Jos tuhoamme vihollisen epäsuoralla tulella, niin miten estämme vihollista tekemästä samoin?

Juu en anna. Siihen on syynsä. ;)
Mikä syy? Ei ainakaan meidän turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeä.. Eiköhän alan expertit löydy jokaisesta varteenotettavasta valtiosta? Siis sitä lähinnä itsekseni amatöörinä mietin että mitä noin 'pieni' 30mm epäsuorallatulella voisi saada aikaiseksi. Ja tarkoitan jalkaväkeä yms pehmeitä vastaan. Eli perus sirpalekranaattia. Riittääkö koko saamaan ns järkevää tehoa aikaiseksi?

Uteliaisuuttani ja tyhmyyttäni kyselen. Eiköhän He tiedä vielä meitä paremmin joiden työ on se tietää. Eli yksinkertaistetaan kysymys; Pystyykö 30milliset antamaan epäsuoraa tulitukea tarvittaessa&'hyödyllisesti'? (Kun tuntuu että tuo kevyt krh:kin on melko 'kevyt' kapine..
 
Ok. Eli tuli luettua tuollainen opus:

http://www.globalsecurity.org/military/library/policy/army/fm/100-61/Ch9.htm

Mitä nyt voi sanoa teksitistä viisastuneena että Venäläisillä todennäkösiesti on käytössä tietyn verran "tiedustelutykistöä" (jotenkin sellainen muistikuva että olisin suomeksi tämmöisen termin joskus lukenut), jonka tehtävä on siis pyrkiä ampumaan TÄRKEITÄ kohteita minuuteissa. Tämä sisältää komentopaikkoja, tykistöä yms erikoisaseita, tutkia ja muuta tiedustelukalustoa. Näille on siis "rakennettu" mahdollisimman suora linja tiedustelutietojen analisointi paikalta. Näitä pyritään ilmeisesti organisoimaan tilanteen mukaisesti. Näillä ei sitten tosiaan ammuteta ihan mitä sattuu koska ne pyritään pitämään suojassa ja piilossa todella tärkeitä maaleja varten. Puhutaan kuitenkin operatiivisen tason tyksitöstä, eli jos komppanian komentopaikalla heilutaan lampun kanssa niin välttämättä vihollinen ei tykistökeskityksellä rankaise ihan heti. Tai siis ainakaan tällä "tiedustelutyksitöllä"

Vasteajat ovat jotakin 2-10 minuutin luokkaa kun otetaan koko ketju maalin havaitsemisesta ampumiseen/kranaattien räjähdykseen kohteessa. 10 minuuttia on ehdoton maksimi. Tuo 2 minuuttia on jo todella kova suoritus.

Muuten tykistön käyttö on keskittynyttä, eli komentaja laatii tykistön tulen suunnitelman, mutta kun operaatio jatkuu niin tykkitulta pyritään käyttämään joustavasti, mutta edelleen komentajan näpeissä on tulen käyttö. Tykkitulta siis pyritään käyttämään massamaisissa muodostelmissa, jos esim käy niin että ei ole riittävästi kranaatteja tai putkia ammuttaa kaikkea mitä halutaan niin silloin EI menetellä niin että ammutetaan vähemmän joka maalia vaan valitaan keskeiset maalit ja ammutetaan niitä sen mukaan mitä ne tulta tarvitsee näiden lamauttamiseksi (venäläiset laskee 30% tappiot).

"To neutralize a tank or mechanized infantry platoon in a hasty defensive position covering 6 hectares (1 hectare equals an area 100 by 100 m), a 122-mm howitzer battalion would have to fire 900 rounds weighing 19,800 kg. To neutralize an SP artillery battery at a range of 15 km, a 152-mm gun battalion would have to fire 405 rounds weighing 17,820 kg. A unit in defense presents a multiplicity of such targets. For example, a two-battalion defense to be penetrated could consist of 60 to 70 targets requiring between 30,000 and 40,000 rounds for neutralization (2,500 to 3,000 metric tons), depending on caliber and the effectiveness of target acquisition."

Tuossa vähän taskulaskimelle töitä. Äkkiä vaikuttaa että meikäläiset laskelmat poikkeaisi noista aika paljon. Tosin tämän opuksen mukaan koska valtaosa tulesta on toteutettu ilman tulenjohtoa niin tosiaan ammutetaan hehtaarimaaleja ja kranaattien kulutus jo siksi on kovaa.

Tosin kyseisessä manuaalissa ei mennä juurikaan alle divisioonan tason eli taktisen tason käyttö jää käsittelemättä. Kuitenkin meillä kuitenkin pääpiirteittäin pataljoona on suurin taistelevajoukko jota voidaan kokonaisuudessaan käyttää taisteluun joten... Jaa, ei ole tullut armeijakuntia viime aikoina komennettua.
 
Mikä syy? Ei ainakaan meidän turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeä.. Eiköhän alan expertit löydy jokaisesta varteenotettavasta valtiosta? Siis sitä lähinnä itsekseni amatöörinä mietin että mitä noin 'pieni' 30mm epäsuorallatulella voisi saada aikaiseksi. Ja tarkoitan jalkaväkeä yms pehmeitä vastaan. Eli perus sirpalekranaattia. Riittääkö koko saamaan ns järkevää tehoa aikaiseksi?

Uteliaisuuttani ja tyhmyyttäni kyselen. Eiköhän He tiedä vielä meitä paremmin joiden työ on se tietää. Eli yksinkertaistetaan kysymys; Pystyykö 30milliset antamaan epäsuoraa tulitukea tarvittaessa&'hyödyllisesti'? (Kun tuntuu että tuo kevyt krh:kin on melko 'kevyt' kapine..

Ei oikeastaan kannata. 40 milliset AGL:t ampuu oikeastaan aina puolisuoraa tulta, eli se on hieman kuin epäsuoraa, mutta ampuja yleensä näkee maalin. Tulen teho riippuu oikeastaan siitä, että paljonko ammuksia sinne ammuit ja kuinka nopeaan. (Mainittakoon tietenkin sekin, että onhan noita AGL:iä tietenkin 30 millisiäkin) Nämä ammukset ovat huomattavasti hitaampia ja siis putoavatkin siis maahan käytännöllisillä etäisyyksillä. 30 millinen autokanuuna on tehty ampumaan valtavan paljon nopeampaa tavaraa, joten minimietäisyys epäsuoralle tulelle olisi epäkäytännöllinen.

Bofors on joskus mainostanut heidän 3P ammusta myös epäsuoraan tuleen, mutta uskoisin sen olevan vain laivakäyttöön ja silloinkin vaikutusta saadaan lähinnä sen herätesytyttimen avulla.


60 millinen heitin katsotaan usein pienimmäksi merkittäväksi epäsuoran aseeksi ja meillä sitä ei käytetä, koska sen katsotaan olevan liian tehoton hangessa. Toki siihen olisi myös herätesytytin, mutta meillä ovat liian pihejä sellaisten ostamiseen edes 81 heittimille.
 
Jäsen Second on näköjään löytänyt saman prujun kuin minäkin. Löysin myös uudemman OPFOR -manuaalin, jossa pidettiin kaavamaista tykistönkäyttöä vanhanaikaisena:

"This OPFOR is more dispersed—does
not need to mass his artillery to produce
mass effects. Commanders and their
staffs cannot afford to be fixated on old
ideas, such as OPFOR “phases of fire”
and the “advanced guard” formation."
http://www.globalsecurity.org/military/library/report/2003/coeopfor.pdf

Eli oltaisiinko siellä siirrytty enemmän tuon "tiedustelutykistön" suuntaan? Ymmärrettävästi meilläkin on nähty tarve uudistaa tst-tapaa
 
Jäsen Second on näköjään löytänyt saman prujun kuin minäkin. Löysin myös uudemman OPFOR -manuaalin, jossa pidettiin kaavamaista tykistönkäyttöä vanhanaikaisena:

"This OPFOR is more dispersed—does
not need to mass his artillery to produce
mass effects. Commanders and their
staffs cannot afford to be fixated on old
ideas, such as OPFOR “phases of fire”
and the “advanced guard” formation."
http://www.globalsecurity.org/military/library/report/2003/coeopfor.pdf

Eli oltaisiinko siellä siirrytty enemmän tuon "tiedustelutykistön" suuntaan? Ymmärrettävästi meilläkin on nähty tarve uudistaa tst-tapaa

Ymmärsit käsitykseni mukaan tuon sisällön jossakin määrin väärin. Siinä yllä oli aika tärkeä pointti:

COE OPFOR. The COE OPFOR is
nonlinear and doesn’t adhere to a template.
He no longer focuses on destroying
friendly maneuver forces by overwhelming
them with a mass of echeloned
formations or attacking from the march
with a rigid timeline
.

Massamainen tulivaikutus on edelleen voimassa. Se minkä OPFOR on hylännyt on suoraa liikkeestä siirtyminen hyökkäykseen, eli kuuluisan divisioonrivin jossa rykmentit ryhmittyvät marssirivistöstä avoriviin rinta rinnan :) ja sen taistelutekniikkamainen tukeminen tykistön tulella, eli että aiemmin käytännössä ilman kummempaa tilanteenanalisointia hyökkäysjoukon etenemisreittiä on ryhdytty mätkyttämään tykistöllä. Eli juu, tuossa suhteessa tuo meikäläisen linkkaus on ajastaan jäljessä. Koska siellä nimenomaan tuolla "hyökkäystyksitöllä" tuettiin Phaseline tyyppisesti joukkojen hyökkäystä melkein kuin taisteluteknisesti. Eli taktinen taso siirtyy entistä alemmalle tasolle.

Hankala sillee yksikertaisesti referoida tuota tekstiä. Mutta tuossa tuosta massamaisesta käytöstä:

Dispersion. While the concept of dispersion
is certainly not new to the
OPFOR, he now has an improved capability
to mass fires without massing
systems. Training units should not expect
to see large artillery concentrations
in the form of army group rocket artillery
(AGRA), army artillery groups
(AAGs), division artillery groups
(DAGs) or regimental artillery groups
(RAGs)

Eli massamaista tulta käytettään edelleen. Toki ei tuohon phase-line tyyppiseen malliin, mutta se ei siis edelleenkään mitä ilmeisimmin piiperrä yksittäisten patterin iskujen kanssa.

Long Shooters Employed at Near-
Maximum Range. The Smerch with its
90-kilometer range and other OPFOR
systems have a significant range advantage
over our MLRS, even when MLRS
is using extended-range rockets (ERMLRS).
For most of the fight, the bulk
of the OPFOR artillery assets fire from
well outside of standoff range, thus limiting
their risk to counterfire. The shorter-
range systems join the fray only when
engaging important targets, such as
those in an OPFOR Strike mission.

Eli käytännössä sellaiset tykistötulen muodot jotka ovat jatkuvasti saatavilla ovat todella pitkän kantaman aseita joita voidaan käyttää turvallisesti ilman suurta pelkoa vastatulesta, nuo siis minun käsitääkseni tuhoavaisivat tutkia, prikaatien(pataljoonien?) esikuntia, tykistöaseita yms todella tärkeitä maaleja. Muut lyhyemmän kantaman tykit odottavat piilossa (massamaista) käyttöä osana hyökkäystä (=Strike).

Strike tehtävän määritelmä:

“Strike.” This mission is “an attack designed
to destroy a key enemy organization
through a synergistic combination
of precision fires and ground maneuver
in a small span of time.”
The effects of a successful Strike are
more than just the loss of a number of
combat systems. Rather, defeat comes
through the paralysis that occurs when
a key organization is completely devastated
in a small span of time.
The OPFOR has brigade tactical
groups (BTGs) and division tactical
groups (DTGs). The DTG is essentially
a task-organized division-level unit. The
OPFOR’s operational-strategic command
(OSC) is a corps- or army-level
organization. Both the DTG and OSC
can execute Strikes. (Strikes are beyond
the capability of a BTG without augmentation.)
Command and control for a Strike is
provided by an integrated fires command
(IFC). The IFC commander is
roughly equivalent to the old chief of
rocket troops and artillery. Interestingly,
one of the command and control options
available to the DTG or OSC commander
is to place the IFC commander
in charge of both fires and maneuver
elements involved in a Strike.
As in all OPFOR offensive missions,
there is a fixing force, an assault force
and an exploitation force for the Strike

Tuo Strike koostuu sitten
1. 'sitovasta tulen ja liikkeen käytöstä' (siroitemiinoja, kemikaaleja, maahanlaskuja yms).
2. 'Hyökkäyksestä' (Tykistö, ilmavoimat, maajoukot) jonka tavoite on neutralisoida kohteet, tässä tavoitteena on siis tuhota avainjärjestelmiä ja "Tiedustelutykistö" on tässä merkittävässä osassa tuhotessaan merkittäviä ase- ja tutkajärjestelmiä sekä komentopaikkoja, puhutaan kuitenkin operatiivisen ehkä jopa strategisen tason asioista, eli joukkueen tukikohtaa tuskin tällä tykistöllä ammutetaan tai edes komppanian komentopaikkaa.
3. Jatkohyökkäyksestä (huono termi) jolla pyritään tuhoamaan vastustaja, tämä on oletettavasti se vaihe jossa tappioita tuotetaan enemmän. Jääkärijoukkueen hyökkäystä siteeraten Jos kohta 2. on läpimurto niin 3. on tavoitteeseen etenemistä.

Täytyy muistaa että tämä teksti perustuu siihen ajatukseen miten OPFOR toimisi ameriikkalaisia vastaan ja yksi merkittävä ajatus tässä tekstissä on se että ameriikkalaiset eivät kestä tappioita ja että ameriikkalaiset ovat maahan hyökkääjiä. Meidän kohdalla toimintatapa voi olla jossakin määrin toisen tyyppinen koska hyökkääjä on Venäjä ja tavoite on enemmän maastoa hallitseva, toki tappioiden tuottaminen kuuluu myös ehkä ensisijaisesti.

Ongelmana vähän tässäkin tekstissä on että matalimmillaan puhutaan Prikaatitasosta. Eli miten mm A2 mek.pataljoona tyyppinen vihollinen toimii niin sitä ei avata ollenkaan. Ainakin itseäni henkilökohtaisesti kun juuri tuo taso kiinnostaisi. Toki etenkin tulevaisuudessa on varmasti niin että tuon tason toimintatavat alkavat olemaan jo huomattavan joustavia. Jotkut ammuttaa wanhaan malliin phase-line tulta ja etenee samaan tahtiin, jotkut painottaa tiedustelun merkitystä ja tilanteen mukaista toimintaa.

Lopun viimein hankala saada oteta tuota tekstistä ja vielä hankalampi on ryhtyä referoimaan sitä, etenkin kun aihe kuitenkin on meikäläiselle kohtuu vieras.

Täytyy kuitenkin muistaa että kyseessä ei ole suoranaisesti Venäjä, vaan todennäköisesti jossakin määrin vaarallisempi vastus on kyseessä, NTC (=National Training Center ) muistaakseni juuri perustuu siihen ajatukseen että se tarjoaa pahimman mahdollisen vihollisen muille joukoille. 11th Armored Cavalry Regiment joka toimii pelkkänä maali-osastona muille joukoille on todella kovan yksikön maineessa. Ajatus siis se että kun omat harjoittelee pahinta ja pätevintä mahdollista vastusta vastaan niin ne handlaavat vähemmän vaativat vastustajat. Tämä on sellainen voimavara ameriikan armeijassa että sitä on hankala kieltää.
 
Viimeksi muokattu:
Tuolla muuten mainitaan Smerch raketin hajonta maksimi kantamalta. Eli 171 metriä 90 kilsan päästä.
 
Siellä on muuten tekstin loppupuolella aika tärkeä pätkä:

"
The Reconnaissance/Counterreconnaissance
Fight. Again, this is not a
new problem, but it is more difficult
now with the fielding of the OPFOR
OSV and hand-held thermal sights. Studies
have shown for years that units that
win the reconnaissance/counterreconnaissance
fight at the CTCs tend to win
battles.
Despite the advent of OPFOR
UAVs, ground reconnaissance remains
the OPFOR’s primary means of gathering
intelligence.
Here is what the Center For Army
Lessons Learned (CALL) says: “Ground
reconnaissance is the key to the OPFOR
situational awareness. They will invest
up to a battalion for aggressive reconnaissance.
Ensure you have an equally
aggressive counter-reconnaissance
plan….Deny the enemy his eyes and
you are on your way to victory.”
4
The only way to deny the OPFOR his
ground reconnaissance eyes is to kill his
scouts and keep killing them—the
OPFOR always will replace dead scouts.

Units must plan to win this fight by
resourcing the victory. This means using
lots of artillery—our scouts can’t
kill an OPFOR scout in a BMP or even
a BRDM with direct fire. This also means
that “first string” personnel must be
alert and fight this fight continually,
even during the “fuzz factor” time from
about 0100 to 0300."


Tämän pitäisi vissiin olla järjestettävissä?
 
@Second

Minulla ei todellakaan riitä taustatiedot näiden ymmärtämiseen kunnolla, mutta luulen että käsitettiin tuo kuitenkin samalla tavoin. Vihollinen ei ole luopunut massamaisesta tulen käytöstä, mutta on saanut sen joustavammaksi ja luopunut kaavamaisista tulenkäytön vaiheista (fire phase) ja massoittain keskitetyistä tuliyksiköistä.

Näin logistiikka-alan ihmisenä huomio kiinnittyi suureen a-tarvikekulutukseen. Jos jv-joukkueen neutralonitiin vaaditaan rekkakuormallinen kranaatteja, niin a-tarvikehuoltoon vaikuttamalla heikennetään huomattavasti vihollisen suorituskykyä. Löytyy varmasti maaleja JASSMeille (&ATACMSeille) ja syvyydessä toimiville joukoille...
 
Siellä on muuten tekstin loppupuolella aika tärkeä pätkä:
They will invest
up to a battalion for aggressive reconnaissance.
---
The only way to deny the OPFOR his
ground reconnaissance eyes is to kill his
scouts and keep killing them

Tämän pitäisi vissiin olla järjestettävissä?

Ettekö te tuon jo hoitaneet Pyhällön kylässä? :)
 
Ettekö te tuon jo hoitaneet Pyhällön kylässä? :)

Asia on tullut esille näissä kahdessa skenariossa, mutta ajattelin vain sitä, että pitäisikö tuota tehdä vielä etupainotteisemmin? Eli, siinä vaiheessa kun tuo Pyhältö tai Saara -suunnitelma lähtee käyntiin, niin siellä olisi jo uudet miehet tilalla, eikä ne olisi välttämättä edes koulutettuja tiedustelijoita, saati sitten hommaan varustettuja ukkoja. Useammasta lähteestä näkee, että tiedustelijat tuntuu olevan naapurilla aina se luotto porukka, joka saa parhaan koulutuksen.

No, ehkä siihen ei ole riittävästi syvyyttä käytettäväksi.
 
@Second

Minulla ei todellakaan riitä taustatiedot näiden ymmärtämiseen kunnolla, mutta luulen että käsitettiin tuo kuitenkin samalla tavoin. Vihollinen ei ole luopunut massamaisesta tulen käytöstä, mutta on saanut sen joustavammaksi ja luopunut kaavamaisista tulenkäytön vaiheista (fire phase) ja massoittain keskitetyistä tuliyksiköistä.

Näin logistiikka-alan ihmisenä huomio kiinnittyi suureen a-tarvikekulutukseen. Jos jv-joukkueen neutralonitiin vaaditaan rekkakuormallinen kranaatteja, niin a-tarvikehuoltoon vaikuttamalla heikennetään huomattavasti vihollisen suorituskykyä. Löytyy varmasti maaleja JASSMeille (&ATACMSeille) ja syvyydessä toimiville joukoille...

Niin varmaan tuo kranaatin kulutus on juuri vähentynyt. Eli tekstin OPFOR on siirtynyt enemmän tehtävätaktiseen jotamiseen luopuen kaavaimisesta "marssikolonnasta divisioona-riviin vihollista kohdatessa jota tuetaan tyksitöntulella koko sen rintaman leveydeltä" ja todennäkösiesti käyttää aikaa tiedusteluun ja suunnitteluun enemmän (aivan kuten tuo @SJ lainaus osoittaa). Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu että A2-ohje sellaisena kun minä olen sen päntännyt ei ole wanhentunut... Mutta kun vastaan ei ole tullut prikaatin tason alapuolella koskevaa aineistoa vastaan eikä jaksa etsiäkään. Jossakin vaiheessa kun innostuu niin sitten.

Huolto todennäköisesti tapahtuu maalirikkaissa olosuhteissa heti "assault" vaiheen jälkeen kun vihollinen on suorittamassa tuota "exploitaition" vaihettaan jos/kun se päässyt läpimurtoon, jolloin taistelukentän tilanteet muuttuu hyvin nopeaa tahtia. Voi olla että tiedustelu ja oma tykistö toimii ylikierroksilla. Käytännössä ainoat joukot joilla tuo onnistuu on oma vastaava "tiedustelutykistö" (johon nuo ATACM:t yms voidaan lukea) joka todennäköisesti tuossa vaiheessa on täystyöllistetty vastatyksitötehtävissä yms jutuissa. Toki sitten jos hyökkäys kämähtää ja eteneminen on joitakin kilometrejä niin sittenhän tuo huollon moukarointi ylipäätään, ei pelkästään tykistön osalta, on ihan mielenkiintoinen juttu, tosin luultavaa on että tuossa vaiheessa jossakin velloo oma vastahyökkäys jota taas tuetaan tyksitöllä ja tykistötulen prioriteetit on siellä. :p Toki meikäläisittäin sissitaktiikat, tai ns epäkoventionaaliset epälineaariset taistelutavat, astuvat mukaan kuvaan myös. Kuten tuolla sissitaktiikka ketjussa asiaa jauhettiin.

Tuosta @SJ lainauksesta jäi pois yksi tärkeä kohta joka taisi olla seuraavassa kappaleessa. Nimittäin se että jos tiedusteluosat tuhotaan niin vihollinen kehittää uusia kokoajan taistelevista joukoista. Eli se pyrkii pitämään tiedustelukapasiteetin maksimissaan kokoajan, ja nimenomaan maatiedustelun merkitys nähtiin tärkeäksi NTC:n harjoituskentillä. Tuo sitten heijasti harjoituksissa siten että omien piti kokoajan pyrkiä toimimaan nimenomaan tiedustelua vastaan, oliko vielä niin että tykkitulella. On niin saatanan laiska ettei jaksa tarkastaa.
 
Tuolla muuten mainitaan Smerch raketin hajonta maksimi kantamalta. Eli 171 metriä 90 kilsan päästä.
Missä tuollainen mainittiin? Koetin hiukan tuota OpFor dokkaria katsella mutta en sieltä löytänyt. My Search-Foo is too weak.
Kyselen siksi kun tuo 171 m vaikuttaa kovin pieneltä luvulta. Kun tuossa puhutaan hajonnasta niin mitä sillä tarkoitetaan?
Jos olisi olemassa tykki joka ampuisi 90 km niin sen hajonta (ilman aktiivista ohjausta projektiileissa) olisi ihan vaan jo ilmakehän takia miltein kilsan (1% a-matkasta). Noista RakH:stä en tiedä mitään ja siksipä kyselen. Tämä siis niin että kun sama putki lähettää kaksi peräkäistä ammusta niin tuohon prosentin heittoon täytyy ilmakehän takia varautua. Joskus toki mennään jonkun verran alle mutta noin niinkuin nyrkkisääntönä.

Tarkoittaako tuo siis sitä että Smerch ampuu jotain inertia/glonass ohjautuvia puikkoja jotka sitten vasta maalialueella jakautuvat tytärammuksiksi?
 
Missä tuollainen mainittiin? Koetin hiukan tuota OpFor dokkaria katsella mutta en sieltä löytänyt. My Search-Foo is too weak.
Kyselen siksi kun tuo 171 m vaikuttaa kovin pieneltä luvulta. Kun tuossa puhutaan hajonnasta niin mitä sillä tarkoitetaan?
Jos olisi olemassa tykki joka ampuisi 90 km niin sen hajonta (ilman aktiivista ohjausta projektiileissa) olisi ihan vaan jo ilmakehän takia miltein kilsan (1% a-matkasta). Noista RakH:stä en tiedä mitään ja siksipä kyselen. Tämä siis niin että kun sama putki lähettää kaksi peräkäistä ammusta niin tuohon prosentin heittoon täytyy ilmakehän takia varautua. Joskus toki mennään jonkun verran alle mutta noin niinkuin nyrkkisääntönä.

Tarkoittaako tuo siis sitä että Smerch ampuu jotain inertia/glonass ohjautuvia puikkoja jotka sitten vasta maalialueella jakautuvat tytärammuksiksi?

Joo, niissä on inertia ohjaus. Sama mikä MLRS:n perusraketeissa.
 
Tuosta @SJ lainauksesta jäi pois yksi tärkeä kohta joka taisi olla seuraavassa kappaleessa. Nimittäin se että jos tiedusteluosat tuhotaan niin vihollinen kehittää uusia kokoajan taistelevista joukoista. Eli se pyrkii pitämään tiedustelukapasiteetin maksimissaan kokoajan, ja nimenomaan maatiedustelun merkitys nähtiin tärkeäksi NTC:n harjoituskentillä. Tuo sitten heijasti harjoituksissa siten että omien piti kokoajan pyrkiä toimimaan nimenomaan tiedustelua vastaan, oliko vielä niin että tykkitulella. On niin saatanan laiska ettei jaksa tarkastaa.

Tykistöä ehdottaa, koska heidän tiedustelijat eivät pysty tuhoamaan BMP:tä tai edes BRDM:ää omalla tulellaan. Nykyään niillä varmaan olisi Javelin laukaisin mukana.
 
Joo, niissä on inertia ohjaus. Sama mikä MLRS:n perusraketeissa.

Lähde? MLRS:n tyhmimmät raketit eivät käytä (parhaan tietämykseni mukaan) minkäänlaista ohjausta, vaan ne ammutaan matkaan sopivassa kulmassa ja toivotaan, ettei tuuli vie kovin pahasti vinoon.

mlrs-family.jpg
 
Lähde? MLRS:n tyhmimmät raketit eivät käytä (parhaan tietämykseni mukaan) minkäänlaista ohjausta, vaan ne ammutaan matkaan sopivassa kulmassa ja toivotaan, ettei tuuli vie kovin pahasti vinoon.

Ei löydy. Mutta siinä käsityksessä olen ollut, että niissä on inertia ohjaus, joskaan erityisen tarkka se ei olisi, mitä nyt tuulen vaikutuksia korjaisi.
 
Basic MLRS Rocket, M26
The first MLRS rocket was the unguided M26 rocket. The M26 is spin-stabilized by 4 fins, has a range of 32 km (20 miles) and is armed with 644 M77 DPICM (Dual-Purpose Improved Conventional Munitions) anti-personnel/anti-materiel grenades. The M77 submunitions are dispensed over the target in mid-air, are drag-ribbon stabilized during free fall, and detonate on impact. The MLRS/M26 was first used operationally during Operation Desert Storm in 1991, where it acquired the nickname "steel rain".

The Extended Range MLRS Rocket (ER-MLRS) is a derivative of the M26 with a longer motor and only 518 grenades. This improves the range to more than 45 km (28 miles). The first ER-MLRS rocket was planned to be theM26A1, which uses improved M85 DPICM submunitions. The original M77 has a relatively high dud rate (about 5%), and the M85 is a derivative with a self-destruct fuze to lower this rate significantly (< 1%). However, the development of the XM85 progressed slower than expected, and therefore the initial ER-MLRS rockets (first production contract was awarded in July 1996) were armed with M77 bomblets. The M77-equipped ER-MLRS is designated M26A2. By 1999, the M85 grenade was ready for production, and the final 1200 of a total of about 4300 ER-MLRS rockets for the U.S. Army were built as M26A1.

MLRS Practice Rocket, M28
The M28 is a training version of the M26, which replaces the warhead with steel ballast and three smoke canisters. The M28A1 RRPR (Reduced Range Practice Rocket) is a derivative of the M28 with a blunt high-drag nose. This reduces the rocket's maximum range to 15 km (9 miles), making it suitable for use on smaller firing ranges.

Other MLRS Munitions (M27, M29, XM135)
The M27 Trainer LP/C (Launch Pod/Container) is a completely inert electronic device to simulate a full load and launch sequence. The XM29 was a rocket with SADARM (Sense and Destroy Armor) submunitions, while theXM135 Binary Chemical Capability munition was intended for retaliatory chemical warfare. The XM135 contained two non-lethal agents, which were mixed after launch to form the deadly VX nerve agent. The XM29 and XM135 were developed in the late 1980s/early 1990s, but were apparently not procured for regular field use.

Guided MLRS Rocket, M30/M31
In 1994, the U.S. Army initiated the GMLRS (Guided MLRS) ATD (Advanced Technology Demonstration) program to develop a guided derivative of the M26 MLRS rocket. The M30 GLMRS rocket uses a guidance system with an IMU (Inertial Measurement Unit) and a GPS receiver, and has four small additional control fins in the nose. To make full use of the much improved accuracy of the weapon over long distances, only 404 M85 DPICM bomblets are carried for a range of more than 60 km (37 miles). Minimum effective range for the GMLRS is about 10 km (6 miles). The first fully guided test launch of an XM30 occurred in May 1998.

n late 1998, the GMLRS program entered a four-year SDD (Systems Development and Demonstration) phase, and the final production qualification tests were successfully completed in December 2002. In March 2003, the M30 GMLRS rocket was approved for low-rate initial production, and operational testing was completed in December 2004. The XM31 is a variant of the M30 with a 90 kg (200 lb) unitary high-explosive warhead, which is currently in the SDD phase. So far, Lockheed Martin has received contracts for a production of more than 2500 GMLRS rockets, and the U.S. Army has plans to procure up to 100000 rounds.

In January 2006, the U.S. Army announced that the majority of (possibly all?) future purchases of tactical MLRS rockets will be M31s with unitary warhead. Production of the bomblet-equipped M30 will not be continued, because the dud rate of the M85 DPICM bomblets could not be brought below 1%.

http://www.designation-systems.net/dusrm/app4/mlrs.html
 
Mikä syy? Ei ainakaan meidän turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeä.. Eiköhän alan expertit löydy jokaisesta varteenotettavasta valtiosta? Siis sitä lähinnä itsekseni amatöörinä mietin että mitä noin 'pieni' 30mm epäsuorallatulella voisi saada aikaiseksi. Ja tarkoitan jalkaväkeä yms pehmeitä vastaan. Eli perus sirpalekranaattia. Riittääkö koko saamaan ns järkevää tehoa aikaiseksi?

Uteliaisuuttani ja tyhmyyttäni kyselen. Eiköhän He tiedä vielä meitä paremmin joiden työ on se tietää. Eli yksinkertaistetaan kysymys; Pystyykö 30milliset antamaan epäsuoraa tulitukea tarvittaessa&'hyödyllisesti'? (Kun tuntuu että tuo kevyt krh:kin on melko 'kevyt' kapine..

Rynnäkkövaunu pyrkii varmaan hyödyntämään liikettään ja sitä konetykkiä ihan suora-ammuntaa silmällä pitäen. En usko, että hyökkäyksellinen ase tuottaa paljoa mitään luimistelemalla pusikossa ja harjoittelemalla epäsuoran tulen ammuntoja konetykillä. Ei, se hakee roisilla liikkeellä suora-ammuntapaikan.

Mekanisoiduilla joukoilla on varmasti ajanoloon NEMO- JA AMOS-ratkaisuihin pohjautuva epäsuora, joilla vedellään roikkuja tarpeen tullen.
 
Back
Top