Jossittelua viimeisimpien Suomen sotien operaatioista

Komsomolets oli suunniteltu 45-millisen vetäjäksi, joten se oli armottoman alitehoinen painavampien tykkien kanssa, myös kytkimet hajosivat jatkuvasti. Toista sataa vanhaa ps-vaunuamme olisi mahdollistanut melkoisen vetäjäpotentiaalin. Jos olisi lähdetty rakentamaan varsinaista pst-vaunua, niin:
Meillä olisi ollut kyllä tarjolla riittävästi aivan samoja tykkejä, joita saksalaisetkin mardereihinsa käyttivät, eli pst- tykit mallia 75 pstk 40 (210 kpl) ja 75 pstk 97-38 (46 kpl) sekä pst- käyttöön sopiva kenttätykki 76 k 36 (76 kpl). Kuvassa on saksalaisten käyttämä köyhän miehen marder, eli 75 pstk 97-38 asennettuna T-26 alustalle. Tuskin teknisesti kovinkaan vaativa rakennettava:Katso liite: 3697 Yleisesti ottaen suomessa taidettiin satsata enemmän panssariesteiden rakentamiseen kuin aktiivisen panssarintorjunnan kehittämiseen.

Panssariesteen rakentaa helpommin kuin panssarivaunun
 
Komsomolets oli suunniteltu 45-millisen vetäjäksi, joten se oli armottoman alitehoinen painavampien tykkien kanssa, myös kytkimet hajosivat jatkuvasti. Toista sataa vanhaa ps-vaunuamme olisi mahdollistanut melkoisen vetäjäpotentiaalin. Jos olisi lähdetty rakentamaan varsinaista pst-vaunua, niin:
Meillä olisi ollut kyllä tarjolla riittävästi aivan samoja tykkejä, joita saksalaisetkin mardereihinsa käyttivät, eli pst- tykit mallia 75 pstk 40 (210 kpl) ja 75 pstk 97-38 (46 kpl) sekä pst- käyttöön sopiva kenttätykki 76 k 36 (76 kpl). Kuvassa on saksalaisten käyttämä köyhän miehen marder, eli 75 pstk 97-38 asennettuna T-26 alustalle. Tuskin teknisesti kovinkaan vaativa rakennettava:Katso liite: 3697 Yleisesti ottaen suomessa taidettiin satsata enemmän panssariesteiden rakentamiseen kuin aktiivisen panssarintorjunnan kehittämiseen.

Sodan aikana sotasaalisvaunuista ainakin BT-sarjan kevyistä vaunuista meinattiin modifioida torni poistamalla jalkaväen kuljetusjoneuvoja. Joku koemalli ehdittiinkin kaiketi saada testivaiheeseen, mutta idea hylättiin varaosien puutteen ja vaunujen teknisen epäluotetavuuden takia
 
T-26 / Vickers olisikin ollut noista kaiketi se käyttökelpoisempi härveli. Niitä oli käytössä n. sata kappaletta ja lisäksi jokin määrä varaosaraatoja.
 
T-26 / Vickers olisikin ollut noista kaiketi se käyttökelpoisempi härveli. Niitä oli käytössä n. sata kappaletta ja lisäksi jokin määrä varaosaraatoja.

Joista suurin osa oli käytössä taisteluvaunuina.

Arvo tietysti oli mikä oli
 
Kuten edellä on todettu, myös suht yksinkertaisia ratkaisuja olisi voinut olla tarjolla. Myös esterakentamisen kustannukset suhteessa hyötyyn eivät välttämättä olleet kovin hyvät.

Meillä oli panssariesteiden tekemiseen materiaalit. Panssarivaunujen komponentteja ei ollut.

Toki voi silti miettiä että oliko esteistä hyötyä. Ja mitä kotimaista niillä rahoilla olisi voitu tehdä.
 
Jauhetaan nyt vielä:rolleyes::
Arvo tietysti oli mikä oli
Jonka vuoksi olisivat joutaneet muutettavaksi vetäjä/pst-vaunukäyttöön.
Panssarivaunujen komponentteja ei ollut.
Kuten edellä on todettu, tuosta vaunu- ja tykkimäärästä olisi varmasti koonnut riittävän määrän pst-vaunuja. Alkeellisia ehkä, mutta liikkuvaa pst:ta kumminkin.
Toki voi silti miettiä että oliko esteistä hyötyä. Ja mitä kotimaista niillä rahoilla olisi voitu tehdä.
Ja mitä niillä rahoilla olisi ehkä ollut myös muualta ostettavissa. Jossain näin vertailun panssariestekilometrin hinnasta suhteessa Sturm-rynnäkkötykkeihin, ja yllättävän hinnakasta tuo estetyö oli.
BT-42 tykit olivat muistini mukaan vanhentuneita brittiläisten tykkejä
Tämä epäonnistunut tykkivalinta saattoi johtua vain siitä, että kenttätykistö ei suostunut luovuttamaan tarkoitukseen parempaa kalustoaan. Tykkimiehen mielestä ajatus hyvästä kenttätykistä joittenkin epäilyttävien panssarimiesten räplättävänä, oli varmaankin yhtä groteski, kuin jos olisi luovuttanut vaimonsa jonkun kulkusällien sakin matkaan:).
 
Jauhetaan nyt vielä:rolleyes:: Jonka vuoksi olisivat joutaneet muutettavaksi vetäjä/pst-vaunukäyttöön.
Kuten edellä on todettu, tuosta vaunu- ja tykkimäärästä olisi varmasti koonnut riittävän määrän pst-vaunuja. Alkeellisia ehkä, mutta liikkuvaa pst:ta kumminkin.
Ja mitä niillä rahoilla olisi ehkä ollut myös muualta ostettavissa. Jossain näin vertailun panssariestekilometrin hinnasta suhteessa Sturm-rynnäkkötykkeihin, ja yllättävän hinnakasta tuo estetyö oli.
Tämä epäonnistunut tykkivalinta saattoi johtua vain siitä, että kenttätykistö ei suostunut luovuttamaan tarkoitukseen parempaa kalustoaan. Tykkimiehen mielestä ajatus hyvästä kenttätykistä joittenkin epäilyttävien panssarimiesten räplättävänä, oli varmaankin yhtä groteski, kuin jos olisi luovuttanut vaimonsa jonkun kulkusällien sakin matkaan:).

Ainoat toimivat vaunut olisi pitänyt viedä vuosiksi varikolle odottamaan muutosta?

Puhuessani panssarivaunujen komponenteista tarkoitin sitä että Suomella ei ollut kykyä valmistaa omia panssarivaunuja. Mutta panssariesteisiin oli aineet olemassa. Tosin hyöty oli mitä oli.

Rynnäkkötykkejä toki olisi voitu ostaa, mutta eikös nekin ostettu velaksi.
 
Yksi jossittelun aihe on mielestäni panssariesteiden rakentaminen ja sijoittaminen hyvin köykäisen taktisen perusajatuksen pohjalta. Käytännössä este yhteen linjaan aukealle ja siinä se. Hämmästyttävää hölmöilyä, kun kuitenkin oli kyse hirveästi resursseja syövästä hankkeesta.
 
Yksi jossittelun aihe on mielestäni panssariesteiden rakentaminen ja sijoittaminen hyvin köykäisen taktisen perusajatuksen pohjalta. Käytännössä este yhteen linjaan aukealle ja siinä se. Hämmästyttävää hölmöilyä, kun kuitenkin oli kyse hirveästi resursseja syövästä hankkeesta.

Tiedän että panssariesteet olivat typerä hanke. Mutta en usko että sieltä siirretyillä resursseilla olisi saatu luotua parempaa konepajateollisuutta tekemään enemmän raskasta aseistusta Suomen joukoille.
 
Tiedän että panssariesteet olivat typerä hanke. Mutta en usko että sieltä siirretyillä resursseilla olisi saatu luotua parempaa konepajateollisuutta tekemään enemmän raskasta aseistusta Suomen joukoille.

En sitä meinannut, vaan panssariesteiden rakentamista fiksumman taktisen ajattelun pohjalta. Panssariesteiden paremmalla suunnittelulla ja järkevämmällä sijoituksella olisi saatu käytetyille työtunneille huomattavasti paljon enemmän vastinetta. Panostaminen viivasuoriin kivilinjoihin oli lähinnä mielihyvän luomista puupäisimmälle kenraalikunnalle. Johan nyt järki sanoo, että panssarieste toimii parhaiten lamauttaessaan panssarivaunun ilman ennakolta tulevaa varoitusta ja mahdollistaessaan vaunun tuhoamisen puolustajan kannalta edullisesta asemasta käsin. Keskelle aukeata peltoa vedetty kivilinja ei moiseen pysty. Aivan päinvastoin. Vastapuoli voi särkeä tai raivata kivet rauhassa ja puolustaja ei voi asialle juuri mitään.
 
  • Tykkää
Reactions: s91
No yllätys yllätys:cool:. Panssarivaunuihinhan se tämäkin lirpake jo etenee. EK ehdotti, että kalustofantasiat jätetään sivuun tästä vitjasta ja pohditaan operaatioita.
 
Ilonpilaaja:oops:! Juuri kun alettiin päästä panssarivänkäyksen alkuun:p!

Yritämme tällä kertaa kaikkemme, että EKn vitjanavaus pysyisi niissä reunaehdoissa, jotka hän asetti, edes suunnilleen. :rolleyes:

Sen verran pitää huomata jo heti, että ei ole ihan helppoa uudentaa operaatioita, vaikka käytössä on kaikki oleellinen tieto ja sen lisäksi jälkiviisauden mujut. Ja sekin on huomattava, että itsekin syyllistyin offtopiin, kun lavensin "operaatiot" heti kokonaista armeijaa koskeviksi väitteiksi.
 
Viipuri kesällä 1944, kourallinen Sturmeja ja pari fiksusti sijoitettua jalkaväkipataljoonaa ryyditettynä jopa vain olemassaolevalla tykistöllä tai mieluummin hieman vahvistettuna ml riittävän määrän ammuksia, historia olisi muuttunut.

Erkin idea on mielestäni erittäin oivallinen ja järkevästi toteutettuna olisi hyödyttömien BT42-vekottimien sijaan tuottanut hyviä liikkuvia pst-tykkejä, näitä kun olisi pelkästään PAK75illa laitettu Viipuria suojaamaan vaikka kuusikin olisi tilanne ollut aivan toisenlainen.
 
Olikohan Siilasvuon Suomussalmen taisteluiden muisteloissa maininta että koko esikuntaan riitti yksi sen aikainen 1:500 000 Suomen autoilukartta.

Siinä on ollut pojilla johtamisjärjestelmät vähän vähissä

Kartoista oli puutetta. Puutteita korvattiin hankkimalla mm. metsähallitukselta/-firmoilta. Autoilukartta on hyvin voinut olla alkuvaiheessa käytössä, mutta ei enää myöhemmin. Osa Siilasvuon (ja tietysti muidenkin sodanajan johtajien) kommenteista on mallia mummon pieru - puolet paskaa seassa.
 
Ryhmä Susi olisi käsittääkseni suorittanut koukkauksen, jos sillä olisi ollut edes jokunen toimiva radio. Pussi päässä korpien kautta hiihtely tuskin olisi mitään ihmeellistä tulosta tuonut. Suora hyökkäys saattoi valikoitua kyllä pääteemaksi myös siksi, että se oli ainoa tapa, joka oltiin edes osaavinaan. Jossittelua.

Jatkosodan kestäessä joukkojen pääosan koulutuskierto sammui lähes tyystin ja se on ollut mielenkiintoinen asia pohtia. Nuorten miesten makuuttaminen linjoissa ja joutavan puuhastelun salliminen armeijan maantavaksi kostautui karusti - 44. Ei liene sattumaa, että ne joukot, jotka tarmokkaiden komentajiensa patistamina pitivät miekan terävänä, kestivät paljon paremmin alkukesällä -44 kuin se suuri pääosa, joka käytännössä hajosi kuin leppäpaska tuuleen suurhyökkäyksen alettua. Mielenkiintoisia kuvauksia on mm. siitä, miten saatanan huonossa kunnossa osa joukoista oli. Passiivinen myyränelämä kuopissa ja juoksuhaudoissa söi taatusti miestä suden lailla. Kategoriset käskyt tuskin sitten saattoivat edes lähtökohtaisesti pystyä pistämään nuttuun virtaa. Tyhjästä kun ei nyhjästä. Korkeiden sotilasherrojen kilvenkiillotuskirjallisuus on tosin selitellyt näitä seikkoja ainakin 50 hyllymetrin verran. Silti kysymys jää elämään ja mielestäni erittäin perustellusti.

Hakanen kritisoi enemmän Susitaivalta kuin puutteita. Tosin se JR 65 oli erittäin huonosti varusteltu, eikä Hakanen sitä sinänsä kiittele (kannattaa muuten lukea Sisulla, jos haluaa lukea kriittisen teoksen talvisodasta), mutta on sitä mieltä, että Susitaival oli pudonnut kelkasta sotilasjohtajana. Hakanen tosin oli hankalan miehen maineessa, mutta -41 jälkeen Susitaipaleen urakaan ei anna aihetta hurraahuutoihin.

Susitaipale (ja Hakanen) kehuvat ErP 16:n taitoja, ja paikallisten tietoja, eli etenkin partiotoiminnan jälkeen reitti Linnansalmeen oli selvillä. Totta on, että heikoilla joukoilla metsässä harhailu olisi ollut vähän epätoivoista, mutta tuo suora hyökkäys oli seurausta myös siitä, että Susitaival ei tiennyt Kiantajärven huoltotiestä mitään (tai ei ehkä paremminkin ymmärtänyt sen merkittävyyttä). Hän luuli huollon kulkevan maantien kautta. Tietysti myös yhteydenpidon puute Siilasvuon ja Susitaipaleen välillä (vissiin yksi puhelinsoitto) edisti homman hajanaisuutta.
 
Jauhetaan nyt vielä:rolleyes:: Jonka vuoksi olisivat joutaneet muutettavaksi vetäjä/pst-vaunukäyttöön.
Kuten edellä on todettu, tuosta vaunu- ja tykkimäärästä olisi varmasti koonnut riittävän määrän pst-vaunuja. Alkeellisia ehkä, mutta liikkuvaa pst:ta kumminkin.
Ja mitä niillä rahoilla olisi ehkä ollut myös muualta ostettavissa. Jossain näin vertailun panssariestekilometrin hinnasta suhteessa Sturm-rynnäkkötykkeihin, ja yllättävän hinnakasta tuo estetyö oli.
Tämä epäonnistunut tykkivalinta saattoi johtua vain siitä, että kenttätykistö ei suostunut luovuttamaan tarkoitukseen parempaa kalustoaan. Tykkimiehen mielestä ajatus hyvästä kenttätykistä joittenkin epäilyttävien panssarimiesten räplättävänä, oli varmaankin yhtä groteski, kuin jos olisi luovuttanut vaimonsa jonkun kulkusällien sakin matkaan:).

Eikös ne tykit luovutettu, koska olivat uniikkia kalustoa, eli niitä ei ollut enempää? Muistelen näin. Täten tykistö pääsi yhdestä ammustyypistä eroon.
 
Eikös ne tykit luovutettu, koska olivat uniikkia kalustoa, eli niitä ei ollut enempää? Muistelen näin. Täten tykistö pääsi yhdestä ammustyypistä eroon.
Oli niitä jotain yli 50. Se oli melko huonon tykin maineessa ja ammuksia taisi olla aika nihkeästi tykkiä kohti. Tykkimalli oli harjoituskalustona joskus 60-luvulla, jolloin sen ammukset kulutettiin loppuun. Noissa ammunnoissa ammuskeltiin näytösluontoisesti myös BT-42:lle valmistetut ontelokranaatit.
 
Back
Top