Isku Iraniin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ctg
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    iran
Vaikuttaa siltä, että Iran tietää jotain maassa tapahtuneista attentaateista mutta ei halua kertoa niitä julki. Seuraava siirto pitäisi olla Iranin mutta mikä se mahtaisi olla?

Musta tuntuu, että noi tulipalot/räjähdykset ovat vielä kesken.

Jos väite Iranin ilmatorjuntajärjestelmien aktivoinnista on totta, niin Iran saattaa pyrkiä...
- Siirtämään ja/tai hajauttamaan krääsää ja toimintoja uusiiin sijainteihin.
- Estämään ilmatilassaan tapahtuvat tiedustelulennot tai ilmaiskut. (Attentaattien sijaan kyse voi olla myös uudenlaisista ilmaiskuista.)
- Valmistautumaan isompaan härdelliin.
- Siirtymään johonkin uuteen vaiheeseen ydinhankkeissaan.
- Suorittamaan sellaisia muutoksia, joiden jälkeen sillä on selkeämpää tietoa siitä miten jokin Iranin tavoitteita vastustava taho pystyy tuhoamaan Iranin ydinaseohjelmaa.
- panikoimaan hyödyttömästi.
- Vähentämään matkustajalentokoneiden määrää ja niiden saastuttavaa vaikutusta.
 
Veikkaisin että Iran epäilee hyvästä syystä Israelia ja/tai USA:ta liittolaisineen ja saattaa tehdä taas jonkun saudiarabiatyylisen ohjusiskun tankkereihin. Taikka ovat hermostuneet droneista jotka kuvaavat räjähdyksen jälkeisiä vaurioita.
 
Helsingissä Oodin vieressä järjestettiin eilen mielenilmaus Iranin roistohallinnon vallasta syöksemisen puolesta.

Regiiminvaihto NYT!
 
Viimeksi muokattu:
Kiina tekee tän siinä mielessä fiksusti että ystävällisten maiden kanssa sopii ja hyötyy jollain tavalla. Ei ole suuna ja päänä uhkailemassa ja hyötymässä (poislukien lähialueensa).

Tekee kaiken piilossa ja hiljaa. Aivan kuten teki soluttautumisensa Afrikan luonnonvarojen äärelle. Lähellä olevaa Taiwania ym. sitten uhkailee avoimesti.
 
Tuli mieleen tuosta Iranin It:n aktivoitumisesta, että maa on jonkinlaisen hyökkäyksen kohteena ja siihen liittyy ilmeisesti myös hakkerointia. Jenkit kehuskelivat tunnetussa dokumentissa olleensa kaikissa Iranin järjestelmissä liikennevaloista ilmatorjuntaan. Ehkä se on hyvä välillä testata.

Paljon puhutaan israelin osuudesta,mutta myös jenkeissä palaa.
itse veikkaan että Iranissa nyt tapahtuvat asiat ovat jenkkien vanha suunnitelma johon ei edellinen presidentti nähnyt tarvetta tai uskaltanut antaa lupaa. Trumpille ei ollut ongelma Suleimanin tappaminen eikä tällaisen operaation valtuuttaminen. Nyt maat käyvät sabotaasi ja cybersotaa minkä kerkeävät ja mielenkiintoista on median vaikeneminen asiasta.

Usassa Indianan terästehtaan räjähdys oli mystinen laitteistovika. Se oli verkossa. Tiedetään mikä laitteisto vikaantui ja mistä räjähdys johtui mutta vikaantumisen syytä tutkitaan. Voihan se olla normaali onnettomuus,mutta Iranin cyberosasto on erittäin iso ja pätevä ja ne ovat tehneet tällaisen identtisen terästehdasjutun ennenkin. Saksaan vuonna 2014.

 
"The new axis, like the growing China-Russia alliance, shows the dangers from ambitious authoritarian powers. American isolationists want the U.S. to retreat to the Western Hemisphere and cede “spheres of influence” to China in Asia, Russia in Eastern Europe, and Iran in the Middle East. But these powers rarely settle for mere regional dominance. They cooperate in their common antipathy to Western democratic values. That’s the larger warning from the Iran-China condominium."


The Iran-China Axis
A demonstration that regional authoritarian powers don’t tend to stay in their region.

Iran’s revolutionary slogan “Neither West, nor East” signified the country’s antagonism to the U.S. and the Soviet Union. But as China rises—and Iranian rulers focus on survival under U.S. pressure—the Islamic Republic is taking a side.

Beijing and Tehran are negotiating a 25-year deal that would deepen economic and military cooperation between the two countries. While talks will continue for months, details about the scope of the negotiations have leaked to the press.

In exchange for what would likely be discounted Iranian oil, China could invest some $400 billion in dozens of industrial projects over a quarter-century. In addition to the construction of airports and railways, Beijing could receive preferential treatment at Iranian ports and develop free-trade zones around the country. The regimes might work together on weapons development while deepening broader military ties.

Iran doesn’t have the good fortune of negotiating again with John Kerry, who turned significant American advantages into the deeply flawed 2015 nuclear deal. Aware of China’s penchant for taking advantage of weaker nations, most notably through the Belt and Road initiative, the not-yet-announced accord has faced significant criticism in Iran—from pro-Western voices as well as hardline former President Mahmoud Ahmadinejad.

Defenders of the 2015 nuclear deal say that President Trump’s withdrawal has pushed Iran into China’s arms. Yet Beijing and Tehran have been discussing this partnership since 2016. Iran was as antagonistic as ever even after Western dollars began flowing into the country under the nuclear accord.

China is pushing to deepen ties with Iran as Beijing’s aggressive behavior gives other nations pause. The United Kingdom and Australia are overtly pushing back despite Chinese threats. Chinese neighbors increasingly look to the West in the face of Beijing’s sometimes bullying. While Germany’s Angela Merkel hesitates to criticize her country’s biggest trading partner, other European states are reassessing their relationship with Beijing.

As more Chinese deals with Iran become public, the U.S. shouldn’t hesitate to use its clout in the global financial system to frustrate them. Washington imposed sanctions on a Chinese firm last year for transporting Iranian oil, and the China National Petroleum Corp. gave up on a natural-gas project in Iran as it struggled to find banking channels.

The question is whether this approach would continue under a President Joe Biden. The Democratic nominee says he’ll be tougher on China than Mr. Trump, but he has vowed to return to the 2015 nuclear deal before negotiating a new one. Ending Mr. Trump’s maximum-pressure sanctions regime would throw away hard-won leverage and smooth the path for more Chinese investments.

The new axis, like the growing China-Russia alliance, shows the dangers from ambitious authoritarian powers. American isolationists want the U.S. to retreat to the Western Hemisphere and cede “spheres of influence” to China in Asia, Russia in Eastern Europe, and Iran in the Middle East. But these powers rarely settle for mere regional dominance. They cooperate in their common antipathy to Western democratic values. That’s the larger warning from the Iran-China condominium.
 
Valtiot tekevät cyberiskuja mutta tuo tempo millä mennään tarkoittaa ettei ole kauheasti rajoituksia. Tuli on vapaa. Toivottavasti eivät ydinvoimalaa räjäytä. Hirtehistä tässä on että Usalla on vastassa iso Iranin cyberosasto jonka on itse luonut Stuxillaan.

Henkilökohtaisesti ihmettelen miksi cybersodasta ei jouduta kuumaan konfliktiin? Tämä on jatkunut vuosia ja sivulliset on kärsineet kun valtiolliset ovat kurmottaneet toisiaan. Jenkit jopa teki lain muutoksen missä cyberhyökkäyksestä voi seurata kineettinen isku. Homma kuitenkin on kiinni siitä mikä valtiollinen teki ja mitä.

Cybersodassa Mossadin tunnuslause: "By Way of Deception Thou Shalt Do War," tulee toteen. Kolmas osapuoli voi spooffata teon kuulumaan toiselle puolelle. Niin jenkit kuin iran ei halua tunnustaa kuinka syvällä he ovat toistensa infrassa, mutta aika selvää on että pitkälle on menty.
 
Back
Top