skärdis
Greatest Leader
Tuli juteltua sukulaispoikien kanssa, jotka menevät tänä vuonna kutsuntoihin. Pohdittiin yhdessä erilaisia vaihtoehtoja ja siinä sitten innostuttiin vielä pohtimaan, mitä itse tekisimme samassa tilanteessa.
Oletteko tyytyväisiä omaan palvelushistoriaanne vai haluaisitteko vaihtaa koko aselajia? Vai jäikö RUK:n käymättömyys nyppimään oikein urakalla? Entä olisiko sittenkin pitänyt palvella pisimmän kaavan mukaan ja hakeutua oikein sotilasammattiin?
Itse hakisin johonkin hyvin spesifiin tehtävään, kuten vaikkapa lentoteknilliselle aliupseerikurssille Ilmavoimien teknilliseenkouluun Halliin. Pienessä erikoisjoukossa on luultavasti hyvä ilmapiiri, vapaaehtoisesti valikoitunut palvelusaines on aina tasokkaampaa, kuin rangaistuskomppaniaa muistuttavat pakkolaitokset. Koulutuksessa paneudutaan nousujohteisesti oikeisiin asioihin, eikä auk-valintojenkaan takia tarvitsisi sykkiä jne. Bonuksena vielä mahdollisimman vähän ryynäämistä ja ryömimistä.
Vanha totuus ilmavoimista: "Kaikki mikä on sinistä, ei välttämättä lennä, mutta kaikki mikä on harmaata ryömii varmasti!"
Toinen vaihtoehto olisi nykyistä siviilikoulutusta edellyttävät palvelustehtävät, mutta ongelmana olisi ikä eli silloin 19-kesäisenä ei ollut mitään muuta kuin ylioppilaan pahvit kädessä. Siviilikoulutuksn hyödyntäminen edellyttäisi palveluksen lykkäämistä, joka ei oikein hyvältä idealta tuntuisi.
Kolmas vaihtoehto voisi olla E-kuljettajan paperit. Siihen nykyään kuuluva ammattitutkinto olisi ihan mielenkiintoinen suoritettavaksi. Ilmeisesti koulutus on sen verran laaja, että valtaosa 12 kk:n palvelusajasta menisi koulun penkillä.
Perusnurmiporaksi jos joutuisin, niin sivari kutsuisi pikapikaa. Ei ole turhempaa koulutusta, kuin vetää jotain juosta jossakin polkupyöräsulkeisissa ja hipelöidä RK:ta 6 kuukautta. Kiitokseksi siitä kaikesta saisi vielä sijoittamattomuuden eli isänmaallakaan ei olisi mitään käyttöä. Sivarista saisi aivan eri tavalla potkua siviilitehtäviin, kun sen suorittaisi myöhemmällä iällä.
Oletteko tyytyväisiä omaan palvelushistoriaanne vai haluaisitteko vaihtaa koko aselajia? Vai jäikö RUK:n käymättömyys nyppimään oikein urakalla? Entä olisiko sittenkin pitänyt palvella pisimmän kaavan mukaan ja hakeutua oikein sotilasammattiin?
Itse hakisin johonkin hyvin spesifiin tehtävään, kuten vaikkapa lentoteknilliselle aliupseerikurssille Ilmavoimien teknilliseenkouluun Halliin. Pienessä erikoisjoukossa on luultavasti hyvä ilmapiiri, vapaaehtoisesti valikoitunut palvelusaines on aina tasokkaampaa, kuin rangaistuskomppaniaa muistuttavat pakkolaitokset. Koulutuksessa paneudutaan nousujohteisesti oikeisiin asioihin, eikä auk-valintojenkaan takia tarvitsisi sykkiä jne. Bonuksena vielä mahdollisimman vähän ryynäämistä ja ryömimistä.
Vanha totuus ilmavoimista: "Kaikki mikä on sinistä, ei välttämättä lennä, mutta kaikki mikä on harmaata ryömii varmasti!"
Toinen vaihtoehto olisi nykyistä siviilikoulutusta edellyttävät palvelustehtävät, mutta ongelmana olisi ikä eli silloin 19-kesäisenä ei ollut mitään muuta kuin ylioppilaan pahvit kädessä. Siviilikoulutuksn hyödyntäminen edellyttäisi palveluksen lykkäämistä, joka ei oikein hyvältä idealta tuntuisi.
Kolmas vaihtoehto voisi olla E-kuljettajan paperit. Siihen nykyään kuuluva ammattitutkinto olisi ihan mielenkiintoinen suoritettavaksi. Ilmeisesti koulutus on sen verran laaja, että valtaosa 12 kk:n palvelusajasta menisi koulun penkillä.
Perusnurmiporaksi jos joutuisin, niin sivari kutsuisi pikapikaa. Ei ole turhempaa koulutusta, kuin vetää jotain juosta jossakin polkupyöräsulkeisissa ja hipelöidä RK:ta 6 kuukautta. Kiitokseksi siitä kaikesta saisi vielä sijoittamattomuuden eli isänmaallakaan ei olisi mitään käyttöä. Sivarista saisi aivan eri tavalla potkua siviilitehtäviin, kun sen suorittaisi myöhemmällä iällä.