EK kirjoitti:
Ja länsimaat pelaavat vallanpitäjien pussiin ylistämällä oppositiota ja demonisoimalla nykyhallinnon. Vaikka kadunmies ei fanaatikoista tykkääkään, ei se tykkää hyvää tarkoittavista ulkovalloistakaan.
Takavuosina Sotilasaikakaus-lehdessä pohdittiin ihan kiinnostavasti sitä, miksi länsimailla olisi muka oikeutus ydinaseisiin, mutta uudet ydinasevallat nähdään automaattisesti uhkana. Esim. Iranin kohdalla toimivat osin samat perusteet kuin Israelin pomminkin kohdalla.
Voimakkaat valtiot haluavat tietenkin pitää valtioiden väliset voimasuhteet ennallaan, koska se mahdollistaa asevoiman käytön ulkopolitiikan työvälineenä. Heikomman valtion hankkima ydinase kaventaa voimakkaampien maiden ulkopolitiikan keinovarastoa. Tämä sama koskee kaikkia aseita, joilla on mahdollista iskeä suurvaltaa.
Meidän suomalaisten on turha pyrkiä YK:n tärkeille palleille. Ei meillä ole siellä minkäänlaista sanan sijaa, koska emme voi aseilla taata sanojamme. Turvallisuusneuvoston rimpulajäsenet äänestävät kuten suuret käskevät tai sitten heidän äänestyksiään ei noteerata.
YK on lähinnä teatteria länsimaiden kansalaisille. Valtaa sillä ei ole, oikeutta se ei jaa, turvaa se ei kykene antamaan. YK:ta käytetään propagandan tuottamiseen. YK:n päätöslauselma on tämän ajan ryöstösodan oikeuttaja, kuten uskonto tai aate joskus aikaisemmin. Murheellista on kuulla suomalaistenkin politiikkojen vetoavan YK:n päätöslauselmiin.
Iranin saarto ja Libyan sota ovat kummatkin normaalia suurvaltapolitiikkaa, kuten oli talvisota omana aikanaan. Ei ole olemassa kansainvälisiä lakeja, sääntöjä tai moraalia. On vain sopimuksia. Niiden varaan ei pienen maan kannata mitään laskea. Sopimukset voivat koska tahansa tulla tiensä päähän. Ne ovat voimassa vain niin kauan, kuin se voimakkaammalle osapuolelle sopii.
Länsimaat käyttävät tällä hetkellä sotilaallista voimaansa täysin surutta ulkopolitiikan saralla. Tämä tilanne tulee muuttumaan, kun voimasuhteet aikanaan muuttuvat. Tämä tulisi Itä-Euroopan pienissä maissa muistaa.
Kun yhdistetään mielekäs saalis, sopiva sijainti, heikko puolustuskyky ja (ulko)poliittisesti suotuisa tilanne, on ainekset kasassa väkivallan käytölle. Tämä näkyy niin maailmansodissa, kuin tavallisen ihmisen verottamisessa. Voimalla viedään, kun tilaisuus on. Tältä osin ihminen ja ihmiskunta ei tule muuttumaan.