Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Sama!Sain paperit ulos tuolta Lapinjärveltä, siirto reserviin![]()
Tuolloin aikanaan ei täydennyskoulutuksia taidettu pahemmin järjestää, mikä sitten lienee tilanne nyt. Koulutuksen aloittaminenhan vie mahdollisuuden palata reserviin.
Totta, eikä motivaation puute välttämättä tarkoita maanpuolustustahdon puutetta, ihmiset ovat yleensä mukavuudenhaluisia ja passiivisia, kun ei ole pakko, erityisesti miehet biologisista syistä (sukupuolisteroidella on tehtävänsä toiminnanohjauksessa, käytännössä estradioli toimii erityisesti miehillä stressihormonin tavoin ja testosteroni taas päin vastoin).Tuota motivaatiota kyllä painotetaan nykyään ihan liikaa. Suurin osa ukoista suorittaa arkityönsäkin kyrpä otsassa aivan hyvin kun on pakko.
”Pako reservistä” ei ehkä ihan kaikkien kohdalla ole pelkkää vastuun pakoilua, vaan jopa vastuunottoa. Olen tässä miettinyt esim omaa asemaani reservissä ja vähän kaksijakoiset on fiilikset.
Meikäläisestä saa irti nykysijoituksessani tällä koulutusmäärällä (miehistöä, reserviin 2003, kerrattu viimeksi 2007) aika vähän verrattuna siihen, mitä taas siviilikoulutuksen puolesta pystyisin tarjoamaan. Oma sijoitukseni oli ennallaan vielä 2015 res.kirjeen mukaan, vaikka ammatillinen koulutukseni oli jo tuolloin pv tiedossa. Kummoista taistelijaa minusta ei kuitenkaan tulisi, koska ei minua sellaiseksi koulutettu alunperinkään. Niinpä olen pohtinut, että mikäli sijoitustani ei muutettaisi jatkossa, olisi minun yhteiskunnan kannalta oleellisesti järkevämpää hakeutua pois reservistä ja tulla sijoitetuksi siviilipuolelle hyödyntämään tätä samaa osaamista. Näen sen melkeinpä velvollisuutena.
Toisaalta tilanne on saanut taas vähän katselemaan aktiivisemmin MPK:n kursseja ja muuta res.touhua. Nimittäin jos minut nyt kuitenkin aiotaan sijoittaa ylipäätään yhtään mihinkään sotilasorganisaation tehtävään, niin jo omaa napaakin tuijottamalla olisi parempi olla edes vähän perillä nykymeiningistä. Sinällään en itse näe siviiliosaamistani hyödyntävään positioon sijoittamista erityisen ongelmallisena, koska iästä huolimatta tai ehkä juuri siksi olen tällä hetkellä luultavasti kenttäkelpoisemmassa kunnossa kuin varusmiesaikoinani - ja on se hankittu osaaminen.
Samalla on tullut pohdittua, josko kursseja käymällä parantaisi hakukelpoisuutta res täydennyskursseille - projekti, joka on ollut mielessä 15 vuotta ainakin ajoittain. Toisaalta tästä voi palata taas siihen, että jos jostain syystä tuollaiselle kurssille ei katsottaisi olevan edellytyksiä (tämä siis erotettava siitä, että kurssille olisi edellytyksiä, mutta on parempia/tärkeämpiä koulutettavia edellä jonossa), ei niitä edellytyksiä olisi kyllä sitten hoitaa myöskään sitä omaa siviiliosaamista edellyttävää tehtävää missään kriisiajan organisaatiossa. Siinäkin tapauksessa olisi järkevämpää hakeutua pois reservistä ja sijoittua samoihin hommiin siviilipuolelle, jossa on eniten hyödyksi kokonaisuutta ajatellen.
Oma lukunsa reservinkieltäytyjissä on tietysti jollain tapaa vajaakuntoiset, enkä minä lähtisi heidän miehisyyttään kyseenalaistamaan. En kyseenalaistaisi edes vakaumuksensa vuoksi reservistä sivariin hakeutuvia. Kuten hyvin tiedetään, meillä on koulutettua reserviä paljon enemmän, kuin on tehtäviä sodanajan joukoissa. Ja väkisin palvelukseen otetuilla, huonosti motivoituneilla tyypeillä tuskin muutenkaan tekee paljoa.
Itsekin olen lähes nostoväkeä, mutta firman puolesta on VAP-sijoitus huoltovarmuusjuttujen takia.Ei pahalla, mutta alat olla sitä ikäluokkaa, että sinut kyllä tiputetaan kiväärimiehen hommista tässä lähi aikoina. Ellet ole jo tippunut.
Voipi olla. Kiväärimieshän minä en varsinaisesti ollutkaan, mutta miehistöhommiin sijoitettuna kuitenkin. On sitten niinkin, että niihin siviiliosaamista edellyttäviin tehtäviin ei välttämättä ole ihan loputtoman paljon sijoittaa minua selvästi nuorempia kavereita, kun pitäisi kuitenkin olla koulut käytynä ja varmaan mielellään myös kentällä hankittua osaamista. Tuntemattomat on sotaväen tarpeet tosin.Ei pahalla, mutta alat olla sitä ikäluokkaa, että sinut kyllä tiputetaan kiväärimiehen hommista tässä lähi aikoina. Ellet ole jo tippunut.
Siitäkin huolimatta on tarkoitus hakeutua MPK-kursseille verestämään taitoja, koska jos homma lähtee käsistä niin aina on se mahdollisuus että joudutaan pitkäkestoiseen vastarintatoimintaan. Silloin on hyvä olla jotain perustaitoja tiedossa kaikilla kynnelle kykenevillä.
Taistelureservistä poistuvien ajatukset sen jälkeenkin vaikuttavat pysyvän sotatilanteen tasalla, mikä on minusta se hyvä puoli tässä asiassa. Kerran sotilas on lopulta aina sotilas.
Siviilien keskuudessa on hyvä olla porukkaa jolla on jonkinlainen käsitys siitä miten sotaväki toimii ja sen myötä voivat auttaa vaikeuksissa olevia siviilejä.
Käy aluetoimistossa juttelemassa, maakuntajoukoista löytynee hommia siviiliosaamisen perusteella. Jos toimisto on kaukana, meilaa, pyydä soittoa/kuittausta.Voipi olla. Kiväärimieshän minä en varsinaisesti ollutkaan, mutta miehistöhommiin sijoitettuna kuitenkin. On sitten niinkin, että niihin siviiliosaamista edellyttäviin tehtäviin ei välttämättä ole ihan loputtoman paljon sijoittaa minua selvästi nuorempia kavereita, kun pitäisi kuitenkin olla koulut käytynä ja varmaan mielellään myös kentällä hankittua osaamista. Tuntemattomat on sotaväen tarpeet tosin.
Jos palaa alkuperäiseen aiheeseen, niin varmaan reservistä pyrkii pois monen ikäistä väkeä, mutta varmaankin painopiste on nuoremmissa. Menettääkö siinä kukaan sitten mitään, jos lähtijä alkaa olla liki 40 ja yli?
No, toistaiseksi en suunnittele reservistä poistumista, vaan taidan toimia mieluummin päinvastoin. Päivitän vähän taitojani ja käsitystäni tämän hetkisestä sotaväestä ja tarkastutan sijoitukseni. Pidän kuitenkin mahdollisen reservinkieltäytymisen (vai mikä lieneekään virallinen termi) vähän niinkuin pöydällä. Mielestäni ihan järkevää valmistautumista sekin, että vähän miettii, miten voisi parhaiten olla avuksi kriisitilanteessa.
Voipi olla. Kiväärimieshän minä en varsinaisesti ollutkaan, mutta miehistöhommiin sijoitettuna kuitenkin. On sitten niinkin, että niihin siviiliosaamista edellyttäviin tehtäviin ei välttämättä ole ihan loputtoman paljon sijoittaa minua selvästi nuorempia kavereita, kun pitäisi kuitenkin olla koulut käytynä ja varmaan mielellään myös kentällä hankittua osaamista. Tuntemattomat on sotaväen tarpeet tosin.
Jos palaa alkuperäiseen aiheeseen, niin varmaan reservistä pyrkii pois monen ikäistä väkeä, mutta varmaankin painopiste on nuoremmissa. Menettääkö siinä kukaan sitten mitään, jos lähtijä alkaa olla liki 40 ja yli?
No, toistaiseksi en suunnittele reservistä poistumista, vaan taidan toimia mieluummin päinvastoin. Päivitän vähän taitojani ja käsitystäni tämän hetkisestä sotaväestä ja tarkastutan sijoitukseni. Pidän kuitenkin mahdollisen reservinkieltäytymisen (vai mikä lieneekään virallinen termi) vähän niinkuin pöydällä. Mielestäni ihan järkevää valmistautumista sekin, että vähän miettii, miten voisi parhaiten olla avuksi kriisitilanteessa.
Itsekin olen lähes nostoväkeä, mutta firman puolesta on VAP-sijoitus huoltovarmuusjuttujen takia.
Siitäkin huolimatta on tarkoitus hakeutua MPK-kursseille verestämään taitoja, koska jos homma lähtee käsistä niin aina on se mahdollisuus että joudutaan pitkäkestoiseen vastarintatoimintaan. Silloin on hyvä olla jotain perustaitoja tiedossa kaikilla kynnelle kykenevillä.
Mietin vain edellisen viestin kirjoittajalle, että jos hänen sodan ajan sijoituksensa on kiväärimies jääkärinä. Ja ikää on yli 40-vuotta. Ja on eroamassa reservistä. Niin tuli mieleen että sodan ajan sijoitusta ei välttämättä enää edes ole.
Yksitoista olisi hyvä saada nurin, jos kerran yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää, pitää pistää paremmaksiLiian vanha ees siltarumpua vahtimahan.
Mutta täällä kaakossa kun elän, vien vähintään yhen ryssän kuperkeikka pellen mennessäni. Ihan vaan vittuuksissani.
Vielä parempi jos osuu karvaturpia kohdalle.
Pojjaat, saatte sitten hoitaa loput. Ettekä vittu sössi sitten, OK?