tviiru
Kapteeni
Klikkiotsikointia.
Joukkopako Reservistä?
- Viestiketjun aloittaja KorpiSISSI
- Aloitus PVM
tviiru
Kapteeni
Tämä riski kannattaa ottaa.
Kutsunnoissa kerroin olevani tieto- ja tietoliikennetekniikan koulutuksessa. Kaikki tähän liittyvät asiat kiinnostivat ja koulu sujui hyvin. Olin lukenut Riihimäellä sijaitsevasta Viestikoulusta. Olin kiinnostunut sotilasviestintätekniikasta ja erityisesti radiotaajuisesta liikennöinnistä. Aselajivalintani oli selvä. Muistan kun kutsunnoissa pidettiin hyvänä, että on kirkas suunnitelma ja luvattiin huomioida tämä sijoituksessa.
Aikanaan palvelukseen astuminen sitten koitti. Varuskunnan pihamaalla nimenhuudossa alokkaat jaettiin komppanioihin. Ihmettelin hieman, kun nimeäni ei kuulunut viestikomppanian kohdalla, vaan esikuntakomppanian. Hetken kuluttua selvisi, että minut on sijoitettu sotilaspoliisiksi. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Ajattelin, että kaipa tämä tästä selkiää.
Tuvassa juttelin uusien kavereiden kanssa ja hyvin nopeasti minulle valkeni, että suuri osa tupakavereista haaveilee poliisin ammatista tai työstä turvallisuusalalla. Itselläni tällaisia haaveita ei ollut, enkä suhteellisen lyhyenä olisi kovin uskottava näkykään (sotilas)poliisina. Mainittakoon, että osa komppanian naisalokkaista oli minua pitempiä.
Muistan komppanian päällikön esittelypuheen auditoriossa. Hän kehotti ottamaan armeija-ajasta hyödyn irti, eikä vain lusimaan sitä läpi. Tämän jälkeen hän keskusteli kaikkien kanssa kahden. Ilmaisin heti ihmetykseni, että miksi minut oli valittu tähän koulutukseen, kun olin toivonut ihan toista. Hänkin oli ihmeissään muttei osannut kertoa syytä. Päällikön mukaan, sotilaspoliisiksi on yleisesti enemmän halukkaita, kuin koulutukseen voidaan ottaa. Hän kertoi, ettei pysty tekemään tilanteelle alokasaikana mitään, mutta sen jälkeen voidaan yrittää siirtoa viestiin. Hän kertoi, että alokasaika on hyvin samanlainen, olipa sitten EK:ssa tai VK:ssa.
Kun alokasaika loppui, oli taas keskustelun paikka. Kerroin edelleen olevani halukas siirtymään viestiin. Sain kuulla, ettei viestissä ei ole tilaa. Olin tyrmistynyt, mutta asialle ei ollut mitään tehtävissä. Meni muutama päivä ja ilmeni että viestiin pääsisi sittenkin, huoltoon sotilaskeittäjäksi. Oli siis tehtävä valinta: Poliisi vai keittäjä. Kumpikin kuulosti huonolta. Valitsin soppatykin vain ja ainoastaan sen takia, että pääsisin pois armeijasta nopeammin, töihin tienaamaan. Ei spaden urassa mitään vikaa sinällään ollut, mutta ei myöskään sitä mitä armeijalta odotin. Koulutus oli laadukasta ja kantahenkilökunta asiantuntevaa
Niin oli velvollisuus kohdaltani ohi. Mieleen jäi harmitus, etten saanut hyödyntää kykyjäni ja tarjota osaamistani. Mutta jäi myös monta hyvää muistoa ja syttyi kipinä retkeilyharrastukseen.
Meni neljä kuukautta ja postista kolahti kertauskutsu. Sopan keittäjää tarvittiin taas. Pitäähän se mennä, kun käsketään. Kertauksessa en tehnyt muuta kuin aamupalaa, lounasta ja päivällistä. Kertaakaan en poistunut soppakanuunan, esikuntarakennuksen ja teltan väliltä. Rynkky toki oli jaettu, mutta vain näön vuoksi. Laukaustakaan en ampunut, enkä kuullut kenenkään ampuvan. Etulinja oli kauempana eikä soppamiestä siellä kaivattu. Olisin mielelläni ampumataitojakin verestänyt. Kertauksesta jäi mieleen ihmetys. Miksi näin nopeasti ja mikä oli hyöty? En oppinut mitään ja vanha oli vielä muistissa. Kenties oli vain akuutti pula sotilaskeittäjistä.
2006 Erosin reservistä. Koin, että sotilaskeittäjän urastani ei ole todellista hyötyä kellekään. Uskoin että ainoa järkevä kehityssuunta on korkean teknologian ammattiarmeija ja NATO-jäsenyys. Ajattelin, että päätökseni pieneltä osin ohjaa Suomea tähän suuntaan. Ajattelin, että minusta on enemmän hyötyä siviilinä, joka tukee maanpuolustusta, omalla koulutuksellaan ja osaamisellaan.
Olin varma, että Ruotsi on edelläkävijä, jota Suomi ennen pitkää seuraa: Korkean teknologian ammattiarmeija. Motivoituneita, ja pitkälle koulutettuja sotilaita sekä viimeisintä aseteknologiaa. Vielä 2000-luvun alkupuolella uskoin, että Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon muutaman vuoden sisällä. Mutta näin ei tapahtunut, puolustusmäärärahoja leikattiin, henkilöstöä vähennettiin ja varuskuntia lakkautettiin. Ruotsin malli osoittautui isoksi ja kalliiksi virheeksi. Ajattelin Itä-Ukrainan sodan olevan niin häikäilemätön teko, että se saisi päättäjät toimeen ja kansan NATO-myönteiseksi, mutta ei. Reservistä kieltäytyminen nousi uusiin ennätyksiin. Hävetti oma valintani erota, vaikka syyt olivatkin toiset. Olisin liittynyt takaisin reserviin, jos olisi ollut mahdollista. Selvitin mahdollisuutta, mutta ei sellaista ollut. Luovuin toivosta päästä takaisin mutta onnekseni en saanut kutsua täydennyspalvelukseen.
Kun lakimuutos mahdollisti paluun, harkitsin tarkoin, liitynkö takaisin. Onko siitä hyötyä kellekään. Tulin tulokseen, että on ainakin vähäistä: Kaunistin osaltani tilastoja. Olen sen ikäinen, että huippuvuodet ovat takana mutta aktiivista reserviläisaikaa on vielä jäljellä vuosia. Korjaan osaamisvajettani MPK-kurssituksella, jos kertaamaan ei enää kutsuta. Uutena harrastukena aloitin myös ammunnan. Jälkikasvua osaan ohjata tulevaisuudessa paremmin kuin itseäni.
nimimerkki
Kersantti
Jos sulla on it-puolen koulutusta niin sopiville viesti-kyber jne. kursseille vaan mpk:n kautta sitä kautta pääsee vaikka kouluttajaksi. Toki pitää tahkota aikansa ja työntää itseään kursseille välillä väkisin. Sitten vaan alue toimistoon jos olet kerran reservissä. Jos on kuntoa ja kiinnostusta niin maakkiin ja sieltä kyllä löytyy hommia kaikenlaisia. Jos kiinnostusta riittää niin voit olla vaikka joka viikonloppu jossain. Parhaat vetää kymmeniä armeija vuorokausia vuodessa. Toki siinä voi perhekin lähteä jos sellainen on...
proileri
Kenraali
Ei sillä etteikö sotilaskeittäjä olisi jopa kriittinen osa kenttäarmeijan organisaatiota. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän ruokahuoltoa ja sen tekijöitä arvostaa.
Jos haluat aktivoitua mniin kannattaa katsella maakuntakomppanioiden suuntaan. Siellä on paljon miehistöpaikkoja ml. huolto, ja jos ei huoltotoiminta kiinnosta niin myös mahdollisuus kouluttautua erilaiseen jalkaväen tehtävään, esim. kivääri- tai krh-ukoksi.
Aluetoimistoon kannattaa olla yhteydessä asian tiimoilta.
Tietää vähän mitä olisi ns. tarjolla. Voi muuten syödä motivaatiota kun käy hikipäässä Yber kommando ninja kurssit ja sitten sijoitus olisi jotain ihan muuta. Siviiliammatti saattaa vielä sekoittaa pakkaa varsinkin jos ikää on jo kertynyt. @kilari
Jotenkin olisi vaikea suhtautua makkaranpaistosijoitukseen kun käyttää kuntoiluun satakertaisen määrän aikaa makkaranpaistoon verrattuna. Parempi lienee olla sitten oikeasti reservissä täydennyksenä kuin hakea väen väkisin sijoitusta.
Lienee makuasioita. Itse liputan sijoituksen puolesta. Oli se sitten mikä tahansa makkaran paisto istuen taikka makuulta. Järjestelmä nyt vaan on tälläinen.
Itseäni enemmän mietityttää että saisiko tarpeeksi koulutusta uuteen sijoitukseen. Varsinkin jos ns. sijoituksen vaihtajia on useampia samassa joukkueessa / komppaniassa yms yms.
Tämän takia olisi hyvä että edelleen koulutettaisiin ainakin ns. kahteen tehtävään varusmiespalveluksessa. Se taitaa sitten olla off topic juttuja.
Sarek1
Ylipäällikkö
Jokainen reserviläinen on tärkeä komponentti kokonaisuudessa, vaikka ei olisikaan koneiston pyörivässä osassa. Jos ei ole suoranaisesti työstävän kärjen varaosana, voi osallistua kokonaismaanpuolustukselliseen toimintaan monella kokonaisuutta tukevalla tavalla. On totta, että siviiliosaamisen hyödyntämisessä on viljalti tekemätöntä työtä ja kehittämisvaraa.
Oma polkuni on kulkenut vuosikymmenten kuluessa 80-luvun RVL -filesin* metsäjäniksistä paikallisjoukkojen kautta omaehtoiseen maanpuolustusharrastustoimintaan osallistumiseen ja sen jälkeen MAkkAranpaistoKaveriKerhoon, jossa toimin perustamisesta lähtien sitoutuneena nykyvuosikymmenen alun tienoille saakka. Tuolloin en enää ottanut kynää käteeni sen vuoksi, että alun perin toimintaa suunniteltaessa rotaation piti pullauttaa ikääntyvät gubbersonit jo hyvän aikaa aiemmin vaihtopenkille.
Sijoitus lienee vielä em. kerhon makkarakepin varressa tai varalisässä, mutta kello käy vääjäämättä ja omaa toimintaa sekä mahdollisuuksia täytyy sovittaa tilanteen mukaiseksi ja hyväksyä realiteetit. Ikä ei tule yksin, joten rollaattorin laakerit on syytä rasvata jo nyt hyvin!
Niille, joilla on enemmän kilometrejä edessä mutta sijoitus terävässä kärjessä alkaa hiipua, suosittelen kokemusteni perusteella vilpittömästi MAAAKK -toimintaan pyrkimistä. Uusia juttuja ja jekkuja voi oppia monessa hommassa. MPK:n kurssit ovat myös hyvä tapa pitää yllä ja oppia uusia sotilastaitoja.
Muistetaan myös, että taistelevan kärjen suorituskyky on huollosta riippuvainen asia. Mikään ei ole turhaa tai vähäpätöistä hommaa, vaan kaikella on tarkoituksensa ja osuutensa.
Tahto puolustaa isänmaata ja sen väestöä imperialistisen maahantunkeutujan ikeeltä kaikissa tilanteissa ei saa hiipua.
(* RVL -files on foorumilla usein käyttämäni viittaus 80-luvun puoliväliin sijoittuvaan ”jäniksen vuoteeni” sisäministeriön alaisissa joukoissa.)
Oma polkuni on kulkenut vuosikymmenten kuluessa 80-luvun RVL -filesin* metsäjäniksistä paikallisjoukkojen kautta omaehtoiseen maanpuolustusharrastustoimintaan osallistumiseen ja sen jälkeen MAkkAranpaistoKaveriKerhoon, jossa toimin perustamisesta lähtien sitoutuneena nykyvuosikymmenen alun tienoille saakka. Tuolloin en enää ottanut kynää käteeni sen vuoksi, että alun perin toimintaa suunniteltaessa rotaation piti pullauttaa ikääntyvät gubbersonit jo hyvän aikaa aiemmin vaihtopenkille.
Sijoitus lienee vielä em. kerhon makkarakepin varressa tai varalisässä, mutta kello käy vääjäämättä ja omaa toimintaa sekä mahdollisuuksia täytyy sovittaa tilanteen mukaiseksi ja hyväksyä realiteetit. Ikä ei tule yksin, joten rollaattorin laakerit on syytä rasvata jo nyt hyvin!
Niille, joilla on enemmän kilometrejä edessä mutta sijoitus terävässä kärjessä alkaa hiipua, suosittelen kokemusteni perusteella vilpittömästi MAAAKK -toimintaan pyrkimistä. Uusia juttuja ja jekkuja voi oppia monessa hommassa. MPK:n kurssit ovat myös hyvä tapa pitää yllä ja oppia uusia sotilastaitoja.
Muistetaan myös, että taistelevan kärjen suorituskyky on huollosta riippuvainen asia. Mikään ei ole turhaa tai vähäpätöistä hommaa, vaan kaikella on tarkoituksensa ja osuutensa.
Tahto puolustaa isänmaata ja sen väestöä imperialistisen maahantunkeutujan ikeeltä kaikissa tilanteissa ei saa hiipua.
(* RVL -files on foorumilla usein käyttämäni viittaus 80-luvun puoliväliin sijoittuvaan ”jäniksen vuoteeni” sisäministeriön alaisissa joukoissa.)
Jokainen reserviläinen on varmasti arvokas
Viimeksi muokattu:
Tuolla Ukrainakejussa on puhetta reservistä eroamisesta ja paskahousuista mutta en tiiä oisko nuista luopujista luotettavaksi taistelupariksi tosipaikassa. Voi olla parempi kun nyt luopuvat. Kaikille riittää tehtäviä, kunhan vaan yhteiseen hiileen puhaltaa. Vetämättömät tietysti erikseen.
Ehkä vähän ot, mutta tähän liittyy!
Uutiset juuri kertoi , että pääosin tämän Ukrainan sodan takia Suomen reservistä on eronnut 3500 henkilöä.
Kakkahousuja sanon minävitun vapaa matkustajat, kaikki tämän maan antamat etudet kyllä kelpaa, mutta kun on kyse pyhimmästä niin oma napa lähinnä...
Panen tänne, koska Ukraina-ketju on ihan väärä paikka keskustella asevelvollisuudesta ja reserviläisistä.
Sellainen kommentti tuohon "vitun vapaa matkustajat" [sic] kohtaan, että Suomessa on sellainen ihmisryhmä nimeltä naiset, joilla on täsmälleen samat etuudet kuin miehillä, mutta ei velvollisuutta osallistua aseelliseen maanpuolustukseen. Kuulisin mielelläni kantasi siihen, miksi he eivät ole "vitun vapaa matkustajia". Selvästikin he ovat fyysisesti siihen kelvollsia, koska saavat hakeutua vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen niin halutessaan.
skärdis
Respected Leader
Joku res.ups. selittää Hesarin yleisönosastossa miksi erosi reservistä.
Lyhyesti sanottuna kokee, ettei puolustusvoimat arvosta hänen siviiliosaamista ja ylipäätään muut ovat vähempiarvoisia kuolemaan kuin hän itse.
www.hs.fi
Lyhyesti sanottuna kokee, ettei puolustusvoimat arvosta hänen siviiliosaamista ja ylipäätään muut ovat vähempiarvoisia kuolemaan kuin hän itse.
Lukijan mielipide | Kerron omat syyni siihen, miksi erosin reservistä
Puolustusvoimien määräämä sodan ajan sijoitukseni on ammattiani ajatellen huono.
www.hs.fi
Itse lainaisin tähän Sillanpään marssilaulua:
"Tääll' on suorana seistä ja kaatua Joka miehellä oikeus. Siis te lapset ja vanhukset, Ja te äidit ja morsiamet, Niin kauan teillä on suojattu lies Kun on pystyssä yksikin mies."
Mikfin70
Ylipäällikkö
Sama mielikuva tuli itselle myös. Jälleen kerran näitä minä itse tyyppejä.Joku res.ups. selittää Hesarin yleisönosastossa miksi erosi reservistä.
Lyhyesti sanottuna kokee, ettei puolustusvoimat arvosta hänen siviiliosaamista ja ylipäätään muut ovat vähempiarvoisia kuolemaan kuin hän itse.
Lukijan mielipide | Kerron omat syyni siihen, miksi erosin reservistä
Puolustusvoimien määräämä sodan ajan sijoitukseni on ammattiani ajatellen huono.
Näitä on joskus tullut tavattua. Hupaisimpia nämä on olleet niissä "kansallismielisissä piireissä", joita tuli joskus tavattua joku 15 vuotta sitten, skenen ollessa kehittymässä. Veteraaneja ihailtiin ja sota puhdisti kuona-aineksen teräksisestä Suomen kansasta, mutta itse ei oikein sinne armeijaan ollut tullut mentyä, kun ei se ole oma juttu ja ne muut joutaa sinne paremmin...Joku res.ups. selittää Hesarin yleisönosastossa miksi erosi reservistä.
Lyhyesti sanottuna kokee, ettei puolustusvoimat arvosta hänen siviiliosaamista ja ylipäätään muut ovat vähempiarvoisia kuolemaan kuin hän itse.
Lukijan mielipide | Kerron omat syyni siihen, miksi erosin reservistä
Puolustusvoimien määräämä sodan ajan sijoitukseni on ammattiani ajatellen huono.
YliKoo
Greatest Leader
Joku res.ups. selittää Hesarin yleisönosastossa miksi erosi reservistä.
Lyhyesti sanottuna kokee, ettei puolustusvoimat arvosta hänen siviiliosaamista ja ylipäätään muut ovat vähempiarvoisia kuolemaan kuin hän itse.
Lukijan mielipide | Kerron omat syyni siihen, miksi erosin reservistä
Puolustusvoimien määräämä sodan ajan sijoitukseni on ammattiani ajatellen huono.
Sivistys ja kulttuuri säilyykin parhaiten, jos sitä ei puolusteta. Vaatii vähän aivojumppaa mutta kai se näin on.
Alkuperäisessä jutussa
Miettiikö tällaisten ajatusten laukojat lainkaan sitä mihin tuollainen johtaa, vai luullaanko, että homma asiasta selvittäisiin näin
No, ainakin yksi hiekanmuren on pois koneistosta. Toivottavasti hänen sijalleen nousee motivoituneempi ja osaavampi joukkueenjohtaja.Joku res.ups. selittää Hesarin yleisönosastossa miksi erosi reservistä.
Lyhyesti sanottuna kokee, ettei puolustusvoimat arvosta hänen siviiliosaamista ja ylipäätään muut ovat vähempiarvoisia kuolemaan kuin hän itse.
Lukijan mielipide | Kerron omat syyni siihen, miksi erosin reservistä
Puolustusvoimien määräämä sodan ajan sijoitukseni on ammattiani ajatellen huono.
Ei sota yhtä miestä kaipaa. Pätemättömiä siirretään syrjään ja korvataan osaavilla. Systeemi toimii persoonista huolimatta.