http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9160-5
http://www.hs.fi/tiede/a1432521943138?jako=0b889d8a864c8f5335dfbdc030827828&ref=og-url
http://www.hs.fi/tiede/a1432521943138?jako=0b889d8a864c8f5335dfbdc030827828&ref=og-url
"Seisomme rinnallasi, Israel" – juutalaisvaltion tuki on Suomessa poikkeuksellisen vahvaa
Suomesta löytyy vakaumuksellisia juutalaisvaltion tukijoita enemmän kuin useimmista muista maista. Tuore väitöskirja löytää ilmiön juuret historiasta.
TIEDE 26.5.2015 2:00 Päivitetty: 26.5.2015 7:33
Anu Heikkinen
Suomalaiset Israelin tukijat liehuttivat Israelin ja Suomen lippuja Eduskuntatalon edessä viime heinäkuussa. Monien herätyskristittyjen mielestä Israelin valtio on profetioiden täyttymys.
Tästä on kyse
Israelin tukeminen on Suomessa voimakasta verrattuna muihin Euroopan maihin.
Tuoreen väitöskirjan mukaan monet herätyskristityt näkevät Israelin valtion osana Jumalan suunnitelmaa.
Sympatioiden taustalla on myös samaistuminen toisen pienen kansan kohtaloihin.
Kristillinen sionismi oli Suomessa valtavirtaa 1960-luvun lopulle saakka. Soraäänet alkoivat kuuden päivän sodan jälkeen.
"Seisomme rinnallasi Israel!" julistivat iskulauseet, kun tuhatkunta mielenosoittajaa kokoontui Eduskuntatalon eteen tukemaan Israelia viime heinäkuussa Gazan sodan aikana.
Suuri osa osallistujista oli vakaumuksellisia kristittyjä. Aina kun Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti nousee otsikoihin, monet heistä asettuvat voimakkaasti Israelin puolelle.
Vuosittain kymmenet innokkaat jopa matkustavat vapaaehtoistöihin Israelin armeijaan.
Suomalaisten Israel-harrastus on ollut silmiinpistävän vahvaa muihin Euroopan maihin verrattuna, sanoo Timo Stewart. Stewartin poliittisen historian alaan kuuluva väitöskirja Ja sana tuli valtioksi on ensimmäinen kattava tutkimus suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoriasta.
"Monien kristittyjen mielestä ajatus Israelin valtiosta profetioiden täyttymyksenä on olennainen osa kristinuskoa", Stewart sanoo.
Eniten tätä ajattelua esiintyy Yhdysvalloissa ja helluntailiikkeen kasvun myötä yhä enemmän myös Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
Suomessa se on saanut jalansijaa etupäässä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimivassa viidennessä herätysliikkeessä sekä kirkon ulkopuolisissa vapaissa suunnissa, kuten helluntailaisuudessa.
Juutalaisten keskuudessa 1800-luvulla virinnyt kansallisuusaate, sionismi, herätti laajaa kiinnostusta myös kristityissä.
Suomalaisten varhaisimmat yhteydet Palestiinaan ja siellä asuviin juutalaisiin syntyivät matkailun kautta. Palestiinan-matkoja tekivät erityisesti kirkonmiehet, mutta myös tiedemiehet ja kirjailijat. Ennen toista maailmansotaa kaukomatkat olivat ylellisyyttä, josta suuri yleisö pääsi nauttimaan lukuisten matkakirjojen välityksellä.
"Matkakertomuksista kuvastuu pettymys siitä, ettei todellisuus vastannut Raamatusta saatua mielikuvaa. Vastassa oli pölyä, likaa ja pelottavia arabeja. Vika oli matkailijoiden mielestä maassa, joka nähtiin kirouksen alaisena", Stewart kuvaa.
Matkailijat kohtasivat myös Euroopasta muuttaneita juutalaisia sionisteja, joissa nähtiin Palestiinan uuden kukoistuksen mahdollisuus.
Kotimaassa lähetystyöntekijöistä muodostui pieni mutta arvovaltainen asiantuntijajoukko, joka toimi Palestiinan poliittisen tilanteen tulkkina.
Myös arkeologina tunnettu Aapeli Saarisalo oli vuosikymmenien ajan suosittu kommentaattori aihetta käsittelevissä lehtikirjoituksissa ja kirjoissa.
Saarisalo ja muut lähetystyöntekijät samaistuivat sionisteihin ja välittivät näiden näkökulman suomalaisille.
"Palestiinan arabiväestö jäi pitkälti huomiotta", Stewart sanoo.
Lähetystyöntekijät yhtyivät Raamatun profetioiden tulkintaan, joka 1900-luvun alkuvuosikymmeninä yhä useammin liitti Palestiinan tapahtumat ja juutalaisten kohtalot lopun aikoja koskeviin ennustuksiin.
Saarisalo piti natsien juutalaisvainoja "ajan merkkinä" ja uskoi, että juutalaiset tulisivat lopulta kääntymään Jeesuksen puoleen.
Herätyskristittyjen kiinnostus sai uutta pontta vuonna 1948, kun Israelin valtio julistautui itsenäiseksi. Lähetystyöntekijä Aili Havas kirjoitti: "Täytyy olla sokeudella lyöty, jollei tässä kaikessa näe Jumalan käsialaa."
Paljon aiheesta kirjoittanut Sana-lehti uutisoi YK:n Palestiinan jakopäätöksen "maailmanhistoriallisena ihmeenä", joka oli "kirjaimellista Raamatun toteutumista".
Modernista Israelin valtiosta tuli todiste Raamatun paikkansapitävyydestä ja Jumalan toiminnasta maailmassa.
Stewartin mukaan tämä selittää pitkälti edelleen kristittyjen sionistien kiinnostuksen Israelia kohtaan. Israelin valtio on heille osa Jumalan suunnitelmaa, joka kulkee maailmanhistoriassa kohti päätepistettään, Jeesuksen toista tulemista.
"Tämä näkemys tekee vaikeaksi Israelin kritisoimisen, sillä se voidaan tulkita arvosteluksi Jumalan suunnitelmia, Raamattua ja uskon perustaa kohtaan."
Kristillisestä sionismista nousevat ajatukset hyväksyttiin Stewartin mukaan Suomessa pitkään yleisesti ja lähes ilman soraääniä. Asenne haastettiin ensi kerran vasta 1960-luvun lopulla kuuden päivän sodan jälkeen. Sodassa Israel valtasi naapurimailta Siinain, Gazan, Länsirannan ja Golanin kukkulat.
Yksi syy sympatioihin oli se, että Israeliin samaistuttiin sotien jälkeisessä Suomessa voimakkaasti.
"Molemmat nähtiin pieninä ja köyhinä raivaajakansoina, jotka puolustautuivat jumalatonta itäistä vihollista vastaan. Jopa maiden lipuissa oli samat sinivalkoiset värit."
Lentomatkailun yleistyessä yhä useampi suomalainen pääsi käymään Raamatun pyhillä paikoilla. Myös kibbutseilla työskentelystä tuli hyvin suosittua.
Osa koki matkansa hengellisessä valossa. Eräs kibbutsilla työskennellyt kertoi, että "lattiaa pestessäni tai kanoja kyniessäni voin olla työtovereitteni ja koko Israelin esirukoilijana."
Suomessa toimii edelleen useita kristillisiä Israel-järjestöjä. Taivas TV7 lähettää jatkuvasti Israeliin liittyviä ohjelmia.
Toisin kuin Yhdysvalloissa, Suomessa kristillinen sionismi ei kuitenkaan ole ollut kovin politisoitunutta.
"Viime vuosina, kun palestiinalaisten ääni on tullut vahvemmin esiin, suomalaiset Israelin ystävät ovat alkaneet ottaa vahvemmin kantaa politiikkaan," Stewart toteaa.
