ajoneuvoja ja nujertaa vastaansa saadut pikkupoppoot ja väistyy "linnoitteisiin" sopivalla hetkellä...saa täydennykset?....ja ameeba elää taas....taas ja taas. Jos tuo jääkärikomppania liimautuu paikoilleen staattisesti, se saa höyhennyksen epäsuoralla ja se on finnkaputtseera.

Pallukkakuviossa se joukko on oikeasti kuin ameeba...hankala saada otetta ja sitä on yritettävä höyhentää aika perinteisin menetelmin ja jos jääkärijoukko on osaava ja asiallisesti varustettu niin onnea vaan yritykseen.
 
baikal kirjoitti:
Tai ajatusta laajentaen: oikein maastoa käyttävä jääkärikomppania, joka on ryyditetty pst:lla yms. lähdepä se kaivamaan meikämaastosta esille ja pistä se pakettiin....ei se niin helppoa ole vastustajallekaan, olletikin, ettei komppanian tst-kykyä mikään joukkueen puolikas voi nujertaa vaan siihen tarvitaan kovemmat lääkkeet. Jos tämä jääkärikomppania on sellainen sinipallukka, joka ameebanomaisesti vatkaa toiminta-alueellaan, tuhoaa ajoneuvoja ja nujertaa vastaansa saadut pikkupoppoot ja väistyy "linnoitteisiin" sopivalla hetkellä...saa täydennykset?....ja ameeba elää taas....taas ja taas. Jos tuo jääkärikomppania liimautuu paikoilleen staattisesti, se saa höyhennyksen epäsuoralla ja se on finnkaputtseera.

Niinpä! Laskennallisesti komppanian tuhoaminen vaatii 5-7 kertaisen ylivoiman (vastustajan taktiikan mukaisesti)..silloin kun se on "jäykän torjuvassa" tehtävässä..jos se on kuvaamallasi tavalla "liikkuva ameeba" itselleen edullisessa maastossa riittävän suurella liiketilalla niin...
"Jäykän torjuvan" voi aina viime kädessä möyhentää massiivisella epäsuorallatulella murusiksi - sitä "liikkuvaa ameebaa" ei niinkään helposti..

baikal on näköjään opiskellut uusien taistelutapojen pääperiaatteita..
 
Olen miettinyt sitä paljon ja ymmärtänyt sen, että ymmärrän siitä vähän. Näin se vaan on.

Mutta ilman muuta tervetullutta tämä pohdinta, jossa me olemme se osapuoli joka kaivaa kaveria....se opettaa niitä asioita, jotka ovat vaikeita myös sille toiselle osapuolelle. Liian usein kuvaamme itsemme "uhrin" asemaan, jolla ei ole mitään mahiksia, jonka kimpussa häärii kauheita supersotilaita ja hillitön epäsuora jauhaa uhrin nuuskaksi. Se ajattelutapa pitäisi murtaa joskus oikein armeijan voimin.
 
baikal kirjoitti:
Liian usein kuvaamme itsemme "uhrin" asemaan, jolla ei ole mitään mahiksia, jonka kimpussa häärii kauheita supersotilaita ja hillitön epäsuora jauhaa uhrin nuuskaksi. Se ajattelutapa pitäisi murtaa joskus oikein armeijan voimin.

Niin..se on just sitä "me nyt ollaan vaan tällaisia, eikä me oikein mitään osata, eikä meillä oikein mitään olekaan..ja mitään ei mahdeta kun vihollinen lähtee jyräämään..."
 
Monessakin sotilasjutussa kannattaa asettautua vastapuolen asemaan. Avautuu jutut ihan eri tavalla. Pitäisi melkein lähtökohtaisesti ajatellakin "kun teen näin, se vaikuttaa vastapuolen noin". Mutta myös niin, että "kun teen näin, se vaikuttaa oman puolen toimintaan noin". ainakin huoltohommissa.
 
Touhottaja kirjoitti:
Pitäisi melkein lähtökohtaisesti ajatellakin "kun teen näin, se vaikuttaa vastapuolen noin". Mutta myös niin, että "kun teen näin, se vaikuttaa oman puolen toimintaan noin". ainakin huoltohommissa.

Eikä vain pitäISI..vaan juuri noin PITÄÄ ajatella!
 
Kapiainen kirjoitti:
Touhottaja kirjoitti:
Pitäisi melkein lähtökohtaisesti ajatellakin "kun teen näin, se vaikuttaa vastapuolen noin". Mutta myös niin, että "kun teen näin, se vaikuttaa oman puolen toimintaan noin". ainakin huoltohommissa.

Eikä vain pitäISI..vaan juuri noin PITÄÄ ajatella!

Täytyy myöntää, että tuo tahtoo itseltä unohtua kerratessa.. se kun tapahtuu niin harvoin, ei pääse jotenkin "jyvälle" oikeista ajatuskuvioista, vaan keskittyy siihen mitä on tekemässä.. eikä niinkään tekemisen seurauksiin.

Lisäksi vihollinen on aika hämärä käsite monessa harjoituksessa, hankala ajatella miten mikäkin temppu siihen isommassa mittakaavassa vaikuttaa.

Oma toiminta taas on ainakin huollon osalta ehkä liiankin ohjattua, sen kerran kun niihin hommiin edes pääsee.

Tähän varmaan auttaisi perusasioiden kertaus ja mielikuvaharjoittelu ennen kertausta.. pitääpä kokeilla.
 
Kapiainen kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Liian usein kuvaamme itsemme "uhrin" asemaan, jolla ei ole mitään mahiksia, jonka kimpussa häärii kauheita supersotilaita ja hillitön epäsuora jauhaa uhrin nuuskaksi. Se ajattelutapa pitäisi murtaa joskus oikein armeijan voimin.

Niin..se on just sitä "me nyt ollaan vaan tällaisia, eikä me oikein mitään osata, eikä meillä oikein mitään olekaan..ja mitään ei mahdeta kun vihollinen lähtee jyräämään..."

Uhrimentaliteetti estää myös ajattelun. Sellaisen vapaan kehittelyn ja arvioinnin, siitä tulee helposti sellainen kehä, jossa törmää vain ylivoimaiseen tilanteeseen.

Enemmänkin armeija saisi psyykata asevelvollisia ajattelemaan asioita siten, että mitään ennakolta valmisteltua uhrin osaa ei ole olemassakaan.

Tähän sopii varmasti erään en muista nimeä saksalaisen komentajan mielilause: "älkää piehtaroiko vaan rähiskää"...taisi useampi alikomentaja saada tällä lauseella korvilleen. Yksinkertaisuudessaan saattaa olla paljon asiaa tuossa lyhyessä ohjeessa.
 
baikal kirjoitti:
Enemmänkin armeija saisi psyykata asevelvollisia ajattelemaan asioita siten, että mitään ennakolta valmisteltua uhrin osaa ei ole olemassakaan.

Tähän sopii varmasti erään en muista nimeä saksalaisen komentajan mielilause: "älkää piehtaroiko vaan rähiskää"...taisi useampi alikomentaja saada tällä lauseella korvilleen. Yksinkertaisuudessaan saattaa olla paljon asiaa tuossa lyhyessä ohjeessa.

"Ei ole epätoivoisia tilanteita, on vain epätoivoisia ihmisiä hankalissa tilanteissa.."
 
jokiranta kirjoitti:
On hyvä tietää, että oikea ratkaisu on tappaa jäljittäjät, joilloin murhaajaryhmät harhautuvat.

Se ei ole vaan aina niin helppo ratkaisu toteuttaa.
 
Back
Top