Mikä konetyyppi korvaa Hornetit -ketjussa on laaja off topic -keskustelu Suomesta, Natosta, Itä-Meren turvallisuustilanteesta ja siitä kenellä on pisin... turvallisuuspoliittinen ymmärrys.
Osallistun siihen täällä, koska tämä ketju taitaa liittyä läheisemmin kyseiseen aiheeseen. Mammarimaista, mutta totta.
&
&
&
&
&
Oma käsitykseni on näennäisesti sisäisesti ristiriitainen. Voi olla että vain näennäisesti: Suomen kannattaisi kuulua Natoon, mutta sinne hakeminen voisi olla liian suuri riski.
Natoon ja sen turvatakuiden piiriin kuulumisen hyödyllisyyttä en perustele. Jos joku ei ole siitä selvillä, niin en usko että kukaan tai mikään voi auttaa. Sinne kannattaisi kuulua ja sillä selvä.
Muttamuttamutta...
Pian Neuvostoliiton hajottua monet entiset Varsovan liiton maat liittyivät Natoon. Silloin pääsi ja olisi mielestäni kannattanut mennä jos se olisi silloin ollut mahdollista.
Sen jälkeen useat Venäjän lähialuepolitiikan piiriin kuuluvat maat ovat lähestyneet Natoon liittymisen ajatusta. Sen jälkeen Puna-armeija on lähestynyt kyseisiä maita niiden maaperällä. Sen jälkeen on jäänyt voimaan pitkä tai pysyvä jäätynyt konflikti, joka estää Natoon liittymisen.
Oletan, että jos Suomi hakisi Natoon, niin sodan ja jäätyneen konfliktin riski olisi todellinen. En osaa arvioida kuinka suuri se riski olisi, mutta oletan että ihan helkutan iso. En pysty perustelemaan tätä näkemystä lähteillä.
Moni sanoo, että kun Suomi ei ole Natossa, niin ollaa ulkona myös Naton antamasta avusta. Tähän en usko eikä kylmän sodan jälkeinen aika mielestäni tue tätä näkemystä.
Nato toimii nykyisin usein halukkaiden koalitioina. Koalitio-operaatioissa on usein mukana Natoon kuulumattomia maita. Nato ja siiihen kuuluvat maat toimivat koalitiossa toinen toistensa tukena.
Jos Suomeen kohdistuisi sotilaallinen uhka tai hyökkäys, niin Natomaista ainkin Norja, Tanska, Viro, Latvia, Liettua ja Puola olisivat välittömällä riskialueella. Myös Natoon kuulumaton Ruotsi olisi vyöhykkeellä.
Tämä tilanne käynnistäisi välittömästi Naton neljännen artiklan piiriin kuuluvien konsultaatioiden tarpeen. Tulkitsen termin "konsultaatiot" tässä synonyymisesti ilmaisun "koalition muodostaminen" kanssa.
Jos ja kun kyseessä olisi kuuden Natomaan ja kahden Naton kumppanin kattava yhteinen tilanne, niin en kertakaikkiaan pysty näkemään mahdolliseksi koalition muodostumisen tarvetta ja toteutumista.
Jos neljännen artiklan mukainen konsultaatiot => koalitio -prosessi syntyisi, niin oletan, että koalition toimisi toisiaan turvaavalla tavalla.
Kuvio olisi siis se, että Nato suojaisi siihen kuuluvia maita viidennen artiklan mukaisella tavalla, mutta tukisi koalitiokumppaneitaan koalitioille tyypillisellä tavalla.
Suomi ei siis olisi viidennen artiklan takaaman suojan vaan neljännen artiklan koalitiotyyppiseen soveltamiseen liittyvän tuen piirissä. Kuumissa konflikteissa Naton tuki ei ole ihan sama kuin Naton tarjoama suoja, mutta monia samoja piirteitä kyllä löytyy.
Jos ajattelussani on aukkoja, niin olkaa hyvät ja repikää ne näkyviin - kunhan repiminen tapahtuu ilman tahallista väärinymmärtämistä tai järjettömiin ääriarvoihin kärjistämisiä.
Yllä oleva hölinä on tapa, jolla ymmärrän esim. tässä artikkelissa olevia asioita.
Naton yhdysvaltalainen varapääsihteeri Alexander Vershbow on ollut vuodesta 2012 lähtien Naton toiseksi korkea-arvoisin virkamies ja pääsihteerin sijainen.
www.aamulehti.fi
web.archive.org
www.iltalehti.fi
gotlandsfredscenter.org
