Jatkosotaan liittyvää

Onko sulla koko asiakirja hallussa tai linkki antaa?

Ei ole harmi vaan. Löysin nuo Axis History Forumilta. Joku oli laittanut sinne. Tiivistelmän nappasin täältä.

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uus...i-suomen-talvella-1944-kahdenrintaman-sodasta


Eversti Ernst Nobisin teesit olivat:

1.) Puna-armeijan läpimurtoon tähtäävä suurhyökkäys; Käynnistyy massiivisella raskain asein suoritetulla murtokohdan tulivalmistelulla. Jalkaväen massottaminen murtokohtaan. Panssariyhtymien käyttö syvällä alueella. Epäsuora tuli hyökkäyksen edellä. Ilmavoimien tulituki valtava. Suurhyökkäyksen valmistelu salataan taitavasti. Valmisteluihin liittyy harhautusta.

2.) Saksan torjuntatapa; Ohjesääntöjä täydennetty ja tarkistettu kokemusten nojalla. Puolustuksen rakenne; huomiota ryhmityksen syvyyteen sekä panssarintorjunnan syvyyteen. Pienten vastahyökkäysryhmien käyttö läpimurtokohdassa.
 
Ei ole harmi vaan. Löysin nuo Axis History Forumilta. Joku oli laittanut sinne. Tiivistelmän nappasin täältä.

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uus...i-suomen-talvella-1944-kahdenrintaman-sodasta


Eversti Ernst Nobisin teesit olivat:

1.) Puna-armeijan läpimurtoon tähtäävä suurhyökkäys; Käynnistyy massiivisella raskain asein suoritetulla murtokohdan tulivalmistelulla. Jalkaväen massottaminen murtokohtaan. Panssariyhtymien käyttö syvällä alueella. Epäsuora tuli hyökkäyksen edellä. Ilmavoimien tulituki valtava. Suurhyökkäyksen valmistelu salataan taitavasti. Valmisteluihin liittyy harhautusta.

2.) Saksan torjuntatapa; Ohjesääntöjä täydennetty ja tarkistettu kokemusten nojalla. Puolustuksen rakenne; huomiota ryhmityksen syvyyteen sekä panssarintorjunnan syvyyteen. Pienten vastahyökkäysryhmien käyttö läpimurtokohdassa.

Mikäli ymmärsin AHF:stä oikein, niin näitä Nobiuksen papereita ei ole skannattu enempää, vaan ne olisi luettava Kansallisarkistossa.
 
Kerrotaan nyt tässä, vaikka menisi myös sotilasurheilupuolelle :)
Isäni kertoi juuri hauskan jutun. Eräs eteläsavolainen pitäjä, eletään vuotta 1970, meneillään hirvenhiihdot. Tuolloinhan oteltiin kyläkuntienkin välillä ihan tosissaan ja maakuntaviestitkin olivat elämän ja kuoleman kysymys.
Eräs soteveteraani hiihti tuolloin kuuskymppisten sarjassa, ja koko kisan väki ihmetteli, kun kaveri paineli laduilla ihan hullua vauhtia, ohitteli ylämäessä nuorempia jne.
Kisan jälkeen kaikki halusivat tietysti tietää ikämiehen rautaisen kunnon salaisuuden.
– Minulla on sodasta jäänyt muutama Pervitiini, otin tuossa yhden just ennen lähtöä, virnuili kaveri!
 
Kerrotaan nyt tässä, vaikka menisi myös sotilasurheilupuolelle :)
Isäni kertoi juuri hauskan jutun. Eräs eteläsavolainen pitäjä, eletään vuotta 1970, meneillään hirvenhiihdot. Tuolloinhan oteltiin kyläkuntienkin välillä ihan tosissaan ja maakuntaviestitkin olivat elämän ja kuoleman kysymys.
Eräs soteveteraani hiihti tuolloin kuuskymppisten sarjassa, ja koko kisan väki ihmetteli, kun kaveri paineli laduilla ihan hullua vauhtia, ohitteli ylämäessä nuorempia jne.
Kisan jälkeen kaikki halusivat tietysti tietää ikämiehen rautaisen kunnon salaisuuden.
– Minulla on sodasta jäänyt muutama Pervitiini, otin tuossa yhden just ennen lähtöä, virnuili kaveri!
Hyvä että pumppu kesti!
 
Radiojuttu sankarivainajien etsinnöistä rajan takana.

 
Sodan aikana, tai jälkeen kukaan ei ilmeisesti palannut paikalle hautaan ruumiita, vai onko ruumiit vain peitelty poteroihinsa?
Miten näissä yleensä meneteltiin sodan aikana?
 
Sodan aikana, tai jälkeen kukaan ei ilmeisesti palannut paikalle hautaan ruumiita, vai onko ruumiit vain peitelty poteroihinsa?
Miten näissä yleensä meneteltiin sodan aikana?
Riippui tilanteesta. Suomessa omat kaatuneet pyrittiin viemään kotiseurakunnan hautausmaalle. Vastustajan kaatuneet haudattiin taistelupaikoille tai niiden läheisyyteen joukkohautoihin, etenkin asutuilla alueilla. Esimerkiksi Suomussalmen ja Kuhmon alueella hautaukset jatkuivat kesään asti. Loppuvaiheessa sitten hankalan matkan takana olleet "kypsyneet" ruumiit haudattiin niille sijoilleen.

Hautaus pyrittiin suorittamaan mahdollisimman pian, sekä tautivaaran että haju- ja visuaalisen haitan vuoksi. Hautaukset ohjeistettiin suorittamaan asiallisesti ja esimerkiksi asiattomia kylttejä poistettiin.

Jos omien ruumiita ei saatu heti pois, ruumis tai ruumiit haudattiin ja niitä saatettiin hakea erillisillä hakuretkillä. Tosin esimerkiksi Kiestingin väliaikaiseksi tarkoitettu kenttähautausmaa jäi pysyväksi leposijaksi kun motti tyhjennettiin.

Neuvostoliitto sitten haltuunsa jääneillä taistelupaikoilla hautasi sekä omansa että suomalaiset kaatuneet joukkohautoihin taistelupaikkojen läheisyyteen. Myös sillä puolen rajaa piti vainajat saada hygieniasyistä mahdollisimman pian piiloon. Kannaksella liikkuneet kaukopartiothan kuvaavat melko karulla tavalla kuuman kesän 1944 taistelupaikkoja ennen hautausosastojen toimia.

Sodan jälkeen suomalaisten ruumiita ei voitu hakea rajan takaa, koska Neuvostoliitto ei suhtautunut asiaan kovin kannustavasti. Neuvostoliiton romahtaminen muutti sitten tilanteen.
 
Tuosta kaatuneitten puna-armeijan sotilaiden hautaamisesta tuli vielä pari juttua mieleen.

Suomussalmella ja Kuhmossa hommaa hoitivat suomalaisten haltuun palanneilla alueilla etenkin Kainuussa muodostetut Sotapoliisikomppaniat. Nämä eivät olleet sotilaspoliiseja nykyisessä merkityksessä, vaan komppaniat muodostettiin lähinnä ala- ja yli-ikäisistä vapaaehtoisista, 2.-luokan reserviläisistä ja suojeluskuntalaisista. Joka tapauksessa miehistöaines oli lähtökohtaisesti sellaista, ettei sitä katsottu tarvittavan rintamalla juuri sillä hetkellä. Komppanioiden vahvuus ja rakenne olivat melko vaihtelevia. Niitä käytettiin sekä ihmisten että tavaroiden evakuointiin, kaatuneiden vihollisten hautaamiseen yms. monenkirjavaan toimintaan. Käsittääkseni Reino Lehväslaiho oli Kuhmossa juuri tällaisessa komppaniassa talvisodassa, toimien Lentiiran suuntaan.

Suomussalmella komppaniat ryhtyivät hautaustoimeen heti kirkonkylän taisteluiden ratkettua ja jatkoivat sitä jonnekin kevääseen/kesään 1940. Sodan päätyttyä myös Suomussalmen ja Kuhmon alueelle jääneitä vakinaisempia joukkoja käytettiin samaan tarkoitukseen. Olin mukana projektissa, jonka tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden neuvostoliittolaisten "todellinen" (=mahdollisimman tarkka) määrä. Tietona oli, että kun hautausryhmät saapuivat päivän päätteeksi majoitukseen, ne ilmoittivat vääpelille haudattujen lukumäärän ja tämä sitten kirjasi luvut ylös. Yritin sota-arkistosta löytää kyseisten komppanioiden arkistoja, mutta kävi ilmi, etteivät ne olleet säilyneet jälkipolville. Todennäköisesti kovin kummia paperitöitä komppanioissa ei ole edes tehty, eli esikunnat ovat olleet pieniä ja esim. sotapäiväkirjaa ei ole nähty tarpeelliseksi tai sitten välirauhan aikaan arkistoja ei ole edes lähetetty Sota-arkistolle, vaan ne on yksinkertaisesti tuhottu, kun ei ole nähty tarvetta tietojen säilyttämiselle. Tällaista karsimista tehtiin sekä talvi- että jatkosodan päättyessä, vaikka ohjeistus olikin lähettää kaikki materiaali arkistoitavaksi.

Toinen mielenkiintoinen tieto oli, että Suomussalmella "kaikki" (=suurin osa/isoimmat) haudat merkittiin puupaalulla, johon merkittiin haudattujen lukumäärä. Näistä paaluista olisi voinut selvittää jonkinlaisia suuntaviivoja kaatuneiden lukumääristä. Kuitenkin joskus 1970-80-luvulla paikallinen Metsähallituksen virkailija oli määrännyt metsuriryhmän kaatamaan kaikki paalut. Niinpä niitäkään ei voi enää metsästää.

Kolmatta en viitsi sitten laittaa, kun tältä palstalta kuitenkin on yhteyksiä Ukrainaan. Ei mitään rienaavaa, eikä rumaa, mutta hieman ikävähkö inhimillinen erehdys kuitenkin (vuosikymmeniä myöhemmin).
 
Hangossa oli suuri saksalaisten kauttaulkuleiri. Parakit ovat jo vaarallisia, mutta eräästä talosta sähköasentaja löysi ilmastointikanavasta noin 1 000 saksalaisten byrokratiapaperia


Ja tässä hieman papereiden sisällöstä


Hangossa suoritetaan paraikaa arkeologisia tutkimuksia leirin alueella.

Tuossa on myös äänitallenne jutusta.
 
Suomussalmella ja Kuhmossa hommaa hoitivat suomalaisten haltuun palanneilla alueilla etenkin Kainuussa muodostetut Sotapoliisikomppaniat. Nämä eivät olleet sotilaspoliiseja nykyisessä merkityksessä, vaan komppaniat muodostettiin lähinnä ala- ja yli-ikäisistä vapaaehtoisista, 2.-luokan reserviläisistä ja suojeluskuntalaisista.

Kuhmossa oli vielä -41 hautaustehtäviä, joita hoiteli Rautavaaran, Nurmeksen ja olikohan Kiuruveden sotilaspoikia. Rantavesiin oli ilmestynyt haudattavia ja poikien ahvenensyöntiharrastus oli kokenut osuman. Samana kesänä olivat raataneet vielä vaikka miten paljon sotakamaa tst-alueilta ja olivatpa jotkut piffanneet myös sotamuistoja hirmuisen rangaistuksen uhalla.
 
Kuhmossa törrötti jossain lammessa venäläisen lentokoneen pyrstö vielä vuosia. Salolaisessa vanhainkodissa vanhus kertoi ex-eukolleni että hän oli ollut siivoushommissa Kuhmossa heti talvisodan jälkeen. Sen koneen lentäjä oli noussut pintaan. Olivat haudanneet hänet ja vierittäneet ison kiven haudan päälle. Upseerimies kuulemma lentäjän nahkatakkeineen.
 
Ei ole harmi vaan. Löysin nuo Axis History Forumilta. Joku oli laittanut sinne. Tiivistelmän nappasin täältä.

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uus...i-suomen-talvella-1944-kahdenrintaman-sodasta


Eversti Ernst Nobisin teesit olivat:

1.) Puna-armeijan läpimurtoon tähtäävä suurhyökkäys; Käynnistyy massiivisella raskain asein suoritetulla murtokohdan tulivalmistelulla. Jalkaväen massottaminen murtokohtaan. Panssariyhtymien käyttö syvällä alueella. Epäsuora tuli hyökkäyksen edellä. Ilmavoimien tulituki valtava. Suurhyökkäyksen valmistelu salataan taitavasti. Valmisteluihin liittyy harhautusta.

2.) Saksan torjuntatapa; Ohjesääntöjä täydennetty ja tarkistettu kokemusten nojalla. Puolustuksen rakenne; huomiota ryhmityksen syvyyteen sekä panssarintorjunnan syvyyteen. Pienten vastahyökkäysryhmien käyttö läpimurtokohdassa.

Huuska mainitsee tuossa hiukan hyppelehtivässä koosteessaan Narvan rintaman. Jos Narva olisi pettänyt jo aikaisemmin, olisi Suomen rintaman suurhyökkäys käynnistynyt vastaavasti aikaisemmin. Suomi olisi joutunut tekemään erillisrauhan hyvin epämääräisessä tilanteessa.

On monia muitakin, joiden mielestä Suomen pitää olla hyvin kiitollinen Narvan sitkeille puolustajille. Siellä puna-armeija puski päätään seinään helmikuusta loppukesään.
 
1.) Puna-armeijan läpimurtoon tähtäävä suurhyökkäys; Käynnistyy massiivisella raskain asein suoritetulla murtokohdan tulivalmistelulla. Jalkaväen massottaminen murtokohtaan. Panssariyhtymien käyttö syvällä alueella. Epäsuora tuli hyökkäyksen edellä. Ilmavoimien tulituki valtava. Suurhyökkäyksen valmistelu salataan taitavasti. Valmisteluihin liittyy harhautusta.
Ei ole tainnut asia hirveästi muuttua 70 vuodessa?
 
Back
Top