Joukkopako Reservistä?
- Viestiketjun aloittaja KorpiSISSI
- Aloitus PVM
mandoliinimies
Alikersantti
Sama!Sain paperit ulos tuolta Lapinjärveltä, siirto reserviin
Ja tuossa vielä linkistä lisätietoa miten tapahtuu:
https://www.siviilipalveluskeskus.fi/takaisin-asevelvolliseksi/
Itse sain vastauksen saman tien, reilu pari tuntia sähköpostin lähettämisen jälkeen 90 -luvulla tehty sivariloikka mitätöityi ja olen jälleen aseellisessa reservissä. Yritin tätä jo useamman kerran aikaisemmin mutta tuo 28 vuoden ikäraja tuli vastaan, eikä vuoden 2019 lakimuutoksesta paljoa ole julkisuudessa puhuttu.
Tuolloin aikanaan ei täydennyskoulutuksia taidettu pahemmin järjestää, mikä sitten lienee tilanne nyt. Koulutuksen aloittaminenhan vie mahdollisuuden palata reserviin.
Olisivat vaan kutsuneet täydennyskoulutukseen niin paluu reserviin olisi tapahtunut jo samana vuonna. Ajatukseni ei ollut koskaan pyytää vapautusta sodan ajan palveluksesta.
Dr.Rubberglove
Alokas
”Pako reservistä” ei ehkä ihan kaikkien kohdalla ole pelkkää vastuun pakoilua, vaan jopa vastuunottoa. Olen tässä miettinyt esim omaa asemaani reservissä ja vähän kaksijakoiset on fiilikset.
Meikäläisestä saa irti nykysijoituksessani tällä koulutusmäärällä (miehistöä, reserviin 2003, kerrattu viimeksi 2007) aika vähän verrattuna siihen, mitä taas siviilikoulutuksen puolesta pystyisin tarjoamaan. Oma sijoitukseni oli ennallaan vielä 2015 res.kirjeen mukaan, vaikka ammatillinen koulutukseni oli jo tuolloin pv tiedossa. Kummoista taistelijaa minusta ei kuitenkaan tulisi, koska ei minua sellaiseksi koulutettu alunperinkään. Niinpä olen pohtinut, että mikäli sijoitustani ei muutettaisi jatkossa, olisi minun yhteiskunnan kannalta oleellisesti järkevämpää hakeutua pois reservistä ja tulla sijoitetuksi siviilipuolelle hyödyntämään tätä samaa osaamista. Näen sen melkeinpä velvollisuutena.
Toisaalta tilanne on saanut taas vähän katselemaan aktiivisemmin MPK:n kursseja ja muuta res.touhua. Nimittäin jos minut nyt kuitenkin aiotaan sijoittaa ylipäätään yhtään mihinkään sotilasorganisaation tehtävään, niin jo omaa napaakin tuijottamalla olisi parempi olla edes vähän perillä nykymeiningistä. Sinällään en itse näe siviiliosaamistani hyödyntävään positioon sijoittamista erityisen ongelmallisena, koska iästä huolimatta tai ehkä juuri siksi olen tällä hetkellä luultavasti kenttäkelpoisemmassa kunnossa kuin varusmiesaikoinani - ja on se hankittu osaaminen.
Samalla on tullut pohdittua, josko kursseja käymällä parantaisi hakukelpoisuutta res täydennyskursseille - projekti, joka on ollut mielessä 15 vuotta ainakin ajoittain. Toisaalta tästä voi palata taas siihen, että jos jostain syystä tuollaiselle kurssille ei katsottaisi olevan edellytyksiä (tämä siis erotettava siitä, että kurssille olisi edellytyksiä, mutta on parempia/tärkeämpiä koulutettavia edellä jonossa), ei niitä edellytyksiä olisi kyllä sitten hoitaa myöskään sitä omaa siviiliosaamista edellyttävää tehtävää missään kriisiajan organisaatiossa. Siinäkin tapauksessa olisi järkevämpää hakeutua pois reservistä ja sijoittua samoihin hommiin siviilipuolelle, jossa on eniten hyödyksi kokonaisuutta ajatellen.
Oma lukunsa reservinkieltäytyjissä on tietysti jollain tapaa vajaakuntoiset, enkä minä lähtisi heidän miehisyyttään kyseenalaistamaan. En kyseenalaistaisi edes vakaumuksensa vuoksi reservistä sivariin hakeutuvia. Kuten hyvin tiedetään, meillä on koulutettua reserviä paljon enemmän, kuin on tehtäviä sodanajan joukoissa. Ja väkisin palvelukseen otetuilla, huonosti motivoituneilla tyypeillä tuskin muutenkaan tekee paljoa.
Meikäläisestä saa irti nykysijoituksessani tällä koulutusmäärällä (miehistöä, reserviin 2003, kerrattu viimeksi 2007) aika vähän verrattuna siihen, mitä taas siviilikoulutuksen puolesta pystyisin tarjoamaan. Oma sijoitukseni oli ennallaan vielä 2015 res.kirjeen mukaan, vaikka ammatillinen koulutukseni oli jo tuolloin pv tiedossa. Kummoista taistelijaa minusta ei kuitenkaan tulisi, koska ei minua sellaiseksi koulutettu alunperinkään. Niinpä olen pohtinut, että mikäli sijoitustani ei muutettaisi jatkossa, olisi minun yhteiskunnan kannalta oleellisesti järkevämpää hakeutua pois reservistä ja tulla sijoitetuksi siviilipuolelle hyödyntämään tätä samaa osaamista. Näen sen melkeinpä velvollisuutena.
Toisaalta tilanne on saanut taas vähän katselemaan aktiivisemmin MPK:n kursseja ja muuta res.touhua. Nimittäin jos minut nyt kuitenkin aiotaan sijoittaa ylipäätään yhtään mihinkään sotilasorganisaation tehtävään, niin jo omaa napaakin tuijottamalla olisi parempi olla edes vähän perillä nykymeiningistä. Sinällään en itse näe siviiliosaamistani hyödyntävään positioon sijoittamista erityisen ongelmallisena, koska iästä huolimatta tai ehkä juuri siksi olen tällä hetkellä luultavasti kenttäkelpoisemmassa kunnossa kuin varusmiesaikoinani - ja on se hankittu osaaminen.
Samalla on tullut pohdittua, josko kursseja käymällä parantaisi hakukelpoisuutta res täydennyskursseille - projekti, joka on ollut mielessä 15 vuotta ainakin ajoittain. Toisaalta tästä voi palata taas siihen, että jos jostain syystä tuollaiselle kurssille ei katsottaisi olevan edellytyksiä (tämä siis erotettava siitä, että kurssille olisi edellytyksiä, mutta on parempia/tärkeämpiä koulutettavia edellä jonossa), ei niitä edellytyksiä olisi kyllä sitten hoitaa myöskään sitä omaa siviiliosaamista edellyttävää tehtävää missään kriisiajan organisaatiossa. Siinäkin tapauksessa olisi järkevämpää hakeutua pois reservistä ja sijoittua samoihin hommiin siviilipuolelle, jossa on eniten hyödyksi kokonaisuutta ajatellen.
Oma lukunsa reservinkieltäytyjissä on tietysti jollain tapaa vajaakuntoiset, enkä minä lähtisi heidän miehisyyttään kyseenalaistamaan. En kyseenalaistaisi edes vakaumuksensa vuoksi reservistä sivariin hakeutuvia. Kuten hyvin tiedetään, meillä on koulutettua reserviä paljon enemmän, kuin on tehtäviä sodanajan joukoissa. Ja väkisin palvelukseen otetuilla, huonosti motivoituneilla tyypeillä tuskin muutenkaan tekee paljoa.
J0h1F
Ylipäällikkö
Totta, eikä motivaation puute välttämättä tarkoita maanpuolustustahdon puutetta, ihmiset ovat yleensä mukavuudenhaluisia ja passiivisia, kun ei ole pakko, erityisesti miehet biologisista syistä (sukupuolisteroidella on tehtävänsä toiminnanohjauksessa, käytännössä estradioli toimii erityisesti miehillä stressihormonin tavoin ja testosteroni taas päin vastoin).
Korkeakulttuurien syntyhän on perustunut siihen, että yhteiskunnat ovat kehittyneet hallitsemaan miesten luontaista laiskuutta ja passiivisuutta asioiden tekemiseen, ja valjastaneet tämän yhteiskunnan kehitykseen. Primitiivisissä yhteiskunnissa miesten laiskuus on ollut eduksi energian kannalta ja valintapaine suosinut sitä, kun energiaa ei ole haaskattu turhaan, vaan vain tarpeelliseen, mutta järjestyneet ja kehittyneet yhteiskunnat vaativat keinoja, käytännössä siis eriasteista pakkoa sen hallitsemiseen ja siten aikaansaadun toimeliaisuuden kanavoimiseen tarpeellisiin asioihin. Kyse ei ole edes mistään vastustuksesta asialle, vaan vain siitä, että ei viitsi.
Ei pahalla, mutta alat olla sitä ikäluokkaa, että sinut kyllä tiputetaan kiväärimiehen hommista tässä lähi aikoina. Ellet ole jo tippunut.
Napakettu
Kersantti
Itsekin olen lähes nostoväkeä, mutta firman puolesta on VAP-sijoitus huoltovarmuusjuttujen takia.
Siitäkin huolimatta on tarkoitus hakeutua MPK-kursseille verestämään taitoja, koska jos homma lähtee käsistä niin aina on se mahdollisuus että joudutaan pitkäkestoiseen vastarintatoimintaan. Silloin on hyvä olla jotain perustaitoja tiedossa kaikilla kynnelle kykenevillä.
Dr.Rubberglove
Alokas
Voipi olla. Kiväärimieshän minä en varsinaisesti ollutkaan, mutta miehistöhommiin sijoitettuna kuitenkin. On sitten niinkin, että niihin siviiliosaamista edellyttäviin tehtäviin ei välttämättä ole ihan loputtoman paljon sijoittaa minua selvästi nuorempia kavereita, kun pitäisi kuitenkin olla koulut käytynä ja varmaan mielellään myös kentällä hankittua osaamista. Tuntemattomat on sotaväen tarpeet tosin.
Jos palaa alkuperäiseen aiheeseen, niin varmaan reservistä pyrkii pois monen ikäistä väkeä, mutta varmaankin painopiste on nuoremmissa. Menettääkö siinä kukaan sitten mitään, jos lähtijä alkaa olla liki 40 ja yli?
No, toistaiseksi en suunnittele reservistä poistumista, vaan taidan toimia mieluummin päinvastoin. Päivitän vähän taitojani ja käsitystäni tämän hetkisestä sotaväestä ja tarkastutan sijoitukseni. Pidän kuitenkin mahdollisen reservinkieltäytymisen (vai mikä lieneekään virallinen termi) vähän niinkuin pöydällä. Mielestäni ihan järkevää valmistautumista sekin, että vähän miettii, miten voisi parhaiten olla avuksi kriisitilanteessa.
Vähän samaa tässä olen katsellut. Iän puolesta varmaan alan jo olla laarin pohjalla, mutta en sitten tiedä onko johtajilla yleensä sijoitus pitempään vai ei.
Tullut oikeastaan harrastusten kautta pidettyä henkilökohtaisia taitoja yllä kuin varkain: kuntosali, pyöräily, metsästys, kalastus ja retkeily. Reserviläisliittoonkin kuulun, mutta en niinkään tetsailun takia, vaan että on päässyt pitämään ampumataitoa radalla yllä metsästelyä varten. Vaikka tämä maanpuolustusfoorumi onkin, niin mitään syvää paloa en ole sotilashommiin koskaan kokenut, melkeinpä päinvastoin: Näkisin mieluusti maailman, jossa sotiminen olisi ylipäätään tehty laittomaksi. Mutta taitaa vaan reaalimaailmassa päteä sanonta, että jokaisessa maassa on armeija: joko oma tai vieras. Nyt viimeaikaisten tapahtumien takia on tullut katseltua noita mpk:n kurssejakin. Siellähän näyttäisi olevan ihan hyödyllisen kuuloista settiä tarjolla, muutakin kuin tetsailua.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Taistelureservistä poistuvien ajatukset sen jälkeenkin vaikuttavat pysyvän sotatilanteen tasalla, mikä on minusta se hyvä puoli tässä asiassa. Kerran sotilas on lopulta aina sotilas.
Siviilien keskuudessa on hyvä olla porukkaa jolla on jonkinlainen käsitys siitä miten sotaväki toimii ja sen myötä voivat auttaa vaikeuksissa olevia siviilejä.
Itse ajattelen asiaa paljolti niin, että enemmän ihan helkutinmoisessa kusessa kaikki armeijan ulkopuoliset ovat, verrattuna puolustamiseen osallistuvat sotilaat. Armeija sentään huolehtii omistaan. Siviilit ovat oman onnensa varassa. Sotilaan ainoa kauhu on se, että mokaa tehtävässä kaverien kanssa, ei niinkään se, jos kuolema korja taistelukentällä.
Kuten sanoin, nämä ovat valintakysymyksiä ja toimivia henkilöitä tarvitaan sekä etulinjassa että taustalla.
.
Siviilien keskuudessa on hyvä olla porukkaa jolla on jonkinlainen käsitys siitä miten sotaväki toimii ja sen myötä voivat auttaa vaikeuksissa olevia siviilejä.
Itse ajattelen asiaa paljolti niin, että enemmän ihan helkutinmoisessa kusessa kaikki armeijan ulkopuoliset ovat, verrattuna puolustamiseen osallistuvat sotilaat. Armeija sentään huolehtii omistaan. Siviilit ovat oman onnensa varassa. Sotilaan ainoa kauhu on se, että mokaa tehtävässä kaverien kanssa, ei niinkään se, jos kuolema korja taistelukentällä.
Kuten sanoin, nämä ovat valintakysymyksiä ja toimivia henkilöitä tarvitaan sekä etulinjassa että taustalla.
.
Mun mielestä varusmiehenä olon ja sen jälkeisen palveluksen syvin anti on kyky toimia osana kriisiin vastaavaa käskyorganisaatiota. Tehtävät vaihtuu osaamisen ja iän myötä mutta ydin pysyy. Osaat ottaa käskyjä vastaan ja ymmärrät että käsky pitää toteuttaa.
Antaa virkamiehille kummasti lisämahdollisuuksia kun voi sijoittamattomasta reservistä käskeä joukon hirvimiehiä riviin ja antaa tehtäviä esim. siviilien evakuoinnin tukemiseen, vesihuoltoon tms. liittyen. Uskon että toiminta on tehokkaampaa näin vs. että oltaisiin vapaaehtoisten varassa.
Viimeksi muokattu:
Käy aluetoimistossa juttelemassa, maakuntajoukoista löytynee hommia siviiliosaamisen perusteella. Jos toimisto on kaukana, meilaa, pyydä soittoa/kuittausta.
Anteeksi. Ymmärsin että olit ollut nuorena jäntevä jääkäri.
Mietin vain edellisen viestin kirjoittajalle, että jos hänen sodan ajan sijoituksensa on kiväärimies jääkärinä. Ja ikää on yli 40-vuotta. Ja on eroamassa reservistä. Niin tuli mieleen että sodan ajan sijoitusta ei välttämättä enää edes ole.
Eihän kaikilla nuoremmillakaan ole sodan ajan sijoitusta. Kertausvelkaa lienee aika paljon, ja kun funtsii vanhenevaa koulutusta, joudutaan kertausten prioriteetit laittamaan mahdollisimman sotakykyiseen joukkoon. Nuorempana ajattelin että oma panokseni menee parhaiten hyödyksi siviilipuolen kautta, mutta poikkeustilassa tilanne toki muuttuu ja olen miettinyt miten voisi parhaiten olla hyödyksi kun järjestelmän ei kannata kouluttaa yli-ikäisiä kuin hyvin lyhyellä tähtäimellä, oli kuinka kovakuntoinen hyvänsä.
Liian vanha ees siltarumpua vahtimahan.
Mutta täällä kaakossa kun elän, vien vähintään yhen ryssän kuperkeikka pellen mennessäni. Ihan vaan vittuuksissani.
Vielä parempi jos osuu karvaturpia kohdalle.
Pojjaat, saatte sitten hoitaa loput. Ettekä vittu sössi sitten, OK?
Mutta täällä kaakossa kun elän, vien vähintään yhen ryssän kuperkeikka pellen mennessäni. Ihan vaan vittuuksissani.
Vielä parempi jos osuu karvaturpia kohdalle.
Pojjaat, saatte sitten hoitaa loput. Ettekä vittu sössi sitten, OK?
Solidsnake
Respected Leader
Yksitoista olisi hyvä saada nurin, jos kerran yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää, pitää pistää paremmaksi