Jos aloittaisit sotilasurasi puhtaalta pöydältä, mitä tekisit toisin?

koponen kirjoitti:
Pitänee keskittyä tähän päivään ja oman porukan valmentamiseen.

Aamen. Havukka-ahon ajattelijan sanoin "Jälkiviisaus on imelintä viisautta."

Täytyy vain olla onnellinen, että reserviläisenä saa tehdä sellaista mihin omasta mielestä sopii ja jopa puolustusvoimat on samaa mieltä. Hyvä koulutus, hyvä porukka ja hyvät välineet (jopa ihan silleen hat-hat mielessä, eikä vaan silleen, että paremmat kun Kajaanissa vuonna 57).
 
skärdis kirjoitti:
Perusnurmiporaksi jos joutuisin, niin sivari kutsuisi pikapikaa. Ei ole turhempaa koulutusta, kuin vetää jotain juosta jossakin polkupyöräsulkeisissa ja hipelöidä RK:ta 6 kuukautta. Kiitokseksi siitä kaikesta saisi vielä sijoittamattomuuden eli isänmaallakaan ei olisi mitään käyttöä. Sivarista saisi aivan eri tavalla potkua siviilitehtäviin, kun sen suorittaisi myöhemmällä iällä.

Eipä ole ennen tullut mieleen verrata sotilasuraa ja 6-12 kk varusmiespalvelusta keskenään.
Se halveksimasi perusurmiporakoulutus on kaiken sotilaskoulutuksen pohja, jokaisen sotilaan tulee osata ne jalkaväkitaistelijan taidot, vaikka palvelisikin jossain teknisemmässä tehtävässä.
Ammattisotilaatkin aloittavat opintonsa jalkaväki opinnoilla ja vasta myöhemmin erikoistuvat johonkin muuhun aselajiin, jos eivät jatka jv:ssä.
 
PAD901 kirjoitti:
Ammattisotilaatkin aloittavat opintonsa jalkaväki opinnoilla ja vasta myöhemmin erikoistuvat johonkin muuhun aselajiin, jos eivät jatka jv:ssä.

Niin tarkoitat varmasti upseerikoulutuksessa, mutta miehistölle tuskin opetetaan jalkaväkitaistelijan taitoja, muuta kuin niille jv-sotilaille.
 
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
PAD901 kirjoitti:
Ammattisotilaatkin aloittavat opintonsa jalkaväki opinnoilla ja vasta myöhemmin erikoistuvat johonkin muuhun aselajiin, jos eivät jatka jv:ssä.

Niin tarkoitat varmasti upseerikoulutuksessa, mutta miehistölle tuskin opetetaan jalkaväkitaistelijan taitoja, muuta kuin niille jv-sotilaille.

Mitähän ne alokkaat opettelevat P-kaudella? TRA, kohteensuojaaminen ja moni muukin "speciaalikoulutuksen" perusteet pitäisi olla kaikkien sotilaiden hallussa, jos itseään sotilaana pitää. Ei sitä viestiasemaa tai muuta teknistä kohdetta puolusta välttämättä kukaan muu, kuin sen oma henkilöstö.
Yksittäisen taistelijan ja ryhmän jv-taidot saattaa kummasti pidentää sen teknisenkin taistelijan elämää...
 
PAD901 kirjoitti:
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
PAD901 kirjoitti:
Ammattisotilaatkin aloittavat opintonsa jalkaväki opinnoilla ja vasta myöhemmin erikoistuvat johonkin muuhun aselajiin, jos eivät jatka jv:ssä.

Niin tarkoitat varmasti upseerikoulutuksessa, mutta miehistölle tuskin opetetaan jalkaväkitaistelijan taitoja, muuta kuin niille jv-sotilaille.

Mitähän ne alokkaat opettelevat P-kaudella? TRA, kohteensuojaaminen ja moni muukin "speciaalikoulutuksen" perusteet pitäisi olla kaikkien sotilaiden hallussa, jos itseään sotilaana pitää. Ei sitä viestiasemaa tai muuta teknistä kohdetta puolusta välttämättä kukaan muu, kuin sen oma henkilöstö.
Yksittäisen taistelijan ja ryhmän jv-taidot saattaa kummasti pidentää sen teknisenkin taistelijan elämää...

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu, toisaalta on niin että p-kaudella opitaan just niitä jääkäriryhmän jääkärin perustaitoja ja toisaalta on niinkin että nuo taidot ei vielä pitkälle riitä jv-taistelijan, eli siis jääkäriryhmän jääkärin, ammatissa.

Ei kai ole kaukaa haettua sanoa että p-kaudella optiaan lähinnä itsepuolustusta, kun taas kiväärimiehen (=jv-taistelijan) koulutuksessa opitaan myös hyökkäämään sekä yksilönä että joukkona.
 
PAD901 kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Perusnurmiporaksi jos joutuisin, niin sivari kutsuisi pikapikaa. Ei ole turhempaa koulutusta, kuin vetää jotain juosta jossakin polkupyöräsulkeisissa ja hipelöidä RK:ta 6 kuukautta. Kiitokseksi siitä kaikesta saisi vielä sijoittamattomuuden eli isänmaallakaan ei olisi mitään käyttöä. Sivarista saisi aivan eri tavalla potkua siviilitehtäviin, kun sen suorittaisi myöhemmällä iällä.

Eipä ole ennen tullut mieleen verrata sotilasuraa ja 6-12 kk varusmiespalvelusta keskenään.
Se halveksimasi perusurmiporakoulutus on kaiken sotilaskoulutuksen pohja, jokaisen sotilaan tulee osata ne jalkaväkitaistelijan taidot, vaikka palvelisikin jossain teknisemmässä tehtävässä.
Ammattisotilaatkin aloittavat opintonsa jalkaväki opinnoilla ja vasta myöhemmin erikoistuvat johonkin muuhun aselajiin, jos eivät jatka jv:ssä.

Ymmärsinkö nyt jotain väärin vai olenko vain tyhmä?

Suomessahan kaikki sotilaat aloittavat sotilasuransa aloikkaina, päätyivätpä sitten res. sotamiehiksi tain kenraaleiksi. Alokkaat saavat saman koulutuksen riippumatta puolustushaarasta tai aselajista. Näin ainakin kerrotaan.

Eikö se olekaan niin, että jääkärijoukot jatkavat ryynäämistä alokasajan jälkeenkin? Jos eivät, niin mitä ihmettä ne sitten puuhaavat kuukausitolkulla?
 
Itse kieltäydyin aikoinaan E-kortista kun ajattelin, että en kuitenkaan tarvitse sitä. Nyt olisi ollut sillekkin tarvetta...
 
Kyselivat aikoinaan kiinnostaisiko PsRUK; tuolloin heilastelin Lahdessa asuvan daamin kanssa; kiinnostus oli kova lahtea Lahteen joten vastasin "Ei kiinnosta", mieluummin lamari-auk:iin. No sit hommat Lahden emannan kanssa meni puihin joten onneksi sain puhuttua PsAUK:iin Parolaan sitten....

Tarinan opetus: Olis pitanyt suostua...
 
veffeade kirjoitti:
Kyselivat aikoinaan kiinnostaisiko PsRUK; tuolloin heilastelin Lahdessa asuvan daamin kanssa; kiinnostus oli kova lahtea Lahteen joten vastasin "Ei kiinnosta", mieluummin lamari-auk:iin. No sit hommat Lahden emannan kanssa meni puihin joten onneksi sain puhuttua PsAUK:iin Parolaan sitten....

Tarinan opetus: Olis pitanyt suostua...

Ja toinen opetus: Naiset aiheuttaa useimmat ongelmat.....

BTW: Tuo aakkosten valttely on jaanyt sinne isokoneaikaan, kannattaa uudistua.....
 
Tottapuhuen,niin enpä paljoakaan tekis erillälailla.
Ehkä morttina ois voinu panostaa kuntopuoleen vähän enemmän,mut sen jälkeen koulutuksesta on ollu myöhemminki etua.
Tuskin olisin nykyisessä työpaikassa ilman armeijan antamaa koulutusta ja lupia.
 
En mä mitään muuttaisi, Immolaan kuten ennenkin ja kuten isäkin aikanaan, perinteitä kunnioittaen siis :)
 
akealik kirjoitti:
No olisihan sitä ollut kiva Rukkiin päästä, mutta ei sinänsä välttämätöntä, ehkäpä sovellun paremmin aliupseeriksi.

Joo. Olisin kanssa ollut myös halukas jatkamaan Rukkiin, mutta eipä kyvyt riittänyt. Eikä ainakaan näin jälkikäteen haittaa.

Nyt jos olisin samassa tilanteessa nykytiedoin, niin en olisi enää halukas menemään sinne ”herrakouluun”.
Aukin kautta ei olisi edes taistelevan joukkueen johtajaksi ollut tietä vaan homma olisi ollut santsari tai huolto/ktj:n johtaminen.
SA-sijoitukset sen mukaisesti jonnekkin taisteluosaston esikuntaan tupsiksi tai muualle selustaan.

Meillä ryhmänjohtaja on ”isoin herra”, joka vielä käyttää henkilökohtaista asetta muuhunkin kuin itsepuolustukseen.
Joukkueenjohtaja on jossain 50-150 metriä ryhmien takana johtamassa joukkuetta ja ympärillä pyörii kasa muita ukkeleita (tulenjohtopartio, lähetti, radisti).

Sodan tullessa vituttaisi yli kaiken jos joutuisin tihrustamaan karttaa ja ohjailemaan radion välityksellä ryhmiä ja vaunuja ja samaan aikaan kuuntelemaan komppanianpäällikön vittuilua liian hitaasta etenemisestä ja alaisten purnaamista ties mistä itikanpistoista ja tupakantuskasta.
Samaan aikaan minua kohti ammuttaisiin kaikella mahdollisella, mutta johtamistoimien takia en ehtisi ampua takaisin vaan pitäisi työntää pää syvemmälle mättääseen.
Ryhmänjohtajana selviää tavallaan ”helpommalla” kun näkee omin silmin tilanteen sekä johdettavat ja monimutkaisten manööverien sijaan voi johtaa omalla esimerkillä.

Lisäetuna hommassa on mahdollisuus purkaa vitutusta ampumalla naapureita.
W. H. Halsti kaipasi tätä mahdollisuutta Talvisodan päiväkirjan mukaan. :camo:

akealik ja meikäläinen taitavat olla ainoat, joilla on ollut munaa sanoa suoraan, että ei halusta huolimatta päässyt reserviupseerikoulutukseen. Tietysti rannalle jääneet voivat myös sanoa "emmä ois halunnutkaan". ;)
 
Kyllä minäkin aikanaan olisin sinne RUK:uun halunnut, mutta kun ei pojot riitttänyt. SPolK oli sitten se kakkosvaihtoehto ja sinne pääsin ( Huom! mä oon ollut intissä 70-luvulla, jolloin SPolK oli ihan eri asia kuin nykyään ), kun RAuK:n joukkueenjohtajani kysyi, minne haluan.
 
Jos kutsunnoista lähdetään, niin ehkä sivariin tai sitten 8kk (tämä oli siihen aikaan lyhin palvelusvaihtoehto) vaativiin touhuihin. Siinä kutsuntatilanteessa en tajunnut, että viesti tarkoitti 11kk:n palvelusta. Tärkein syy oli se, että intti osoittautui RUKia lukuunottamatta täydeksi ajanhukaksi. En tosin ole varma, olisinko suhteellisen kilpailuhenkisenä pystynyt 11kk:n palvelusta välttämään, kun olisin kuitenkin yrittänyt parhaani kaikessa ja sitten olisivat heittäneet AuK:in. Ehkä siinä mielessä tuo sivari olisi voinut kokonaisuutena olla paras vaihtoehto. Etenkin jos olisi saanut jonkun mielekkään sivaripaikan.

Jos taas viestijoukkojen palvelukseen astumisesta lähdetään, niin tuskin olisin tehnyt mitään toisin. RUK:n käyminen oli koko inttiajan mielekkäin episodi. Perusyksikköön palatessani näin kuinka hajonneita ne 11 kk:n viestimiehet olivat, joten en kyllä siihen olisi mielellään vaihtanut, vaikka AuK:iin lähteminen olisikin ollut vapaaehtoista.
 
s91 kirjoitti:
Jos kutsunnoista lähdetään, niin ehkä sivariin tai sitten 8kk (tämä oli siihen aikaan lyhin palvelusvaihtoehto) vaativiin touhuihin. Siinä kutsuntatilanteessa en tajunnut, että viesti tarkoitti 11kk:n palvelusta. Tärkein syy oli se, että intti osoittautui RUKia lukuunottamatta täydeksi ajanhukaksi. En tosin ole varma, olisinko suhteellisen kilpailuhenkisenä pystynyt 11kk:n palvelusta välttämään, kun olisin kuitenkin yrittänyt parhaani kaikessa ja sitten olisivat heittäneet AuK:in. Ehkä siinä mielessä tuo sivari olisi voinut kokonaisuutena olla paras vaihtoehto. Etenkin jos olisi saanut jonkun mielekkään sivaripaikan.
Oliko siihen aikaan sivarin pituus muuten vielä 16kk vai oliko jo lyhentynyt 13kk:een?
Ongelmanahan tuossa vaihtoehdossa olisi ollut, ettei vielä kutsunnoissa tiedä lainkaan millaisen aplveluspaikan sivariin saa. Sitä olisi pian voinut huomata tuhlanneensa 16kk jossain totaalisessa perslävessä.

Omalta osaltani muutosta olisi tullut paljon, vaikka olisin tehnyt kaikki samat valinnat (niin lähelle samoina kuin mahdollista), koska intti ja säännökset ovat muuttuneet niin paljon. Edes samassa palveluspaikassa ei palvelus ole lähellekään samanlaista kuin wanhoina-hywinä-aikoina (lue ääni väristen). Vaikka nimellisesti jatketaan saman osaston kouluttamista on sen tehtävänkuva ja käyttöajatukset muuttuneet täysin. Monet erityissuuntautumiset ja -koulutukset ovat vaihtuneet toisiin. Käytännössä voisin siis edelleen hakeutua samaan palveluspaikkaan (en tosin enää 17 vuotiaana) ja saada samat ylennykset/nimitykset kuin joskus aikoinaan, mutta käytännössä palvelus olisi tyystin erilainen.
Aivan kuin, jos vuoden 1958 futiksen MM-finaalin ja seuraavan MM-finaalin ottelijat olisivat samat maat (Ruotsi ja Brasilia) ja lopputulos sama (5-2 Brasilian voitto), niin kuitenkin ottelu olisi täysin erilainen ja jalkapallo pelinä on kokonaisuudessaan kokenut suuren muutoksen.
Olen joskus miettinyt, että todennäköisesti jo yhden saapumiserän myöhemmin (aikaisemin ei ollut mahdollista iästä johtuen) palvelukseen astuminen olisi johtanut suuriin muutoksiin. Niin paljon rippuu sattumasta,palvelustovereista, ajankuvasta ja koulutukseen tehtävistä muutoksista se miten palvelus etenee.
 
Mosuri kirjoitti:
koponen kirjoitti:
Pitänee keskittyä tähän päivään ja oman porukan valmentamiseen.

Aamen. Havukka-ahon ajattelijan sanoin "Jälkiviisaus on imelintä viisautta."

Täydellisen jälkiviisauden vallitessa rationaalisin vaihtoehto olisi varmaan omalta kohdaltani ollut lykätä varusmiespalvelusta vuosilla, mennä sitten sivariin ja vaikka kirjoitella siinä sivussa jotain gradua. Näin minusta olisi varmaan ollut valtiollekin enemmän hyötyä kuin jossain jalkaväen varuskunnissa hikoilemassa. Tietenkin tämmöisen ajattelun yleistyminen kansan keskuudessa vähän pelottaa, mutta toisaalta sotalaitos saa sitä mitä tilaa...
 
180 vuorokautta ja 5 vuorokautta korvaava palvelus

skärdis kirjoitti:
Perusnurmiporaksi jos joutuisin, niin sivari kutsuisi pikapikaa. Ei ole turhempaa koulutusta, kuin vetää jotain juosta jossakin polkupyöräsulkeisissa ja hipelöidä RK:ta 6 kuukautta. Kiitokseksi siitä kaikesta saisi vielä sijoittamattomuuden eli isänmaallakaan ei olisi mitään käyttöä. Sivarista saisi aivan eri tavalla potkua siviilitehtäviin, kun sen suorittaisi myöhemmällä iällä.

On tietenkin niin, että jos olet jääkäri ilman sen erityisempiä erikoiskoulutuksia, on suuri mahdollisuus "vapautua" kertausharjoituksista. Voit kuitenkin joutua joskus kertausharjoituksiin.

Ennen palveltiin 240 vuorokautta ja 330 vuorokautta. Tuosta kahdeksasta kuukaudesta eli 240 vuorokaudesta on tultu 180 vuorokauteen ja jatkettaneen 165 vuorokauteen.

Tulevaisuudessa jopa totaalikieltäytyjän ei tarvitse mennä vankilaan 362 vuorokaudeksi, vaan hän selvinnee puolen vuoden kotiarestilla panta jalassa.

On helpompaa olla puoli vuotta kotiarestissa panta jalassa kuin jääkärinä marsseilla ja metsässä. Lisäksi totaalikieltäytyjä voi selittää olevansa jonkinlainen henkinen mielipidejohtaja, koska on uskaltanut jopa enemmän kuin siviilipalvelusmies tai jääkäri.

Ehkä varmin tapa välttää koko ikänsä on se, että menee tulevaisuudessa 165 vuorokauden jääkäriksi ja kotiutumispäivänä ilmoittaa vakaumuksensa muuttuneen, jolloin pääsee yhteen ja käytännössä miltei ainoaan kertausharjoitukseensa Lapinjärven siviilipalvelusopistolle viideksi vuorokaudeksi, jossa sotilaallisesti korkea-arvoisin opiskelija lienee ollut tykistön yliluutnantti, patteristoupseeri, joka oli kyllästynyt jatkuviin kertausharjoituksiin.

Nykyään puolustusvoimista siis pääsee melko helposti eroon, mikä ei ollut tilanne ennen kylmänsodan aikana, kun haluttiin varmistaa, että 90%-95% oli rivissä.

Toinen asia on sitten asepalveluksen arvostaminen muuten. Nykyään sitä ei arvosteta, koska johtajuuden on korvannut naisjohtajuus, johon ei 99%:sti kuulu asevelvollisuuden suorittamista. Hiljainen tieto, tunneäly ja sumea logiikka ovat korvanneet vanhanaikaisten tai perinteisen ajattelun. Tämä on postmodernismin tulosta, koska postmodernismissa kaveri ulkoistetaan ja selkeät kokonaisuudet siirretään itseltä pois "sinne jonnekin" pilveen.
 
Mitä enemmän katselen hypetystä erikoisjoukoista, kaupunkijääkäreistä ja sotilaspoliiseista, sitä enemmän arvostan tavallista säntillistä jääkäriä.
 
Back
Top