RPG83
Soome Majori
Sanotaan, että ilmavoimien Hornet- ja (päivitetyt) Hawk-hävittäjät tuhoutuivat vuoden 2016 kesällä käydyn Suomi-Venäjä lentonäytöksen seurauksena.
Miten ilmavoimien tuhoutuminen heti ensi vuonna vaikuttaisi ilmavoimien kehitykseen? Miten sen mielestäsi pitäisi vaikuttaa ilmavoimien kehitykseen?
Omasta mielestäni tuo olisi hyvin kenkkumainen aika ilmavoimien tuhoutumiselle - F-35 ei ole vielä kunnolla valmis, 4. sukupolven koneiden ylijäämämarkkinat ovat sulaneet loppuun ja vanhat Hawkit on keritty lahjoittamaan ties mihin museoihin. Periaatteessa voitaisiin hankkia stop-gap ratkaisuksi lisää Horneteja tai kenties ADF-mallin F-16 -hävittäjiä (kuten Italia teki 2000-luvulla). F-16 toisi kuitenkin kokonaan uuden konemallin, ja F-35 hankinta siintäisi kuitenkin horisontissa. Hornet olisi sikälikin oivallinen, että meillä olisi jo sille koulutettu järjestelmä ja varaosia.
Ongelma vain on siinä, että mistä Horneteja hankittaisiin? Australian, Espanjan ja Kanadan koneet alkavat olemaan jo jatkoajalla (elinkaarensa puolesta), Kuwaitinkin koneet ovat suomalaisia vanhempia ja Sveitsi ei varmasti omistaan luovu. Jäljelle jäävät Malesia ja Yhdysvallat. Yhdysvallat on valitettavasti kuluttanut ison osan runkojen lentotunneista hiekkalaatikkoleikeissään, eikä merijalkaväen päätös käyttää konetta 2020-luvun loppuun ainakaan helpota tilannetta. AMARG voinee tarjota helpotusta, mutta ilmeisesti melko moni yksilö on kannibalisoitu, eikä minulla ole aavistustakaan kuntoon laiton hinnasta. Onko järkeä käyttää 30 miljoonaa per kone, jotta se saataisiin pelaamaan vielä kymmenen vuotta? Tuskin, vieläpä kun Venäjäkin joutuu poistamaan vanhimpia (& heikoimpia) koneitaan käytöstä, jolloin Hornetin vastustajat ovat pitkälti sitä itseään parempia 4.5 sukupolven koneita. Laatuun pitäisi siis panostaa, mutta palataan vielä hetkeksi Hornetiin.
Malesialla on pieni 8 D-mallin Hornetin laivue, joka saattaisi irrota, jos tarjoaisimme 250-300 miljoonaa euroa. Koneet ovat toki tärkeitä Malesiallekin, ja ovat tällä hetkellä maan pääkalusto täsmäpommituksiin, mutta tuleva MRCA-hanke vähentänee tarvetta. Mitä olen asiaan perehtynyt, Malesian Hornetit vastaavat ilmeisesti suomalaisia koneita varsin hyvin (JHMCS, AN/APX-111, liikkuva karttanäyttö, AN/APG-73), mitä nyt maalinosoituspodit (ATFLIR) ja häirintälaitteistot ovat eri mallia (joku muu kuin ASPJ). Lähinnä datalinkki uupuu, ja soihdun/silpunheitin on "vain" ALE-47. Link 16:n asennus tuskin maksaisi kovin montaa kymmentä miljoonaa euroa. Malesian Hornetien tavoittelulla tavoittelen nyt jonkinlaisten ilmavoimien luomista. Koneet voitaisiin saada käyttöön nopeassa aikataulussa (viikoissa/kuukausissa), kun ne ovat valmiiksi lentokunnossa ja vastaavat pitkälti suomalaisia koneita. Koneiden roolin näkisin kolmessa tehtävässä: A) lentäjien taitojen ylläpito B) kyky valvoa omaa ilmatilaa C) toimiminen harjoitushävittäjänä/toisen linjan hävittäjänä uuden hävittäjän astuttua palvelukseen. Lisäksi hankinnalla pyrittäisiin valamaan kansaan uutta uskoa ankaran sodan jälkeen (ei mitään Eurabia-juttuja tähän, pyydän), eli kaupassa olisi myös henkinen puoli.
Malesialaisilla Horneteilla ei kuitenkaan juhlita loputtomiin. Tarvitaan myös moderni hävittäjä, mutta mikä se on? F-35 alkaa olemaan kunnon peli vasta 2020-luvun puolella, voimmeko odottaa sinne asti? Voiko ilmavoimat laiminlyödä noin pitkäksi aikaa? Minä sanoisin, ettei voi. Mikäli tähän johtopäätökseen päädyttäisiin, olisi Eurofighter Typhoon uskoakseni varsin hyvä valinta. Koko ilmavoimia ei tarvitse sen varaan rakentaa, mutta jos nyt saataisiin edes yksi laivue hankittua suht nopealla aikataululla, siis 2010-luvun loppuun mennessä. 2020-luvulla voisi sitten katsella muutamaa F-35 -laivuetta EF Typhoonin rinnalle.
Harjoituskonepuolella olisi myös syytä ripeisiin hankintapäätöksiin. Luultavasti kisa käytäisiin KAI T-50 ja Alenia Aermacchi M-346 harjoitushävittäjien välillä. Noin 20 koneen hankinta sattuisi suunnilleen samoihin vuosiin EF Typhoonin kanssa, mutta kenties suomalainen lentokoneteollisuus selviytyisi kokoonpanotöistä n. kolmessa vuodessa. M-346 olisi luultavasti paras valinta sen eurooppalaisuuden ja hinnan vuoksi, vaikka se sitten hieman häviäisikin sodan ajan suorituskyvyssä.
Miten ilmavoimien tuhoutuminen heti ensi vuonna vaikuttaisi ilmavoimien kehitykseen? Miten sen mielestäsi pitäisi vaikuttaa ilmavoimien kehitykseen?
Omasta mielestäni tuo olisi hyvin kenkkumainen aika ilmavoimien tuhoutumiselle - F-35 ei ole vielä kunnolla valmis, 4. sukupolven koneiden ylijäämämarkkinat ovat sulaneet loppuun ja vanhat Hawkit on keritty lahjoittamaan ties mihin museoihin. Periaatteessa voitaisiin hankkia stop-gap ratkaisuksi lisää Horneteja tai kenties ADF-mallin F-16 -hävittäjiä (kuten Italia teki 2000-luvulla). F-16 toisi kuitenkin kokonaan uuden konemallin, ja F-35 hankinta siintäisi kuitenkin horisontissa. Hornet olisi sikälikin oivallinen, että meillä olisi jo sille koulutettu järjestelmä ja varaosia.
Ongelma vain on siinä, että mistä Horneteja hankittaisiin? Australian, Espanjan ja Kanadan koneet alkavat olemaan jo jatkoajalla (elinkaarensa puolesta), Kuwaitinkin koneet ovat suomalaisia vanhempia ja Sveitsi ei varmasti omistaan luovu. Jäljelle jäävät Malesia ja Yhdysvallat. Yhdysvallat on valitettavasti kuluttanut ison osan runkojen lentotunneista hiekkalaatikkoleikeissään, eikä merijalkaväen päätös käyttää konetta 2020-luvun loppuun ainakaan helpota tilannetta. AMARG voinee tarjota helpotusta, mutta ilmeisesti melko moni yksilö on kannibalisoitu, eikä minulla ole aavistustakaan kuntoon laiton hinnasta. Onko järkeä käyttää 30 miljoonaa per kone, jotta se saataisiin pelaamaan vielä kymmenen vuotta? Tuskin, vieläpä kun Venäjäkin joutuu poistamaan vanhimpia (& heikoimpia) koneitaan käytöstä, jolloin Hornetin vastustajat ovat pitkälti sitä itseään parempia 4.5 sukupolven koneita. Laatuun pitäisi siis panostaa, mutta palataan vielä hetkeksi Hornetiin.
Malesialla on pieni 8 D-mallin Hornetin laivue, joka saattaisi irrota, jos tarjoaisimme 250-300 miljoonaa euroa. Koneet ovat toki tärkeitä Malesiallekin, ja ovat tällä hetkellä maan pääkalusto täsmäpommituksiin, mutta tuleva MRCA-hanke vähentänee tarvetta. Mitä olen asiaan perehtynyt, Malesian Hornetit vastaavat ilmeisesti suomalaisia koneita varsin hyvin (JHMCS, AN/APX-111, liikkuva karttanäyttö, AN/APG-73), mitä nyt maalinosoituspodit (ATFLIR) ja häirintälaitteistot ovat eri mallia (joku muu kuin ASPJ). Lähinnä datalinkki uupuu, ja soihdun/silpunheitin on "vain" ALE-47. Link 16:n asennus tuskin maksaisi kovin montaa kymmentä miljoonaa euroa. Malesian Hornetien tavoittelulla tavoittelen nyt jonkinlaisten ilmavoimien luomista. Koneet voitaisiin saada käyttöön nopeassa aikataulussa (viikoissa/kuukausissa), kun ne ovat valmiiksi lentokunnossa ja vastaavat pitkälti suomalaisia koneita. Koneiden roolin näkisin kolmessa tehtävässä: A) lentäjien taitojen ylläpito B) kyky valvoa omaa ilmatilaa C) toimiminen harjoitushävittäjänä/toisen linjan hävittäjänä uuden hävittäjän astuttua palvelukseen. Lisäksi hankinnalla pyrittäisiin valamaan kansaan uutta uskoa ankaran sodan jälkeen (ei mitään Eurabia-juttuja tähän, pyydän), eli kaupassa olisi myös henkinen puoli.
Malesialaisilla Horneteilla ei kuitenkaan juhlita loputtomiin. Tarvitaan myös moderni hävittäjä, mutta mikä se on? F-35 alkaa olemaan kunnon peli vasta 2020-luvun puolella, voimmeko odottaa sinne asti? Voiko ilmavoimat laiminlyödä noin pitkäksi aikaa? Minä sanoisin, ettei voi. Mikäli tähän johtopäätökseen päädyttäisiin, olisi Eurofighter Typhoon uskoakseni varsin hyvä valinta. Koko ilmavoimia ei tarvitse sen varaan rakentaa, mutta jos nyt saataisiin edes yksi laivue hankittua suht nopealla aikataululla, siis 2010-luvun loppuun mennessä. 2020-luvulla voisi sitten katsella muutamaa F-35 -laivuetta EF Typhoonin rinnalle.
Harjoituskonepuolella olisi myös syytä ripeisiin hankintapäätöksiin. Luultavasti kisa käytäisiin KAI T-50 ja Alenia Aermacchi M-346 harjoitushävittäjien välillä. Noin 20 koneen hankinta sattuisi suunnilleen samoihin vuosiin EF Typhoonin kanssa, mutta kenties suomalainen lentokoneteollisuus selviytyisi kokoonpanotöistä n. kolmessa vuodessa. M-346 olisi luultavasti paras valinta sen eurooppalaisuuden ja hinnan vuoksi, vaikka se sitten hieman häviäisikin sodan ajan suorituskyvyssä.