Jos pilliin puhalletaan yllattain ...
- Viestiketjun aloittaja veffeade
- Aloitus PVM
Nojoo alan kirjoitamaan ne laivat
Hamina-luokan
4 RBS-15 SSM
40 mm 70 cal Bofors AA
1 6 round Sako SAM (Mistral)
2 single 12.7 mm mg
Provision for 4 9 rounds Saab Elma LLS920 ASW RL
Radar: 1 Thales Scout nav/surf search
Sonar: provision for Finnyards SONAC-PTA towed array
EW: intercept: 2 32 rounds Wallop Barricade decoy RL
Danish INFOCOM ICS-2000 integrated communications suite.
Saab EOS-400 optronic gun director controls the 40 mm mount.
Lacroix ATOS (anti-yhreat optronic system) rocket powered decoy system, it uses 2 16 round launhers firing 80 mm rockets.
Rauma-luokan
6 RBS-15 SSM
1 40 mm Bofors L70-600E AA
1 6 round Sako SAM launher (Mistral)
2 single 12.7 mm mg
2 9 round Saab Elma LLS920 ASW RL
Radar: 1 Raytheon ARPA nav, 1 9GA 208 surf search, 1 9LV 225 fire control
Sonar: Simrad SS 304 hull mounted HF; provision for Finnyard SONAC-PTA towed array
EW: MEL Matilda-E (9EW 300) intercept, 1 32 round Wallop Barricade decoy RL; EADS COLDS laser countermeasure
CelsiusTech 9LV Mk3 weapons control system (2 multifunctions operator consoles and 2 navigational radar consoles)
9LV200 Mk3 optronic fire control system
9EW 300 EW system
AA gun mount equipped with infrared and TV cameras for fire control
COLDS ( common opto-electronic laser detection system)
Finnyards SONAC PTA towed sonar, a 78 m passive array with 24 hydrophones designed to be towed at 3-12 kts on a 600 m cable, can be installed on Rauma-class.
Rihtniemi class
2 twin 23 mm Sako AA
2 5 round RBU-1200 ASW RL
Mines
Radar: 1 Decca 1226 nav
Sonar: Simrad SS 304 hull mounted HF, Finnyard SONAC PTA towed passive array
jatkan huomenna
BTW siinä on rauma luokalle hydrophone ASW ?
Hamina-luokan
4 RBS-15 SSM
40 mm 70 cal Bofors AA
1 6 round Sako SAM (Mistral)
2 single 12.7 mm mg
Provision for 4 9 rounds Saab Elma LLS920 ASW RL
Radar: 1 Thales Scout nav/surf search
Sonar: provision for Finnyards SONAC-PTA towed array
EW: intercept: 2 32 rounds Wallop Barricade decoy RL
Danish INFOCOM ICS-2000 integrated communications suite.
Saab EOS-400 optronic gun director controls the 40 mm mount.
Lacroix ATOS (anti-yhreat optronic system) rocket powered decoy system, it uses 2 16 round launhers firing 80 mm rockets.
Rauma-luokan
6 RBS-15 SSM
1 40 mm Bofors L70-600E AA
1 6 round Sako SAM launher (Mistral)
2 single 12.7 mm mg
2 9 round Saab Elma LLS920 ASW RL
Radar: 1 Raytheon ARPA nav, 1 9GA 208 surf search, 1 9LV 225 fire control
Sonar: Simrad SS 304 hull mounted HF; provision for Finnyard SONAC-PTA towed array
EW: MEL Matilda-E (9EW 300) intercept, 1 32 round Wallop Barricade decoy RL; EADS COLDS laser countermeasure
CelsiusTech 9LV Mk3 weapons control system (2 multifunctions operator consoles and 2 navigational radar consoles)
9LV200 Mk3 optronic fire control system
9EW 300 EW system
AA gun mount equipped with infrared and TV cameras for fire control
COLDS ( common opto-electronic laser detection system)
Finnyards SONAC PTA towed sonar, a 78 m passive array with 24 hydrophones designed to be towed at 3-12 kts on a 600 m cable, can be installed on Rauma-class.
Rihtniemi class
2 twin 23 mm Sako AA
2 5 round RBU-1200 ASW RL
Mines
Radar: 1 Decca 1226 nav
Sonar: Simrad SS 304 hull mounted HF, Finnyard SONAC PTA towed passive array
jatkan huomenna
BTW siinä on rauma luokalle hydrophone ASW ?
Hejsan kirjoitti:
Älä pliis ala. Ei taida olla oikea topic ja johan tuossakin on jo Haminan tiedot väärin. Ne jotka tietoja kaipaa, löytää ne varmasti ihan virallisistakin lähteistä ja oikeina.
Ja mikä ihme tuo Rihtniemi on? Joku modattu R-luokan vartiovene vai kuinka? Ei taida olla enää palveluskäytössä ainakaan.
Hyvältä kirjalta vaikuttaa...
veffeade
Eversti
aj77 kirjoitti:
Luepas ketjun skenaario ts 1. viesti. Siina olet oikeassa etta alkaa menna vahan OT, mutta toisaalta vasta skenaarion 1. vaiheeseen on saatu jonkinlaista vastausta. Kysymyshan on nimenomaan siita etta Suomi joutuisi keltaisen A2 joukkueen toimesta hyokkayksen kohteeksi kokolailla yllattaen.
Tervetuloa foorumille :a-smiley:
vm78 kirjoitti:
Kirjan nimi on "The Naval Institute Guide to Combat Fleets Of The World 2002-2003" ja kirjoittanut A.D Baker III
Se on painava 2-3 kilonen ja sivua on yli 1100.
Veffeade halutko sinä tietoja tästä kirjaista? (voi olla että wikipeedassa lukee samat ja uudempi tieto koska kirja on vuodelta 2003/2003).
veffeade
Eversti
Hejsan kirjoitti:
Eikohan Suomen merivoimien suorituskyky ole tullut suunnilleen selvaksi. Ehdotin etta "Merivoimien suorityskyky" muutettaisiin omaksi threadikseen. Saa nahda mita Baikal ja TomTom ovat mielta asiasta.
Toistaiseksi siis ollaan saatu vastauksia vain skenarion 1 ja toiseen vaiheeseen. Lisaa tarvitaan; ottakaas arvon raati asento ja kommentoikaa
. :a-smiley:
veffeade kirjoitti:aj77 kirjoitti:
Luepas ketjun skenaario ts 1. viesti. Siina olet oikeassa etta alkaa menna vahan OT, mutta toisaalta vasta skenaarion 1. vaiheeseen on saatu jonkinlaista vastausta. Kysymyshan on nimenomaan siita etta Suomi joutuisi keltaisen A2 joukkueen toimesta hyokkayksen kohteeksi kokolailla yllattaen.
Tervetuloa foorumille :a-smiley:
Ok.- En silti voi vastustaa kiusausta. Suomehan ei voida puolustaa kuvaillun hyökkäyksen sattuessa,eikä oikein minkään muunkaanlaisen. Puolustusvoimat saavat aseellisen konfliktin kyllä aikaiseksi,mutta taistelu on toivoton.
Syy on yksinkertainen. Vain yksi valttikortti ollut ennen joka on jo käytetty,eli Karjala.
Se oli kuin ässä hihassa pokeripöydässä ja se silti onnistuttiin käyttämään kahteen eri kertaan vielä.
Karjalan korvissa kelpasi sotia. Sitten kun hyökkäys on saatu pysäytettyä ja vihoillinen saatu neuvottelupöytään,niin se voidaan antaa pois. Kuten toimittiin. Muuhun ei vihollinen olisi suostunutkaan.
Tänäpäivänä taistelu tapahtuisi sydänsuomessa ja vaikka se pysähtyisikin,niin vihollinen miehittäisi isoa osaa maasta. Sitä ei voida oikein antaa pois,eikä voimaa riitä takaisin työntämiseen mitenkään. Mitään kansainvälistä apua nyt ei kannata odottaa ent.puolustusvoimien komentajan Hägglundin miltein maanpetoksellisista eu:n turvaa koskevista lausunnoista huolimatta.
Siksi ehdotankin seuraava. Samaa mitä eräs iltalehden kolumnisti ehdotti myös.
Meillä on aivan turha ja harmia aiheuttava Ahvenanmaa. Ne ei puhu suomea,ne kokoajan valittaa jostain(ruotsiksi) ja avoimesti haikailevat ruotsin vallan alle. Halveksivat suomalaisia ja pitävät itseään parempina. Eikä autonomian takia juuri muutakaan iloa valtioille ole mokomasta.
Joten ehdotetaan venäjälle vaihtokauppoja. Ne saavat Ahvenanmaan ja me saadaan Karjala. Kaksi hyötyä. Pienmpi hyöty on että saadaan puskuria itäänpäin ja taas on tetsasumaastoa.
Suurempi hyöty on nähdä ahvenamaalaisen vuorineuvos Gustafsonin pitkäksi venähtänyt naama lehdessä,kun ensimmäiset aron pojat tulevat Nasinuorten kanssa pitämään järjestystä ja vaihtamaan lippuja salkoihin.
Einomies1
Respected Leader
aj77 kirjoitti:veffeade kirjoitti:aj77 kirjoitti:
Luepas ketjun skenaario ts 1. viesti. Siina olet oikeassa etta alkaa menna vahan OT, mutta toisaalta vasta skenaarion 1. vaiheeseen on saatu jonkinlaista vastausta. Kysymyshan on nimenomaan siita etta Suomi joutuisi keltaisen A2 joukkueen toimesta hyokkayksen kohteeksi kokolailla yllattaen.
Tervetuloa foorumille :a-smiley:
Ok.- En silti voi vastustaa kiusausta. Suomehan ei voida puolustaa kuvaillun hyökkäyksen sattuessa,eikä oikein minkään muunkaanlaisen. Puolustusvoimat saavat aseellisen konfliktin kyllä aikaiseksi,mutta taistelu on toivoton.
Syy on yksinkertainen. Vain yksi valttikortti ollut ennen joka on jo käytetty,eli Karjala.
Se oli kuin ässä hihassa pokeripöydässä ja se silti onnistuttiin käyttämään kahteen eri kertaan vielä.
Karjalan korvissa kelpasi sotia. Sitten kun hyökkäys on saatu pysäytettyä ja vihoillinen saatu neuvottelupöytään,niin se voidaan antaa pois. Kuten toimittiin. Muuhun ei vihollinen olisi suostunutkaan.
Tänäpäivänä taistelu tapahtuisi sydänsuomessa ja vaikka se pysähtyisikin,niin vihollinen miehittäisi isoa osaa maasta. Sitä ei voida oikein antaa pois,eikä voimaa riitä takaisin työntämiseen mitenkään. Mitään kansainvälistä apua nyt ei kannata odottaa ent.puolustusvoimien komentajan Hägglundin miltein maanpetoksellisista eu:n turvaa koskevista lausunnoista huolimatta.
Siksi ehdotankin seuraava. Samaa mitä eräs iltalehden kolumnisti ehdotti myös.
Meillä on aivan turha ja harmia aiheuttava Ahvenanmaa. Ne ei puhu suomea,ne kokoajan valittaa jostain(ruotsiksi) ja avoimesti haikailevat ruotsin vallan alle. Halveksivat suomalaisia ja pitävät itseään parempina. Eikä autonomian takia juuri muutakaan iloa valtioille ole mokomasta.
Joten ehdotetaan venäjälle vaihtokauppoja. Ne saavat Ahvenanmaan ja me saadaan Karjala. Kaksi hyötyä. Pienmpi hyöty on että saadaan puskuria itäänpäin ja taas on tetsasumaastoa.
Suurempi hyöty on nähdä ahvenamaalaisen vuorineuvos Gustafsonin pitkäksi venähtänyt naama lehdessä,kun ensimmäiset aron pojat tulevat Nasinuorten kanssa pitämään järjestystä ja vaihtamaan lippuja salkoihin.
No huh, huh! Vai oli "karjalan korvet" sinun mielestä "puskurivyöhykettä" joka voitiin uhrata taisteluille viime sodissa? Luepas nyt historiaa vähän tarkemmin ja kaiva niitä karttoja esiin. Karjalan pääkaupunki ja suomen toiseksi suurin kaupunki oli Viipuri joka oli kansainvälinen kaupan keskus ja tosiaan kansainvälisempi kuin Helsinki. Siellä oli toimiva satama ja teollisuutta sekä vireätä kauppaa naapurin kanssa. Viipurissa oli mittava rautateiden solmukohta josta lähti raiteet 5 suuntaan sekä maanteiden risteyskohta. Mittava osa suomen ulkomaankaupasta kulki kaupungin ja sen satamien kautta. Tuossakin kaupungissa taisteltiin vaikkakin suomen kannalta sen puolustus epäonnistui täysin talvi- ja jatkosodassa. Sen menetys ei silti ollut mikään pikkujuttu suomelle. Viipurissa asui 1939 noin 86000 ihmistä joten se ei ollut mikään pikkukaupunki silloisessa suomessa.
Karjalassa oli paljon muitakin kaupunkeja kuten Sortavala ja Käkisalmi joista jälkimmäinen oli erityisen suosittu lomanviettopaikka Laatokan rannalla. Lisäksi luovutetun karjalan alueella asui kaikkiaan yli 400 000 ihmistä jotka tunnetusti evakuoitiin muualle suomeen sodan alettua 1939. Melkoinen puskurivyöhyke uhrattavaksi!
Suomen rajoja on vedetty historiansa aikana eri suuntiin ja jos kaivelet taas historian kirjojasi esiin, huomaat että Ruotsi-suomen itäraja oli aikanaan mm. Kymijoessa. Silti sen länsipuolella eli suomalaisiksi kutsuttu heimo lähes normaalia elämää, vaikka itsenäisyys oli vielä etäinen unelma tulevaisuudessa. Mitä uutta auringon alla?
Mitähän tämä maa olisi jos menneet sukupolvet olisivat luovuttaneet taistelun jo etukäteen kannattamattomana Novgorodin ja Venäjän suuriruhtinaskunnan valtavan sotilaallisen ylivoiman edessä?
Sanovatko nimet Karl Vilhelm Malm ja Joakin Zachris Duncker, 5. Prikaati ja Koljonvirta jotain? Molemmat Johan august Sandelsin upseereja ja auttoivat sandelsin prikaatia saavuttamaan tarunhohtoisen maineen suomen sodassa 1808-1809. Entä Porrassalmi 1789, Porin- ja savon rykmentit sekä Karjalan- ja Uudenman Rakuunat? Nämä ovat vain esimerkkejä suomalaisten suurista taisteluista joissa AINA on ollut vastassa vihollisen murskaava ylivoima.
Huomioitavaa on myös että mm.nämä taistelut on VOITETTU.
Suomen sodassakaan ei Ruotsi-suomen armeijalla katsottu olevan alivoiman ja kokemattomuuden sekä taidon osalta mitään jakoa Venäläisiä joukkoja vastaan. Venäläisten joukkojen kenraalit olivat karaistuneita sotilaita euroopan sotakentilta, Napoleonin sodista ja oppineet sieltä uusimman sotataidon. Barclay De Tolly ja Bagration olivat käyneet yli 15 vuotta sotia euroopassa. Kamenski, Suvorov ja Koljonvirralla kaatunut suurruhtinas dolgoruki olivat taistelleet ympäri eurooppaa joista Dolgoruki oli osallistunut kaikkiin Ranskalaisia vastaan käytyihin taisteluihin. Venäläiset joukot olivat todellisia ammattisotilaita ja taisteluita käyneitä ja suomalaiset vain paikallispalvelusta, maanrajojen sisällä suorittaneita. Silti suomalaiset joukot soveltuivat taisteluissa erinomaisesti täällä käytävään sodankäyntiin.
Esimerkiksi Malm valtasi hyökkäysvaiheessa 1808 Iisalmen menettämättä yhtään 150 miehestään ja Kuopion heti perään samoilla voimilla. Sitä pidettiin uskomattomana voittona. Eikä kysymys ollut pelkästä tuurista! Venäläisten hyökätessä, Malm suojasi Sandelsin sivustaa Itä-Karjalassa menestyksekkäästi.
Duncker taas suojasi ankarasti taistellen Sandelsin vetäytymistä Kuopiosta Sulkavan komppaniallaan. Hän otti ratkaisevan roolin Pulkkilan taistelussa jossa Venäläiset lyötiin. Legendaarisesta Koljonvirran taistelusta ei liene edes tarvetta mainita. Von Döbeln taas löi Juuttaalla Porilaisjoukoillaan Venäläisten hyökkäyksen hajalle ja ajoi ylivoimaista vihollista takaa kunnes pimeys koitti. Toinen klassinen taistelu. Näin Adlercreutz pystyi vetäytymään pääjoukon kanssa pohjoiseen ym.ym.ym.
Ei pidä unohtaa myöskään keski-suomen sissisotaa 1808-1809 joka aiheutti tuntuvia tappioita Venäläisille sekä lukuisia muita kunniakkaita taisteluja suomen historiassa ennen ja jälkeen suomen sodan jotka suomalaiset ovat voittaneet vuosisatojen aikana. Mm. noiden taisteluiden ansiosta suomalainen kansa on yhä olemassa itsenäisenä ja vapaana.
Vuodatin tämän sen takia että me huomaisimme että meidän sotahistoriamme on kunniakas ja siitä on syytä olla ylpeä. Vaikka teknistynyt sodankäynti on muuttanut sodankäyntiä, ei sodan perusperiaatteet ole muuttuneet mihinkään. Me pystymme edelleenkin vastaamaan meitä vastaan tehtävään hyökkäykseen, mutta vain jos me uskomme itse siihen. Tappiomielialaa ruokkimalla ja vihollisen yli-arvioimalla meidän maanpuolustustahtomme romahtaa.
Suomi ei ole mikään Georgia vaan hieman suurempi ja voimakkaampi maa. Tänne ei tulla ja maata hallita 100 000 miehen voimallakaan. Liikkuvaan sodankäyntiin tuon kokoinen joukko on sopiva jos on ajanmukaisesti varustettu, mutta maa-alueiden pitämiseen se on liian pieni. Lisäksi tämä maa ei ole mikään aavikko jossa kauaskantoisilla aseilla ja sensoreilla valvotaan tuhansia neliökilometreja vaan suurilta osin metsää ja mäkiä ja soita pl. taajamat. Suomalaisten taajamienkin ympärillä on metsää reilusti joten liikkuminen ja alueiden valvominen ei ole ihan simppeliä. Kehä 3:n sisälläkin on suuria metsä-alueita ja luontoa. Tämä nyt ihan muistutuksena vaikka tiedossa oli.
Tuo viimeinen on klassinen ja kulunut läppä joka on varmaan kaikkien tuntema puukko Ahvenanmaalaisille. Ei siis mitään uutta keskusteltavaa tästä kannata viritellä.
Einomiehen kanssa itse asiasta samaa mieltä. Mutta en kyllä anna historiakäsitykselle, tuolle hurraa-aikana kirjoitetulle soopalle sitäkään arvoa kuin sille paperille, jolle se on kirjoitettu. Ihan soopaahan se on: on torjuntavoitettu venäläisiä jatkuvalla syötöllä niin, että voisi kuvitella kuinka Tsaari on lopulta tullut Suomeen pyytämään armoa, jottemme lopulta valtaa Moskovaa Pietarista puhumattakaan. Okei, on siellä ollut pari merkittävää taistelua, mutta muuten on kyllä kaikesta päätellen nuhjattu miten sattuu niissä oloissa.
Pitäjäämme on pystytetty patsaita joka notkoon erästä tuon ajan suursotasissipäällikköä varten. Hirmu tarinoita on kirjoitettu ja kerrottu henkilön ja hänen hmmm, joukkonsa teoista. Kerrontaperinne ja säilyneet dokumentit kertovat aika karuja juttuja näistä talonpoikaissankareista: paikallinen väestö pelkäsi enemmän näitä sankareita ja heidän joukkojaan kuin venäläisiä. Ryöstäminen, juopottelu ja mielivaltainen elämöinti siviilien keskellä on ollut pikkasen liian suuressa roolissa, mutta mitäs. Tuon ajan kansallistarpeita varten kirjoitettiin silkkaa roskaa, jotta fennomeininki sai käyteainetta vähitellen myös rupusakin sisällä.
Tähän liittyen: syksyllä julkaistaan vuonna -46 kirjoitettu sotakirja, jota ei voine suositella hurraahenkiselle reserviläisjoukolle. Muistaakseni Kankare on kirjoittanut ja se on paketoitu tuoreeltaan myrkkykaappiin sopimattomana julkaistavaksi. Tiedän jotain sisällöstä ja voihan se aiheuttaa jonkinlaisen kohun vielä. Tiedoksi: ko. henkilö ei ollut vihervasuri.
Pitäjäämme on pystytetty patsaita joka notkoon erästä tuon ajan suursotasissipäällikköä varten. Hirmu tarinoita on kirjoitettu ja kerrottu henkilön ja hänen hmmm, joukkonsa teoista. Kerrontaperinne ja säilyneet dokumentit kertovat aika karuja juttuja näistä talonpoikaissankareista: paikallinen väestö pelkäsi enemmän näitä sankareita ja heidän joukkojaan kuin venäläisiä. Ryöstäminen, juopottelu ja mielivaltainen elämöinti siviilien keskellä on ollut pikkasen liian suuressa roolissa, mutta mitäs. Tuon ajan kansallistarpeita varten kirjoitettiin silkkaa roskaa, jotta fennomeininki sai käyteainetta vähitellen myös rupusakin sisällä.
Tähän liittyen: syksyllä julkaistaan vuonna -46 kirjoitettu sotakirja, jota ei voine suositella hurraahenkiselle reserviläisjoukolle. Muistaakseni Kankare on kirjoittanut ja se on paketoitu tuoreeltaan myrkkykaappiin sopimattomana julkaistavaksi. Tiedän jotain sisällöstä ja voihan se aiheuttaa jonkinlaisen kohun vielä. Tiedoksi: ko. henkilö ei ollut vihervasuri.
Peiper
Majuri
veffeade kirjoitti:
Heh, aikamoinen temppu olisi toteuttaa tuollainen yllätyshyökkäys, koska edes Stalinin johtama Neuvostoliitto ei hyökännyt Suomeen yllättäen, vaikka kaverissa oli ns. munaa, eli häikäilemättömyyttä taatusti enemmän kuin Venäjän nykyisissa ja tulevissa johtajissa yhteensä.
Tuollaisella voimalla tehtävä hyökkäys olisi tosin sen verran voimakas, että sen torjuminen olisi varmaan käytännössä ainakin ilmasta tehtävien iskujen osalta mahdoton, tosin nuo mainitsemasi määrätkin ovat sitä luokkaa etteivät ne ole realisitisia.
Baikalin kanssa samoilla linjoilla.
Henkkoht en ole koskaan ymmärtänyt, mistä tämä suunnaton suomalaisen sissisodan hehkutus oikein kumpuaa. Näin erityisesti vuoden 1809 kohdalla. Suomestahan tuli nopsaan Venäjän tsaarin innokkain alamainen, oikea mallikansalainen, joka fiilisteli onnea samaan aikaan kun monet muut Venäjän vallan alla "riutuvat" taistelivat olemassaolostaan. Eikös Suomen kaarti ollut mukana taistelemassa mm. Puolan kansannousua vastaan, sen sijaan että urheat sissit olisivat kurmoottaneet venäläisiä miehittäjiä kotimaassa
Suomalainen on ihan historiallisia faktoja katsottaessa varmasti maailman helpoimpia alamaisia, eikä venäläisiä tai ruotsalaisia vastaan käydyt sissikahinat tuottaneet muuta kuin isoja kärsimyksiä omalle väestölle.
Henkkoht en ole koskaan ymmärtänyt, mistä tämä suunnaton suomalaisen sissisodan hehkutus oikein kumpuaa. Näin erityisesti vuoden 1809 kohdalla. Suomestahan tuli nopsaan Venäjän tsaarin innokkain alamainen, oikea mallikansalainen, joka fiilisteli onnea samaan aikaan kun monet muut Venäjän vallan alla "riutuvat" taistelivat olemassaolostaan. Eikös Suomen kaarti ollut mukana taistelemassa mm. Puolan kansannousua vastaan, sen sijaan että urheat sissit olisivat kurmoottaneet venäläisiä miehittäjiä kotimaassa
Suomalainen on ihan historiallisia faktoja katsottaessa varmasti maailman helpoimpia alamaisia, eikä venäläisiä tai ruotsalaisia vastaan käydyt sissikahinat tuottaneet muuta kuin isoja kärsimyksiä omalle väestölle.
Einomies1
Respected Leader
Joopa joo! Juttuja on monenlaisia ja monestakin näkökulmasta, ei siinä mitään!
Muistutan että suomessa ei ollut kunnollista kansallistunnetta juurikaan ennen Runebergia tai Sibeliusta. Koska olimme vuosisadat joko Ruotsin tai Venäjän alla ja sivistyksen taso oli meillä verraten alhainen, ei koko kansaa yhdistävää kansallistunnetta päässyt syntymään kuin vasta 1800-luvun lopulla. Tuolloin pääsi valloilleen kansallisromantiikan aikakausi joka syntyi suomeen syntyneen ylemmystön, opiskelijoiden ja tunnettujen, kansainvälisestikin arvostettujen taiteilijoiden myötävaikutuksella. Tällä oli merkitystä myös kansallisen tunteen nousuun. Nikolai II:en edeltäjä Aleksanteri II oli suomelle myötämielinen hallitsija joka ei kurittanut käydyistä sodista huolimatta köyhää vasalliaan joten hänen aikanaan aseeton itsenäisyyden tavoittelu oli mahdollista koska linjaa suomea kohtaan löysättiin mm. avaamalla valtiopaivät 1863 uudelleen sitten 1809 jälkeen.
Nikolai II:en annettua helmikuun manifestin 1899, alkoi I sortokausi jolloin orastava autonomia ja mahdolliset itsenäisyyshaaveet saatettiin haudata. Nosteessa ollut kansallinen aate kohtasi jyrkän vastauksen Venäjän Keisarikunnalta joka aiheutti ärtymystä ja aloitti vastarinnan aallon. Bobrikoffin nimeäminen huipensi jännitteen äärimmilleen joka laukesi Kenraalikuvernöörin salamurhaan 1904. Soisalo-Soinisen salamurha 1905 oli toinen huipentuma jotka kyllä osoittavat että suomessa oli jo tuolloin halukkuutta vaikka aseelliseen vastarintaan miehittäjiä vastaan. Mikä olisi ollut itsenäisen suomen asenne 1944 jos maa olisi miehitetty? Laaja asekätkentä kertonee todellisen asenteen silloisessa suomessa: vastarintaa olisi varmasti jatkettu sissisodalla!
Suomen suurlakko 1905 ja samaan aikaan tapahtunut Venäjän vallankumous, pakottivat Nikolai II:n perumaan aikaisemmat Venäläistämistoimenpiteet. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisi aseellinen vastarinta varmasti kiihtynyt. Historiaa peilaten ei suomi ole ollut mikään lammas miehityksen alla ollessaan. Oleellista vastarinnan kehittymiselle oli kansallisaatteen ja yhtenäisyyden synty suomessa. Samoin kansallistunteen syntyyn vaikuttivat 1800-luvulla suomen kielen virallinen asema ja suomen oman valuutan, markan hyväksyminen viralliseksi vaihdantavälineeksi 1860.
Oma kieli, valuutta, koululaitos, lait ja hallinto (alussa valtiopäivät) lienevät ne itsenäisen valtion perussymbolit ainakin minun mielestäni. Surullista on että nyt niitä ollaan riistämässä meiltä markkinavoimien painostuksen vuoksi.
Ei kai meille luetussa historiassa kiistetä viholliselle tehtyjä vääryyksiä, vaan tietty korostetaan omia voittoja! Jos teillä arvon Baikal- ja vm.78 on näistä taisteluista tai sodista jotain muuta jo kerrotusta historiasta poikkeavaa faktaa, niin jakakaa ihmeessä eksaktia tietoa minullekin! Muuten voidaan asioista turista ns. fiilispohjalta mutta todellinen historia on sitten eri asia!
Sillä välin kehotan lukemaan William R. Trotterin " Frozen Hell" joka on erinomaisen tarkka kuvaus Talvisodan taisteluista ja koko sotaanjohtaneesta tiestä. Tutkimustyö on tehty tässä tapauksessa täysin ulkopuolisen (Amer.) henkilön toimesta joten ainakin valta-osan "sinivalkoisin silmin" kirjoitetuista kirjoista se jättää varjoonsa.
Muistutan että suomessa ei ollut kunnollista kansallistunnetta juurikaan ennen Runebergia tai Sibeliusta. Koska olimme vuosisadat joko Ruotsin tai Venäjän alla ja sivistyksen taso oli meillä verraten alhainen, ei koko kansaa yhdistävää kansallistunnetta päässyt syntymään kuin vasta 1800-luvun lopulla. Tuolloin pääsi valloilleen kansallisromantiikan aikakausi joka syntyi suomeen syntyneen ylemmystön, opiskelijoiden ja tunnettujen, kansainvälisestikin arvostettujen taiteilijoiden myötävaikutuksella. Tällä oli merkitystä myös kansallisen tunteen nousuun. Nikolai II:en edeltäjä Aleksanteri II oli suomelle myötämielinen hallitsija joka ei kurittanut käydyistä sodista huolimatta köyhää vasalliaan joten hänen aikanaan aseeton itsenäisyyden tavoittelu oli mahdollista koska linjaa suomea kohtaan löysättiin mm. avaamalla valtiopaivät 1863 uudelleen sitten 1809 jälkeen.
Nikolai II:en annettua helmikuun manifestin 1899, alkoi I sortokausi jolloin orastava autonomia ja mahdolliset itsenäisyyshaaveet saatettiin haudata. Nosteessa ollut kansallinen aate kohtasi jyrkän vastauksen Venäjän Keisarikunnalta joka aiheutti ärtymystä ja aloitti vastarinnan aallon. Bobrikoffin nimeäminen huipensi jännitteen äärimmilleen joka laukesi Kenraalikuvernöörin salamurhaan 1904. Soisalo-Soinisen salamurha 1905 oli toinen huipentuma jotka kyllä osoittavat että suomessa oli jo tuolloin halukkuutta vaikka aseelliseen vastarintaan miehittäjiä vastaan. Mikä olisi ollut itsenäisen suomen asenne 1944 jos maa olisi miehitetty? Laaja asekätkentä kertonee todellisen asenteen silloisessa suomessa: vastarintaa olisi varmasti jatkettu sissisodalla!
Suomen suurlakko 1905 ja samaan aikaan tapahtunut Venäjän vallankumous, pakottivat Nikolai II:n perumaan aikaisemmat Venäläistämistoimenpiteet. Jos niin ei olisi tapahtunut, olisi aseellinen vastarinta varmasti kiihtynyt. Historiaa peilaten ei suomi ole ollut mikään lammas miehityksen alla ollessaan. Oleellista vastarinnan kehittymiselle oli kansallisaatteen ja yhtenäisyyden synty suomessa. Samoin kansallistunteen syntyyn vaikuttivat 1800-luvulla suomen kielen virallinen asema ja suomen oman valuutan, markan hyväksyminen viralliseksi vaihdantavälineeksi 1860.
Oma kieli, valuutta, koululaitos, lait ja hallinto (alussa valtiopäivät) lienevät ne itsenäisen valtion perussymbolit ainakin minun mielestäni. Surullista on että nyt niitä ollaan riistämässä meiltä markkinavoimien painostuksen vuoksi.
Ei kai meille luetussa historiassa kiistetä viholliselle tehtyjä vääryyksiä, vaan tietty korostetaan omia voittoja! Jos teillä arvon Baikal- ja vm.78 on näistä taisteluista tai sodista jotain muuta jo kerrotusta historiasta poikkeavaa faktaa, niin jakakaa ihmeessä eksaktia tietoa minullekin! Muuten voidaan asioista turista ns. fiilispohjalta mutta todellinen historia on sitten eri asia!
Sillä välin kehotan lukemaan William R. Trotterin " Frozen Hell" joka on erinomaisen tarkka kuvaus Talvisodan taisteluista ja koko sotaanjohtaneesta tiestä. Tutkimustyö on tehty tässä tapauksessa täysin ulkopuolisen (Amer.) henkilön toimesta joten ainakin valta-osan "sinivalkoisin silmin" kirjoitetuista kirjoista se jättää varjoonsa.