Lainasin aikaisemmassa viestissäni (
LINKKI) Dr. Jeffrey Lewis (twitter-tilin bio = Professor at
@MIIS, staff at
@JamesMartinCNS & host of the
@ACWpodcast. Member
@theNASEM CISAC; former member
@StateDept ISAB (2022-2025).) kommentin tiettyjen ohjusten tarkkuudesta:
@sam_lair and I estimated the "circular error probable" (CEP) of the most accurate Shahab-3 variant, the Emad, demonstrated in Iran's March 2024 missile strike.
We estimated the CEP at ~1.2 km.
That means whatever a Shahab-3 hits, Iran was most likely aiming at something else.
-
Tobias Schneider (twitter-tilin bio = Peace & Security & Posts ∙ Research Fellow at
@GPPi) kommentoi tätä tuoreinta sairaalaan osunutta iskua näin:
If you throw a Scud missile at a city, you have absolutely no idea where it's going to land. They didn't target the hospital in any meaningful sense of the word. They aimed it at *something* and then it randomly crashed within a kilometer or two of that point.
You can "condemn" it, but it probably would've had equal probability of hitting any military infrastructure within its CEP, and then it would've been a fantastic shot! Better to shake your head at the entire idea of launching these things at anything smaller than an airfield.
All that drone footage from the global war on terror has given everybody a deranged idea of how precise most air or missile strikes are. In real life, you mostly can't infer what was targeted from what was hit.
-
Hän jatkoi toisessa ketjussa näin:
LÄHDE
Ignoring for a second all the replies that are weirdly convinced Iranian missiles are super precise (I mean, c'mon - we have evidence!), many others seem to struggle with interpreting circular error probable (CEP). It's the radius from the aim point within which *half* of the projectiles are expected to fall.
The other half will fall outside that imaginary circle. And not just that, but they will fall according to a basic Gaussian model with a relatively long tail. Consider a CEP of 1,000 meters means more than 5% of missiles will crash outside a 2,000-meter radius of the target.
And finally, these numbers are all inferences based on observations. So the radius itself has an error bar attached to it that's a function of how many launches and impacts (in which you know the aim point) you have seen. And those sample sizes are generally small.
-
C Schmitz -niminen twitter-tili kommentoi erityisesti tätä Schneiderin viestiä näin:
FACT CHECK:
Directly after the hit on the Soroka Medical Center, Berlin "Thinktank" GPPI attempts to spin this as "non intentional since Iranian missles are too inaccurate.
The typical Iranian Missles used right now have a CEP of about 30m, this is sufficient to hit a 100x100m target reliably.
The hospital is 450x500m.
This was highly likely intentional, a 90% hit probability would only require a significantly inferior CEP of 125m.
Personal note:
It is shocking to see how a supposed "western" think tank comes to Iranian Nuke-Mullah assistance just a few hours after they shot a hospital.
-
ELI pohjimmiltaan tässä tullaan siihen, millaiseksi kukin kuvittelee Iranin ballististen ohjusten CEP-arvon. Fakta on myös se että internet on täynnä kaikenlaisia väitteitä, osa niistä ko. valtion propagandan tekemiseen valjastettuja. Osassa voi olla länsimaista aistiharhaa eli kuvitellaan vastapuoli itsemme peilikuvaksi, jolloin tietysti heidän asejärjestelmiensä suorituskyky on "yhtä hyvä kuin meidän, ellei jopa parempi".
CEP-arvo 30 metriä ei ole mikään supertarkka sekään, mutta riittää esim. 100m x 100m kokoiseen kohteeseen osumiseen kohtuu hyvällä todennäköisyydellä. Suuremmat arvot kuten 500m tai 1000m eivät riitä, vaan niillä osutaan laajoihin aluemaaleihin kuten kaupungit, lentokentät tms. mutta ei voida mennä takeeseen siitä, osutaanko mihinkään "tärkeään".
Tätä tulkinnan ongelmaa vaikeuttaa se että ei tiedetä, mihin pisteisiin ohjuksilla on tähdätty JA torjunnan läpi päässeiden ohjusten määrä on pieni (Luojan kiitos toki siitä), joten todennäköisyyslaskennan tekeminen on epäluotettavaa ja vaikeaa.
JOS oletetaan että jokainen ohjus olisi kohtuu tarkka eli CEP = 30m, niin silloin jokainen ehjänä torjunnasta läpi päässyt ohjus osuisi joko suoraan tai hyvin lähelle kohdettaan. Pitäisi tutkia jokainen tapaus yksi kerrallaan ja miettiä, pitääkö tämä paikkansa.
JOS taas oletetaan että jokainen ohjus olisi hyvin epätarkka eli CEP = 500-1000m (tai suurempi), niin silloin jokainen ehjänä torjunnasta läpi päässyt ohjus osuisi satunnaisesti eri kohteisiin. Joskus voidaan osua johonkin "tärkeään" mutta valtaosan ajasta osutaan mihin sattuu.
Twitterissä näkyy molempia mielipiteitä / arvioita. Ne jotka kommentoivat ohjusten olevan "suunnilleen yhtä tarkkoja kuin vanhat Scudit" syytetään vanhojen aikojen muistelusta koska "täytyyhän modernien ohjusten olla tarkempia, ainakin tarkkuuden mahdollistava teknologia on ollut olemassa jo vuosikymmenten ajan". Toisaalta ne jotka arvioivat ohjusten olevan "tarkkoja", eivät kykene selittämään, miksi torjunnan läpi päässeet ohjukset osuvat toisinaan "miten sattuu", esim. ne neljä Mossadin päämajan lähelle osunutta, joista yksikään ei osunut ko. rakennukseen.
Ongelmaa sotkee vielä se että todennäköisesti Iranilla on tarkempia ja epätarkempia ohjuksia arsenaalissaan. Teoriassa voisi kuvitella että jokaisesta ohjuksesta haluttaisiin tehdä "paras mahdollinen" jottei niitä tuhlattaisi "ei-tärkeisiin" kohteisiin, mutta maailma ei ole aina sellainen kuin mitä teoriassa voisi kuvitella. Onko Iranin pappisvalta priorisoinut määrää laadun sijasta? Miten suuri osa rahoista on sulanut korruptioon? Mitä on tilattu vs mitä on saatu? Onko edes kuviteltu että tällainen suursota, jossa todella tullaan koeponnistamaan heidän ohjustensa tarkkuus, olisi ollut näköpiirissä? Jos tiettyjen asejärjestelmien tarve koetaan epätodennäköiseksi, silloin ne ovat erinomainen kohde varastamiselle eli määrärahoista valtaosa valuu helposti "parempiin taskuihin".
Tätä samaa on nähty ryssän strategisten ohjusten ja dronejen käytössä. Ukraina sanoo että valtaosa niistä on osunut "ei-sotilaallisiin" kohteisiin. Miten tämä tulisi ymmärtää? JOS jokainen järjestelmä on "tarkka" niin silloin ryssä tietoisesti valitsee siviilikohteita maaleiksi. JOS taas järjestelmät ovat epätarkkoja, silloin ammutaan tietoisesti aluemaaleja (kaupunkeja) lopputuloksesta välittämättä. Ryssän tapauksessa helppo uskoa kumpikin selitys, siviilien tappaminen on aina oleellinen osa heidän sotiaan - enkä sano että Iran olisi tässä yhtään "parempi".
Todellista asejärjestelmän CEP-arvoa voidaan arvioida vasta kun on riittävä määrä dataa eli osumia tietyn kohteen seudulla - ja tällöinkin on saatettu asettaa eri koordinaatteja esim. risteilyohjusten tähtäyspisteiksi.
-
MUOKKAUS: nähtävästi saksalaiset twitter-tilit kävivät tästä aiheesta lisää keskustelua yllä lainatun lisäksi.
Tobias Schneider selitti asiaa näin: LÄHDE
Double-digit CEP!
I beg you!
The distribution of the 30+ impact holes is actually quite random, and even scattered in a circle around the center of the airbase.
Depending on how you weight the mean distances, you get a CEP of 1,200 meters or 1,600 at 90% probability.
Is this perfect?
No, but it is the best empirical evidence we have of the real-world performance of the Shahab-3 family (which is fundamentally based on the Hwasong-7, a Scud variant).
-
Torsten Heinrich kommentoi tätä viestiä ja kysyi häneltä tällaista:
That means, in your opinion, there was no modernization of the INS and no addition of GPS and GLONASS? Are there any images that allow a CEP calculation around the Mossad headquarters?
Johon Tobias Schneider vastasi näin:
Even with 30 relatively clearly identifiable impacts, the calculation has a pretty high standard deviation. With fewer, I wouldn't even attempt it.
Ohjuksista ja droneista paljon kirjoittava Fabian Hinz vastasi tähän näin: LÄHDE
An extremely difficult topic. According to Iranian export data (which, of course, aren't entirely reliable), the Emad has a CEP of 50 meters. The above study comes up with a completely different value. However, impact analysis can only provide limited information about the CEP, since the exact target coordinates are unknown and must be reconstructed based on gut feeling.
To further complicate matters, much of the discussion assumes that Iranian missiles have an inherent accuracy that is independent of external factors. This was also the case with older black-box systems using pure inertial navigation and no external input. However, the situation is different with precision-guided missiles that also use satellite navigation. A system may be inherently precise, but not jam-resistant, which can dramatically affect accuracy. Similar reports have been made about ATACMS in Ukraine, for example. Conversely, such a system could be made more precise by installing jam-resistant navigation modules.
At the same time, Iran uses both missiles with terminal guidance, which at least theoretically have the potential for precision guidance (Khaibarshekan, Emad, Etemad, Haj Qasem), and systems without terminal guidance (e.g., Ghadr), which are inherently inaccurate. If both types had been used in the above-mentioned attack on Nevatim, this would already falsify the results.
And to make matters even more confusing: Accuracy is more difficult to achieve at longer ranges than at shorter ones. This means that an attack on Nevatim cannot necessarily be used to predict a possible short-range missile attack in the Gulf.
Johon Tobias Schneider vastasi näin:
Thanks, Fabian! Yes, I wouldn't generalize too much. Especially with terminal phase control/disruption, empirically speaking, huge tail risks arise. My original point was precisely that you can't glean much from a single impact.
www.verkkouutiset.fi
