aj77 kirjoitti:
veffeade kirjoitti:
aj77 kirjoitti:
Jos pilliin puhalletaan se tarkoittaa jotain Georgiassa nähtyä tai vähän laajempaa.
Ei edellämainittua koska sellaisiin ponnistuksiin venäjä ei noin vain pikkumaan takia lähde ja sen valmistelutkin näkyvät jo kauas.
Luepas ketjun skenaario ts 1. viesti. Siina olet oikeassa etta alkaa menna vahan OT, mutta toisaalta vasta skenaarion 1. vaiheeseen on saatu jonkinlaista vastausta. Kysymyshan on nimenomaan siita etta Suomi joutuisi keltaisen A2 joukkueen toimesta hyokkayksen kohteeksi kokolailla yllattaen.
Tervetuloa foorumille :a-smiley:
Ok.- En silti voi vastustaa kiusausta. Suomehan ei voida puolustaa kuvaillun hyökkäyksen sattuessa,eikä oikein minkään muunkaanlaisen. Puolustusvoimat saavat aseellisen konfliktin kyllä aikaiseksi,mutta taistelu on toivoton.
Syy on yksinkertainen. Vain yksi valttikortti ollut ennen joka on jo käytetty,eli Karjala.
Se oli kuin ässä hihassa pokeripöydässä ja se silti onnistuttiin käyttämään kahteen eri kertaan vielä.
Karjalan korvissa kelpasi sotia. Sitten kun hyökkäys on saatu pysäytettyä ja vihoillinen saatu neuvottelupöytään,niin se voidaan antaa pois. Kuten toimittiin. Muuhun ei vihollinen olisi suostunutkaan.
Tänäpäivänä taistelu tapahtuisi sydänsuomessa ja vaikka se pysähtyisikin,niin vihollinen miehittäisi isoa osaa maasta. Sitä ei voida oikein antaa pois,eikä voimaa riitä takaisin työntämiseen mitenkään. Mitään kansainvälistä apua nyt ei kannata odottaa ent.puolustusvoimien komentajan Hägglundin miltein maanpetoksellisista eu:n turvaa koskevista lausunnoista huolimatta.
Siksi ehdotankin seuraava. Samaa mitä eräs iltalehden kolumnisti ehdotti myös.
Meillä on aivan turha ja harmia aiheuttava Ahvenanmaa. Ne ei puhu suomea,ne kokoajan valittaa jostain(ruotsiksi) ja avoimesti haikailevat ruotsin vallan alle. Halveksivat suomalaisia ja pitävät itseään parempina. Eikä autonomian takia juuri muutakaan iloa valtioille ole mokomasta.
Joten ehdotetaan venäjälle vaihtokauppoja. Ne saavat Ahvenanmaan ja me saadaan Karjala. Kaksi hyötyä. Pienmpi hyöty on että saadaan puskuria itäänpäin ja taas on tetsasumaastoa.
Suurempi hyöty on nähdä ahvenamaalaisen vuorineuvos Gustafsonin pitkäksi venähtänyt naama lehdessä,kun ensimmäiset aron pojat tulevat Nasinuorten kanssa pitämään järjestystä ja vaihtamaan lippuja salkoihin.
No huh, huh! Vai oli "karjalan korvet" sinun mielestä "puskurivyöhykettä" joka voitiin uhrata taisteluille viime sodissa? Luepas nyt historiaa vähän tarkemmin ja kaiva niitä karttoja esiin. Karjalan pääkaupunki ja suomen toiseksi suurin kaupunki oli Viipuri joka oli kansainvälinen kaupan keskus ja tosiaan kansainvälisempi kuin Helsinki. Siellä oli toimiva satama ja teollisuutta sekä vireätä kauppaa naapurin kanssa. Viipurissa oli mittava rautateiden solmukohta josta lähti raiteet 5 suuntaan sekä maanteiden risteyskohta. Mittava osa suomen ulkomaankaupasta kulki kaupungin ja sen satamien kautta. Tuossakin kaupungissa taisteltiin vaikkakin suomen kannalta sen puolustus epäonnistui täysin talvi- ja jatkosodassa. Sen menetys ei silti ollut mikään pikkujuttu suomelle. Viipurissa asui 1939 noin 86000 ihmistä joten se ei ollut mikään pikkukaupunki silloisessa suomessa.
Karjalassa oli paljon muitakin kaupunkeja kuten Sortavala ja Käkisalmi joista jälkimmäinen oli erityisen suosittu lomanviettopaikka Laatokan rannalla. Lisäksi luovutetun karjalan alueella asui kaikkiaan yli 400 000 ihmistä jotka tunnetusti evakuoitiin muualle suomeen sodan alettua 1939. Melkoinen puskurivyöhyke uhrattavaksi!
Suomen rajoja on vedetty historiansa aikana eri suuntiin ja jos kaivelet taas historian kirjojasi esiin, huomaat että Ruotsi-suomen itäraja oli aikanaan mm. Kymijoessa. Silti sen länsipuolella eli suomalaisiksi kutsuttu heimo lähes normaalia elämää, vaikka itsenäisyys oli vielä etäinen unelma tulevaisuudessa. Mitä uutta auringon alla?
Mitähän tämä maa olisi jos menneet sukupolvet olisivat luovuttaneet taistelun jo etukäteen kannattamattomana Novgorodin ja Venäjän suuriruhtinaskunnan valtavan sotilaallisen ylivoiman edessä?
Sanovatko nimet Karl Vilhelm Malm ja Joakin Zachris Duncker, 5. Prikaati ja Koljonvirta jotain? Molemmat Johan august Sandelsin upseereja ja auttoivat sandelsin prikaatia saavuttamaan tarunhohtoisen maineen suomen sodassa 1808-1809. Entä Porrassalmi 1789, Porin- ja savon rykmentit sekä Karjalan- ja Uudenman Rakuunat? Nämä ovat vain esimerkkejä suomalaisten suurista taisteluista joissa AINA on ollut vastassa vihollisen murskaava ylivoima.
Huomioitavaa on myös että mm.nämä taistelut on VOITETTU.
Suomen sodassakaan ei Ruotsi-suomen armeijalla katsottu olevan alivoiman ja kokemattomuuden sekä taidon osalta mitään jakoa Venäläisiä joukkoja vastaan. Venäläisten joukkojen kenraalit olivat karaistuneita sotilaita euroopan sotakentilta, Napoleonin sodista ja oppineet sieltä uusimman sotataidon. Barclay De Tolly ja Bagration olivat käyneet yli 15 vuotta sotia euroopassa. Kamenski, Suvorov ja Koljonvirralla kaatunut suurruhtinas dolgoruki olivat taistelleet ympäri eurooppaa joista Dolgoruki oli osallistunut kaikkiin Ranskalaisia vastaan käytyihin taisteluihin. Venäläiset joukot olivat todellisia ammattisotilaita ja taisteluita käyneitä ja suomalaiset vain paikallispalvelusta, maanrajojen sisällä suorittaneita. Silti suomalaiset joukot soveltuivat taisteluissa erinomaisesti täällä käytävään sodankäyntiin.
Esimerkiksi Malm valtasi hyökkäysvaiheessa 1808 Iisalmen menettämättä yhtään 150 miehestään ja Kuopion heti perään samoilla voimilla. Sitä pidettiin uskomattomana voittona. Eikä kysymys ollut pelkästä tuurista! Venäläisten hyökätessä, Malm suojasi Sandelsin sivustaa Itä-Karjalassa menestyksekkäästi.
Duncker taas suojasi ankarasti taistellen Sandelsin vetäytymistä Kuopiosta Sulkavan komppaniallaan. Hän otti ratkaisevan roolin Pulkkilan taistelussa jossa Venäläiset lyötiin. Legendaarisesta Koljonvirran taistelusta ei liene edes tarvetta mainita. Von Döbeln taas löi Juuttaalla Porilaisjoukoillaan Venäläisten hyökkäyksen hajalle ja ajoi ylivoimaista vihollista takaa kunnes pimeys koitti. Toinen klassinen taistelu. Näin Adlercreutz pystyi vetäytymään pääjoukon kanssa pohjoiseen ym.ym.ym.
Ei pidä unohtaa myöskään keski-suomen sissisotaa 1808-1809 joka aiheutti tuntuvia tappioita Venäläisille sekä lukuisia muita kunniakkaita taisteluja suomen historiassa ennen ja jälkeen suomen sodan jotka suomalaiset ovat voittaneet vuosisatojen aikana. Mm. noiden taisteluiden ansiosta suomalainen kansa on yhä olemassa itsenäisenä ja vapaana.
Vuodatin tämän sen takia että me huomaisimme että meidän sotahistoriamme on kunniakas ja siitä on syytä olla ylpeä. Vaikka teknistynyt sodankäynti on muuttanut sodankäyntiä, ei sodan perusperiaatteet ole muuttuneet mihinkään. Me pystymme edelleenkin vastaamaan meitä vastaan tehtävään hyökkäykseen, mutta vain jos me uskomme itse siihen. Tappiomielialaa ruokkimalla ja vihollisen yli-arvioimalla meidän maanpuolustustahtomme romahtaa.
Suomi ei ole mikään Georgia vaan hieman suurempi ja voimakkaampi maa. Tänne ei tulla ja maata hallita 100 000 miehen voimallakaan. Liikkuvaan sodankäyntiin tuon kokoinen joukko on sopiva jos on ajanmukaisesti varustettu, mutta maa-alueiden pitämiseen se on liian pieni. Lisäksi tämä maa ei ole mikään aavikko jossa kauaskantoisilla aseilla ja sensoreilla valvotaan tuhansia neliökilometreja vaan suurilta osin metsää ja mäkiä ja soita pl. taajamat. Suomalaisten taajamienkin ympärillä on metsää reilusti joten liikkuminen ja alueiden valvominen ei ole ihan simppeliä. Kehä 3:n sisälläkin on suuria metsä-alueita ja luontoa. Tämä nyt ihan muistutuksena vaikka tiedossa oli.
Tuo viimeinen on klassinen ja kulunut läppä joka on varmaan kaikkien tuntema puukko Ahvenanmaalaisille. Ei siis mitään uutta keskusteltavaa tästä kannata viritellä.