Jos kutsu käy... Miten pärjäät noin omasta mielestä... Rehellisesti...

[Honcho]

Kuule, tähän lopputulemaan PV:kin viime vuonna tuli, kun sijoittamattomaan reserviin minut siirsi. Mutta kyllä minä vielä yhden sillan puolustan, prkl!

Ei kai sijoittamattomaan reserviin kuuluminen alenna sotilasarvoa? Saat kuule edelleen johtaa vaikkapa meikäläistä siinä vaiheessa kun kauhaistaan tynnyristä hieman aiempia kerroksia (muttei sentään vielä pohjalimoja).

 

[TBman]

Tänään taas vuosi lisää ikää ja palasin reissusta kotiin. Meidän pienin tytär just "polkee" selkääni, kun makoilen tv-huoneessa lattialla ja keskimmäinen muksu, kundi, tekee läksyjään tuossa vieressä... Vanhin tekee minulle kakkua keittiössä ja vaimoveikee on käymässä kaupassa...
Tosipaikan jos tulisi, niin ikäni puolesta en ole eturivissä ja ammattitaitoni on siellä linnoitusten ja rakenteiden tekemisen puolella, mutta näiden mukuloiden vuoksi olisin valmis tekemään kaikkeni, ettei maata luovuteta kenellekään. On täällä muitakin isiä, jotka olisivat kanssani varmasti valmiita tekemään kaikkensa myös maamme puolesta.

 

[TomiDude]

Ei kai sijoittamattomaan reserviin kuuluminen alenna sotilasarvoa? Saat kuule edelleen johtaa vaikkapa meikäläistä siinä vaiheessa kun kauhaistaan tynnyristä hieman aiempia kerroksia (muttei sentään vielä pohjalimoja).

Kiitos, veli-Honcho. Voidaan välillä vaikka sitten sopia, että sinäkin voit johtaa myös minua, jooko?

Ja nähdessämme reippaita jääkärijoukkoja valuvan hyökkäysasemiinsa, voinemme sitten laulaa moniäänisesti sillankaiteella istuskellen veli-Sardaukarille Ateenalaisten laulua "Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!"

Ja taisteluosaston ohitettua meidät äänen kantamattomiin jatkamme "...Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä, kutrissa tuoksuavat, nuorteat kukkaset on..." panostaessamme samalla siltaa "varmuuden vuoksi".

 

[baikal]

Itsellä ainakin on väkivalta- ja onnettomuustilanteissa tullut tietty kaksijakoinen, suorastaan skitsofreeninen tunnelma. Toisaalta olet täysin sekaisin, toisaalta pystyt katsomaan koko juttua kuin ulkopuolelta, aivan kylmästi.

Aika lailla sama juttu. Järki ryhtyy antamaan ohjeita ja hengitys muuttuu "pakotetun rauhalliseksi ja syväksi". Jännä juttu, eikä mitenkään toistettavissa ilman tilannetta.

 

[baikal]

Jos joku on joskus nähnyt elokuvan Gallipolli (jossa on nuori Mel Gibson), niin itselle vaikuttavin kohtaus oli upseeri, jolla oli vaikeuksia ladata revolveria kun kädet vapisivat lujasti. Mutta niin vain meni. Se on rohkeutta.

Mutta kannattaa aina miettiä mihin joutuu

No muistan kohtauksen tosi hyvin. -80-luvulla pelireissulla hotellissa tuli katsottua ensi kertaa ja elokuva on hyvä.

 

[Bushmaster]

Aika lailla sama juttu. Järki ryhtyy antamaan ohjeita ja hengitys muuttuu "pakotetun rauhalliseksi ja syväksi". Jännä juttu, eikä mitenkään toistettavissa ilman tilannetta.

Todella hankala selittää / kuvailla mitä ja miten kokee...mutta vaikka ikään kuin "rauhoittuu" tai "hidastuu" tai "pakottaa itsensä hidas moodiin" ...niin se ei vaikuta ajatuksenkulkuun ei toimintakykyyn vaan päin vastoin...ikäänkuin kaikki aistit ajatukset huomiokyky ect ect terävöityy ...jotenkin HD /blue ray/ 3D teräväpiirto lähetyksen tasolle....aika sekavalta varmaan kuulostaa mutta kuten sanoin on todella vaikeata kuvailla mitä ja miten tilanteessa kokee...

 

[Bushmaster]

No muistan kohtauksen tosi hyvin. -80-luvulla pelireissulla hotellissa tuli katsottua ensi kertaa ja elokuva on hyvä.

Ja miettikää kuinka monet sadat tuhannet miehet WW1 sessä olivat samassa tilanteessa...ei vaan kykene ymmärtämään kuinka surrealistinen tilanne se on...

 

[SJ]

Tähän liittyy muistisairaat väkivaltaisesti käyttäytyvät sotaveteraanit sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Ulkoinen habitus voi olla sellainen, että “tuonhan puhaltaa nurin”, mutta mieli on jossain “Vuosalmi 1944”- modissa.

Näitä kohdatessa onkin hyvä tiedostaa, että mikäli tappamiseen liittyy jotain pidäkkeitä, niin näillä herroilla ne pidäkkeet on murrettu jo yli 70 vuotta sitten ja nämä herttaiset isoisät ovat oikeasti pistäneet porukkaa aika konemaisesti kylmäksi... Ja kun mies itse harhoissaan uskoo olevansa reilu kaksikymppinen elämänsä kunnossa oleva konepistoolimies taistelukentällä, niin hän voi toimia hyvinkin rajusti ja ei mahdollisuuden saadessaan epäröi tehdä pahaakin jälkeä.

Siinä on leikki kaukana, kun sairaanhoitajat laittavat vaarille lepositeitä ja mies itse tappelee tosissaan vastaan purren ja lyöden ja huutaa, että "Pojat tulkaa auttamaan. Ryssä vie minut!"

Ilmankos kun varoittelivat potilaista, kun esittelivät postireitin sitä osuutta, jossa pitää viedä postia vanhustenkodin suljetulle osastolle...

Tietenkin yleensä varoittelijoina oli nais-sairaanhoitajat, mutta mahtaako tilanne siltikään olla erillainen, kun eihän sitä täyttä voimaa voi käyttää tuollaisessa tilanteessa.

 

[JR49]

Jokaisella suvulla on suvun oma Suuri Tarina, johon kaikki perheenjäsenet kytkeytyvät jotain kautta. Minun sukuni Suureen Tarinaan kytkeytyvät ne reilut ryhmän verran sankarivainajia, jotka olivat henkisesti läsnä lapsuudessani, vaikka mullan alla makasivatkin.
He ja eloon jääneet läheiset sukulaiseni jättivät minulle itsenäisen Suomen. Minulla on kolme lasta, ja en tasan tarkkaan anna heille raiskattua ja loppuiäksi tuhottua Suomea, jos voin omalta osaltani sitä olla estämässä.
Luulen, että itse olin lapsettomalle isäni enolle se merkitys, minkä vuoksi kannatti taistella. Jotain tällaista olen miettinyt omista lapsista, läheisistä ja tästä yhteiskunnasta.

Enää en ole koulutuksellisesti kykeneväinen siihen vastuuseen, mitä on joskus annettu, ja ikäkin alkaa olla siinä rajoilla, mutta helvetti vie, kyllä minulla vielä annettavaa on taistelun eteen.
Ja sen verran on elämän vakavia kriisejä koettu, että tiedän, etten helposti lamaannu.
Ja nyt tulee tunnustus, mitä ei perheelle voi sanoa. Jos pilliin vihellettäisiin, minä lähtisin mielelläni, tilit selvinä.

 

[Fremen]

Lainailin tuohon ylle muutaman mielenkiintoisen osan ja omat ajatukset ovat hivenen samansuuntaisia. Geenithän meillä ei ole tässä ajassa juurikaan muuttuneet, ihminen on sen verran pitkäikäinen elukka että sata-parisataa vuotta ei vielä geneettisesti ihmeitä tee. Mutta uskoisin että tämän asian taustalla on pitkään jatkunut turvallisuuden ja helpon elämän (ei sotia, kulkutauteja tai vaikka maanjäristyksiä jotka pistäisi infran sekaisin täysin yms) aikakausi joka on saanut suuren osan ihmisiä tuudittautumaan kuvaamaasi tilaan jossa poliisi hoitaa päällekarkaajat ja yksilölle riittää kun viitsii käydä töissä eikä liiemmin ryyppää, rällää tai retostele. Tämä peilaa kasvatukseen ja monelle tuntui armeijassa tosiaan olevan (ihan ...tu aikuisten oikeesti!!!) suuri ihmetys että tässä hommassa on todellakin panna vastapuolta arkkuun eikä vain leikkiä sotaa paukkupatruunoin.

Jotkut työkaverit ovat joskus kauhistelleet kun olen ollut silmä mustana töissä kamppailuharrastuksen kautta ja saanut kuulla todella outoja kommentteja kyseisestä harrastamisesta. Etenkin vapaaottelu lajina tuntui olevan melko "irrationaalisia" kommentteja irroittava. Mietin hiljaa mielessäni että aikalailla ovat hekin vieraantuneet siitä millainen eläin ihminen on kun sen ympäröivä yhteiskunnallinen pumpuli viedään ja todella kova luotto siihen että kaiken voi aina hoitaa puhuen tai soittaen poliisille kotimaassa tai varsinkin maailmalla. Sanottakoon etten koe fyysistä itsepuolustustaitoa mitenkään arkipäiväiseksi taidoksi mutta kummasti se on mukava olla olemassa taitona jos sattuisi joutumaan väärään paikkaan väärään aikaan vahingossa kun tälläkin viikolla tallustellut Välimeren rannalla olevassa isossa kaupungissa puolison kanssa kämpille iltapalan jälkeen jokaisena iltana.

Olen viime aikoina treenannut itsepuolustuslajitaustaisessa porukassa ja monta kertaa siellä miettinyt että aika monella harrastajalla suurin puute taidossa on se ettei ole ikinä joutunut useampaa kertaa töissä tai kehässä kohtaamaan ihmistä joka on about samaa tasoa ja tulossa tosissaan päälle. Suurimmalle osalle meistä on ihan totaalinen shokki tajuta ensi kerran olevansa kohde/uhri väkivallalle ja tämän tilanteen ylitys sekä riittävän raju aggressiivinen vastatoimi on asian omalta kannalta onnelliseen loppuun saamiseen kaiken a ja o. Uskoisin että psykologisesti tulikasteessa on hyvinkin pitkälti samasta ilmiöstä kiinni, siinä kyseessä vielä rajummat muuttujat sekä ryhmäpsykologiset seikat lisänä. Luulen että ihan samassa suhteessa sieltä kuoriutuu paskahousuja kuin pelottomia sotureita niin kuin ennenkin sillä niinkuin perhekoira karatessaan villiintyy luonnossa, niin ihmisenkin perusominaisuudet eläimenä tulee pintaan sieltä Ikean ja Calvin Kleinin takaan. Erinomainen nosto aiheeseen @pstsika

Ha! Nama on ihan tuttuja juttuja, kesaisin joutuu usein selittelemaan miksi tallasella kalkkilaivan kapteenilla on saaret ja kasivarret taynna mustelmia, ja hiiri asuu silman alla. Meriselitys kokonaisuudessaan: - Noh kun meilla on himassa hassut ovet... niita joutuu kokoajan blokkailemaan .

Itsella on onneksi vuosien myota ystavapiiri muodostunut pienuudessaan sellaiseksi jossa itsepuolustustaito on enemman itsestaanselvyys kuin poikkeus, ja naihin juttuihin suhtaudutaan asiaankuuluvalla huumorilla. Kukaan nyt tuskin nelikymppisena lahtee enaa haastamaan riitaa, jos on sita koskaan tehnytkaan, pois kaveleminen on aina paras vaihtoehto. Mutta myos hyva tietaa itse etta ei se 'stand your gound':kaan mikaan maailmanlopun asia ole, jos vahan liikkuu niin useimmat uhoajat ovat palkeet hajalla alle 40 sek, ilman etta tarvii edes tonaista.

Itse tykkaan liikkua maastossa, liikun nykyaan 'taktisesti' koska mamma ja ituhippusukulaisensa ovat pakurikaapaa vailla ja pitaa samalla vahtia mita noi kaksi nuorta terrieria puuhaa vaikka vanhempi aika hyvin jo totteleekin. Eikohan se silla mene kovassakin tilanteessa, kaskyt otetaan vastaan ja ne toteutetaan oman porukan fyysisen suorituskyvyn puitteissa, henkista valmennusta en ole muiden osalta miettinyt ollenkaan, pitaapa panna harkintaan. Kylla entisena kilpailijana tsemppihenki on itsestaanselvyys, ehka oletan liikaa etta kaikilla on sama asenne jopa nain ikamies-ressuksi asti.
Tuumaakaan ei anneta periksi jos ei ole pakko, tulee mieleen aina tsemppia haettaessa alan ammattimiehen ikimuistoinen haastattelu - "Marokon Kauhu, a.k.a. Aarne Juutilainen Kollaan rintamalla talvisoassa:

Otetaanpha lunkhisti, syntiset!

 

[Honcho]

Kiitos, veli-Honcho. Voidaan välillä vaikka sitten sopia, että sinäkin voit johtaa myös minua, jooko?

Ja nähdessämme reippaita jääkärijoukkoja valuvan hyökkäysasemiinsa, voinemme sitten laulaa moniäänisesti sillankaiteella istuskellen veli-Sardaukarille Ateenalaisten laulua "Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!"

Ja taisteluosaston ohitettua meidät äänen kantamattomiin jatkamme "...Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä, kutrissa tuoksuavat, nuorteat kukkaset on..." panostaessamme samalla siltaa "varmuuden vuoksi".

Eiköhän nykymaailmassa löydy aineet, jolla saadaan nuorteat kukkaset lemuamaan vaikka Lenin-sedän muumion kuupassa. Just eilen äimistelin vaimolle Prismassa, että tuolla hyllyllä on MIESTEN muta-naamioita ym. No, kai mä vaan olen katkera kun ei ole kauneutta mitä hoitaa eikä naiset kaadu samaan tahtiin kuin jonkun äkselsmittin edessä. Vaikka en edes kuvaisi.

 

[Bushmaster]

Eiköhän nykymaailmassa löydy aineet, jolla saadaan nuorteat kukkaset lemuamaan vaikka Lenin-sedän muumion kuupassa. Just eilen äimistelin vaimolle Prismassa, että tuolla hyllyllä on MIESTEN muta-naamioita ym. No, kai mä vaan olen katkera kun ei ole kauneutta mitä hoitaa eikä naiset kaadu samaan tahtiin kuin jonkun äkselsmittin edessä. Vaikka en edes kuvaisi.

Menisivät varmasti kaupaksi jos niitä myytäisiin urbaaneina "camo naamioina"?

 

[Honcho]

Mutta vakavasti ottaen, siitä tämä maa on hieno että jos juttelen vaikka Turkulaisten kanssa, niin aina ollaan lähdössä jos pilliin puhalletaan. Yhdenkään en ole kuullut sanovan, että "mitäs ahneesti riski-asutte siellä Venäjän lähellä, oma vika jos koti on pian sotatoimialueella" tms. Tosin olen myös miettinyt että ihan yhtä lailla itsekin menisin muualle. Ahvenanmaalla jos tapahtuisi niin nimenomaan meikäläisen osanotto siellä lienee todennäköisyydeltään nolla, jos sitäkään. Mutta ainahan se on sipsisaarekkeenkin takia mahdollista nahistella jossain muualla. Ja minäpä muuna sitä käytettäisiin kuin veitsenä meidän(kin) kurkulla. Ja sipsit ovat maukkaita.

 

[Fremen]

Menisivät varmasti kaupaksi jos niitä myytäisiin urbaaneina "camo naamioina"?

Menisi mika tahansa noilla urbaanisisseille kaupaksi, paitsi kun on oikeasti tavarasta pula eika enaa VISA laula Alepassa.. eipa ehka enaa putoaisi:








Vetakaapa kokeeksi naita kannabis-pakuritee -nalkaanne, ituhipsteri-pippalot!!

On aika erikoista kylla etta noi nuoret urbaanit vihrean puolueen jasenet tarvitsee meikalaisen kaltaista "aarioikeistolaista (en pida verorahojeni kayttovalintojen puutteesta internet-aikakautena) ja siionistista" nelikymppista vankyraa hakemaan luontaistuotteensa metsasta... kusisin marjoihin jos en olis jo tehnyt sita !

 

[Fremen]

Mutta vakavasti ottaen, siitä tämä maa on hieno että jos juttelen vaikka Turkulaisten kanssa, niin aina ollaan lähdössä jos pilliin puhalletaan. Yhdenkään en ole kuullut sanovan, että "mitäs ahneesti riski-asutte siellä Venäjän lähellä, oma vika jos koti on pian sotatoimialueella" tms. Tosin olen myös miettinyt että ihan yhtä lailla itsekin menisin muualle. Ahvenanmaalla jos tapahtuisi niin nimenomaan meikäläisen osanotto siellä lienee todennäköisyydeltään nolla, jos sitäkään. Mutta ainahan se on sipsisaarekkeenkin takia mahdollista nahistella jossain muualla. Ja minäpä muuna sitä käytettäisiin kuin veitsenä meidän(kin) kurkulla. Ja sipsit ovat maukkaita.

Ja kaltattu valkosipuli-kumina-smetana sipsien kera... tukenasi ollaan, idan poika!! Tuo muitakin herkkuja sielta tanne lanteen Andrei!

 

[Rauhantekijä]

Kannattaa muistaa, että... "ei voi olla rohkea jos ei pelkää" ...."ei kannata sormi suussaan tappamistaan odottaa"".

Joo, nää on hyviä mietelauseita.....
lisäksi......"turha siinä on käpyjä heittää kun toisella kivääri kädessä"

 

[Honcho]

Ja kaltattu valkosipuli-kumina-smetana sipsien kera... tukenasi ollaan, idan poika!! Tuo muitakin herkkuja sielta tanne lanteen Andrei!

Sen verran halusin jättää puskurivyöhykettä että Imatralla en tahtoisi asua Mutta ei anneta sieltäkään tuumaakaan tappelematta.

 

[Fremen]

Sen verran halusin jättää puskurivyöhykettä että Imatralla en tahtoisi asua Mutta ei anneta sieltäkään tuumaakaan tappelematta.

Eipa liene nykyaan mitaan ihmeempaa 'buffer zonea' jota antaa ilman ottelua... mutta kylla tama topiikki panee hiukan miettimaan etta kuinka paljon tappioita oma joukkue kestaisi, tai itse kestaisin vaikka omalle kohdalle ei osuisi. Muutama oma intin aikainen ryhmanjohtaja ovat viela hyvia ystavia, jos he kaatuisivat tai haavoittuisivat pysyvasti raajanmenetyksineen esimerkiksi niin miten se vaikuttaisi omaan taistelukykyyn, ja pienen joukkueen johtamiskykyyn? Enta sina @Honcho , jos krh-ryhmaasi osuisi vihollisen napalmi tai fosfori-isku, ja muutama ystava palaisi, olisitko viela valmis jatkamaan?
Nama ovat vaikeita kysymyksia, omasta puolesta on aina helpompi puhua mutta hyvat kaverit ovat asia jota ehka mieluummin ei mieti...

 

[SJ]

Eipa liene nykyaan mitaan ihmeempaa 'buffer zonea' jota antaa ilman ottelua... mutta kylla tama topiikki panee hiukan miettimaan etta kuinka paljon tappioita oma joukkue kestaisi, tai itse kestaisin vaikka omalle kohdalle ei osuisi. Muutama oma intin aikainen ryhmanjohtaja ovat viela hyvia ystavia, jos he kaatuisivat tai haavoittuisivat pysyvasti raajanmenetyksineen esimerkiksi niin miten se vaikuttaisi omaan taistelukykyyn, ja pienen joukkueen johtamiskykyyn? Enta sina @Honcho , jos krh-ryhmaasi osuisi vihollisen napalmi tai fosfori-isku, ja muutama ystava palaisi, olisitko viela valmis jatkamaan?
Nama ovat vaikeita kysymyksia, omasta puolesta on aina helpompi puhua mutta hyvat kaverit ovat asia jota ehka mieluummin ei mieti...

Topiikkiin liittyen aika irrelevanttia. Tämä siis siksi, että sama pätee myös nuorempaan sakkiin, eikä vain meihin vanhempaan väkeen.

 

[Fremen]

Topiikkiin liittyen aika irrelevanttia. Tämä siis siksi, että sama pätee myös nuorempaan sakkiin, eikä vain meihin vanhempaan väkeen.

Eli patee myos meihin vanhempaan vakeen... tottakai aseveljien kaatuminen tai pysyva vakava vammautuminen, erityisesti raajanmenetykset/ vakavat palovammat vaikuttavat normaalin ihmisen taistelukykyyn, ja voisin kuvitella etta mita pidempaan on tunnettu, sita enemman vaikutusta. Riippuu varmasti yksilosta tietysti, seka joukon koheesiosta. En itse lahtenyt inttiin hakemaan kavereita mutta olihan se suuri helpotus ja myohemmin monen hauskan tovin aihe etta niita sielta loytyi. Amen. Ja Shalom tietysti tanaan .