akealik kirjoitti:
No olisihan sitä ollut kiva Rukkiin päästä, mutta ei sinänsä välttämätöntä, ehkäpä sovellun paremmin aliupseeriksi.
Joo. Olisin kanssa ollut myös halukas jatkamaan Rukkiin, mutta eipä kyvyt riittänyt. Eikä ainakaan näin jälkikäteen haittaa.
Nyt jos olisin samassa tilanteessa nykytiedoin, niin en olisi enää halukas menemään sinne ”herrakouluun”.
Aukin kautta ei olisi edes taistelevan joukkueen johtajaksi ollut tietä vaan homma olisi ollut santsari tai huolto/ktj:n johtaminen.
SA-sijoitukset sen mukaisesti jonnekkin taisteluosaston esikuntaan tupsiksi tai muualle selustaan.
Meillä ryhmänjohtaja on ”isoin herra”, joka vielä käyttää henkilökohtaista asetta muuhunkin kuin itsepuolustukseen.
Joukkueenjohtaja on jossain 50-150 metriä ryhmien takana johtamassa joukkuetta ja ympärillä pyörii kasa muita ukkeleita (tulenjohtopartio, lähetti, radisti).
Sodan tullessa vituttaisi yli kaiken jos joutuisin tihrustamaan karttaa ja ohjailemaan radion välityksellä ryhmiä ja vaunuja ja samaan aikaan kuuntelemaan komppanianpäällikön vittuilua liian hitaasta etenemisestä ja alaisten purnaamista ties mistä itikanpistoista ja tupakantuskasta.
Samaan aikaan minua kohti ammuttaisiin kaikella mahdollisella, mutta johtamistoimien takia en ehtisi ampua takaisin vaan pitäisi työntää pää syvemmälle mättääseen.
Ryhmänjohtajana selviää tavallaan ”helpommalla” kun näkee omin silmin tilanteen sekä johdettavat ja monimutkaisten manööverien sijaan voi johtaa omalla esimerkillä.
Lisäetuna hommassa on mahdollisuus purkaa vitutusta ampumalla naapureita.
W. H. Halsti kaipasi tätä mahdollisuutta Talvisodan päiväkirjan mukaan.
akealik ja meikäläinen taitavat olla ainoat, joilla on ollut munaa sanoa suoraan, että
ei halusta huolimatta päässyt reserviupseerikoulutukseen. Tietysti rannalle jääneet voivat myös sanoa "emmä ois halunnutkaan".
