Pitää osin paikkansa.
Vaan mitäs kaikkia kansallisvaltioita vastaan esim. ISIS kykeni taistelemaan ja kauanko?
Siellä on ollut aika monta hyvin organisoitua teollisuusmaatakin vastassa.
Nämä verkostoituneiden terrorijärjestöjen yhteenliittymät ovat sotilaallisesti iso ja laajalle ulottuva mahti. Jos epäilee tätä, niin voi kysyä itseltään, että kuinka paljon on sellaisia kansallisvaltioita, jotka kykenisivät käymään sotaa yhtä monen muun maan maaperällä yhtä kauan ja välillä voimakkaasti edeten.
Asymmetrian hyödyntämisessä noi terrorismiverkostot ovat osoittautuneet todella taitaviksi.
Tiedät varmaankin historian pääpiirtein. Mielenkiintoinen kysymys on, mistä ISIS nousi.
Al-Zarqawi oli jordanialainen jihadisti, joka halusi lietsoa vallankumousta Irakin ja Syyrian alueilla. Hänet tunnettiin myös shiiavihastaan. Osama Bin laden alkoi yhteistyöhön. Ensin hän oli Afganistanissa, mutta vuonna 2001 pakeni Irakiin ja alkoi luoda verkostoa. Hänen ryhmästään tuli Irakin al-Qaida ja juuri se ryhmä, joka järjesti tienvarsipommit ja muun hauskan amerikkalaisille Irakissa. Se iski myös shiioja vastaan.
Mielenkiintoista oli jo silloin, miten hänen joukkonsa iskivät myös sellaisilla tienpätkillä, joiden piti olla muka sen Irakin armeijan valvonnan alla, joka oli amerikkalaisten kanssa jo yhteistyössä... joskus jopa vain muutamia metrejä irakilaisten
valvontapisteeltä tai tukikohdasta. Uskoakseni amerikkalaiset eivät koskaan osanneet analysoida tai ymmärtää Irakia sellaisena kuin se oikeasti oli.
Zarqawi ei ehtinyt perustaa islamilaista kalifaattia, haavettaan. Amerikkalaiset saivat hänet hengiltä vuonna 2006. Samana vuonna Irakin Al-Qaida kuitenkin sen perusti.
Nimelliseksi johtajaksi se nimitti al-Baghdadin mutta oikea päällikkö oli sillojn al-Masri. Oman lipunkin se otti jo vuonna 2007. Aluksi suhde emojärjestöön oli epäselvä. Kesti aikaa ennen kuin selvisi, että ISIS oli noilla alueilla oikeastaan vain kasvanut vanhasta emojärjestöstään ja nielaisi sen, ainakin Irakissa.
Al-Masri menetti kaikki hallitsemansa alueet vuoteen 2010 mennessä. Amerikkalaiset saivat myös tapettua hänet ja nyt johto siirtyi al-Baghdadille. Hän alkoi työskennellä al-Zarqawin alkuperäisen aatteen eteen ja yhdistää kaikkia jihadisteja saman lipun alle. Al-Baghdadi alkoi heti luoda myös mediastrategiaa.
Järjestö laajeni Syyriaan ja otti silloin nimekseen ISIS. Syyriassa se riitaantui Al Nusran ja sen kolkan al-qaidalaisten kanssa. Vuonna 2014 Al-Qaida katkaisi suhteensa ISIS-järjestöön ainakin julkisesti. Syyriassa se pääsi oikein lihomaan ja siihen liittyi paljon taistelijoita. Al-Assad antoi sen touhuta, koska se soti hänen vihollisiaan vastaan. Barak Obaman haluttomuus tehdä Syyrialle mitään oikein ruokki sitä, samoin tietysti sunnien tuli ja sen haltuun ottamat öljykentät, verot ja monenlainen sotasaalis.
Toisaalta Yhdysvalloissa on ollut koko ajan intressejä tukea ISIS-järjestöä Syyriassa ajatellen, että se muistuttaisi 1980-luvun mujahideenejä Afganistanissa, etenkin demokraatteja lähellä olevassa New York Timesissa on ollut tällaisia ajatuksia. Ulkomaankolumnisti Thomas Friedman on jopa vaatinut aseiden toimittamista ISIS-järjestölle, koska se taistelee Irania ja Hizbollahia ja siten myös Venäjää vastaan.
ISIS yhdisti hajanaiset kurdit Kobanen taisteluissa ja sai turpaansa. Kukaan ei auttanut kurdeja, mutta samaan aikaan kun kurdien taistelua lähellä Turkin rajaa tuijotettiin, ISIS valtasi isoja maakuntia Irakissa.
Laajimmillaan ISIS oli vuonna 2015. Sen jälkeen alkoi sen nitistäminen. Yhdysvallat teki ilmaiskuja, Egypti teki ilmaiskuja, Venäjäkin aloitti ilmaiskut mutta toisaalta hon hyödyttänyt järjestöä enemmän koska se iskee huomattavasti enemmän muihin aseellisiin kalifaatin vastustajiin Syyriassa (muista tunnetuista syistä). Toisaalta Venäjä on ainakin auttanut Syyrian hallitusta saamaan alueita kalifaatilta (muiden muassa Palmyran).
Nyt ISIS on kokenut sotilaallisen tappion ja alueisiin tukeutuva kalifaatti on nujerrettu tai nujerumassa. Arabinuoret eivät usko sen sotilaalliseen voittoon, ja ISIS siirtyy enenevästi terrorismiin ja muualle maailmaan.
