Jantunen: Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kritisoivia moititaan puolueellisiksi

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Vonka voi olla todella oikeassa siinä, että infosodan painopiste on yleisön osalta nuorissa aikuisissa. Ikämiehille ja -naisille saattaa olla tässä mielessä tarjolla vain saattohoitoa.
Nuorisosta "edistyksellisimpiä" kuljetettiin aikanaan paratiisiin vihreällä junalla nuorisokonferensseihin mutta pirteissä nuoret pojat lukivat Korkeajännitys-sarjaa ja maksoivat vielä lehdistä. Kyllä kapitalisti oli neuvokkaampi tarjotessaan parempia kenkiä, vaatteita ja autoja. En usko että sitä volyymiä nytkään kumotaan millään ortodoksikirkon seksikkyydellä ja Euraasian krääsällä.

Sieltä loppuvat rahatkin ihan just.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Nuorisosta "edistyksellisimpiä" kuljetettiin aikanaan paratiisiin vihreällä junalla nuorisokonferensseihin mutta pirteissä nuoret pojat lukivat Korkeajännitys-sarjaa ja maksoivat vielä lehdistä. Kyllä kapitalisti oli neuvokkaampi tarjotessaan parempia kenkiä, vaatteita ja autoja. En usko että sitä volyymiä nytkään kumotaan millään ortodoksikirkon seksikkyydellä ja Euraasian krääsällä.

Sieltä loppuvat rahatkin ihan just.
Olen itse asiassa aika helvetin huolestunut mitä Venäjällä tulee tapahtumaan vuodenvaihteessa, kun rahat tosiaan loppuvat....
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Muuten hyvä tuo globalisaatioloukkukeskustelu, mutta pääoman keskittyminen ja sillä spekuloimisen nouseminen seitsemänteen potenssiin ei todellakaan ole ammattiyhdistysliikkeen ja nousseen sosiaaliturvan syytä, kun pääomat oli jo keskittyneet ainakin noin 300 vuotta ennen tätä siihen malliin, että monarkioita keikuteltiin rahanlainaajien toimesta. Ja sen jälkeen keikuteltiin kansallisvaltioita eli ahnetta rahaa oli jo huomattavasti aikaisemmin suurina massoina ennen 1900-lukua.

Eikö?
Ei kommentoida enää tässä. Sivupolku. Yksi suuri ongelma onkin, että ammattiyhdistysliike ei globalisoitunut. :)
 
  • Tykkää
Reactions: krd

Ingsoc

Ylipäällikkö
On ihan oikein nauraa asioille.

Mutta itsehän nostit keskusteluun mäkkärin..jonkinlaisessa pahassa tai kielteisessä merkityksessä, esimerkkinä länsimaisuudesta..siis tästä oli kysymys.
Ingsoc:


En analysoinut mäkkärin viestintää, vaan nimenomaan Sinun vihjailevan kielteistä kommentointiasi ..
Ehkä siinä omalla tavallaan näkyy "Leniniläisen korkeakoulun" mediaopetus. "Väitä ensin jotain ja käännä sitten asia täysin päinvastaiseksi". Näin lopputulemasta on kenenkään vaikea ymmärtää mitään. Samalla asiallinen keskustelu kääntyy henkilökohtaiseksi kuittailuksi.

Tämä ei olisi ansainnut vastausta..mutta nostin tämän näkyville ikään kuin esimerkkinä. En jatka tästä jutusta enempää.. Väärä topic...

P.S. Tuo mainitsemasi sokeri Georgian ja Venäjän tapahtumista on käyty jo satoja kertoja läpiä aikaisemmissa keskusteluissa. Ei siitäkään enää sen enempää
Arvostelukyvyn puute ja vauhkoontuminen noista sinun viesteistäsi näkyy.

Enkä minä mitään vihjaile. Mäkkäri on alemmille sosiaaliryhmille suunnattu ravintola. Halpaa ja huonoa ravintoa jota myydään mielikuvilla. Mutta kyllä paskastakin saa siirappia kun oikein tarpeeksi yrittää ja jos ei mitään muuta keksi niin mäkkäristä voi vääntää vapauden ja markkinatalouden symboolin. Mäkkäri on siis onnistunut viestinnässään.

Georgian ja Venäjän sodasta (vai haluatko sinä nimenomaan käyttää termiä "tapahtuma"), on kyllä keskusteltu. Sen sijaan Suomen ulkoministeriön kanta ja sen hyväksyminen laajalti suomalaisten tiedotusvälineiden ja poliitikkojen piirissä on lähes täysin käsittelemättä.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Älä muuta virka. Rautaa lahkeeseen ja kiiruusti.
Jos vetäisi jotain yhteneväisyyksiä menneisyyteen, niin 3. valtakunnankin lainarahat alkoivat loppua 1939 ja mitäs sitten alkoi tapahtumaankaan....
 

Lepukki

Majuri
Erkki Tuomioja vastaa, lähinnä siksi että hänet on mainittu:

Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan vakanssilla ja infosota-asiantuntijana esiintyvä Saara Jantunen on viimeisimmässä blogissaan nostanut minutkin tikun nokkaan esimerkkinä ”suomettumisajan myöntyvyyspolitiikasta” ja siitä, miten “aina kun journalisti, tutkija tai asiantuntija käsittelee Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kriittisesti, heihin kohdistetaan varmuudella arvostelua yksipuolisuudesta jota saatetaan jopa luonnehtia ”provokaatioksi””.

Aiheen tähän on hänelle antanut Yleisradion haastattelu joitain viikkoa sitten, jossa mm. totesin sotaretoriikasta: ”Se ei tarkoita sitä, että kumpikaan osapuoli uhkaisi tai suunnittelisi sotaa. En usko tietenkään, että yksikään Nato-maa olisi lähdössä hyökkäämään Venäjälle. Enkä myöskään usko, että Venäjä suunnittelisi hyökkäyksiä Nato-maihin. Ennen kaikkea näissä Itä-Euroopan maissa on aito pelko siitä, että Venäjä voisi hyökätä. – Ja Venäjällä on myöskin aito pelko siitä, että Natolla olisi sotilaallisesti vihamielisiä tarkoituksia ja tästä syntyy tällainen kierre, jota media omalta osalta lietsoo.”

Sitä miksi ja missä tarkoituksessa Jantunen halusi lainata juuri tätä lausumaani en tiedä, sitä on kysyttävä häneltä. Toinen hänen rekisteröimänsä syntini on, että olin Sveitsin radion ohjelmassa, jossa haastateltiin (erikseen) meitä molempia, todennut vastauksena minulle esitettyyn kysymykseen että hänen ”Infosota” kirjansa ei ole tasapainoinen, kun se käsittelee vain Venäjän infosotaa Suomessa eikä mainitse mitään siitä, että länsimailla ja Baltian mailla voi olla yhtä lailla pyrkimyksiä vaikuttaa mielipiteisiin Suomessa. Jantusen kommentista selviää, ettei hän tätä yksipuolisuutta suinkaan kiistä, vaan pitää sitä kirjansa suurena ansiona, kun se on ensimmäinen ja ainoa suomenkielinen teos, jossa tätä Venäjän infosotaa käsitellään tai ”yleensäkään informaatiosotaa”.

En ole Jantusen kirjaa lukenut enkä siitä muuta lausunut kuin yllä olevan Jantusen itsensä oikeaksi vahvistaman toteamuksen, että se käsittelee vain Venäjän infosodankäyntiä. Olen kyllä lukenut kommentteja ja arvioita Jantusen kirjasta, jossa hän kirjan esittelyn mukaan ”on tehnyt myös tietoisen ratkaisun siitä, että hän ottaa nimeltä esille useita Suomen julkisuudessa toimivia henkilöitä, joiden toiminta näyttää joko tahattomalta tai tahalliselta Kremlin asialistan ajamiselta ja joskus jopa suoranaiselta suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteiden vahingoittamiselta”. Monet ovat pitäneet tätä haluna leimata Venäjän asialla oleviksi kaikki, jotka eivät hänen näkemyksiinsä yhdy.

En siis ota kantaa Jantusen kirjaan sinänsä ja olen valmis luottamaan siihen, että se mitä hän siinä dokumentoidusti esittää esimerkkeinä Venäjän infosodasta – erotuksena tulkinnoista koskien kaikkia julkisia esiintymisiä – on paikkansapitävää. Tällainen infosota on tietenkin asia, johon Suomessa täytyy olla valmius ja kyky vastata.

Tutkija voi vapaasti valita aiheensa ja näkökulmansa eikä hänellä ole velvollisuutta “esittää poliittisesti tasapainotettuja johtopäätöksiä, palvella myöntyvyyspolitiikkaa tai olla diplomaattinen”, kuten Jantunen haluaa korostaa. Muilla, niin tutkijoilla kuin poliitikoilla, on kuitenkin yhtäläinen oikeus arvioida tutkijan työtä samalla tavoin avoimesti ja kriittisesti kuin tutkija on ottanut oikeudekseen arvioida muita.

Jantusen mukaan esittämäni toteamus epätasapainosta on ”diplomaattinen tapa sanoa, että jos tutkijat arvostelevat Venäjää, niiden tulisi kohdistaa sama määrä kritiikkiä myös muihin valtiollisiin toimijoihin. Näin alkaa poliittinen kasvojenpesu: ´tasapaino” tarkoittaa sitä, että kun tosiasiat ovat poliittisesti epämieluisia, niin ne pehmennetään esittämällä kollektiivisia tuomioita. Tämän tarkoitus on pohjimmiltaan pelastaa Venäjän kasvot´.”

Tällainen on poliittinen mielipide siinä missä mikä mielipide tahansa ja sellaisena otettava vastaan, mutta tutkijana esiintyvän kirjoittajan kynästä se on käsittämätöntä roskaa. Kukaan ei tietääkseni ole, enkä minä ainakaan, edellyttänyt määrällisesti tasapainotettua kritiikkiä, vaan sitä, että kaikkia toimijoita on arvioitava samoin kriteerein.

Vielä käsittämättömämpää seuraa, kun Jantunen kysyy olisiko kukaan poliitikko voinut kasvojaan menettämättä syyttää Irakin mediaa Yhdysvaltain provosoinnista ja maitten suhteiden vahingoittamisesta vuonna 2003, tai että olisiko kukaan väittänyt, että mikään Yhdysvaltain hyökkäys historiassa olisi johtunut USA:n demonisoimisesta mediassa. Tällainen argumentaatio on Jantusen mielestä huolestuttavaa ja oireellista, jos poliitikot tällä tavoin pyrkivät ohjaamaan journalisteja, asiantuntijoita ja tutkijoita demokraattisessa yhteiskunnassa. Voi vain kysyä mistä tällainen ”tutkijanäkemys” puolestaan on oire.

Olen sitä mieltä että vaarallisinta on, jos ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastuulliset eivät pyri kaiken sen mahdollisimman laaja-alaiseen ja tasapainoiseen tarkasteluun mitä maailmassa tapahtuu ja mikä Suomen asemaan vaikuttaa.

En siis todellakaan tunne luottamusta sellaisiin tutkijoina esiintyviin ihmisiin, jotka eivät osaa tai halua perehtyä Venäjän historiaan ja ymmärtää sitä, miksi se katsoo pitkälti vain reagoineensa lännen toimiin kylmän sodan päättymisen jälkeen. Venäjällä voi olla haavekuvia Neuvostoliiton tai peräti Venäjän imperiumin rajojen palauttamisesta, mutta se ei tarkoita että sillä olisi mahdollisuutta, kykyä tai haluakaan tähän.

On arvioitava kriittisesti myös lännen, niin Nato-maiden kuin Euroopan unioninkin toimia kylmän sodan päättymisen jälkeen. Se että voidaan osoittaa myös lännen tehneen tahattomia tai tahallisen provokatorisia virheitä ei tietenkään anna minkäänlaista oikeutusta ja hyväksyntää Venäjän voimapolitiikalle ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksille. Se ei myöskään poista tarvetta varautua ja vastata Venäjän – tai minkä tahansa muun tahon – informaatiosodankäyntiin.

Lännen toimien läpikäynti on kuitenkin edellytys sille, että vastakkainasettelujen kierre voidaan katkaista ja palata rakentamaan yhteistyövaraista turvallisuutta. Sen tarve ei ole minnekään kadonnut eikä onneksi kokonaan tahto ja kyky siihen, kuten Venäjän ja Yhdysvaltojen kulissientakainen yhteistyö terroriuhan ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi osoittaa.

Ja vielä kerran, koska tämä näyttää olevan joillekin niin vaikea ymmärtää: tämän toteaminen ei anna minkäänlaista hyväksyntää sen enempää Putinin Venäjän sisäiselle kehitykselle kuin ulkoisille toimille. On tärkeätä että puhumme avoimesti kaikista näihin Venäjän kehitykseen ja toimiin liittyvistä ongelmista, soveltaen samoja kriteereitä kaikkien muidenkin toimiin.

Ymmärrän kuitenkin, että Jantusen reaktioissa näkyy myös se siivoton höykytys ja täysin asiaton kohtelu uhkailuineen ja herjauksineen, jonka kohteeksi hän on todellisten trollien taholta joutunut. Siihen ei kannata vastata laajentamalla loukattujen piiriä.
Mielestäni tällä tekstillä Erkki vain osoitti jälleen kerran, ettei kykene mainitsemaan Venäjästä mitään negatiivista, ottamatta samalla negatiivisessa sävyssä kantaa USA:n tekemisiin. Hän tekee sitä poikkeuksetta joka kerta. Tällä kirjoituksella Tuomioja ei kummonnut, vain pikemminkin vain vahvisti sen mistä Jantunen kirjoitti. Melkeinpä surkuhupaisaa luettavaa.
 

Maidan

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Näin on. Yksi mun duunikaveri kysyi miksi Suomi ei saa myydä kaikkea Venäjälle. Kerroin, että sitä vastaan on asetettu kansainvälisesti pakotteita joihin Suomi osaltaan osallistuu. Hän kysyi miksi pakotteita Venäjälle on asetettu. Kerroin Krimistä ja Ukrainan tilanteesta. Sitten hän sanoi, aijoo, niin joo nekin oli, eli pakotteet liittyvät niihin. Joo. Seuraavaksi hän kysyi eikö Suomen kannattaisi lopettaa pakotteet jotta suomalaisia tavaroita saisi taas myydä siellä.

Ne kuplat.
Kerro kaverillesi ettei esim. elintarvikkeille Suomi asettanut mitään pakotteita. Pakotteet asensi nimenomaan Putler itse. Maa, joka ei kyennyt koskaan ruokkimaan kansansa itse, vaan aina ostanut kaikkea muualta, eikä pelkästään elintarvikkeita, kun ei käytännössä ikinä oppinut valmistaa itse paljon mitään kelvollista - on taloudellinen takapajula, paitsi huutaa putlerTV:sta että on koko planeetan ykkönen.

Putler käytännössä asensi sanktiot ennen kaikkea OMA kansaa vastaan, jotta ne söisi vielä huonommin, vaikka suurin osa kansasta on jo aliravittu ja hampaton.
Nyt venäläisissä kaupoissa myydän juuston makuista juuston kaltaista "juustoa" ja sellaista syö nyt heidän vähälukuinen keskiluokkakin. Sitä köyhemmät eivät näitä huonolaatuisia venäläisiä juustojakaan paljon syöneetkään. Minun lapsuudessani niitä ei yksinkertaisesti edes ollut kaupoissa, ei ollut kanamuniakaan, vaan joskus myytyy kanamunajauhetta, sen perässä oli pitkät jonot, en vitsi nyt taas luetella sitä surkeasta valikoimasta elintarvikkeita, jota sain katsella koko lapsuuden ajan. Silloin kremliTV vakuutti että eletään näin huonosti, koska katalat imperialistit ovat olemassa,mitä muuttunut sitä ajasta? Ei paljon mitään. Maahaan rakennettiin yksi valtio valtiossa "moskova" kiilotettin ja se on siinä. Mikä sanktioita heitä vastaan oli silloin NL:lle?


Itselleen Kremlin eliitti eli MafiaPerhe ei sanktioita asettanut, heille tuodaan erikseen samoja juustoja kuten ennenkin, kallimmasta päästä suoraan Sveitsista.
Itse asiassa heidän perheet jo ajat sitten asuvat siellä ja vaikka missä, samalla Naryshkinilla on talo Sveitsin järven rannalla. Joillekin Kremlin göbbelseille evättiin pääsyn Länteen, erittäin kevyesti vielä toistaiseksi, sitähän he ovat kärmeissään.

Mutta jos heille antaa periksi ne jatkavat uusia maavarkauksia. Kansa siellä on jo aivopäästy valmiiksi ja oikeutettu fasismiin. Skrepit - hengellinen ylivertaisuus, russkimir ja "tam nashi ljudi" eli "siellä on meidän ihmiset", joita tietenkin pitää pelastaa..
 
Viimeksi muokattu:

jurppi

Ylipäällikkö
Olen itse asiassa aika helvetin huolestunut mitä Venäjällä tulee tapahtumaan vuodenvaihteessa, kun rahat tosiaan loppuvat....
Venäjä on jo alkanut valmistautua tilanteeseen..rahat eivät lopu aivan yhtäkkiä sillä niitä painetaan lisää. Näin pehmennetään laskua ja samalla saadaan aikaan inflaatiota joka toimii aivan samalla tavalla kuin devalvaatio.. Mutta uskon että Venäjä kituuttaa vielä ensi talvesta.. Investoinnit ovat olleet jäissä jo jonkin aikaa. Köyhien vuosien kuluessa kaikenlaiset tuotantolaitokset, liikenneinfrastruktuuri, logistiikkajärjestelmät jne. vanhenevat, muuttuvat tuotannollisesti kilpailukyvyttömiksi, käyttöasteet putoavat kunnes viimein ne viimeisetkin laitteet rikotaan ja jäävät ruostumaan...Ничего!

Olen itse ennustanut että todellisia vaikeuksia alkaa kunnolla kasaantumaan vasta talvella 2017/2018 ja sen jälkeisille vuosille. Ison maan meiningit muuttuvat hitaasti ja venäläiset osaavat toki kitkutella eteenpäin..
 

ajs178

Kenraali
Ei halua..hän haluaa tehdä itsestään suuren, historiaan pysyväsi jäävän venäläisen suuren sankarin..Nykyajan version Stalinista, tai jopa Pietari Suuresta.
Jos Putin vapauttaisi venäläiset toimittajat, kulttuuriväen jne. hän kohtalonaan olisi kuolla kuin koira... Ceaucescu - muuria vasten ammuttuna rikollisena. Todennäköisesti näin käy vaikkei hän vapautakaan kansalaisiaan.
Itse uskon, että jos näin uhkaa käydä, niin mieluummin sitten riskeerataan kaikki ts. esim. Baltian valtaus tai Suomen konflikti. Tällaisen tempun jälkeen ei paluuta kans. väl. yhteisöön enää ole, mutta jos vaihtoehtona on Ceausescun kohtalo, niin uskon, että tuokin kortti sitä ennen pelataan
 

jurppi

Ylipäällikkö
Itse uskon, että jos näin uhkaa käydä, niin mieluummin sitten riskeerataan kaikki ts. esim. Baltian valtaus tai Suomen konflikti. Tällaisen tempun jälkeen ei paluuta kans. väl. yhteisöön enää ole, mutta jos vaihtoehtona on Ceausescun kohtalo, niin uskon, että tuokin kortti sitä ennen pelataan
Diktaattoreilla tahtoo olla kaksijakoinen kohtalo. Joko valta säilyy loppuun asti tai sitten jossain vaiheessa kaikki kääntävät hänelle selkänsä. Ne kaikkein lähimmätkin.

Molemmista on esimerkkejä kuten Stalin, Franco, Kim-Il-Sung jotka olivat vallassa hamaan kuolemaansa asti..
Hitler, Mussolini, Ceaucescu ja vaikkapa Nikolain II perheineen kokivat puolestaan toisenlaisen kohtalon.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Mutta jos heille antaa periksi ne jatkavat uusia maavarkauksia. Kansa siellä on jo aivopäästy valmiiksi ja oikeutettu fasismiin. Skrepit - hengellinen ylivertaisuus, russkimir ja "tam nashi ljudi" eli "siellä on meidän ihmiset", joita tietenkin pitää pelastaa.
Ei Suomi anna maata, eikä se vissejä etujaan enää aio menettää, ole huoleti. Valinta on helppo: jos annat jotain, se ei riitä kuitenkaan vaan se poikii vain lisävaatimuksia. Tämä ymmärrys on meillä jo äidinmaitovastikkeesta imaistu.
 

vlad

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Itse en kyllä nähnyt Jantusen kirjassa mitään ihmeellistä. Aivan samoja havaintoja on tehty tällä foorumilla tai vaikka Suomen sotilaassa vuodesta 2008 alkaen.

Kaikki valtiot ajavat omia etujaan ja käyttävät niitä keinoja joita niillä on valikoimassaan. Toisilla on massiivinen viihdeteollisuus joka levittää kyseisen yhteiskunnan arvoja. Joillakin on uskonnollista arvovaltaa. Toisilla on himoittuja luonnonvaroja tai vaikka läjäpäin rahaa. Monilla mailla ei ole mitään tiettyä ässää hihassa vaan yritetään vaikuttaa mitä moninaisimmilla keinoilla.

Netti on tuonut tähän ikuiseen peliin vain yhden uuden näyttämön. Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin ja infosota on myös politiikan jatkamista toisin keinoin.

Kaoottisesta todellisuudesta sitten välittyy ristiriitainen kuva. Venäjä levittää onnettomia väärennöksiä matkustajakoneen alasampumisesta ja sitten taas seuraavana päivänä Moskovan nukkemestarit ohjailee Trumppia, LePeniä ja Tuomiojaa? Ihminen on ristiriitainen olento, joka uskoo niitä viestejä, jotka tukevat omaa maailmankuvaa ja näköjään on täysin mahdollista, että ihminen uskoo että, Moskova ohjailee muuta maailmaa sekä todella taitavalla refleksiivisellä kontrollilla että huonolaatuisilla photoshopatuilla kuvilla.

Toisaalta taas esimerkiksi länsimaisen franchising konsumerismin pyhättö mäkkäri on aivan ihana paikka ja sen halventaminen on ikävää vihjailua. Mäkkäri on kuitenkin monille ollut se suosikkiravintola ehkä 10 vuoden ajan lapsuudessa ja sen myöntäminen, että lapset on vain yksi kohderyhmä markkinoinnissa on rankkaa. Ja monia markkinamiehiä lasten heikkouksien hyödyntäminen kiinnostaa yhtä paljon kuin sitä pederastisetää Pattaylla. Hei mut eihän sua ole sinne mäkkärille houkuteltu? Sä olet halunnut sinne, eikä niillä leluilla, mainoksilla, lastenjuhlilla ja ryhmäpaineella ole mitään tekemistä asian kanssa, eikä markkinoinnilla joka niitä käyttää hyväkseen. Mäkkäri on tosi hyvä juttu, ethän sä muuten veisi lapsiasi sinne?

Kaikki haluu vaikuttaa. Kaikki haluu olla symppiksiä ja antaa itsestään hyvän kuvan. Venäjä onnistui touhuissaan tosi hyvin vuosina 2005-2014. Kuinka moni sen aikainen korkea virkamies ja poliitikko haluaa nyt tulla omalla naamallaan kertomaan sen aikaisen oman käsityksensä, että Georgia on Kaukasuksen pahis ja sodan aloittaja? Sehän oli ulkoministeriön mielipide ja sen mielipiteen osti useimmat tiedotusvälineetkin Suomessa. Nyt on paha Venäjä krapula ja markkinat vastaa kysyntään.
Tässä on kyse juuri siitä kuplasta, johon aiemminkin päivällä jo viitattiin - tällä foorumilla suurin osa elää kuplassa, jossa Infosota-teoksessa esille nostetut tekijät ja tapahtumat ovat ainakin jollain tasolla tuttuja mutta meidän olisi syytä oppia myös katsomaan tämän kuplan ulkopuolelle - mitä ihmiset todellisuudessa tietävät nykyaikaisesta sodankäynnistä ja sen ulottuvuuksista. Tai ennemminkin kuinka naiiveja osa ihmisistä on uskoessaan, että Suomi on jollain tapaa tämän informaatiovaikuttamisen ja -sodan ulkopuolella, ettei se kosketa meitä laisinkaan. Kuten ie muka koskettaisi sota Baltiassakaan, jos siis Venäjä aloittaisi offensiivin sinne.

Näitä asioita pitäisi kyetä tarkastella myös siitä näkövinkkelistä, että huomattavan moni suomalaisista on kuitenkin tämän kuplan ulkopuolella - heille ainakin osa kirjassa esitetyistä asioista ja tapahtumista ja toimintamalleista on uutta, tai sellaisia joiden he eivät usko koskettavan Suomea/suomalaisia. Tässä suhteessa pidän Jantusen yleisluontoista teosta tärkeänä ja ajankohtaisena ja tähän kontekstiin sijoitettuna en pidä kaikkea teokseen kohdistettua kritiikkiä asiallisena ja oikeutettuna, etenkin kun osa kritiikistä on politisoitunutta ja kohdistuu muuhun kuin teokseen eli ennemminkin siihen, että teoksessa on esille nostettu Venäjä eikä riittävästi muita maita, vaikka myös muiden maiden toimia on käsitelty, mutta kuten Jantunen toteaa, on olemassa oleva syy sille miksi teoksessa katse kohdistuu Venäjään. Teksessa Jantunen myös viittaa aiempiin töihinsä, joissa myös Yhdysvaltojen toimintaan on kiinnitetty huomiota.

Seuraavaan kohdaan erillinen huomio:

"Kaoottisesta todellisuudesta sitten välittyy ristiriitainen kuva. Venäjä levittää onnettomia väärennöksiä matkustajakoneen alasampumisesta ja sitten taas seuraavana päivänä Moskovan nukkemestarit ohjailee Trumppia, LePeniä ja Tuomiojaa?"

Venäjä tuskin ohjailee kaikkia esille nostamiasi politiikoja - LePenin asema on hyvin selkeä, hän on ainakin jonkinasteissa "talutusnuorassa", joskin puolueessa likaisentyön tekevät sitten muut poliitikot ja vaikuttajat vieraillessa Krimillä ja/tai Venäjällä alvariinsa. LePen (fiksuna) pitää oman taustansa suhteellisen puhtaana. Trumpin kohdalla on erinäisiä linkkejä, mutta tässä näen Venäjän taholta osaltaan silkkaa opportunismia toiminnassa eli tuetaan ehdokkaista sitä jonka politiikan katsotaan hyödyttävän eniten itseä (ja näistä kahdesta lausuntojen ja toiminnan perusteella Trump on Kremlille soveliaampi vaihtoehto).

Tuomioja on Tuomioja - en oikein usko, että Venäjän tarvitsee kovinkaan kauheasti ohjailla häntä. Itse asiassa Tuomioja ei aikoinaan suhtautunut kovinkaan suopeasti Neuvostoliiton toimintaan - hengenheimolaisuus taisi löytyä ennemminkin kehitysmaiden sosialististen unelmien rakentamisesta. Tuomiojan ongelma on Tuomioja itse ja hänen USA & NATO-kammo, mikä nousee esille erinäisinä kannanottoina joista kuultaa läpi kovin subjektiivinen itsensä jalustalle nostava asenne.

Se, että toisaalla Venäjä pyrkii luomaan hienostuneita (ja paikoin vähemmän hienostuneita) vaikuttamisen verkkoja ympäri maailmaan ei sulje pois sitä, että omaa "tarinaa" suojellessaan astutaan sitten ansaan kerta toisensa jälkeen, kuten lennon MH17 kohdalla on käynyt. Venäjä oli rakentanut Itä-Ukrainasta itselleen ansan väittämällä ettei se sodi siellä, että siellä on vain "vapaaehtoisia" ja "paikallisia" - MH17:sta alas ampuminen muutti kaiken, mutta sen sijaan, että olisivat ilmoittaneet mokanneensa ja kertoneen ampuneensa koneen vahingossa alas he ryhtyivät valehtelemaan sarjana. Kerran valehdeltuaan ja jäätyään kiinni eivät voineet enää peräytyä vaan totuutta oli muunneltava, jotta se oma "tarina" ei olisi vaarantunut. Venäjä olisi päässyt helpoimmalla jos olisivat heinäkuussa 2014 todenneet, että separatistit ampuivat ukrainalaisilta sieppaamallaan ja korjatulla Bukilla Malaysia Airlinesin koneen vahingossa alas. Se olisi riittänyt suurimmalla osalle selitykseksi. Tämän ympärille olisi ollut helpompaa luoda uskottava tarina (ja tämän tukena olisi voitu näyttää Girkinin VK-päivityksiä, joissa hän ilmoitti alas ammutusta ukrainalaiskoneesta joitain minuutteja MH17 pudotuksen jälkeen. Yksinkertaista - todeta sen olleen sotatilassa tapahtuneen vahingon.

On myös syytä huomioida se, että osa Venäjän propagandasta ja valkopesusta on kohdistettu venäläisille siitä huolimatta, että leviävät globaalisti. Meillä voi olla usein parempi käsitys venäläisviestimien uutisoinnista kuin Siperiassa asuvalla tehdastyöläisellä, jolla ei ole mitään vertailukohtaa - hän näkee vain sen venäjänkielisen propagandan.

* * *

Mitä tulee Georgian sotaan ja reilusti sodan jälkeen kirjoitettuihin arvioihin. Tuolloin sodan jälkeen läntinen yhteisö omalta osaltaan hankki rauhaa Venäjän uudelle presidentille Medvedeville, näin sodassa korostuivat tietyt teemat ja tässä kohdin painotettiin georgialaisten osuutta sodan aloittamisessa kun samalla jätettiin tarkastelematta kevättalvesta 2008 alkanutta tapahtumaketjua, joka johti sitten elokuussa sotaan. Yhdysvallat oli jo aiemmin ilmaissut huolensa Georgian johdolle, sanonut painottaen ettei pidä provosoitua vaikka provosoitaisi - ettei heitä pelasteta.

Tuolloin ei myöskään haluttu asettaa Venäjän uutta presidenttiä tukalaan asemaan, niinpä sotaa kuvattiin hyvin usein Putinin sotana (mitä se monella tapaa olikin).

Monilta osin suurvaltojen välistä kriisiä välttelevä länsi uhrasi tuolloin Georgian, olettamukseni on se, että näin kuviteltiin ostettavan rauhan kun Venäjään ei kohdistettu liikoja paineita tai puhuttu Georgian sodan koko kuviosta oikeilla nimillä, vaikka jo viikkoja ennen sotaa välitettiin infoa, jonka mukaan Venäjä valmistautuu sotatoimiin loppukesästä Georgian suunnalla. Ukrainan sodan alun jälkeen moni lännessäkin on todennut olleensa liian sinisilmäinen elokuussa 2008 kun Georgiassa sodittiin - ei haluttu nähdä koko kuvaa, sen sijaan tarkasteltiin suppeasti muutaman tunnin aikaikkunaa, jolloin Georgia aloitti tykistökeskityksen ja offensiivinsa. Käytännössä sotaan valmistavat toimet olivat jo alkaneet reilusti ennen tätä Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa venäläisjoukkojen toimesta.

vlad
 

yrjö

Ylipäällikkö
Ahhahahaa loistava juttu ja niin totta:)

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/infosotaa-53451
"Arvostettu brittiasiantuntija: Erkki Tuomiojan Baltia-rinnastus hyödyttää Venäjää
VERKKOUUTISET
1 tunti ja 3 minuuttia sitten
Entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) näkemykset informaatiosodankäynnistä ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton

Kansanedustaja Erkki Tuomioja kritisoi sunnuntaisessa blogikirjoituksessaansotatieteen tohtori Saara Jantusen tapaa käsitellä infosotaan liittyviä kysymyksiä poikkeuksellisen rajuin sanakääntein.

Tuomiojan esittämä arvostelu kohdistui sekä informaatiosodankäynnin asiantuntijana Puolustusvoimien tutkimuslaitoksella toimivan Jantusen perjantaiseen kirjoitukseen. että tämän kirjoittaman Infosota-tietokirjan (Otava 2015) sisältöön.

Blogissaan Tuomioja kertoo todenneensa, että Jantusen kirja ei ole tasapainoinen, ”koska se käsittelee vain Venäjän infosotaa Suomessa eikä mainitse mitään siitä, että länsimailla ja Baltian mailla voi olla yhtä lailla pyrkimyksiä vaikuttaa mielipiteisiin Suomessa”.

Tuomioja ilmoitti, ettei ole kritisoimaansa Jantusen kirjaa itse lukenut, sitä koskevia kommentteja ja arvioita kylläkin.

Aiheesta käydyssä Facebook-keskustelussa Tuomioja tarkensi vielä, mitä hän Baltian maiden yhtäläisillä vaikuttamispyrkimyksillä tarkoittaa.

"Olen ollut lukuisia kertoja paikalla, kun balttipoliitikot ovat halunneet neuvoa suomalaisia liittymään Natoon. Tähän olen aina vastannut, että me emme koittaneet vaikuttaa Baltian maiden valintoihin vaan puolustimme heidän oikeuttaa omaan valintaansa, ja toivoisimme että hekin kunnioittaisivat meidän", Tuomioja kirjoitti.

"Kyse on whataboutismista"
Sosiaalisen median kommenteissa Tuomiojan ajatukset ovat saaneet osakseen sekä kiitosta että vastalauseita.

Brittiläinen eturivin Venäjä-asiantuntija Keir Giles ei hyväksy ajatusta, että Venäjän infosodan tasapainoinen käsittely edellyttäisi myös Baltian suunnalta esitettyjen toiveiden käsittelemistä.

– Saara Jantunen on jo todennut, että herra Tuomioja lankeaa tässä whataboutismiin, ja hän on siinä aivan oikeassa, hän sanoo Verkkouutisille.

Giles johtaa Oxfordissa sijaitsevaa Conflict Studies Research Centre -keskusta ja toimii tutkijana vuonna 1920 perustetussa Chatham Housessa.

Whataboutismia Giles kuvaa klassiseksi taktiikaksi, jossa Venäjän vahingolliset toimintamallit rinnastetaan perusteettomasti toisten toimijoiden täysin viattomiin toimintoihin. Näin pyritään joko suuntaamaan huomiota pois Venäjän toimista tai oikeuttamaan niitä esittämällä, että kaikki muut käyttäytyvät samoin.

– Britanniassa tietyt tahot ovat pyrkineet säännöllisesti rinnastamaan Venäjään liittämistä edeltäneen Krimin kansanäänestyksen Britanniassa äskettäin järjestettyihin kansanäänestyksiin Brexitistä ja Skotlannin itsenäistymisestä. Venäjä on selittänyt, että jos Britannian kansanäänestykset hyväksytään kansainvälisesti ja katsotaan päteviksi, saman tulisi koskea myös Krimin kansanäänestystä.

– Rinnastus olisi tietysti mahdollinen, mutta vain sillä edellytyksellä, että Britannian kansanäänestykset olisi järjestetty vastoin maan perustuslakia ja kansainvälistä oikeutta informaatiomotissa ja vieraiden joukkojen – vaikkapa ranskalaisten – miehityksen alla. Mutta koska yksikään näistä edellytyksistä ei täyty, rinnastus on täydellisen typerä.

Gilesin mukaan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vahvistaisi Baltian maiden turvallisuutta. Hän ei näe syytä, miksi esimerkiksi virolaiset eivät voisi tätä myös ääneen sanoa.

– Lähestymistavat tähän kysymykseen olisi perusteltua rinnastaa vain siinä tapauksessa, että Viro ilmaisi kantansa Venäjän tavoin esittämällä suoria ja epäsuoria uhkauksia ja toteuttaisi vihamielisiä kumouksellisia kampanjoita niitä maita kohtaan, joiden politiikkaan se pyrkii vaikuttamaan – tai käyttämällä hyväkseen mahdollisesti viattomia, mutta silti harhaanjohdettuja vanhan sukupolven poliitikkoja, kuten herra Tuomiojaa.

– Parhaiden tietojemme mukaan Viro ei kuitenkaan toteuta mitään mainitsemistani toimista, joten rinnastus on täysin hyödytön eikä edistä Suomen laajempia turvallisuusintressejä millään tavoin.

Aggressiivisia otteita vain Venäjällä
Ulkoministeriössä käytetään informaatiosodan asemesta käsitettä informaatiovaikuttaminen.

– Itse en rinnastaisi Venäjän harjoittamaa informaatiovaikuttamista normaaliin valtioiden väliseen vuoropuheluun, UM:n ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö Vesa Häkkinen sanoo.

– Suomeen ei ole havaittu kohdistuvan aggressiivista informaatiovaikuttamista muiden kuin Venäjän taholta. Puhutaan refleksiivisestä kontrollista, jonka tavoitteena on, että valtiojohto tekisi Suomen edun vastaisia ratkaisuja itse sitä tiedostamatta.

Häkkinen pitää myönteisenä ja tärkeänä, että valtioiden välillä käydään keskustelua, jossa kukin voi tuoda esille omia näkökohtiaan ja toiveitaan.

– Baltiassa on varmasti sellaista ajattelua, että olisi hyvä, jos myös Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäseniä. Se on meille avoimesti kerrottu, mutta samalla todettu, että mahdollinen päätös liittoutumisesta on tietenkin täysin omissa käsissämme. En osaa nähdä tällaisissa puheenvuoroissa minkäänlaista ongelmaa.

Saara Jantunen ei pidä tarpeellisena enää jatkaa keskustelua Tuomiojan blogissaan esittämistä näkemyksistä.

– Olen kirjoittanut perustellun analyysin Tuomiojan kommenteista omaan blogiini, eikä minulla ole niihin lisättävää. Jos hän ei ole lukenut kirjaani ja siitä huolimatta sitä jo ulkomaisillekin medioille arvostelee, on keskustelu nähdäkseni puolin ja toisin turhaa."
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
Tässä on kyse juuri siitä kuplasta, johon aiemminkin päivällä jo viitattiin - tällä foorumilla suurin osa elää kuplassa, jossa Infosota-teoksessa esille nostetut tekijät ja tapahtumat ovat ainakin jollain tasolla tuttuja mutta meidän olisi syytä oppia myös katsomaan tämän kuplan ulkopuolelle - mitä ihmiset todellisuudessa tietävät nykyaikaisesta sodankäynnistä ja sen ulottuvuuksista. Tai ennemminkin kuinka naiiveja osa ihmisistä on uskoessaan, että Suomi on jollain tapaa tämän informaatiovaikuttamisen ja -sodan ulkopuolella, ettei se kosketa meitä laisinkaan. Kuten ie muka koskettaisi sota Baltiassakaan, jos siis Venäjä aloittaisi offensiivin sinne.
Totta kai me olemme kuplassa! Ehkä prosentin verran suomalaisista on aktiivisesti kiinnostunut maanpuolustuksesta. Rivikansalaisen osaamisessa on suuria puutteita mm. väestönsuojelussa, varautumisessa yms. vastaavissa asioissa. Miten voimme asian korjata? Rehellisesti sanottuna emme oikein mitenkään, voimme tarjota tiedon vaikka kirjojen tai nettisivujen muodossa ja toivoa, että ihminen aktiivisesti kiinnostuu asioista. MPK ja vastaavat järjestöt kyllä tarjoavat koulutusta herännäisille.

Itse olen keskustellut vanhempien virolaisten ihmisten kanssa joille kaasunaamarit, väestönsuojeluharjoitukset ja vihamielisen propagandan tunnistaminen oli osa pakollista harjoittelua nuoruudessa. Täytyy vain todeta, että kannettu vesi ei pysy kaivossa.


Näitä asioita pitäisi kyetä tarkastella myös siitä näkövinkkelistä, että huomattavan moni suomalaisista on kuitenkin tämän kuplan ulkopuolella - heille ainakin osa kirjassa esitetyistä asioista ja tapahtumista ja toimintamalleista on uutta, tai sellaisia joiden he eivät usko koskettavan Suomea/suomalaisia. Tässä suhteessa pidän Jantusen yleisluontoista teosta tärkeänä ja ajankohtaisena ja tähän kontekstiin sijoitettuna en pidä kaikkea teokseen kohdistettua kritiikkiä asiallisena ja oikeutettuna, etenkin kun osa kritiikistä on politisoitunutta ja kohdistuu muuhun kuin teokseen eli ennemminkin siihen, että teoksessa on esille nostettu Venäjä eikä riittävästi muita maita, vaikka myös muiden maiden toimia on käsitelty, mutta kuten Jantunen toteaa, on olemassa oleva syy sille miksi teoksessa katse kohdistuu Venäjään. Teksessa Jantunen myös viittaa aiempiin töihinsä, joissa myös Yhdysvaltojen toimintaan on kiinnitetty huomiota.
Jantunen kyllä kirjoittaa aiheesta, mutta hänen valitsemansa tie jossa huudellaan tutkimuksen vapaudesta (voit melko vapaasti valita gradun aiheen siitä ylöspäin politiikka, laitoksen linja yms. alkavat vaikuttaa, joten pidän vaatimuksia ehdottomasta riippumattomuudesta ulkoisesta maailmasta melko lapsellisina) ja myös aktiivinen uhriutuminen julkisuudessa särähtää aika pahasti.

Kannattaa käydä lukemassa hänen blogiaan. Toivoisin enemmän selkeää suomenkielistä (tai edes hyvää englantia) aiheesta infosota ja vähemmän ruikutusta Jantusen vaikeuksista tutkijankammion ulkopuolella.

Näitä asioita pitäisi kyetä tarkastella myös siitä näkövinkkelistä, että huomattavan moni suomalaisista on kuitenkin tämän kuplan ulkopuolella - heille ainakin osa kirjassa esitetyistä asioista ja tapahtumista ja toimintamalleista on uutta, tai sellaisia joiden he eivät usko koskettavan Suomea/suomalaisia.
Tervehdin kaikkia pyrkimyksiä kasvattaa kansalaisten medialukutaitoa. Ongelmana vain on se, että Venäjän vaikuttamisyrityksiä ei voi pohjimmiltaan irroittaa muiden vaikuttamisyritysten kontekstista. Mediakriittinen kansalainen siis tuskin rajoittaisi epäilyksensä pelkästään Venäjän suuntaan vaan seuraisi suodatin päällä myös muiden tahojen viestintää. Se on taas kehityssuunta mitä suomalainen yhteiskunta ei noin yleisesti ottaen halua. Medialukutaidon kasvattamisen sijaan on sitten yritetty lanseereta jotain laatumedia sertifikaattia.

Ongelma on vähän samankaltainen kuin sotilaskoulutuksen antaminen väestölle. Luotammeko kansalaisiin niin paljon, että heille voi antaa kattavan sotilaskoulutuksen? Syyriassahan suurin osa asevelvollisista sai melko huonon koulutuksen ja huonot varusteet. Suomessa taas tilanne on parempi ja kansalaisia opetaan melko estoitta käyttämään räjähteitä ja jopa sissikoulutusta annetaan rivimiehille. Sen sijaan esim. tilaspäisräjähteiden käyttöä ja aseetonta taistelua opetaan vain harjoille ja valituille. Haluammeko todellakin kansalaisia jotka pyrkivät ajattelemaan omilla aivoilla ja näkemään miten heitä pyritään ohjailemaan?

Muutenkin jo pelkästään internet on sotkenut pahemman kerran viestintään liittyvät kuviot. Tiedotusvälineet ja toimittajat eivät enää voi toimia portinvartijoina vaan pahimmillaan joku rotutohtori ponnahtaa julkkikseksi ja edustamaan Suomea brysselissä vaikka toimittajat ovat hänet todenneet kelvottamaksi.

Mitä tulee Georgian sotaan ja reilusti sodan jälkeen kirjoitettuihin arvioihin. Tuolloin sodan jälkeen läntinen yhteisö omalta osaltaan hankki rauhaa Venäjän uudelle presidentille Medvedeville, näin sodassa korostuivat tietyt teemat ja tässä kohdin painotettiin georgialaisten osuutta sodan aloittamisessa kun samalla jätettiin tarkastelematta kevättalvesta 2008 alkanutta tapahtumaketjua, joka johti sitten elokuussa sotaan. Yhdysvallat oli jo aiemmin ilmaissut huolensa Georgian johdolle, sanonut painottaen ettei pidä provosoitua vaikka provosoitaisi - ettei heitä pelasteta.

Tuolloin ei myöskään haluttu asettaa Venäjän uutta presidenttiä tukalaan asemaan, niinpä sotaa kuvattiin hyvin usein Putinin sotana (mitä se monella tapaa olikin).

Monilta osin suurvaltojen välistä kriisiä välttelevä länsi uhrasi tuolloin Georgian, olettamukseni on se, että näin kuviteltiin ostettavan rauhan kun Venäjään ei kohdistettu liikoja paineita tai puhuttu Georgian sodan koko kuviosta oikeilla nimillä, vaikka jo viikkoja ennen sotaa välitettiin infoa, jonka mukaan Venäjä valmistautuu sotatoimiin loppukesästä Georgian suunnalla. Ukrainan sodan alun jälkeen moni lännessäkin on todennut olleensa liian sinisilmäinen elokuussa 2008 kun Georgiassa sodittiin - ei haluttu nähdä koko kuvaa, sen sijaan tarkasteltiin suppeasti muutaman tunnin aikaikkunaa, jolloin Georgia aloitti tykistökeskityksen ja offensiivinsa. Käytännössä sotaan valmistavat toimet olivat jo alkaneet reilusti ennen tätä Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa venäläisjoukkojen toimesta.
Hyvä analyysi. Eikö tuo nyt kuitenkin esitä länsimaiden toiminnan aika raadollisena intressien ajamisena? Mihin jäi kansojen itsemäärämisoikeus, demokratia ja markkinatalous? Vai onko sittenkin niin suuressa pelissä ei voi koko lautaa kokoajan puolustaa?
 

Beerfect

Eversti
Ehkä prosentin verran suomalaisista on aktiivisesti kiinnostunut maanpuolustuksesta.
Tämän kanssa olen eri mieltä. Sanoisin näin että "Vähintään 40% verran suomalaisista (eli suurin osa miehistä ja joitain naisia) on aktiivisesti kiinnostunut aseellisesta maanpuolustuksesta tai siihen liittyvistä tukitoimista." Maanpuolustus on suuri ja kirjava kokonaisuus. Voidaan myös pohtia voiko ihminen olla intohimoinen maanpuolustaja tietämättään - työhönsä uppoutunut lääkäri tai opintoihinsa uppoutunut lääketieteen opiskelija on puolustustasoa edistävä tekijä.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Tauno Tiusanen naulaa tämän ja kertoo oman kokemuksensa jo vuosi sitten.

(Selvennykseksi: Tiusanen on Glasgown yliopiston ja Lappeenrannan tekun emeritusprofessori. Hän oli kylmän sodan aikana SEV-maiden talouden tutkija, joka herätti kylmän sodan aikana pahennusta esittämällä tosiasioita mm. Neuvostoliitosta.)

"Jantunen kertoo, että häneltä vaaditaan tasapuolisuutta ja diplomatiaa kirjassa, joka käsittelee itäistä infosodankäyntiä. Tilanteesta tulee mieleen kylmä sota kylmimmillään ja suomettuneisuus pahimmillaan."

"Kokemuksesta tiedän, että Jantusen valitsema tie ei ole helppo.

Kylmän sodan aikana toin esiin neuvostojärjestelmän heikkouksia, jotka lopulta tuhosivat koko systeemin itäblokissa. Sain usein kuulla argumentin, että kommunismia arvosteltaessa pitäisi myös kritisoida kapitalistimaita."

http://taunotiusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221037-tutkimus-ja-puolueettomuus

Nyt Tiusanen on tehnyt uuden tekstin. Kannattaa lukea:

"Olin ennen 1980-luvun puoliväliä eräässä tilaisuudessa, johon minut oli palkattu pitämään kolmen tunnin luento itäblokin taloustilanteesta. Tämä tapahtui ennen Gorbatshovin valtaantuloa. Tuolloin tutkimukseni olivat jo osoittaneet, että sosialistimailla Euroopassa oli kaksi vaihtoehtoa: joko uudistua radikaalisti tai poistua näyttämöltä. Pidin ensimmäistä vaihtoehtoa parempana.

Luennolla esittelin suhdannekatsauksia itäblokin (Neuvostoliitto ja sen satelliitit) maihin. Kuulijakunta koostui yritysmaailman edustajilta, mutta joukkoon oli eksynyt myös yksi stalinisti. Minua varoitettiin etukäteen, että kyseinen henkilö on osallistumassa luennolleni. Vastaavia tilanteita koin tuohon aikaan solkenaan, mutta olin niihin aina varautunut.

Luentoni jälkeen oli ruokailu. Alkuruokaa syödessä yleisön kommunisti tuli pöytääni ja kysyi miksi en puhunut mitään Amerikan lukutaidottomista tai Britannian työttömistä. Kerroin, että tapahtuman järjestäjän kanssa oli sovittu, että aiheeni on kommunistimaiden taloustilanne ja että tietääkseni Iso-Britannia tai USA eivät ole kommunistimaita. Totesin myös, että tilaisuudessa oli maantieteellinen työnjako, joten tehtäväni ei ollut maailmantalouden suhdannetilanteen arviointi."


http://taunotiusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221037-tutkimus-ja-puolueettomuus
 

Laamanator

Eversti
Sotatieteen tohtori Saara Jantunen nostaa esiin Erkki Tuomiojan ja valtiosihteeri Risto Volasen henkilöistä, jotka toimivat kuin kylmän sodan aikana eli Venäjää ei saisi kritisoida, jos ei samalla haukuta jenkkejäkin. Nämä herrat eivät rajaa vaatimustaan pelkästään poliitikoihin vaan jopa tiedemiesten tulisi tanssia heidän mukaansa kylmän sodan aikaisia menetelmiä, etteivät syyllistyisi neuvostovastaisuuteen.

"
Arvostellaan yksipuolisuudesta ja jopa provokaatioista”

Kotimaa
|
Suomi ja Venäjä
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen informaatiosodankäynnin asiantuntija, sotatieteiden tohtori Saara Jantunen näkee suomalaisessa keskustelussa viitteitä kylmän sodan ajan asennoitumisesta Venäjään.

–On ollut useita tapahtumia informaation alueella Suomessa ja Suomen ympärillä, jotka yksinkertaisesti eivät ole normaaleja tai hyväksyttäviä. Suomi ja suomalainen yhteiskunta ovat toistuvasti olleet Venäjän disinformaation kohteena, hän kirjoittaa blogissaan.

Jantunen nostaa esiin myös Venäjään kriittisesti suhtautuviin kohdistuvan arvostelun.

–Kun toimittaja, tutkija tai asiantuntija keskustelee Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitikasta kriittisesti, heitä arvostellaan yksipuolisuudesta ja jopa provokaatioista.

Jantunen mainitsee esimerkkeinä entisen ulkoministerin, kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd.) ja Matti Vanhasen hallituksen valtiosihteerin Risto Volasen kannanotot. Tuomioja arvosteli aikaisemmin tässä kuussa Ylen haastattelussa muun muassa suomalaisen median Venäjä-uutisointia. Myös Volanen on arvostellut Ylen ja Helsingin Sanomien uutisointia.

Jantusen mukaan tällainen on huolestuttavaa."

–On olemassa poliittisia toimijoita, jotka avoimesti käyttävät ”kritiikkiä” poliittiseen ohjaukseen, joka ei kohdistu vain toimittajiin, vaan myös asiantuntijoihin ja tutkijoihin, joita media kutsuu analysoimaan Venäjän (sotilaallisia) toimia, hän sanoo.

Jantunen kertoo Tuomiojan arvostelleen myös hänen näkemyksiään puolueellisiksi.

–Syytökset puolueellisuudesta ovat diplomaattinen tapa ilmaista, että jos arvostelee Venäjää, pitää arvostella yhtä paljon myös muita valtioita, hän kommentoi.

Jantunen huomauttaa bloginsa lopuksia, että tutkimus ei ole diplomatiaa eivätkä asiantuntijat ole poliitikkoja.

–Tutkimuksen tehtävä ei ole esittää poliittisesti tasapuolisia johtopäätöksiä. Tutkimuksen ainoa velvollisuus on tuottaa lisää ja levittää informaatiota, havaintoja ja analyysejä, tutkimuksella ei ole minkäänlaisia poliittisia velvollisuuksia, hän päättää."

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/200237-tutkija-nakee-suomessa-kylman-sodan-ajan-asenteita-arvostellaan-yksipuolisuudesta-ja
Vaihtoehtoisesti jos et suostu tanssimaan kaikenmaailman jantusten yms. itse itsensä virallisen totuuden asemaan ylentäneiden pillin mukaan ja uskomaan heidän syöttämäänsä pajunköyttä kakistelematta, tai jos vastustat esimerkiksi Natoa, EU:ta, globalisaatiota tai mitä tahansa länsimaista instituutiota, niin olet automaattisesti vähintään "putinisti", hyödyllinen hölmö, Kremlin agentti tai muun mahdollisimman negatiivisen leiman ansainnut marginaalin edustaja. Siinä mielessä vastapuoli ei juuri kylmän sodan konkareista eroa, sillä molemmat pyrkivät vastakkaisten mielipiteiden vähättelemiseen ja tukahduttamiseen.

Välillä ei kyllä oikein tiedä, että pitäisikö tässä Suomen nykyisessä keskusteluilmastossa itkeä vai nauraa, mutta joka tapauksessa valtiolaiva on nykyisten kippareiden ja päällepäsmäreiden vakaan varmassa ohjauksessa ajamassa pahemman kerran karille. Jos siitä halutaan tehdä jokin vaikutusanalyysi, niin todennäköisesti vaikutus tulee olemaan kuitenkin vain positiivinen ja pitkällä aikajänteellä kokonaisuudessaan valtakuntaa tervehdyttävä. Välillä tekee hyvää ajaa täysillä päin seinää, että sen jälkeen voidaan suorittaa järjestelmän perusteellinen resetointi ja aloittaa puhtaalta pöydältä alusta. Sen perusteella näiden tyyppien touhut ja kansan jakaminen vähintään kahteen tai kolmeen keskenään eripuraiseen osaan voisi olla jopa kannattamisen arvoinen hanke.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Vaihtoehtoisesti jos et suostu tanssimaan kaikenmaailman jantusten yms. itse itsensä virallisen totuuden asemaan ylentäneiden pillin mukaan ja uskomaan heidän syöttämäänsä pajunköyttä kakistelematta, tai jos vastustat esimerkiksi Natoa, EU:ta, globalisaatiota tai mitä tahansa länsimaista instituutiota, niin olet automaattisesti vähintään "putinisti", hyödyllinen hölmö, Kremlin agentti tai muun mahdollisimman negatiivisen leiman ansainnut marginaalin edustaja. Siinä mielessä vastapuoli ei juuri kylmän sodan konkareista eroa, sillä molemmat pyrkivät vastakkaisten mielipiteiden vähättelemiseen ja tukahduttamiseen.

Välillä ei kyllä oikein tiedä, että pitäisikö tässä Suomen nykyisessä keskusteluilmastossa itkeä vai nauraa, mutta joka tapauksessa valtiolaiva on nykyisten kippareiden ja päällepäsmäreiden vakaan varmassa ohjauksessa ajamassa pahemman kerran karille. Jos siitä halutaan tehdä jokin vaikutusanalyysi, niin todennäköisesti vaikutus tulee olemaan kuitenkin vain positiivinen ja pitkällä aikajänteellä kokonaisuudessaan valtakuntaa tervehdyttävä. Välillä tekee hyvää ajaa täysillä päin seinää, että sen jälkeen voidaan suorittaa järjestelmän perusteellinen resetointi ja aloittaa puhtaalta pöydältä alusta. Sen perusteella näiden tyyppien touhut ja kansan jakaminen vähintään kahteen tai kolmeen keskenään eripuraiseen osaan voisi olla jopa kannattamisen arvoinen hanke.
Nyt ammut enää niin sanotusti äänen suuntaan tässä.
 

Coffee Man

Ylipäällikkö
- Tuntuu vähän hassulta tämä asetelma, jossa valtiollinen Venäjä suhtautuu kunnioittavasti Suomen itsenäisyyteen, mutta samaan aikaan valtion ohjaama media suhtautuu Suomen itsenäisyyteen vähemmän kunnioittavasti. Tätä on hieman hankala selittää, sanoo Valtioneuvoston kanslian viestintäjohtaja, Markku Mantila...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100122399064_uu.shtml

- Venäjän vaikuttamisyritykset ovat täysin kiistattomia. Niiden tavoitteena on saada Suomi tekemään Venäjän kannalta oikeita päätöksiä, Mantila sanoo...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100122399062_uu.shtml

Hän pitää Venäjän informaatiovaikuttamista asiana, johon poliitikkojen ja kansalaisten pitäisi suhtautua paljon nykyistä vakavammin.
 
Top