Jos kutsu käy... Miten pärjäät noin omasta mielestä... Rehellisesti...

Yksi tuollainen talvisodasta alkaen käynyt veteraanisukulainen kun on elossa, niin sanoisin että ketjussa on tähän asti kiinnitetty ehkä liikaa huomiota itse taisteluihin.
Kyllä se asemasota ja kuukausien toimeton odottelu stressin alla oli se, joka taisi kuupat pahiten saada keittämään.
Liikkeessä ei ehdi niin miettiä. Jonkinlaiseksi vertailukohdaksi voinee ottaa sen, että työttömänäkin porukka näyttää hajoilevan eri malliin kuin töissä.

Kannattaa muuten käydä katsomassa elokuvissa Sota ja Mielenrauha, joka kertoo näistä henkisistä ongelmista.

http://www.finnkino.fi/Event/301442/
http://www.episodi.fi/elokuvat/sota-ja-mielenrauha/
 
Siinä sijoituksessa mikä minulla on nyt, pärjännen ihan mukavasti, osaan sen homman ja kunto riittää siihen. Varusmieskoulutukseni mukaiseen sijoitukseen ei riittäisi enää tässä iässä fysiikka, mahdollisesti ei psyykekään.

Työni ja perhetilanteeni ovat onneksi sellaiset ettei tarvi murehtia niistä. Ymmärrän täysin, että niillä joilla on esim pieniä lapsia tai oma yritys, on isommat henkiset paineet varsinkin jos tilanne pitkittyy.
 
Ei ole sijoitusta, joten hankala arvioida.

Parhaani tekisin, mutta toivoisin avaintehtäviin sijoitetun paremmin koulutettuja ressuja. Pian tuleen 20 vuotta reservissä ja ainoa panostus sotavaltion puolelta on ollut viime kesäinen reserviläiskirje.
 
Viimeisimmän kertauksen perusteella, helvetin hyvin
:uzi::camo:x10
 
Ihan ekana perusasiat kuntoon.
 
Jaa'a. Todella vaikea kysymys,. No ajattelisin että noin niinku yleisesti ja sotilaan perustarpeitten osalta pärjäisin hyvin.

-Pärjään luonnossa mielestäni keskiverto kansalaista paremmin (en menetä hermojani tai taistelukykyä jos huolto ei pysty toimittamaan ihan heti sitä ateriaa tai nukkumapaikkaa)

-osaan lukea karttaa sekä maastoa ja osaan suunnistaa

-osaan ampua (erittäin vähän kokemusta puoliautomaateista tai automaateista mutta ainakin kerta tulella ja pulttia veivaamalla osuu. ja tästä esimerkki että tänä vuonna pidin 380m kauriin kaatoa helpompana kuin hirven ampumista likkeeseen metsässä alle 30m ((ja voin kertoa että minimi suurennus oli 4x. joten voin kertoa että ampuu silläkin lähelle jos vain ase nousee hyvin poskelle.))

- siviilissä paljon kokemusta johtamisesta

Sitten mennään sinne mihin mut koulutettiin armeijassa

-ei kertaakaan kertaamassa joten voin sanoa että en pärjäisi tulenjohtajana ilman uudelleen koulutusta (melko nopea oppimaan joten ajattelisin että pienellä koulutuksella voisin johonkin pystyäkkin)

Sitten se fysiikka

-sitä armeijan aikana juostua kuupperia en pääsisi heti, tosin noin puolitoistavuotta sitten koitettiin kaverin kanssa piruttaan käydä juoksemassa ja totesin että yhden kuukauden harjoittelulla menee vähintään se 3k kuupperissa.

Pitäisi vielä miettiä niitä henkisä puolia

-tähän en osaa sanoa oikein mitään. on niitä siviilissä tullut kaikkia kriisiä ja tapahtumia ja niistä on aina selvitty. Riittääkö se sodan aikana niin sitä en tiedä. (Haluaisin uskoa että pärjään
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top