Joukkopako Reservistä?

[Fu]

Käsitykseni mukaan viimeisinä vuosina on ollut jonkin verran yhteiskunnallista keskustelua sivilipalvelumiesten tehokkaammasta käyttämisestä sodan ja kriisin hetkellä.
Ja onhan siviileillekin työvelvollisuus ja työttömille voidaan osoittaa työpaikka. Tämä tapahtunee työvoimatoimiston kautta mikäli olen oikein ymmärtänyt. Uskonen, että osa väestönsuojelustakin etenee juuri tätä reittiä pitkin, kun palolaitos ilmoittaa tarvittavista lisäkäsistä esim.

Käpykaartilaisuuden otin vain puheeksi, koska olen useasti kuullut olevani sellainen ja kuuluvani saunan taakse. Oikeastihan porukkaa ei pitäisi erotella sillä vihollinen on jossain aivan muualla. Ei meidän toistemme kurkuissa kiinni pitäisi olla tai miettiä jäyniä toisillemme. Vähän kuin katsoisit alaspäin sitä huoltojoukkoihin kuuluvaa, jotka tekevät koko sotimisen mahdolliseksi. Samalla tavalla siviilipuolen pitäminen pyörimässä on tärkeää.

Ja lopulta ei kenestäkään tehdä väkipakolla sotilasta. Jos joku ei pysty siihen niin ei pysty. Minusta parempi että on poissa tieltä tai tehtävissä joissa pystyy olemaan. Vaikka sitten jatkaisi vain omasa normaalissa työssään pitämässä yhteiskunnan auki. Sähköä tarvitaan edelleen, materiaalin pitää kulkea, putkia huoltaa ja ruokaakin olisi hyvä saada kaupasta.

Ja jos joku lähtee maasta pakoon niin vaikka he eivät annakaan omaa työpanostaan niin tavallaan he pitävät silloin itse itsestään huolta ja he eivät ole sen sotaa käyvän yhteiskunnan huolehdittavina enää. Eli vaikka työntekijä lähtisikin niin tavallaan voitaisiin ajatella että myös kannettava kuorma pienenee samalla.
Henkilö joka on väkisin pidetty paikalla, väkisin pakoitettu töihin ja vieläpä rangaistu tai jäynätetty on henkilö, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.Hän on epämotivoitunut vähintäänkin ja pahimmillaan haitaksi tai vaaraksi.

Itsellä esim ei ole aikomustakaan lähteä minnekään pakoon ja vaikka minulle tuskinpa edes sitä työvelvoitetta enää laitetaan niin en usko jääväni istumaan käsieni päälle.
Esimerkiksi tälläkin hetkellä toimin päivittäin Ukrainan eteen useammalla eri tavalla. Raha tai tavaralahjoittajaa minusta ei tule, mutta olen antanut jo satoja tunteja aikaani ja työpanostani niin pakolaisten kuin Ukrainalaisten ja heidän maansa eteen. Jatkan tätä niin pitkään kuin on tarve.

Jos sota sattuisi meidän keskelle niin minulle kelpaisi vallan mainiosti muutamat lisäkädet kaveriksi ja homma jatkuisi, mutta meidän itsemme eteen. Sen sijaan että tehtäväkenttä pienenisi niin se kasvaisi valtavasti ja tehtävää pystyisi olemaan enemmän kuin tunteja päivässä.
En tiedä miten muut tämän asian näkevät tai kokevat, mutta kotiin ei tarvitse itse jäädä odottamaan vaan voi ryhtyä vapaaehtoiseksi jos haluaa tehdä asioiden eteen jotakin. Jos sopivaa järjestöä ei ole olemassa niin sellaisen voi perustaa itse ja työllistää itse itsensä sen kautta parhaaksi näkemällä tavallaan.

Käpykaartilaisrna en itseäni siis pidä ja "jäynän" keksiminenkin sattuisi lopulta omaan nilkkaan, koska silloin voisi loppua omakin motivaationi ja halu lähteä muualle missä sitä arvostetaan kasvaisi. Tuollaiset puheetkaan eivät yhdistä meitä kansakuntana vaan lyövät kiilan meidän ja "niiden" välille. Jos tuo kuilu kasvaa liian suureksi niin ei ole yhteishenkeäkään joka liittäisi meidät hädän keskellä yhteen. Se olisi kiila, joka hajottaa meidät.
Eli sen sijaan, että osottaisi sitä vihaansa ja sulkisi jonkun ulkopuolelle, tulisi miettiä miten hänet saa samaan porukkaan mukaan. Loppujen voisi minun mielestäni antaa vain olla. Se olkoon heidän päätöksensä vapaassa maassa.

 

[Rauhantekijä]

ei kenestäkään tehdä väkipakolla sotilasta. Jos joku ei pysty siihen niin ei pysty. Minusta parempi että on poissa tieltä tai tehtävissä joissa pystyy olemaan.

Tästä moni on samaa mieltä.

tulisi miettiä miten hänet saa samaan porukkaan mukaan.

Miksi muiden tulee miettiä tällaista? Enemmän kyse on siitä mitä asepalveluksesta kieltäytyvä ITSE päättää tehdä yhteisen menestyksen hyväksi.

Loppujen voisi minun mielestäni antaa vain olla. Se olkoon heidän päätöksensä vapaassa maassa.

Ei maa ole silloin enää vapaa, jos sen olemassaoloa uhataan. Siksi nuo vapaat henkilökohtaiset päätöksetkin loppuvat joksikin aikaa.
Elikkäs alkaa talkoot joihin jokaisen on osallistuttava. Vieläpä sen mukaan mihin hallinto jokaista ohjaa.

Tämä on se asia mitä ei kannata odottaa kriisiin asti, vaan alkamaan opiskelua ja valmentautumista tänään.

.

 

[Fu]

Olen samaa mieltä kanssasi siitä että vss touhut on hyvä ympäristö kansalaisten suojaamiseksi. Myönnän että itsekään en ole täysin perillä sen puolen asioista.
Mulla tulee kuitenkin mieleen esim VPK toiminta tai MPK kursseista sellaiset missä suojelu on aiheena. Kiinnostaisi myös tietää millaista käyttöä viranomaisilla tai jollain yhdistys-muotoisella instanssilla olisi siviili-konsultille joka jakaa varautumisen tietoa esim taloyhtiöiden vss-henkilöille ja siitä edelleen asukkaille.
Toki tällainen aputoiminta on nyt pelastusviranomaisten vastuulla, mutta josko hekin tarttisivat sellaisen paljon puhutun "reservin" joka hoitaa tehtävää mihin pelastajien oma resurssi ei riitä?

Tässä vaiheessa sain kokoon vain kysymyksiä. Niin tai näin, asian ytimessä tulisi olla pelastavan tiedon jakaminen kansalaisille.
.

Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että Suomi toimii jäykähkön virkamieskoneistomaisesti monessa asiassa. Myös siviilitahot, viranomaistahot ja vapaaehtoisuus on yksi tällainen solmukohta, jossa resursseja olisi paljon käytettävissä, mutta oma kokemukseni on, että niitä ei hyödynnetä täysillä.

Myös suurilla vanhoilla vapaaehtoistoimijoilla jotka toimivat yhteistyössä virkamieskoneiston kanssa on vähän sellaista hitautta havaittavissa, kun vertaa miten hommat rullaavat ulkomailla.
Ulkomailla koen asian innoittavana ja siten, että henkilökohtaisella panoksella on merkitystä. Kun sen onnistumisen kokemuksen ja auttamisen tunteen vie pois niin se lannistaa.

Suomessa on paljon halua auttaa, mutta halu ja tarve eivät aina kohtaa toisiaan. Tällä saralla olisi paljon kehitettävää.
Näen tämän myös väestönsuojelun ja kriisinajan mahdollisena ongelmana.

Tämä nyt ei tietenkään anna vastauksia vaan osoittaa muutamia ongelmia mitä meillä on. Ja vastauksienkin kanssa mikäli muutoksiin ryhdyttäisiin juuri nyt, niin mietin monenko kymmenen vuoden päästä muutos olisi vasta ajettu sisään. Jätän sen mielelläni muille.
Oma henkilökohtainen ratkaisuni on toimia itsenäisesti tai tahojen kanssa missä hommat rullaavat mielekästä tahtia. Esim nyt Ukrainan pakolaisten kanssa on kehittynyt uusia järjestöjä sen pohjalta, että ensin tuli halu auttaa ja yhdistys muotoutui sitten toiminnan ympärille. Niin Suomessa kuin muuallakin.
Porukka ikään kuin lähti tyhjästä liikkeelle ja löysivät sen oman kolonsa toimia.

Reserviläisten kanssa on hieman havaittavissa samaa lannistusta ja koneiston jäykkyyttä. Ihmisillä olisi halua toimia aktiivisina reserviläisinä, mutta monella lienee se tunne että ei ole kaivattu ja oma panos menee ikään kuin hukkaan. Intin jälkeen on ehkä mielessä kysymys "mitä nyt seuraavaksi" ja ennenkuin reserviläinen kopataan mukaan toimintaan niin hänet jätetään istumaan ja odottamaan kutsua kertausharjoituksiin.
Ilman sijoitusta, ilman aktiivista mukanaoloa tai tietoa miten päästä helposti harrastamaan niin passivoidutaan.

Väestönsuojelu pystyisi olemaan helppo kanava esim mihin päästä mukaan ja minkä kautta pystyisi kokemaan olevan hyödyksi.
Itsekin näin vanhentuneena hieman koen sen oman toimintakentän muuttuneen ja uskon, että monella reserviläisellä herää samat tuntemukset ennemmin tai myöhemmin ikääntyessä.

Tavallaan näen että tässä olisi toiminnalle tai jopa uudelle toimijalle/järjestölle paikkansa ja aggresiivisella markkinoinnilla saataisiin haalittua niin uutta kuin vähän vanheepaakin porukkaa kasaan ja löytämään uudelleen sen merkityksensä.

 

[Rauhantekijä]

Reserviläisten kanssa on hieman havaittavissa samaa lannistusta ja koneiston jäykkyyttä. Ihmisillä olisi halua toimia aktiivisina reserviläisinä, mutta monella lienee se tunne että ei ole kaivattu ja oma panos menee ikään kuin hukkaan. Intin jälkeen on ehkä mielessä kysymys "mitä nyt seuraavaksi" ja ennen kuin reserviläinen kopataan mukaan toimintaan niin hänet jätetään istumaan ja odottamaan kutsua kertausharjoituksiin.
Ilman sijoitusta, ilman aktiivista mukanaoloa tai tietoa miten päästä helposti harrastamaan niin passivoidutaan.

Paljonko sulla on ikää?
Käsityksesi reserviläisistä on sikäli väärä, että toimiviin järjestöihin on tänä vuonna tullut paljon lisää aktiivisia jäseniä toimimaan. Tämä on hienoa kehitystä.
Ne jotka jää istumaan kotisohvalle passivoitumaan on jotain yli 40 v. joilla on 20 vuotta intistä, eikä sen jälkeen mitään käsitystä mihin suuntaan reserviläistoiminta on kehittynyt.
Siinähän odottavat....
.

 

[Fu]

Tästä moni on samaa mieltä.



Miksi muiden tulee miettiä tällaista? Enemmän kyse on siitä mitä asepalveluksesta kieltäytyvä ITSE päättää tehdä yhteisen menestyksen hyväksi.



Ei maa ole silloin enää vapaa, jos sen olemassaoloa uhataan. Siksi nuo vapaat henkilökohtaiset päätöksetkin loppuvat joksikin aikaa.
Elikkäs alkaa talkoot joihin jokaisen on osallistuttava. Vieläpä sen mukaan mihin hallinto jokaista ohjaa.

Tämä on se asia mitä ei kannata odottaa kriisiin asti, vaan alkamaan opiskelua ja valmentautumista tänään.

.

Olet varmaan kuullut syrjäytymisestä? Syrjäytynyt ei päätä syrjäytyä vaan se tapahtuu hitaasti. Osasyy syrjäytymiselle on tunne että ei kuulu porukkaan. Se on myös yhteiskunnan ongelma mihin yhteiskunnan tulisi etsiä vastauksia estääkseen syrjäytymisestä aiheutuvia ongelmia.

Noniin... moni on aatteellisesti tappamista vastaan. He ovat osa yhteiskuntaamme. Jyrkillä asenteilla heitä työnnetään sinne yhteiskunnan laitamille. Tulee me vs ne ajattelu, jossa ne eivöt ole samalla viivalla meidän kanssa.
Jopa heidät, jotka muutoin olisivat valmiita antamaan sen oman panoksensa Suomen eteen vaikkakin eivät sotilaallisesti tulisi integroida meihin niidrn sijaan.
Heitä ei tulisi työntää syrjään vaan pitää mukana. Koska jos heidät työntää syrjään siitä aiheutuu vastakkainasettelua ja ongelmia.

Toinen ongelma on, että kun ihminen ei tunne olevansa osa jotakin, hänellä on edelleen tarve kuulua johonkin. Tämä on se rako, jolla värvätään agentteja ja sabotöörejä vihollisen maaperältä. He myös saattavat kokea vihaa omaa yhtriskuntaa kohtaan ja se ei ole hyvästä sekään.

Siksi meidän kaikkien tulisi ottaa kaikki huomioon, jotta se asrpalvrluksestakin kieltäytyvä kokee halua ja tarvetta puolustaa mata, jonka osana hän kokee olevansa.

Uskomatonta että tällaista tarvii edes selittää. Näiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä...

Ja mitä tulee vapaaseen maahan. Puhun myös vapaasta tahdosta ja eurooppalaisista arvoista.
Niitä puolustetaan yhä sodan tullen ja ne ovat arvoja joista tulisi pitää kiinni ja kunnioittaa. Sota voi tehdä muutoksia lakeihin, mutta niiden ei tulisi tehdä muutoksia periaatteisiimme ja minkä vuoksi taistelisimme.

 

[Fu]

Paljonko sulla on ikää?
Käsityksesi reserviläisistä on sikäli väärä, että toimiviin järjestöihin on tänä vuonna tullut paljon lisää aktiivisia jäseniä toimimaan. Tämä on hienoa kehitystä.
Ne jotka jää istumaan kotisohvalle passivoitumaan on jotain yli 40 v. joilla on 20 vuotta intistä, eikä sen jälkeen mitään käsitystä mihin suuntaan reserviläistoiminta on kehittynyt.
Siinähän odottavat....
.

Kuulun tuohon ikäluokkaan, josta puolustusvoimat eivät ole olleet kiinostuneita yli 20 vuoteen. siksi puhunkin vanhentumisesta ja miten se vaikuttaa reserviläiseen ja hänen toimintakenttään. Eteenkin jos on se tavan nurmipora eikä omaa lisää koulutusta niin vanhetessa ne seinät voivat nousta tietyssä etenemisessä vastaan hyvinkin nopeasti.
Omassa ikäluokassa on edelleenkin ihmisiä jotka eivät intin jälkeen ole käynyt yhdessäkään kertausharjoituksessa tai vapaaehtoisessa koulutuksessa. Nyt Ukrainan sodan tullen monet heistä odottavat kutsua kertaamaan innokkaasti. Sitä ei tietenkään tule. Juna meni ohi ajat sitten. He ovat halukkaita mutta heitä ei tavoiteta. Siinä jää paljon potentiaalia käyttämättä niissä tehtävissä joihin he soveltuisivat. Tuolta kantilta näkyvyyttä pitäisi olla paljon enemmän mielestäni.

Yksi ongelma on tietty se, että heidät pitäisi ohjata sinne oikean toiminnan pariin myös ja saada heille se informaatio että "tällaistakin on tarjolla."
Nuori aktiivireserviläinen on ehdottomasti eri eläin. Mutta oma kysymys kuuluu että mikä prosenttiosuus on aktiivireserviläisiä vs heihin jotka haluaisivat olla vs he joita ei ole saatu mukaan toimintaan mitenkään?

 

[Fu]

Menee vähän jorinaksi, mutta olen seurannut internetin tuloa maailmaan aitiopaikalta silloin itse ollessa teini-ikäinen.

Susinetit ja aamukammat tuli seurattua sivusta kuten tätäkin palstaa, sivusta. Eli olen jotakuinkin vähistä postauksista huolimatta tietoinen missä mennään. Täällä nyt Ukrainan sota keskustelua seuran lähinnä koska siitä on hyötyä vapaaehtoishommissa ihan, että milloin mitäkin pommitettiin ja missä menee rintamalinja jne. Ja täältä löytää linkkauksia klippeihin mitkä eivät saa mediassa näkyvyyttä. Ne ovat äärimmäisen tärkeitä faktantarkistuksen kannaltakin ihan, ja sen propagandan mitä tulee vastaan ihmisiltä. Ja tietämättömyyden korjaamisessa.
Media viittaa tämän tästä klippeihin, mutta ei näytä niitä tai jättää asioita pois.

Nuorempana ja paljon ymmärtämättömänpänä nämä käpykaartipuheet ja muut meni korvasta sisään ja ulos. Politiikastakaan en silloin tajunnut mitään, mutta nykyisin olen jo ehkä vähän maailmaa nähnytkin ja nämä kovat puheet mitkä laittaa vastakkain samaa kansakuntaa näyttää päättömiltä. Ja ymmärrän negatiiviset vaikutukset mitkä niillä on. Silloin en ymmärtänyt syy-seuraussuhdetta vaikka niistä kärsinkin.
Siksi hyppäsin keskusteluun mukaan tällä kertaa.

Elämäntilanteita, omaatuntoa... paljon tarinoita päätöksien takana, mutta sitä ei tiedä missä henkilö sielullisesti menee siltikään tai miten hyödyllinen hän sodan tullen olisi. Sivareitakaan ei pidä niputtaa yhteen nippuun tai mennään pahasti metsään. Se on ne äänekkäimmät tapaukset heilläkin jotka saavat eniten huomiota. Ja toisaalta joskus joissakin asioissa äänen pitäminen on hyvästä. Kuten esim niiden reserviläisten aktivoimisessa olisi. Kysynnän pitää löytää tarjonta jotta kauppa käy.

Jätän teidät taas jupisemaan ja siirryn taka-alalle takaisin.

 

[Fortis]

Toisaalta olisi myös mielenkiintoista tietää kuinka moni on siirtynyt sivarista takaisin reserviin. Ilmeisesti sellainenkin on mahdollista.

Jos luet ketjua taaksepäin, asiasta on kirjoitettu. Siirtyminen on mahdollista vain jos ei ole käynyt täydennyskoulutusta. Ennen ikäraja takaisin siirtymiseen oli 30v, mutta se on poistunut.
Itseäni harmitti kyllä vuosia nuoruuden protesti, mutta onneksi on eletty pitkää rauhan aikaa. Nyt mulla on sitten ensimmäiset kertauspäivät kasassa, ja voi olla että reservissä koko ajan olemalla ei olisi niitäkään. Oma koulutus vanheni pääosin jo viime vuosituhannella teknologian myötä, eikä PV:llä ole resursseja kouluttaa uudelleen vanhoja ressuja.

 

[Rauhantekijä]

Yksi ongelma on tietty se, että heidät pitäisi ohjata sinne oikean toiminnan pariin myös ja saada heille se informaatio että "tällaistakin on tarjolla." + syrjäytyminen

Tässä on nyt kaksi olellista asiaa, ei enempää.

Henkilö, joka ei ole käynyt inttiä: voi ohjautua millaiselle tahansa kurssitukselle joka tarjoaa opastusta varautumiseen. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, itse pitää liikkua.
Henkilö, joka on käynyt intin: alkaa lukemaan MPK:n kurssikalenteria ja ilmoittautuu kertaamaan kiinnostavalla kurssilla. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, itse pitää liikkua.

Molemmat yllä mainitut ehdotukset tarjoavat kanavan myös syrjäytymisen estämiseen. Jos noissa on samaa henkeä pelkän aihepiirin myötä, sinne kannattaa mennä mukaan koska siellä ne muutkin samanhenkiset ovat. Jos ei halua opiskella ihmisen tappamista, niin myös MPK tarjonnassa on kursseja joissa käsitellään varautumista ja turvallisuutta. Ehdottomasti sinne vaan mukaan. Yhden kurssin käyminen jo koukuttaa ja tulee mentyä seuraavalle. Korostan, että sieltä ne seurat löytyy missä on samanhenkisiä.

Verkottuminen muiden kanssa yleensa avaa taas uusia ovia uuteen suuntaan. Ihan yllättäviinkin suuntiin ja yleensä positiivisiin kokemuksiin.

.

 

[Iso-Mursu]

Kuulun tuohon ikäluokkaan, josta puolustusvoimat eivät ole olleet kiinostuneita yli 20 vuoteen. siksi puhunkin vanhentumisesta ja miten se vaikuttaa reserviläiseen ja hänen toimintakenttään. Eteenkin jos on se tavan nurmipora eikä omaa lisää koulutusta niin vanhetessa ne seinät voivat nousta tietyssä etenemisessä vastaan hyvinkin nopeasti.
Omassa ikäluokassa on edelleenkin ihmisiä jotka eivät intin jälkeen ole käynyt yhdessäkään kertausharjoituksessa tai vapaaehtoisessa koulutuksessa. Nyt Ukrainan sodan tullen monet heistä odottavat kutsua kertaamaan innokkaasti. Sitä ei tietenkään tule. Juna meni ohi ajat sitten. He ovat halukkaita mutta heitä ei tavoiteta. Siinä jää paljon potentiaalia käyttämättä niissä tehtävissä joihin he soveltuisivat. Tuolta kantilta näkyvyyttä pitäisi olla paljon enemmän mielestäni.

Yksi ongelma on tietty se, että heidät pitäisi ohjata sinne oikean toiminnan pariin myös ja saada heille se informaatio että "tällaistakin on tarjolla."
Nuori aktiivireserviläinen on ehdottomasti eri eläin. Mutta oma kysymys kuuluu että mikä prosenttiosuus on aktiivireserviläisiä vs heihin jotka haluaisivat olla vs he joita ei ole saatu mukaan toimintaan mitenkään?

Jos olisi halunnut oikeasti kertaamaan, niin olisi voinut äänestää valtaan päättäjät jotka olisivat olleet valmiit rahoittamaan kertaukset.

Tai ilmottautua vapaaehtoisesti kertaamaan.

 

[KIM]

Mielenkiintoinen näkemys. Henkilöt, jotka huolehtivat väestönsuojelusta, tulipalojen sammuttamisista, raunioista pelastamisesta ja kaikesta mikä jää kotiin, niin tulisi tehdä jäynää ja verottaa hieman lisää?

Nuo sinun kuvaamasi tehtävät ovat todella kevyitä taisteluihin verrattuna.. Ja ne tehdään suojassa sotilaiden selkien takana. Ja moniko sivari oikeasti tekisi noitakaan tehtäviä.

Jos joku ihan oikeasti terveyden tai vakaumuksen takia ei kykene suoriutumaan asepalveluksesti ja suorittaa siviilipalveluksen, niin se on ihan ok. Minulla on vaan aika vahva käsitys siitä, että suurin syy alkaa sivariksi on laiskuus tai muu lusmuilu.

 

[Herman30]

Ihan omien periaatteitteni takia, minä en pakene vastuutani. Kyllä pyörätuolistakin voi ampua kiväärillä vihollista.

Niin että hiukan tällä hengellä mennään?

Viekää minut baariin, veljet
Tuoliin nostakaa
Hitto joo, mä en pelle oo
Jos mies en olla saa

 

[skärdis]

Nuo sinun kuvaamasi tehtävät ovat todella kevyitä taisteluihin verrattuna.. Ja ne tehdään suojassa sotilaiden selkien takana.

Aika moni sotilaskin palvelee muissa kuin varsinaisissa taistelutehtävissä.

Luulisi käynnissä olevan sodan jälkeen kerran opettaneen mikä on taistelutehtävien rinnalla erittäin tärkeää.

 

[Iso-Mursu]

Aika moni sotilaskin palvelee muissa kuin varsinaisissa taistelutehtävissä.

Luulisi käynnissä olevan sodan jälkeen kerran opettaneen mikä on taistelutehtävien rinnalla erittäin tärkeää.

Edelleen huollon esitaistelijana sanon, että jos prikaati 90 ollessa valtavirtaa olisimme joutuneet sotimaan, niin puolustus olisi ollut lähellä luhistumista.

Syynä olisi ollut huollon pettäminen.

Muutamille ukoille huollossa oli varattu tuhansien kilojen kantaminen päivittäin. Oli umpi hanki tai juhannuksen helle.

 

[mandoliinimies]

Jos asepalvelus on jo suoritettu ja eroat reservistä, niin et pääse takaisin reserviin vaan olet sivari hamaantappiinsaakka.

Ei pidä paikkaansa. Paluu ei onnistu mikäli täydennyspalvelus on suoritettu, mutta jos sitä ei syystä tai toisesta ei ole määrätty ja suoritettu, on paluu ilmoitusluontoinen asia. Itse ehdin olla sivarina yli 20 vuotta ja korjasin tilanteen nyt ukrainan sodan aikana. Onneksi ei oltu kutsuttu täydennyspalvelukseen ja sain yhden nuoruuden hölmöilyni korjattua.

Turvapostilla siviilipalveluskeskukselle viesti ja seuraavana päivänä tuli vastauksena:

Siviilipalveluskeskus hyväksyy hakemuksesi ja määrää sinut
suorittamaan asevelvollisuuslain mukaista palvelusta.

Nyt on hyvä mieli kun on tuon jälkeen jo useampi MPK kurssikin käytynä. Vielä jännäilen mahtaisiko päästä ihan oikeaan kertausharjoitukseenkin mukaan.

 

[von_Berg]

Tässä on nyt kaksi olellista asiaa, ei enempää.

Henkilö, joka ei ole käynyt inttiä: voi ohjautua millaiselle tahansa kurssitukselle joka tarjoaa opastusta varautumiseen. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, itse pitää liikkua.
Henkilö, joka on käynyt intin: alkaa lukemaan MPK:n kurssikalenteria ja ilmoittautuu kertaamaan kiinnostavalla kurssilla. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, itse pitää liikkua.

Molemmat yllä mainitut ehdotukset tarjoavat kanavan myös syrjäytymisen estämiseen. Jos noissa on samaa henkeä pelkän aihepiirin myötä, sinne kannattaa mennä mukaan koska siellä ne muutkin samanhenkiset ovat. Jos ei halua opiskella ihmisen tappamista, niin myös MPK tarjonnassa on kursseja joissa käsitellään varautumista ja turvallisuutta. Ehdottomasti sinne vaan mukaan. Yhden kurssin käyminen jo koukuttaa ja tulee mentyä seuraavalle. Korostan, että sieltä ne seurat löytyy missä on samanhenkisiä.

Verkottuminen muiden kanssa yleensa avaa taas uusia ovia uuteen suuntaan. Ihan yllättäviinkin suuntiin ja yleensä positiivisiin kokemuksiin.

.

Juurikin näin, kukaan ei hae kotoa käsiensä päällä istuvaa.
Meillä on nykyään erinomaiset mahdollisuudet osallistua itseä kiinnostaville kursseille jotka palvelevat PV:n ja yhteiskunnan tarkoitusperiä, lähestulkoon riippumatta reservin statuksesta.
Moni leuhkii odottavansa sitä kertauskutsua kuin kuuta nousevaa ja ollaan jo valmiita painelemaan rynsesteri tanassa suon laitaan, mutta harvalle on loppuviimeksi saanut asiaa myytyä niin hyvin että olisi sinne kurssille joskus mukaan lähtenyt sitä torrakkoa kantelemaan.
Kursseilla on hyvä henki ja kaikilla yhteinen asia, riippumatta siitä onko nuori aktiivireserviläinen, varareserviin pudonnut viisikymppinen tai palvelusta käymätön - kovin kaveri on se joka hyppää omatoimisesti mukaan.

 

[tommi]

Juurikin näin, kukaan ei hae kotoa käsiensä päällä istuvaa.
Meillä on nykyään erinomaiset mahdollisuudet osallistua itseä kiinnostaville kursseille jotka palvelevat PV:n ja yhteiskunnan tarkoitusperiä, lähestulkoon riippumatta reservin statuksesta.
Moni leuhkii odottavansa sitä kertauskutsua kuin kuuta nousevaa ja ollaan jo valmiita painelemaan rynsesteri tanassa suon laitaan, mutta harvalle on loppuviimeksi saanut asiaa myytyä niin hyvin että olisi sinne kurssille joskus mukaan lähtenyt sitä torrakkoa kantelemaan.
Kursseilla on hyvä henki ja kaikilla yhteinen asia, riippumatta siitä onko nuori aktiivireserviläinen, varareserviin pudonnut viisikymppinen tai palvelusta käymätön - kovin kaveri on se joka hyppää omatoimisesti mukaan.

Sas se. Olen itsekin ollut kursseilla, joissa järkiinsä tulleet sivaritkin ampuvat rynkyllä ja pistoolilla ihan surutta. Nuoruuden tyhmyys aikoinaan vaan valitsi väärin.

 

[Mäksä]

Oma näkemykseni on aika jyrkkä ajatuksesta, että kyllä kotirintamallakin väkeä tarvitaan ja siksi on ihan okei mennä sivariin. Toisen maailmansodan tilastoissa 80-90% kaikista sotilastappioista sattui muutamaan etulinjan koulutushaaraan. Jääkärit, pioneerit ja tulenjohtajat ym. kärsivät suuren enemmistön kaikista tappioista. Tykkimiehet, viestimiehet, huoltomiehet ja etenkin kotirintaman miehet ovat lähes äärettömästi turvallisemmassa asemassa. Joka ei ota sitä riskiä, että etulinjan tehtävään intissä käsketään, on mielestäni tehnyt moraalisesti aivan väärän ratkaisun.

Hän ei ole ottanut samoja tsäänssejä, kuin inttiin menneet ottivat. Hänen tehtävänsä voi hyvinkin olla paljon arvokkaampi maanpuolustukselle, kuin jonkun nurmiporan, mutta menemällä sivariin intin sijaan hän varmisti itselleen turvallisen sijoituksen kaukana rintamasta ja jonkun muun joutumisen hänen sijaansa etulinjaan. Jos intissä määrätään takalinjojen hommiin, tai vaikka niihin hakeutuisinkin, ei ole samalla tavalla ongelmallista, sillä silloin hän on kuitenkin osallistunut niin sanotusti kuoleman arpajaisiin ikätoveriensa kanssa ja vetänyt vaan pitemmän tikun.

 

[Kaupunkijääkäri]

Oma näkemykseni on aika jyrkkä ajatuksesta, että kyllä kotirintamallakin väkeä tarvitaan ja siksi on ihan okei mennä sivariin. Toisen maailmansodan tilastoissa 80-90% kaikista sotilastappioista sattui muutamaan etulinjan koulutushaaraan. Jääkärit, pioneerit ja tulenjohtajat ym. kärsivät suuren enemmistön kaikista tappioista. Tykkimiehet, viestimiehet, huoltomiehet ja etenkin kotirintaman miehet ovat lähes äärettömästi turvallisemmassa asemassa. Joka ei ota sitä riskiä, että etulinjan tehtävään intissä käsketään, on mielestäni tehnyt moraalisesti aivan väärän ratkaisun.

Hän ei ole ottanut samoja tsäänssejä, kuin inttiin menneet ottivat. Hänen tehtävänsä voi hyvinkin olla paljon arvokkaampi maanpuolustukselle, kuin jonkun nurmiporan, mutta menemällä sivariin intin sijaan hän varmisti itselleen turvallisen sijoituksen kaukana rintamasta ja jonkun muun joutumisen hänen sijaansa etulinjaan. Jos intissä määrätään takalinjojen hommiin, tai vaikka niihin hakeutuisinkin, ei ole samalla tavalla ongelmallista, sillä silloin hän on kuitenkin osallistunut niin sanotusti kuoleman arpajaisiin ikätoveriensa kanssa ja vetänyt vaan pitemmän tikun.

Entäs kun joku, joka ei ole pitänyt huolta omasta fyysisestä suorituskyvystään määrätään johonkin takalinjan tehtävään, koska ei pärjäisi etulinjam joukoissa? Onko hänkin tehnyt moraalisesti väärän ratkaisun?

 

[Santeri]

Entäs kun joku, joka ei ole pitänyt huolta omasta fyysisestä suorituskyvystään määrätään johonkin takalinjan tehtävään, koska ei pärjäisi etulinjam joukoissa? Onko hänkin tehnyt moraalisesti väärän ratkaisun?

On, laiminlyömällä suorituskyvynsä ylläpitoa ja kehittämistä. Surullista tuhlausta.