Tuossa menetelmässä on ollut sekin puolensa, etteivät nämä hajalle lyödyt osastot ole valuneet järjestymättömästi pitkin teitä ja levittäneet pakokauhua ja jopa perusteetonta paniikinaihetta kylväneet takana oleviin joukkoihin. Kannaksen taistelujen aikaan tuo ilmiö vaikutti joihinkin yksiköihin todella paljon, toisaalta toisiin ei SILMIN NÄHDEN, MUTTA jättikö se kuitenkin itämään epävarmuuden pallean alle....ja vahvistui tulevien kokemusten myötä.
Liekö ollut suomalaisilla vastaavaa järjestelmää koko sodan aikana? Vai oliko tuo ihan saksalainen keino hallita tilanteita?
Kehno kun en muista sitä kirjaa, jonka joku evp-everstiltn kirjoitti Puna-armeijan yksiköistä v. 44 Kannaksella. Sen kirjan mukaan sai sellaisen käsityksen, että TOSIASIASSA suomalaisilla ei olisi ollut ihan sellaista hätää kuin luultiin. Tulivoima oli toki hirmuinen, mutta yksiköt, jotka hyökkäsivät olivat todella kuluneita ja heikolla aineksella täydennettyjä jo tultaessa heinäkuuhun. Tämä kirjoitus oli tietysti vain yksi näkemys, mutta aika hyvin yksityiskohtaisilla tiedoilla perusteltu se oli. Tuli esille monta kertaa, että Puna-armeijassa esiintyi välillä divisioonia, jotka olivat vajaita ja erittäin sekalaisesti täydennettyjä, käyttöarvoltaan korkeintaan tyydyttäviä. Eli kyllä ne tappiot näkyivät ja tuntuivat siinäkin armeijassa, vaikka monasti on luotu kuvaa kuinka NL kykeni jatkuvasti suoltamaan uutta ja uutta, parempaa ja parempaa. Ehkä se kuva on ollut jos ei väärä niin ainakin erittäin kiistanalainen.
Liekö ollut suomalaisilla vastaavaa järjestelmää koko sodan aikana? Vai oliko tuo ihan saksalainen keino hallita tilanteita?
Kehno kun en muista sitä kirjaa, jonka joku evp-everstiltn kirjoitti Puna-armeijan yksiköistä v. 44 Kannaksella. Sen kirjan mukaan sai sellaisen käsityksen, että TOSIASIASSA suomalaisilla ei olisi ollut ihan sellaista hätää kuin luultiin. Tulivoima oli toki hirmuinen, mutta yksiköt, jotka hyökkäsivät olivat todella kuluneita ja heikolla aineksella täydennettyjä jo tultaessa heinäkuuhun. Tämä kirjoitus oli tietysti vain yksi näkemys, mutta aika hyvin yksityiskohtaisilla tiedoilla perusteltu se oli. Tuli esille monta kertaa, että Puna-armeijassa esiintyi välillä divisioonia, jotka olivat vajaita ja erittäin sekalaisesti täydennettyjä, käyttöarvoltaan korkeintaan tyydyttäviä. Eli kyllä ne tappiot näkyivät ja tuntuivat siinäkin armeijassa, vaikka monasti on luotu kuvaa kuinka NL kykeni jatkuvasti suoltamaan uutta ja uutta, parempaa ja parempaa. Ehkä se kuva on ollut jos ei väärä niin ainakin erittäin kiistanalainen.