Jos kutsu käy... Miten pärjäät noin omasta mielestä... Rehellisesti...

jormas2000

Kersantti
Lahjoittaja
#1
Olen tuossa viime vuosina miettinyt että mitenhän se tositilanteessa kävis... Olisinko Riitaoja vai Rokka. 10v. sitten olisin väittänyt olevani Rokka mutta lasten tultua mukaan asia mietityttää...

Pitäiskö tositilanteessa ajatella myös lapsia... Ja miten se vaikuttaa minun kykyyni olla taistelija? Jos mietin lapsia ja heidän tulevaisuutta niin olenko pelkuri tosi tilanteessa?

Mut lähinnä ajattelin että jos "shit hits the fan" niin millaisia taistelijoita luulette olevanne? Siis luodit viheltää päänne yli ja kessu huutaa että "MENE MENE"! ... Oletko valmis menemään...?
 

Bushmaster

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#2
Kaipa sitä menis..onhan täällä jo elettykin ja mitä sitä "pelkäämään" sellaista jota kukaan ei voi välttää kun "kutsu osuu kohalle"...

Enpä osaa tarkemmin sanoa mutta toivotaan ettei tätä tarvitse kenenkään "koeponnistaa"...
 

Creidiki

Kenraali
Lahjoittaja
#3
Minä olen nyt 15 vuotta vanhempi kuin Viljam Pylkäs, eli Rokka oli jatkosodan alkaessa, vuodet syö miestä rotan lailla mutta sotilasvala velvoittaa edelleen eli niin kauan kuin minussa voimia on...

Usko omaan kuolemattomuuteen on karissut vuosien varrella, mutta tilalle on toivottavasti tullut viileää harkintakykyä. Semmoiset miehet jotka ei pelkoa tunne on vaarallisia itselleen ja lähipiirilleen.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#5
Olen tuossa viime vuosina miettinyt että mitenhän se tositilanteessa kävis... Olisinko Riitaoja vai Rokka. 10v. sitten olisin väittänyt olevani Rokka mutta lasten tultua mukaan asia mietityttää...

Pitäiskö tositilanteessa ajatella myös lapsia... Ja miten se vaikuttaa minun kykyyni olla taistelija? Jos mietin lapsia ja heidän tulevaisuutta niin olenko pelkuri tosi tilanteessa?

Mut lähinnä ajattelin että jos "shit hits the fan" niin millaisia taistelijoita luulette olevanne? Siis luodit viheltää päänne yli ja kessu huutaa että "MENE MENE"! ... Oletko valmis menemään...?
Hyvä kysymys. Ovatko "lapselliset" huonompia taistelijoita kuin lapsettomat, irralliset poikamiehet? Onko, jos näin on, syy halusta säilyttää henkikulta "lasten vuoksi"? Vai onko kyseessä kuitenkin hyvin itsekäs keppihevonen? "Minun on selvittävä lasteni vuoksi"....vai antoiko tuo lapsikarja tekosyyn säästää itseään? En tiedä. Jugoslavian hajoamissotien aikaan kummallisesti esim. kroaattien ja serbien kynsistä selvisivät monesti ne kylät, joissa oli aseita ja käyttäjinä edes niitä wanhoja ukon käiväröitä. Perheittensä ja omaistensa puolesta taisteltiin oikein ja kunnolla ja huolella. Moni känninen serbijoukko sai loimeensa näiltä tosihuonoilta yli-ikäisiltä kuvatuksilta. Pitääkö minun selvitä "lasten vuoksi" vai NIMENOMAAN taistella lasten vuoksi? Miettikäähän tykönänne.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
#6
Olen tuossa viime vuosina miettinyt että mitenhän se tositilanteessa kävis... Olisinko Riitaoja vai Rokka. 10v. sitten olisin väittänyt olevani Rokka mutta lasten tultua mukaan asia mietityttää...

Pitäiskö tositilanteessa ajatella myös lapsia... Ja miten se vaikuttaa minun kykyyni olla taistelija? Jos mietin lapsia ja heidän tulevaisuutta niin olenko pelkuri tosi tilanteessa?

Mut lähinnä ajattelin että jos "shit hits the fan" niin millaisia taistelijoita luulette olevanne? Siis luodit viheltää päänne yli ja kessu huutaa että "MENE MENE"! ... Oletko valmis menemään...?
Sanon vain lyhyesti, että jos alkaa tapahtua, kaikkien minun porukkani puhelimeen ja mailiin tulee viestejä tyyliin: me tiedämMe missä lapsesi käyvät koulua, ehkäpä kuviakin.

Siitä emme välitä tippaakaan.

Lasteni vuoksi menisinkin. Miksi muuten? Putinilandiassako heidän haluan asuvan? Olisikin metkaa katsoa heitä silmiin vuosien päästä, kun he orjuudessa kysyisivät, että miksi sinä isä et tehnyt mitään.
 

Bushmaster

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#7
Sanon vain lyhyesti, että jos alkaa tapahtua, kaikkien minun porukkani puhelimeen ja mailiin tulee viestejä tyyliin: me tiedäme missä lapsesi käyvät koulua, ehkäpä kuviakin.

Siitä emme välitä tippaakaan.

Lasteni vuoksi menisinkin. Miksi muuten? Putinilandiassako heidän haluan asuvan? Olisikin metkaa katsoa heitä silmiin vuosien päästä, kun he orjuudessa kysyisivät, että miksi sinä isä et tehnyt mitään.
Tämä vuoksi kyllä ja myös ihan vaan ollakseni yksi piikki putten persiissä..:cool:
 

MeriTJ

Majuri
Lahjoittaja
#8
Oma tehtävä sellainen ettei ikä hirveämmin paina ja kohtalaisella kunnolla pärjää vaikka se tietty aina saisi parempi olla. Se omassa hommassa olennaisempi "muu osaaminen" on ajantasalla ja täydentyy silloin tällöin MPK:n kursseilla ja muun aihepiirin ympärillä puuhastelun kuten reserviläisjärjestöjenten luentojen tai urheiluammunnan parissa. Minulla ei ole mitään epäselvää ettenkö kyseistä tehtävää osaisi/kykenisi/haluisi menestyksellä täyttää. Ja ei, en ole Perk-majuri penkomassa laventelin tuoksuisia kylpysaippuoita tulijoiden kasseista
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
#9
Uskoisin että pärjäisin ihan hyvin.

Ennen toki valvominen ei rasittanut niin paljon kuin nyt. Ja jos saa buranaa, niin tuo vähän rikkonaisen jalan kanssa jaksais kuten vaelluksillakin

Edit. Ja tuskimpa mun ikäsen odotetaankaan jaksavan viikkoa kauempaa
 
Viimeksi muokattu:

vehamala

Kenraali
Mod
Lahjoittaja
#10
Osaltani tilanne on ollut viimeiset vuodet se, että hoitaisin siviilihommaani aika pitkälle myös kriisin oloissa. Pärjäisin varmaan kohtuullisesti (?)
 

BlackFox

Ylipäällikkö
#11
Monella kyllä tulee varmasti se tunne että mitä jos tässä käykin huonosti enkä enää pääsekkään näkemään muksuja tai jotain muuta rakasta henkilöä.
Ei se viellä näin kotioloissa tule ja moni sanoo että ei varmasti tule mutta niin vaan se tunne hiipii tajuntaan silloin kun on tosipaikka kyseessä ja olet menossa sinne "pelipaikoille" sekä mietit että no joo tässä taitaa olla ihan selvä prosenttuaalinen mahdollisuus saada kuula otsaan.
Ei sitä mieti silloin että "käykö itsellä huonosti" enemmän sitä miettii että miten muu perhe sitten pärjää jos kuolee ja miten muu perhe asian ottaa ja selviääkö vaimo. Tunne on ihan luonnollinen ja se pitää osata käsitellä sekä helpottaa kun osaa siihen varautua, parasta viellä on jos porukassa on muutama sellainen kuka kyseisen prosessin on joskus käynnyt läpi.


Se tunne pitää vain saada taputeltua taka alalle ja kun ensimmäisestä noin 2 viikosta selviää niin sitten on huomattavasti helpompaa.
Ulkomailla voi lävähtää kulttuurishokkikin päälle.
sitten viellä välillä tulee niitä hetkiä että vituttaa saatanasti ja haluisi pois kotiin nukkumaan mutta se menee päivässä ohi. huonolla tuulella kuitenkin.
 

crane

Kenraali
Lahjoittaja
#12
Tällähetkellä huonosti pärjäisin, fyysinen kunto ei ole kovin kova johtuen leikatusta jalasta ja sen kuntoutusprosessin kesken olemisesta. Toisaalta takaportaan joukkoihin kuulun muutenkin.
 

Erkki

Eversti
Lahjoittaja
#13
Jaa että olisinko valmis menemään? No totta kai. Kun tässä sitä varten on kouluttauduttu, harjoiteltu ja oikein ylennyksiäkin saatu, niin olisihan se vähän noloa siinä vaiheessa alkaa pakittelemaan. Miten sitten itse kukin niissä karkeloissa pärjäisi, niin se selviäisi vasta siellä taiston tuoksinassa. Moni rauhan oloissa kovana pidetty kaveri kun on osoittautunut sodassa kelvottomaksi ja joku nössö taas on noussut sankariksi. Sittenpä tuon näkisi.
 

Benelli

Ylipäällikkö
#14
En yleensä pärjää erityisen hyvin kun teen jotain ensimmäistä kertaa mutta voihan sitä käydä hillitön munkki. Oletan kyllä pystyväni toimimaan aikaisemman perusteella mutta kuinka hyvin on toinen asia kuten putkinäkö on meikäläiselle ongelma, toisaalta hidastunut ajan tunne mahdollistaa tietyt temput kuten maahan heittäytymisen ja tähdätyn laukauksen ampumisen samalla putoamisen aikana.
 
#15
Kersantti Baroni ilmoittautuisi palvelukseen tippa linssissä. Perhekeskeinen isä jättäisi mukulat maalle huoli sydämessä, mutta valmiina mihin vain. Kun sitä on yli 35v reservin reserviläinen niin ehkei sitä heti etulinjaan joutuisi. Elämänkokemus, vaikeissa paikoissa olleena ja niistä hengissä selvinneenä sitä olisi kypsempi ryhmänjohtaja kuin nuorena poikana intissä. Ei minusta sankaria tulisi, mutta tekisin sen mitä vaaditaan.
 

Rauhantekijä

Ylipäällikkö
#16
Jos kutsu käy... miten pärjäät noin omasta mielestä... ?
- en tiedä, mutta olen valmis ottamaan selvää
- varusteita on ja aseet on
- ehkä kukaan ei enää iän takia käskekään mukaan, mutta luulen että Vantaan korkeudella löytyy muutenkin riiittävästi pieniä vihreitä kohteita ammuttavaksi, eikä sekavassa tilanteessa kukaan ole kieltämässä
- sama kai se on miten käy kun pääkaupunkiseudulla muutenkin kaikki menee tuossa tilanteessa aivan päin vittua ja tasaseksi
 

aj77

Ylipäällikkö
#17
Pärjäisin siinä missä muutkin enkä koskaan lopettaisi. Edes miehitettynä. Vastarinnan taso vain voisi olla vaatimatonta tilanteesta riippuen, mutta vieraan vallan alla en rauhassa eläisi. Nytkin tekee todella tiukkaa elää Sipilän vallan alla. Saati sitten ison P:n. Nykyelämän ja kuvitellun miehityksen ero olisi ehkä siinä ettei yksin tarvitsisi kiusaa tehdä.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#19
Tykkäyksiä kaikille, olettehan tällaisia miettineetkin. Tietyissä asioissa kuva pitää olla selkeä jo lähtökohtaisesti. Toivottavasti tällainen yllä esitetty ajattelu leviää ruton lailla myös syvään reserviin. Enkä sitä edes epäilekään.
 

Carnicero

Korpraali
Lahjoittaja
#20
Toivon todella ettei tästä asiasta tarvitse koskaan oikeasti ottaa selvää. Mutta kuvittelisin pärjääväni edes kohtalaisesti.
Kuten monet täälläkin ovat todenneet, on elämänkatsomukselliset asiat hieman muuttuneet iän ja perheen karttuessa, niin sanotusti reunojen rosoisuus tasoittunut. Ja kuten baikal ylempänä sanoikin, lasten ja perheen vuoksihan tekisi mitä vain. Myös sen turvaaminen, että muillakin olisi tulevaisuudessa mahdollisuus nauttia vastaavanlaisesta vapaudesta kuin mistä itse ollaan saatu nauttia, on kiinnipitämisen arvoinen asia.

Meidän luonto ja infrastruktuurikin on sen verran siistiä ja hyvinhoidettua verrattuna naapuriin ettei niitä parane päästää tänne sotkemaan. :camo:
 
Top