Olin lauantaina vaimon kanssa Prismassa ostoksilla. Hyllynväliä kävellessä kiinnitin huomiota jumbokärryihin joissa oli aivan helvetisti tavaraa, paahtoleipiä, tuoremehupurkkeja, säilykkeitä ja kuivatavaraa. Ajattelin yksikseni, että kyllä niitä suurperheitä vielä on olemassa.
Kärryt nököttivät yksinään käytävän reunassa. Kotvasen kuluttua näin kaksi kaveria työntämässä isoja kärryjä.
Kun nuoret miehet eivät liiemmin näyttäneet pariskunnalta, kiinnostuin.
Sällit olivat lyhyttukkaisia, suurikokoisia ja hyväkuntoisen näköisisiä.
Päässäni pärähtivät kellot soimaan ja mielikuvitus lähti laukalle.
Jannujen ahtaessa kärryihin tusinan verran pakastepitsoja, mietin jo mielessäni seuraavani heitä majoitukseen, rekisterinumero täytyy ottaa ylös ja emäntä jättää varmuuden vuoksi kaupan pihaan.
Ohi mennessäni hiljensin ja kuuntelin, että mitä kieltä puhutaan, sillä olivat vierasmaalaisen näköisiä. VENÄJÄÄ!
Kassalla heihin liittyi kolmas jantteri ja kärryjä oli jo neljät. Tavaroiden nostelu hihnalle ja siitä taas kärryyn tapahtui sujuvasti. Väki seurasi silmä kovana.
Silloin huomasin viimeisenä joukkoon liittyneen ja maksavan miehen selässa ja lakissa suuren paikallisen rakennusfirman logon teksteineen.
No, ei vara venettä kaada.