Jossittelua: Puolustusvoimien kalusto, mikäli olisimme Yhdysvaltain liittolaisia

Samovarius

Ylipäällikkö
Länsivastine tälle ketjulle:

http://maanpuolustus.net/threads/puolustusvoimien-kalusto-jos-olisimme-venäjän-liittolaisia.3555/

Skenaariona siis se, että Suomi olisi hypännyt länsivaltojen kelkkaan joskus sotien jälkeen. Kukainenkin voi kehittää oman skenaarionsa, mutta ainakin 1948, -56 tai -68 Jännitteet ja myllerrys ympäriinsä olivat sellaiset, että vaihtelevalla realismin tasolla syrjähypyt olisivat olleet mahdollisia.

Oma skenaarioni lähtee siitä, että Kekkonen olisi noottikriisin jälkijunassa kääntänyt takkinsa, valmistellut salassa operaation Yhdysvaltojen kanssa ja kutsunut amerikkalaisjoukot maahan Johnsonin presidenttikaudella, mahdollisesti 1964 tai 65 ennen amerikkalaisten astumista lopullisesti Vietnamin suohon. Natoon oltaisiin liitytty pari vuotta myöhemmin, sitä ennen Suomi ja Ruotsi olisivat solmineet kahdenväliset liitot USA:n kanssa Neuvostoliiton reagoinnin pelossa.

Ja sitten asiaan. Millaiseksi kalusto olisi kehittynyt?

RK 62 oltaisiin kehitetty, sen tuotantohan oli tuolloin alkamassa. Hyvin mahdollista on, että sen kaliiperikin olisi pysynyt samana. 5.56 kal versioon oltaisiin alettu siirtyä 80-luvun puolivälissä. KK 62 oltaisiin ehkä jätetty kehittämättä ja luotettu länsituontiin. Oma veikkaukseni olisi FN MAG tai toissijaisesti MG3.

Zilien ja Uralien sijaan tykkivetureiksi oltaisiin hankittu esmes M35 Beavereita ja saksalaisia MANeja. Sisäpoliittisista syistä Sisulle olisi sadellut tilauksia aika ajoin. VW 181 eli nato-kübel korvaa tässä skenaariossa UAZin. Sille Kekkonen olisi saattanut jopa hankkia lisenssin. Pasi oltaisiin kehitetty ajallaan, sitä ennen KarPr olisi saanut M113:t ja PsPr Chieftaineja. Traktoriprikaatit oltaisiin moottoroitu kuorma-autoilla ja niissä olisi vaihteleva määrä moottoroitua pst:tä mallia AMX-13 tai M113 TOW. Kotimaisen 155 mm:n tilalla on FH-70 ja raketinheittimenä saksalainen 110 mm.

MiG-21:t olisivat nopeasti menneet Amerikkaan tutkittaviksi ja aggressoreiksi. Tilalle F-5 A/B ja yhteen lennostoon 60-luvun lopussa Drakenit tai F-4D tai E Phantomit. Yksi laivue saattaisi lentää A-4 Skyhawkilla. Trainerina edelleen Fouga, 70-luvulla korvaajaksi Hawk tai Alpha Jet. Saattaisi kallistua jälkimmäiseen rynnäköintiominaisuuksien vuoksi. ItO 79 tilalla olisi MIM-23 Hawk. Ilmavoimat olisivat varmasti suuremmat mihin Pariisin rauhansopimus antoi myöten ja Turussa päivystäisi ainakin ruotsalaisia Drakeneita ja Viggeneitä. USAFilla on Suomessa pysyvä tukikohta, mahdollisesti kaksi. Päivystäjinä F-4E ja F-111B.

Merivoimat ottaisi tässä skenaariossa takkiin. Merenkulun turvaaminen olisi ollut vahvasti liittolaistenkin intresseissä ja ilmavoimat imee resursseja. Miinalaivojen tilalla on siis miinalauttoja ja sukellusveneentorjuntaveneitä. Taivaalla pörrää Bell 212 ASW tai Sea King ASW, Merivoimat keskittyy puolustamaan Suomenlahden rannikkoa maista käsin ja estämään neuvostosukellusveneiden liikkeet Itämerelle asti. Rannikkoprikaateja on useampi.
 
Luojan kiitos Suomessa ei ole yhtään vieraiden asevoimien pysyvää tukikohtaa. Ei kutsuttuna eikä kutsumattomana.

Länsikaluston hankinta ei ollut mikään uusi tai erikoinen asia edes kylmän sodan aikana. Suomen kannalta oli silloinkin suuri etu, että sotakalustoa pystyi hankkimaan lännestä, idästä ja kotimaiselta teollisuudelta. Hankinnan lähtökohtana on ollut hankittavan kaluston valinta vaatimusten ja rahoituksen perusteella eikä yhden poliittisilla perusteilla ja yhden ilmansuunnan tarjontaan sitoutuen.

Aikanaan 60-luvun vaihteessa kotimaisen RK:n kehityshankkeen alkumetreillä tutkittiin ja testattiin markkinoilla olleita aseita sekä etsittiin sopivaa pohjaa uuden kotimaisen kiväärin kehittämiselle. Tuolloin amerikkalainen M16 kivääri hävisi surkeasti suomalaisten testeissä AK47 kiväärille, jonka toimintaperiaate valittiin lopulta RK62:n suunnittelun lähtökohdaksi. Se oli viisas valinta.
 
Veikkaisin, että Suomessa lenneltäisiin F-16-hävittäjillä kuten NATO-maissa Norja ja Tanska.
 
Itävaltahan on ollut aika samankaltaisessa asemassa kuin Suomi. Sen miehitys tosin päättyi vasta 1955, mutta toisaalta heidän ei tarvinnut sopia YYA-sopimusta Neuvostoliiton kanssa. Bundesheer on rakennettu puhtaalta pöydältä kaluston suhteen, kun Wehrmachtin romuja tuskin enää oli käytettävissä. Suomessahan taas varustuksessa on roikkunut vuosisadan alusta olevia kiväärejä, kenttäkeittiöitä jne tosi pitkään.
 
Jaa, oma veikkaus olisi, että Panssariprikaati olisi ajellut pitkään Centurion-vaunuilla, joka oli melko yleinen NATO-maissa ja mm. Ruotsissakin. Tai sitten karvalakkivaihtoehtona M48 Patton. Ehkä 70-luvulla Leopard 1. Tai sitten olisi odotettu 80-luvulle, jolloin olisi valittu Leo 2.

Ilmavoimille olisin veikannut joko F-5:sta, joka oli suhteellisen yleinen jenkkien kumppanimaiden tyyppi, tai sitten olisi haksahdettu F-104 Starfighteriin. Tosin jos näiden hankinta olisi tullut eteen vasta 60-luvun puolivälin jälkeen, niin ehkä Länsi-Saksan kammottavat onnettomuustilastot olisivat herättäneet päättäjät. Varma vaihtoehto olisi tietty ollut ruotsalaisten Draken jo 60-luvun alusta lähtien. Toisaalta ilmavoimat oikeastikin tutkivat eri yliäänihävittäjien suorituskykyä 60-luvun alussa ja Mirage III herätti oikeastikin mielenkiintoa. Fouga olisi varmasti ollut suihkukoulukone. Tai Saab-105.
Olisi aika loogista, jos Suomi olisi päätynyt monien muiden länsieurooppalaisten NATO-maiden tavoin valitsemaan 70-luvun lopulla uudeksi tyypiksi F-16 Falconit.

Ilmatorjuntapuolelle Hawk on looginen valinta. Kenttätykistölle ehkä M109 telahaupitsit.
 
Mielenkiintoinen ajatelma. Mutta veikkaanpa että USA olisi ohjastanut Suomen EUhun paljon aiemmin kuin nyt lopulta tapahtui. Siksi EU tyyppinen puolustusvoimamme olisi ammattimaistunut, todennäköisesti. Eli kaluston määrässä voisi olla isoja eroja erityisesti 2000-luvun alussa. Veikkauksia:
F-16 -pohjaiset ilmavoimat, myös laajasti koulutettu ja harjoitettu lähi-ilmatuki.
Selvästi aktiivisempi yhteistyö Norjan kanssa pohjoisessa, harjoitukset ja rakennetut huoltoyhteydet.
Tykistöä olisi laitettu teloille ja supistettu 15v tulevaa aiemmin. Krh olisi yhtä vahva kuin nyt mutta Amoksen kehittämisestä en olisi varma.
 
Tilalle F-5 A/B ja yhteen lennostoon 60-luvun lopussa Drakenit tai F-4D tai E Phantomit. Yksi laivue saattaisi lentää A-4 Skyhawkilla. Trainerina edelleen Fouga, 70-luvulla korvaajaksi Hawk tai Alpha Jet. Saattaisi kallistua jälkimmäiseen rynnäköintiominaisuuksien vuoksi.

Tota, sen verran heitän kapuloita rattaisiin, että itse en oikein jaksaisi uskoa, että Suomella olisi hirveämmin ollut missään tilanteessa varaa ja resursseja panostaa noin runsaasti ilmasta-maahan-kykyyn. Ilmavoimissa heti sodan jälkeen tajuttiin kyllä kohdistaa koko toiminnan pääpaino ihan puhtaaseen ilmapuolustusrooliin. Ajanmukaisten torjuntahävittäjien puute vaan rassasi aina 60-luvun alkuun saakka, jolloin saatiin MiG-21 F:t. Argumenttini tässä olisi, että F-4 Phantom olisi ollut meille varmaankin kaikissa tilanteissa melko kallis, vaikka monitoimikykyä koneessa toki oli. A-4 Skyhawk olisi varmasti ollut halvempi, mutta olisiko tällekään ollut todellista tarvetta ? Vaihtoehtoisesti ehkä ruotsalainen Saab 32 Lansen ? Mutta jos lennostojen määrä olisi pysynyt vaikka kolmena (Satakunta, Karjala, Lappi / Häme) ja jos oletetaan, että paukut olisivat riittäneet vaikka yhteen täyteen laivueeseen / lennosto, niin ainakin oma valintani olisi kolme täysivahvuista hävittäjälaivuetta.

Sitten tietysti jos oletetaan, että olisi ollut enemmän pistää pelimerkkejä ilmavoimien kehitykseen, niin se kyllä muuttaa tilanteen. Vai olisiko ollut fiksua ulkoistaa ilmasta-maahan -toiminta kokonaan NATO-liittolaisille, kuten tuolla jo mainitsitkin ?
 
Pitkälti tossa skenaariossa mulla oli taka-ajatuksena se, että eräänlaisena NATO:n etuvartioasemana kotimainen puolustusbudjetti tuskin olisi laahannut puolta jäljessä Ruotsista, kuten todellisuudessa tapahtui. Tilanne olisi todennäköisesti vaatinut myös itsenäistä ilmasta-maahan kykyä. Tällaiselle puskurivaltiolle oltaisiin ehkä oltu halukkaita myymään kalustoa hieman edukkaampaan hintaan. Lennostoja olisi varmasti ollut enemmän kuin kolme tässä skenaariossa ja kalustohajonta oli tuohon aikaan vielä yleismaailmallinen ilmiö. Ehkä oltaisiin tehty tietoinen päätös erikoistaa yksi lennosto rynnäköintiin ja pitää loput lennostot ilmapuolustustehtävässä, jolloin lookdown-shootdown -tutkalla varustettu täysverihävittäjä F-4D olisi hoitanut tätä saraa F-5:n kanssa. Toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää monitoimisempaa F-4E:tä, mitä pidän kalliimpana vaihtoehtona. Silloin Phantom-lennostoja oltaisiin saatettu tarvita kaksi. Skyhawk-skenaario olisi saattanut toteutua tosin viiveellä ja mahdollisesti Vietnamin ylijäämäkoneilla 70-luvun alussa.

Liittolaisista sen verran vielä lisää, että Kotkassa saattaisi hyvinkin majailla ruotsalainen rannikkojääkärirykmentti ja Lapissa norjalainen vuoristojääkärivastaava. Skenaario perustuu pitkälti Kekkosen nopeaan takinkääntöön, mikä olisi pakottanut Suomen vastaanottamaan nopeasti liittolaisapua Neuvostoliiton koston pelossa. Tästä syystä välissä olisi myös saattanut olla jonkinlainen häthätää kyhätty suorituskyvyn nosto amerikkalaisella tai englantilaisella semiylijäämällä, kuten M48 Pattoneilla, Hawker Huntereilla, Centuroineilla jne. Sisäpoliittisista syistä vieraiden tukikohtien määrää otlaisiin varmaan haluttu pikkuhiljaa laskea.
 
Omana veikkauksena on, että F-4 Phantom ei olisi tullut käyttöön, vaan linja olisi mennyt pitkälti Tanskan/Norjan kaluston mukaisesti.
 
Pitkälti tossa skenaariossa mulla oli taka-ajatuksena se, että eräänlaisena NATO:n etuvartioasemana kotimainen puolustusbudjetti tuskin olisi laahannut puolta jäljessä Ruotsista, kuten todellisuudessa tapahtui. Tilanne olisi todennäköisesti vaatinut myös itsenäistä ilmasta-maahan kykyä. Tällaiselle puskurivaltiolle oltaisiin ehkä oltu halukkaita myymään kalustoa hieman edukkaampaan hintaan. Lennostoja olisi varmasti ollut enemmän kuin kolme tässä skenaariossa ja kalustohajonta oli tuohon aikaan vielä yleismaailmallinen ilmiö. Ehkä oltaisiin tehty tietoinen päätös erikoistaa yksi lennosto rynnäköintiin ja pitää loput lennostot ilmapuolustustehtävässä, jolloin lookdown-shootdown -tutkalla varustettu täysverihävittäjä F-4D olisi hoitanut tätä saraa F-5:n kanssa. Toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää monitoimisempaa F-4E:tä, mitä pidän kalliimpana vaihtoehtona. Silloin Phantom-lennostoja oltaisiin saatettu tarvita kaksi. Skyhawk-skenaario olisi saattanut toteutua tosin viiveellä ja mahdollisesti Vietnamin ylijäämäkoneilla 70-luvun alussa.

Liittolaisista sen verran vielä lisää, että Kotkassa saattaisi hyvinkin majailla ruotsalainen rannikkojääkärirykmentti ja Lapissa norjalainen vuoristojääkärivastaava. Skenaario perustuu pitkälti Kekkosen nopeaan takinkääntöön, mikä olisi pakottanut Suomen vastaanottamaan nopeasti liittolaisapua Neuvostoliiton koston pelossa. Tästä syystä välissä olisi myös saattanut olla jonkinlainen häthätää kyhätty suorituskyvyn nosto amerikkalaisella tai englantilaisella semiylijäämällä, kuten M48 Pattoneilla, Hawker Huntereilla, Centuroineilla jne. Sisäpoliittisista syistä vieraiden tukikohtien määrää otlaisiin varmaan haluttu pikkuhiljaa laskea.

Ihan mukavaa jossittelua tuossa. Tuolla tavalla funtsiessa Suomi olisi voinut ottaa suoraan mallia Ruotsista. Siellähän ilmavoimilla oli tosiaan yksi täysi lennosto rynnäköintitehtäviä varten, eli ns. Första flygeskadern, eli attackeskadern E1. Sillä oli kalustona Lansenit ja myöhemmin Viggenit. Myös tuo hätäinen puolustuskyvyn nosto lännen ylijäämäkalustolla on ihan realistinen. Esim. 50-luvulla Ruotsi toimi aivan samoin. J 29 Tunnanin kotimainen seuraaja (Draken) kun viivästyi hieman odotetusta 60-luvun puolelle, niin Ruotsin ilmavoimat hankki pikapikaa välityypiksi yli 100 Hawker Hunteria.
 
Jaa'a missä välissä Pariisin rauhanehtojen purku olisi tapahtunut? Saksastahan ei tainnut kampetta saada ostaa.

Ilmavoimat olisi todennäköisesti lentäneet yhdeksänkymmentäluvun alkuun juuri noilla F-5 ja Draken-kalustoilla. F-4 olisi ollut raskaana merihävittäjänä ehkä tehtävään nähden turhan kallis ja kömpelö. Toisaalta, jos oltais loikattu jo 50-luvun loppupuolella, niin F-11F-1F olisi ollut kerrassaan päheä, olettaen että Sveitsi olisi tilannut samalla. :cool:

Oma aseteollisuus olisi kyennyt suoltamaan tykkejä hyvät määrät, joten 150 H 38 ja neukkutykit olisi todennäköisesti menneet vaihtoon paljon aiemmin. Tankit aseapuna jenkeiltä, eli M-113, M-60 ja M-109 joskus seitkytluvun taitteessa, miksei TykR M-110:iäkin. 80-luvun puolella sitten M-270 RakH, Bradley ja vanhan kaluston modaus. 90-luvun alussa tilaukseen F-16C/D, lopussa Leo 2A6 pienemmillä määrillä. Uusi rynkky on lisenssillä valmistettu SG-551, joskus 90-luvun taitteessa. Vuonna 2015 reservissä on 70.000 miestä ja asevelvollisuus valikoiva. Kylmän sodan voitonjuhlien jälkeinen krapula on paha.
 
Jaa'a missä välissä Pariisin rauhanehtojen purku olisi tapahtunut? Saksastahan ei tainnut kampetta saada ostaa.

Ilmavoimat olisi todennäköisesti lentäneet yhdeksänkymmentäluvun alkuun juuri noilla F-5 ja Draken-kalustoilla. F-4 olisi ollut raskaana merihävittäjänä ehkä tehtävään nähden turhan kallis ja kömpelö. Toisaalta, jos oltais loikattu jo 50-luvun loppupuolella, niin F-11F-1F olisi ollut kerrassaan päheä, olettaen että Sveitsi olisi tilannut samalla. :cool:

Oma aseteollisuus olisi kyennyt suoltamaan tykkejä hyvät määrät, joten 150 H 38 ja neukkutykit olisi todennäköisesti menneet vaihtoon paljon aiemmin. Tankit aseapuna jenkeiltä, eli M-113, M-60 ja M-109 joskus seitkytluvun taitteessa, miksei TykR M-110:iäkin. 80-luvun puolella sitten M-270 RakH, Bradley ja vanhan kaluston modaus. 90-luvun alussa tilaukseen F-16C/D, lopussa Leo 2A6 pienemmillä määrillä. Uusi rynkky on lisenssillä valmistettu SG-551, joskus 90-luvun taitteessa. Vuonna 2015 reservissä on 70.000 miestä ja asevelvollisuus valikoiva. Kylmän sodan voitonjuhlien jälkeinen krapula on paha.


Joo. Ja krapuloissamme oltaisiin sitten myyty halvalla eteenpäin omaa ylijäämää esim. Baltian maille tai muualle ex-kommariblokkiin. Ja nyt sitten Ukrainan tilanteen ja Putinin uhittelun myötä huomattaisiin, ettei olisi sittenkään kannattanut ajaa voitonhuuman sokaisemana alas omaa vahvaa puolustusta ja asevelvollisuutta (vrt. esim. Ruotsin nykytilanne). Ja tietenkin PV:n kokoonpanoa ja toimintaperiaatetta oltaisiin ehditty muuttaa kansainväliseen kriisinhallintaan paremmin sopivaksi. ;)
 
Muistakaa ne taloudelliset resurssit myös! Tilanne oli todella huono ensimmäisinä vuosikymmeninä. Joten mitkään F-4 ei olisi tulleet kysymykseen.
 
Muistakaa ne taloudelliset resurssit myös! Tilanne oli todella huono ensimmäisinä vuosikymmeninä. Joten mitkään F-4 ei olisi tulleet kysymykseen.

Norjalaiset taisivat saada ainakin osan Starfightereistään MAP-ohjelmankautta Yhdysvalloilta apuna. F-16:n hankinnan jälkeen norjalaisilla olleita Starfightereitä meni vielä Turkkiin. Starfighterithän tuli Norjaan ennen öljyn keksimistä.
 
Jos olisimme natossa veikkaisin että koptereina toimisi jenkkien NH:t ja niitä voisi olla enemmän
 
NATO-Suomen hekokalustoa sitten ? 60-luvun alussa jos oltaisiin loikattu lännen leipiin, niin varmaankin Mi-1 ja Mi-4 olisi käytetty loppuun kuljetusroolissa. Sitten saman vuosikymmenen mittaan helikopterikaluston hankintaa olisi varmasti jonkin verran laajennettu. Koulutuskäyttöön esim. Bell-47 tai Alouette.

Oltaisiinko sitten seurattu länsimaista trendiä ja siirrytty käyttämään esim. 70-luvun alussa tai puolivälin hujakoilla UH-1 -hekoa ? Varsinaiset taisteluhelikopterit vasta 80-luvulla ? Varmaankin AH-1 SuperCobra ? Tai sitten Länsi-Saksan ja Ruotsin tapaan ei tst-hekoa laisinkaan, vaan panssarintorjuntaan Bo-105 HOT-ohjuksilla ?
 
Uskon, että köyhänä puskurivaltiona kalustomme olisi (ollut) pitkälti sitä, mitä Yhdysvalloista olisi irronnut aseapuna. Lähtöviivoja voinee hakea Norjasta ja Tanskasta. Eurooppalainen kalusto olisi ollut enemmän marginaalissa, etenkin alkuvuosina.

Luulen, että Suomi olisi ollut monta kertaa raskaammin aseistettu kuin reaalimaailmassa. Suomi olisi ollut pohjoisen rintaman Länsi-Saksa, jonka alueella Neuvostoliitto olisi pysäytetty. Näin ollen olisimme saaneet varsin massiivista rahallista/kalustollista tukea Yhdysvalloista.

Maavoimat

Jalkaväen perusaseeksi olisi voinut muodostua M1 Garand, mikäli liittoutuminen olisi tapahtunut pian maailmansodan jälkeen. Pitkällä aikavälillä aseeksi olisi muodostunut lisenssituotettu G3, kuten muissakin pohjoismaissa. RK olisi voinut elää ainoastaan sillä edellytyksellä, että länsiliittoutuminen olisi toteutettu vasta 1960-luvulla. Konekiväärit olisivat olleet Heckler & Kochin ja/tai FN:n valmisteita.

M113 olisi ottanut miehistönkuljetusvaunun paikan, kuten se otti kaikkialla muuallakin. Pasin hankinta olisi saattanut jäädä väliin, koska M113 olisi arvatenkin ollut riittävä määrä. Toisaalta en näe, etteikö Pasia olisi voitu keksiäkin ja tuottaa ainakin nykyistä vastaava määrä kotimaisen teollisuuden tukemiseksi. Toinen vaihtoehto Pasille olisi ollut Fuchsin tai Piranhan lisenssituotanto.

Panssarivaunuissa M48 ja M60 ovat todennäköisiä veikkauksiani. Tosin periaatteessa Leopard 1 olisi myös ollut todennäköinen hankinta, jos M60 ei jostakin syystä olisi sopinut niin hyvin suomalaisiin olosuhteisiin. Kakkos-Leopard olisi hankittu vasta kylmän sodan lopun jälkeen, kuten kaikki muutkin pohjoismaat tekivät. Brittivaunut olisi unohdettu heti kättelyssä.

Tykistön riemuna olisi ollut vedettävissä M114 ja M101, itseliikkuvissa M109 ja raketinheittimissä M270, joka olisi hankittu 20 vuotta aiemmin kuin se lopulta hankittiin. Kotimaiset 155 mm viritelmät olisivat saattaneet jäädä toteutumatta, ainakin 155K98. Sen sijaan lisenssivalmistettu FH70 olisi hyvinkin voinut löytyä kalustosta myöhemmässä vaiheessa, jolloin sillä olisi korvattu toisen maailmansodan aikaista kalustoa. Kotimaisten kranaatinheitinten tuotanto olisi luultavasti tapahtunut toteutuneesti.

Ilmatorjunnan puolella Sergei-luokan vehkeet olisivat luullakseni jääneet väliin, mutta jos jotakin olisi hankittu, niin saksalainen Rh 202. Sveitsiläiset 35 mm tutkaohjatut tykit olisi ostettu normaalisti, mutta suuremmassa määrin. Ilmatorjuntapanssarivaunuja olisi varmaankin hankittu, jolloin M163 olisi voinut olla kova sana M113-alustan vuoksi. Myös M42 olisi saattanut olla hankintalistalla, mikäli länsiliittoutuminen olisi tapahtunut paikkoin toisen maailmansodan jälkeen ennen neuvostokaluston hankintaa. Jos Leopard 1 olisi ollut meillä käytössä, niin siinä tapauksessa Gepard olisi ollut kova sana 1970-luvulle tultaessa. Ilmatorjuntaohjusten puolella S-125 olisi jäänyt hankkimatta ja sen sijaan olisi hankittu MIM-23. 1980-luvulla jopa MIM-104 (Patriot) olisi voinut tulla Hawkin rinnalle. Olkapääohjuksissa Igla ja Strela olisivat jääneet hankkimatta, ja Stinger olisi paikannut aukon 1980-luvulla. Crotale olisi saattanut jäädä hankkimatta, ainakin nykymuodossaan, koska MIM-23 (Hawk) olisi todettu riittämäväksi. Mahdollisesti olisi kuitenkin hankittu MIM-72, Roland tai Crotale, mikäli Hawkia olisi haluttu täydentää kevyemmällä järjestelmällä.

Ilmavoimat

Ilmavoimat olisi ollut liittoutumisen suurin hyötyjä: konemäärä olisi todennäköisesti ylittänyt räikeästi Pariisin rauhansopimuksen rajoitukset. 60 koneen sijaan puhuttaisiin helposti 300 koneesta tai jopa yli.

F-5 eri versioissaan olisi luultavasti muodostanut ison osan ilmavoimien kalustosta kylmän sodan loppuun asti, onhan kone pieni ja ketterä, kuin tehty maantietukikohtiin. Riippuen liittoutumisen tarkasta ajankohdasta ja kuun asennosta ilmavoimien kalustossa olisi voinut olla myös joitakin seuraavista: F-4, F-84, F-86, F-100 ja F-104. 1980-luvulla F-16 olisi tullut mukaan kuvioon, eikä Hornetia olisi koskaan hankittu.

MiG-21 olisi jäänyt hankkimatta tai siitä olisi pikku hiljaa luovuttu varaosien puutteessa, jos se olisi jo ehditty hankkia. Draken olisi saattanut olla hankintalistalla tai sitten ei. Veikkaan jälkimmäistä, koska Draken olisi pitänyt ostaa kylmällä käteisellä (vrt. ulkomainen sotilasapu).

Merivoimat

Merivoimat olisivat todennäköisesti olleet liittoutumisen pienin hyötyjä. Epäilen kuitenkin, että olisimme saattaneet hankkia ruotsalaisvalmisteisia sukellusveneitä. Lisäksi meritorjuntaohjukset olisivat amerikkalaisia Harpoon-ohjuksia, ja RBS-15 olisi jätetty hankkimatta.
 
M113 olisi ottanut miehistönkuljetusvaunun paikan, kuten se otti kaikkialla muuallakin. Pasin hankinta olisi saattanut jäädä väliin, koska M113 olisi arvatenkin ollut riittävä määrä. Toisaalta en näe, etteikö Pasia olisi voitu keksiäkin ja tuottaa ainakin nykyistä vastaava määrä kotimaisen teollisuuden tukemiseksi. Toinen vaihtoehto Pasille olisi ollut Fuchsin tai Piranhan lisenssituotanto.

Tai sitten M113:ia olisi tullut niin mitätön määrä, eli verrattavissa oleva määrä ryssäläisiin miehistönkuljetusvaunuihin, joten niitä olisi ehkä riittänyt panssariprikaatin käyttöön. Pasi kehitettiin aikoinaan myös KV. tehtäviin, joten Pasin kehittäminen voisi olla ihan mahdollista.
 
Back
Top