Joukkotuotanto

[Iso-Mursu]

Jos halutaan pitää kansanarmeija, niin nykyinen joukkotuotanto malli on hyvä. Sillä tavalla tuotettu, kertautettu ja PTL:n sijoitettu joukko on varmasti sotakelpoisempi, kuin edellisellä joukkotuotanto tavalla.
Toinen tapa oli ennen sotia, kun joukko muodostettiin kyläyhteisöistä, jossa miehet tuntivat toisensa jo valmiiksi, taitaa olla mennyttä aikaa :-D
Haitta puolena oli, että monista kylistä kalma korjasi isolla kädellä. Pohjanmaallakin taisi olla kyläyhteisöjä, joista kuoli kaikki jotka lähetettiin rintamalle.

Nykyisen tavan ongelma on, että erikoisosaamista vaativat miehistötehtävät vaatisivat pidempää palvelusaikaa.
Ratkaisu tähän olisi, että ko. tehtävään koulutettaisiin au-kurssin kautta. Silloin voitaisiin pitää mies sisällä 12 kk.

Yksi "kallis" vaihtoehto olisi pistää pystyyn sopimussotilasjärjestelmä. Palkattaisiin 1+1 sopimuksilla jääkärikomppaniat valmiusprikaateihin ja yksi sotilaspoliisi/kaupunkijääkärikomppania jotka treenaisivat hommiaan vuoden vielä varusmiespalveluksen jälkeen. Näin saataisiin keihäänkärkeen vähän kovaa ydintä.

 

[Einomies1]

Esitit väitteen että jo nyt mennään kuudessakymmenessä prosentissa. Lähteet ?

Komentajan puhe Maanpuolustuskurssin avajaisissa, jossa hän mainitsee, että tulevaisuuessa sijoituskelpoisia on 17 000 vuosittain.

PE:n muistio, jossa kerrotaan, että vuonna 2010 astui palvelukseen 27 000 varusmiestä.

Joten voidaan sanoa, että n. 60% on sijoituskelpoisia.

edit. tuo ylempi linkki ei toimi oikein, mutta tieto löytyy komentajan puheista ja päiväkäskyistä ja alempi linkki meni vit*iuiks eli taas tuli turha postaus, sori.

PV:n komentajan erinomaisen selkeä ja kansantajuinen puhe joka pyyhki minun mielestäni pöydän puhtaaksi paskapuheista ja selkiytti perusasioita.

Selkeinä ydinasioina puheesta pisti esiin mm:

PUOLUSTUSVOIMAIN KOMENTAJA KENRAALI ARI PUHELOINEN MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYS RY:N KOKOUKSESSA HELSINGISSÄ 19.4.2012:

(lainaus)Ehkä mainitsemani esimerkit herättävät kuulijassa ajatuksia, onko julkisessa keskustelussa asioista välittynyt kansalaisille edellä selostamani käsitys vai joku muu käsitys. Ja edelleen – jos käsityksissä on suuri ero – mitä voitaisiin tehdä asiantilan parantamiseksi ? Niin sanotussa asiantuntijakeskustelussa on hyvä olla ainakin taustalla ajatus siitä, mikä kuva keskustelusta välittyy kansalaisille ja mitä tavallinen kansalainen saa siitä itselleen. Jos asiantuntijan roolissa oleva henkilö esimerkiksi väittää, että puolustusvoimauudistuksessa ei ole tehty turvallisuus- ja uhkaympäristön kehitysarvioita, antaa tällainen väittämä lähinnä kuvaa sen esittäjän heikosta sotilasasioiden tuntemuksesta ja varsin olemattomasta puolustussuunnittelun asiantuntemuksesta.

Tulevaisuusarvioiden teko kuuluu puolustussuunnittelun alkeisiin, arviot on tietysti tehty ja tullaan esittämään valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelutyössä. Voidaankin kysyä, olisiko puolustusvoimista käytävän keskustelun tasokkuudelle eduksi, jos siinä olisi enemmän asiapohjaisuutta ja vähemmän tunnepohjaisuutta, enemmän tosiasioita ja vähemmän mielikuvia? Analyyttinen, vääriä mielikuvia välttävä ja tosiasioihin perustuva keskustelu ei ainakaan vie asiaa harhaan. Sellaiseen keskusteluun puolustusvoimat on aina valmis. Medialla on tärkeä yhteiskunnallinen rooli siinä, että eri osapuolten näkemykset pääsevät objektiivisesti esiin.

Toki keskustelun sisältöön on omat rajoituksensakin. Eräs niistä on se, että lain mukaan puolustusvoimien sodan ajan järjestelyjä koskevat asiat ovat salassa pidettäviä. Laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) 24 §:ssä mainitaan, että salassa pidettäviä viranomaisten asiakirjoja ovat muun muassa ”asiakirjat, jotka koskevat sotilastiedustelua, puolustusvoimien varustamista, kokoonpanoa, sijoitusta tai käyttöä…jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vahingoita tai vaaranna maanpuolustuksen etua.” Siksi noista asioista joudutaan julkisuudessa puhumaan vain pääpiirteisesti, mukaan lukien muun muassa sodan ajan joukkojen tuotantosuunnitelmat.

Niin ikään paljon puhutut joukko-osastojen lakkautusten yksityiskohtaiset kustannuslaskelmat ovat olleet salassa pidettäviä, koska puolustusvoimat on uudistuspäätösten valmistelussa tehnyt työtä puolustusministeriölle ja sen välityksellä edelleen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle ministerivaliokunnalle, jonka kokoustyöskentelyyn sisältyy salassa pidettäviä asioita. Mutta nyt, kun puolustusministeriöltä on saatu lupa julkaista päätösten perusteita, niitä tullaan avaamaan toukokuun alussa osana esityksiä, jotka puolustusvoimat tekee puolustusministeriölle varsinaisia organisaation muutospäätöksiä varten. Mutta - vielä kerran: säästölaskelmat ovat vain yksi peruste muiden päätösperusteiden joukossa.

Puolustusvoimien organisaatiomuutosten julkaisun tuoksinassa esiintyneet maakuntajoukkojen reserviläisten hallussa olleiden varusteiden palautukset puolustusvoimille jäivät yksittäisiksi symbolisiksi protesti-ilmiöiksi. Ensi viikolla olevan kansallisen veteraanipäivän lähestyessä on hyvä muistaa sotiemme veteraanisukupolvea, jonka sotilaat eivät ensimmäisten vastoinkäymisten ilmaantuessa alkaneet luovuttaa varusteitaan ja aseitaan, eivätkä tehneet niin myöhempienkään vaikeuksien edessä.

Joten olisiko jo aika lopettaa itkeminen, valitus ja kiukuttelu säästöistä ja uudistuksesta, varsinkin kun täällä osa porukasta sotkee ne edelleen keskenään.
Ymmärrän ahdistuksen tunteen ja huolen jota tällainen suuri muutos tuo tullessaan säästöjen ohella mutta nyt pitäisi aikuisten oikeesti päästä tässä "juupas-eipäs" väittelyissä eteenpäin ja alkaa pohtia ja keskustella mitä rakentavaa kehitystä puolustusvoimien osalta tulee tai pitäisi tulla tekemään tulevaisuudessa. Tässä keskustelussa olisi myös hyvä ottaa realistiset ajatukset mukaan koko yhteiskunnan nykytilan ja muutoksen osalta. Pelottelu ja toisaalta liiallinen kuvitteellisuus eivät tee hyvää väittelylle ja keskustelulle.

Olen itsekin omalla alallani tottunut tulemaan toimeen ilman haavekuvia ja hyviä resursseja. En silti pura katkeruuttani päättäjiin ja kylvä myrkkyä ympärilleni kiukuttelemalla koska en voi vaikuttaa resursseihini vaikka toivoisin että ne lisääntyisivät eivätkä laskisi. Olen tottunut tulemaan toimeen pienillä paukuilla ja hoidan hommani niillä niin hyvin kuin mahdollista. Niille mennään mitä on! Ei resurssipula voi romuttaa maanpuolustushenkeä tai sitten pitää mennä peilin eteen kysymään onko kaikki kunnossa? Olenko itse tehnyt sen mitä voin oman toimintakykyni ja taitojeni ylläpitämiseksi/kehittämiseksi?

En sano etteikö krittiikki olisi hyvä jopa elintärkeä osa tätäkin aihetta, mutta keskustelu saisi jo edetä täälläkin jankkaamisesta ja jalanpolkemisesta rakentavaksi keskusteluksi tulevaisuudesta, koska tällä katkeruuden tiellä ei ole loppua.

 

[Hande]

Ei todellakaan ole aika lopettaa virhearvioista keskustelua tai näkemyserojen esiintuomista.

On todella säälittävää alkaa vedota veteraaneihin tms. Koska hekään eivät valittaneet. En ole ainakaan itse huomannut kommentteja, joissa oltaisiin lyömässä hanskat tiskiin, tai kieltäytymästä omien velvoitteiden hoitamisesta.

Pv salaa tätä nykyä kotimaassa todella paljon sellaista tietoa, jonka julkaiseminen aivan ilmeisestikään ei vaarantaisi maanpuolustuksen etua. Tätäkään ei pidä hyväksyä vain sen takia, että joku puolustushallinnon lakimies päinvastaista väittää.

 

[eddie]

Vähän outoa kun verrataan sotaveteraaneja ja maakunta-joukkoja. Maakunta-komppanialaiset ovat vapaa ehtoisia. Monikohan nykyinen sotaveteraani olisi lähtenyt kotiin jos olisi samantien päässyt? Joku eversti olisi sanonut että jos ei cooper-testi ala sujua niin varusteet varastolle ja kotiin. Olisi ollut junat täynnä äijiä. Mutta eihän näin saa sanoa..

 

[Mosuri]

Niin sellainen pipari ja pullamössö kuin C.G. Mannerheim uhkaili eroamisella ja taisi sen kerran toteuttaakkin kun puolustuspolitiikka ei miestä miellyttänyt.

Aikoinaan suojeluskunnissakin oli näitä ongelmia kun miesten käsitykset mm. koulutuksen tarkoituksenmukaisuudesta ei kohdanneet virallista näkemystä. Lehtien palstoillakin käytiin keskustelua kun eräs rautatievirkamies kehtasi epäillä että pärjää sodan ajan tehtävässään vaikka ei jokaisissa sulkeisissa ja kivääriammunnoissa kävisikään.

Toista se oli 30-luvulla kun miehet oli miehiä ja maisteriakin kumarrettiin syvälle kun tämä huristeli automobiilillaan ohi...

 

[Creidiki]

Puheloinen muistaa valikoivasti, Jatkosodassa kieltäydyttiin ylittämästä vanhaa rajaa ja JR-26 kieltäytyi miltei yksikkönä jatkamasta Karhumäen valtauksen jälkeen. On sitä osattu ennenkin.

 

[adam7]

Palattaisko joukkotuotantoon ja vaihtoehtoisiin, parempiin malleihin, joita ei kuitenkaan vielä ole esitetty.

 

[Iso-Mursu]

Palattaisko joukkotuotantoon ja vaihtoehtoisiin, parempiin malleihin, joita ei kuitenkaan vielä ole esitetty.

Saako vetää hatusta ihan mitä vaan?

Ehdotan sitten mallia

- Jossa valmiusprikaatien ja pääkaupunkiseudun puolustukseen tarkoitettujen kaupunkijääkärikomppanioiden jääkärit koulutettaisiin sopimussotilasperiaatteella. Miehistönkin lyhin palvelusaika olisi yhden vuoden. Jolloin tavoitteena se että tietyllä kierolla valmiusprikaateissa olisi sodanaikana jääkäreinä vain pitkän kaavan isäntiä ja hyvällä kunnolla

- Sopimussotilas mallilla koulutettaisii 3 rajajääkärikomppaniaa, 1 erikoisrajajääkärikomppania ja 1 tiedustelukomppania vuodessa.

- Asevelvollisista koulutettaisiin uudet alueelliset joukot ja operatiivisista joukoista tykistö, it, pioneerit jne.


5-8 vuotta asepalveluksen jälkeen olisi kahdet kahden viikon kertausharjoitukset talvella ja kesällä -vaikka Kontiorannan kertausharjoituskeskuksessa- kuntonsa puolesta sopivilla reserviläisille. Tavoitteena kouluttaa uusi tehtävä uudessa sodan ajan joukossa, uutena paikallisjoukkona. Opeteltaisiin kohteensuojaamista jne..

 

[koponen]

Riippumatta joukkotuotantomallista, kahden vuoden välein taistelijan tutkinto + vuorokerroin talvi- ja kesämarssi. Kriteerit täyttävät pidetään, muuten täydennetään laajasta reservistä kriteerit täyttäviä. Tämä koskee siis koko aktiivireserviä, josta voi hakeutua omin toimenpitein pois.

Sijoitettu, kenttäkelpoinen sotilas = tuloverotuksen nykyveroprosentti -2%-yks. Kenttäkelpoinen, sijoittamaton sotilas = nykyveroprosentti -0,5%-yks. Kenttäkelvoton sotilas = nykyveroprosentti +1 %-yks. (Hienosäädetään todellisen tarpeen ja verotulokalkyylin mukaan.)

Henkilön status kenttäkelpoisena on kansalaishuomionosoituksen välttämätön edellytys. Eli ei voi ylentää, ei voi saada ansiomerkkiä, ei voi tulla määrätyksi tietyn vaati-luokan ylittävään virkaan jne.

Yksityinen sektori tekee mitä haluaa, mutta tottelee rahaa, eli luokituksen tulee koskea myös työnantajan maksamia henkilösivukuluja.

Järjestelmän ulkopuolelle jäävät, eli terveys- tai muista syistä reserviin kuulumattomat maksavat nykyverotuksen mukaista ansiotuloveroa.

Tulisipa samalla aktivoiduksi reservi ja liikuntajärjestöjen kenttä järjestämään näitä testauksia. Pelkästään tällä asialla voisi olla aika merkittäviä myönteisiä vaikutuksia.

 

[Mosuri]

Riippumatta joukkotuotantomallista, kahden vuoden välein taistelijan tutkinto + vuorokerroin talvi- ja kesämarssi. Kriteerit täyttävät pidetään, muuten täydennetään laajasta reservistä kriteerit täyttäviä. Tämä koskee siis koko aktiivireserviä, josta voi hakeutua omin toimenpitein pois.

Sijoitettu, kenttäkelpoinen sotilas = tuloverotuksen nykyveroprosentti -2%-yks. Kenttäkelpoinen, sijoittamaton sotilas = nykyveroprosentti -0,5%-yks. Kenttäkelvoton sotilas = nykyveroprosentti +1 %-yks. (Hienosäädetään todellisen tarpeen ja verotulokalkyylin mukaan.)

Henkilön status kenttäkelpoisena on kansalaishuomionosoituksen välttämätön edellytys. Eli ei voi ylentää, ei voi saada ansiomerkkiä, ei voi tulla määrätyksi tietyn vaati-luokan ylittävään virkaan jne.

Yksityinen sektori tekee mitä haluaa, mutta tottelee rahaa, eli luokituksen tulee koskea myös työnantajan maksamia henkilösivukuluja.

Järjestelmän ulkopuolelle jäävät, eli terveys- tai muista syistä reserviin kuulumattomat maksavat nykyverotuksen mukaista ansiotuloveroa.

Tulisipa samalla aktivoiduksi reservi ja liikuntajärjestöjen kenttä järjestämään näitä testauksia. Pelkästään tällä asialla voisi olla aika merkittäviä myönteisiä vaikutuksia.

No ei tuollaisille järjestelyillä tule kuuna päivänä valkeana hyväksyntää. Ei äänestäjien keskuudesta, ei poliitikoista, ei elinkeino-elämän riveistä eikä mistään muualtakaan.

Lisäksi on muistettava ettei liikuntajärjestö tai Ruoveden reservinupseerit ei voi valvoa reservin kuntotasoa- vaan viranomaisvalvontaa tulee perustuslain mukaan suorittaa viranomaisen.

Ylipäätänsä kannattaa miettiä kansanluonnetta. Omalta työpaikaltani tunnen kaksi reservin sivaria joilla kummallakin päätöksen kypsytti reserviläisten valvontaa suorittavan skapparin elvistely ja uhkailu.

Mitä ihmeen lisäarvoa saataisiin taistelijan tutkinnon uusimisella parin vuoden välein? Todettaisiin, että kaikilla alokastasoinen koulutustaso ja uhrattaisiin siihen yksi kertauspäivä? Eikä nyt oikein aukea tuo marssimisenkaan tuoma lisäarvo?

 

[crane]

Nyttenkin on maakuntajoukoissa se tunnelma,kun tulee kuntotesteihin kutsu,että "ei vittu taas tätä paskaa,miksei kunnon harjoittelua".

 

[Hande]

Itse näkisin loppupeleissä parhaana vaihtoehtona kuitenkin nykyisen joukkotuotantomallin. Silloin pitäisi kuitenkin olla käytössä porukan säännöllinen valvonta ja tilanteen päivitys.

Eli selkokielellä rapa pois kotiuttamisen yhteydessä ja kattavat kertaukset sa-joukkojen suurelle pääosalle enintään kahden vuoden rytmillä. Vaatisi "hiukan" enemmän kuin 2000 kertautettavaa per vuosi, eli ressujen kertauttamisen pitäisi olla suorastaan Pv:n painopisteessä toisin kuin nykyään.

Kaiken rinnalla pitäisi myös olla kattava vapaaehtoinen koulutusjärjestelmä, joka tukisi suoraan paitsi myöhempien vuosien sijoituksia, myös Pv:n tärkeimpien joukkojen ylläpitoa reservissäolon päivästä yksi alkaen.

Niin hyvä ajatus kuin veroporkkanat ovatkin, niin sairaskulu- ja lapsivähennysten poistamisten yms. leikkausten jälkeen tuo ei taida olla realismia. Hyvän härdellin tuon julkistamisella kyllä saisi aikaiseksi, jos joku poliitikko haluaisi lisätä nimensä tunnettuutta :a-grin:

 

[joe]

Niin sellainen pipari ja pullamössö kuin C.G. Mannerheim uhkaili eroamisella ja taisi sen kerran toteuttaakkin kun puolustuspolitiikka ei miestä miellyttänyt.

Aikoinaan suojeluskunnissakin oli näitä ongelmia kun miesten käsitykset mm. koulutuksen tarkoituksenmukaisuudesta ei kohdanneet virallista näkemystä. Lehtien palstoillakin käytiin keskustelua kun eräs rautatievirkamies kehtasi epäillä että pärjää sodan ajan tehtävässään vaikka ei jokaisissa sulkeisissa ja kivääriammunnoissa kävisikään.

Toista se oli 30-luvulla kun miehet oli miehiä ja maisteriakin kumarrettiin syvälle kun tämä huristeli automobiilillaan ohi...

Murha-Kustaa hoiteli kuitenkin hommat kotiin, välillä vähän vanhuuttaan hyytyi jatkosodassa.

Suojeluskunnat (ja Lottajärjestö) olivat itsenäisiä oman johdon alaisia organisaatioita. Maakuntajoukkojen 5000 miestä (ja naista) ovat suoraan puolustusvoimien alaisia sodanajan paikallispuolustusjoukkoja. Harjoitusten taso vaihtelee paikkakunnittain. SRA-kisoissa veri punnitaan, ken sinne yltää.

Maakuntajoukkoihin liittymällä kertauksia ja kurssitusta saa kuitenkin ihan eri tahtiin.

Suojeluskunnissa oli 1918 lopulla 39 000 miestä , 1941 luku oli 127 000. Vapaaehtoisia.

Sotaveteraaneilta ei juuri vapaaehtoisuutta kysytty, karkurit ammuttiin.

 

[koponen]

Väitän että rahalla ja raipalla edelleen ohjataan suurimpiin ponnistuksiin. Mutta eihän sitä yleistä eläkejärjestelmää saatu perustetuksi eikä Neuvostoliitto hajonnut, että pysytään me lestissämme eikä tehdä ny numeroo...

Siis asiallisesti, yhteiskunnallisesti eletään todennäköisesti viimeisiä aikoja (ilman suoraa sodan uhkaa) kun yleisen asevelvollidun lujittamistoimet voisivat menestyä. Voi olla että kelkka menee jo liian lujaa kohti uutta, pikkuruista tulevaisuutta, mutta ihan kaikki kortit eivät vielä ole jaetut.

Olipa järjestelmä täsmällisesti millainen tahansa, olennaista on että tyhjien lauseiden sijaan otetaan hyvin kouriintuntuvat ja erittäin laajalti koko asevelvollisten joukkoa koskevat toimenpiteet. Ilmentymät kun sovittaa valtiontalouden supistumiseen, jäljelle jää kolmannen sektorin vivuttaminen ja siitä seuraava suoritteiden yksinkertaistaminen.

Ja surullinen totuus on se, että ns. PAK-marssit jäävät isolta osalta reserviä suorittamatta hyväksytysti...

Totta on myös se, että "yhteiskunnan militarisoinnille" ei ole suurta kysyntää eikä poliittisen agendan kärkisijaa tarjolla. Ei tosin ole EU-pankkitukiaisillekaan.

 

[noska]

aatami kaipaa vaihtoehtoja. Miten olisi muiden maiden mallit? astakkaisista väitteistä huolimatta on Euroopassa vielä muitakin asevelvollisuusjärjestelmiä. Lähin on Virossa, jonka järjestelmästä on hyvä esittely uusimmassa Suomen Sotilaassa.
Kyseisestä jutusta riittää näkökulmaa myös tuohon nato-keskusteluun.

 

[baikal]

Norjassa on ERITTÄIN toimiva malli, jossa ei ole unohdettu kotimaan puolustustakaan. Ai niin, mutta nehän eivät ole EU:ssa ja niillä on sitä öljyä......

 

[Ohjus-tiedustelija]

Tai kuran raapiminen on jo todellisuutta, ja huomattavan rankalla kädellä, mutta sitä ei sanota.

Ja tuon kierroksen jälkeen ollaankin sitten käytännössä siirrytty takaisin vanhaan malliin?

Tätä olen joskus miettinytkin, että miten entistä valikoivampi asevelvollisuus ja joukkotuotantomalli sopivat yhteen. Ikäperusteinen valinta on suunnilleen niin typerä ajatus kuin vain olla voi, joten homma pitäisi hoitaa heti kotiutuvien sijoittamisen yhteydessä ja jatkaa siitä jatkuvana karsintana. Ilman kertauksia tuohon ei tietysti ole mitään mahdollisuuksia, joten kotiuttamisvaiheen karsinta tulee entistä tärkeämmäksi.

Ensinnäkin tuo entistä valikoivampi asevelvollisuushan pyrkii jättämään rannalle sitä porukkaa joka keskeyttää / jota ei 99% todennäköisyydellä sijoitettaisi vaikka pelveluksen suorittaisivatkin. Joten siinä ei hävitä mitään.

En väitä että nykyinen systeemi olisi missään nimessä täydellinen, mutta:
Jos ja kun meillä on massaa josta raakata sopivimmat (siinä palveluksen lopussa) ja sitten reservissä porukka vaihtuu tuoreempaan (ainakin tärkeimmissä fyysisissä tehtävissä) kohtuu nopealla kierrolla. Niin, ikä perustainen raakkaus on yksinkertaisin ja varmaan ihan riittävän toimiva tapa hoitaa sijoitukset isolle massalle ns. taisteleviin tehtäviin.

Jos olet ollut fyysisesti sanotaan vaikka porukan keskiarvon paremmalla puolella ja kohtuu motivoitunut palveluksen aikana, niin tuskin fysiikkasi romahtaa esim. 25-vuotiaaksi (tai vähän ylikin) vanhentumisen johdosta niin oleellisesti että joukon suorituskyky siitä mitenkään oleellisesti kärsisi....

Asia on erikseen jos unohdetaan fysiikka ja keskitytään tehtäviin/osaamiseen jota karttuu siviilissä. Sitä puolta pv on käsittääkseni jossain mittakaavassa hyödyntänyt sijoitustoiminnassaan ja ilmeisesti jatkossa aikoo hyödyntäää yhä enemmän.

On harmillista että meillä ei ole varaa kertauttaa joukkoja, mutta nykyisillä vahvuuksilla/käytössä olevan materiaalin runsaudella se ei ole mikään erityisen vakava ongelma koska tuoreempaa puskee tilalle. Olin itse ensimmäisissä kertauksissa 25v. ja jo silloin meidän joukkue oli korvattu tuoreemmalla pumpulla, itse olin säilynyt siellä parin muun jampan kanssa vain täydennyksenä koska tuoreemmassa porukassa oli vajausta tietyissä tehtävissä.

Ja olisihan se toki hienoa jos Baikalin esittämään tyyliin pv haalisi taistelijoita sijoituksiinsa esim. tiettyjen kestävyyslajien harrastajista kilpailulisenssien tms. perusteella... Mutta maassa jossa tieto ei vaihdu edes eri viranomaisten tai edes saman alan edustajien, mutta eri kaupunkien tms. kesken lienee turha toivoa että pv:llä olisi valmiuksia alkaa kaapimaan porukkaa joidenkin lajiliittojen rekisteröityneistä harrastajista tms... Todennäköisesti tuostakin saataisiin joku oikeusjupakka aikaiseksi :maija:

Ja hei tuota iäkkäämpää massaa täytyisi kertauttaa koska heidän palveluksestaan olisi liian kauan, eikä rahaa kertauttamiseen ole... eiköhän tämä ole aika selvä yhtälö :sleepy:

 

[baikal]

Olen ohjustajan kanssa samaa mieltä siitä, että yhtälö on kaikkineen hyvinkin selvä.

 

[Hande]

Ensinnäkin tuo entistä valikoivampi asevelvollisuushan pyrkii jättämään rannalle sitä porukkaa joka keskeyttää / jota ei 99% todennäköisyydellä sijoitettaisi vaikka pelveluksen suorittaisivatkin. Joten siinä ei hävitä mitään.

En väitä että nykyinen systeemi olisi missään nimessä täydellinen, mutta:
Jos ja kun meillä on massaa josta raakata sopivimmat (siinä palveluksen lopussa) ja sitten reservissä porukka vaihtuu tuoreempaan (ainakin tärkeimmissä fyysisissä tehtävissä) kohtuu nopealla kierrolla. Niin, ikä perustainen raakkaus on yksinkertaisin ja varmaan ihan riittävän toimiva tapa hoitaa sijoitukset isolle massalle ns. taisteleviin tehtäviin.

Jos olet ollut fyysisesti sanotaan vaikka porukan keskiarvon paremmalla puolella ja kohtuu motivoitunut palveluksen aikana, niin tuskin fysiikkasi romahtaa esim. 25-vuotiaaksi (tai vähän ylikin) vanhentumisen johdosta niin oleellisesti että joukon suorituskyky siitä mitenkään oleellisesti kärsisi....

Asia on erikseen jos unohdetaan fysiikka ja keskitytään tehtäviin/osaamiseen jota karttuu siviilissä. Sitä puolta pv on käsittääkseni jossain mittakaavassa hyödyntänyt sijoitustoiminnassaan ja ilmeisesti jatkossa aikoo hyödyntäää yhä enemmän.

On harmillista että meillä ei ole varaa kertauttaa joukkoja,

Kyllä meillä aina varaa olisi, jos vain olisi halua. Pv:lta puuttuu ensijaisesti halu panostaa reservin ylläpitoon.

Minusta valikoiva asevelvollisuus on toimiva järjestely vasta silloin, kun se pitää sisällään nin esi- kuin jälkikarsinnan. Eli joukkotuotantoa tai ei, palveluksen jälkeen pitää luutia paskat pois reippaalla otteella. Eikä vanhemman väen kohdalla voida yleispätevästi ottaa valintaperusteeksi fysiikkaa tai siviiliosaamista. Painotukset riippuvat ihan ehtävästä.

Ilman laajaa ja jatkuvaa kertauttamista homma menee persiilleen, se ei ole vältettävissä. Jos ei edes yritetä luoda suorituskykyisiä joukkoja kannattaa jatkaa nykyisellä polulla.

 

[Hande]

Väitän että rahalla ja raipalla edelleen ohjataan suurimpiin ponnistuksiin.

Verojärjestelyillä olisi yhteiskunnassa ehdottomasti oma paikkansa. ovat vain valitettavasti menneet pois muodista.

Jos esittämäsi kaltaista verojärjestelmää alettaisiin tosissaan rakentaa, niin nyky-Suomessa lopputulema voisi olla sotahulluiksi arvioiduille määrätty raippavero sotavaltion varojen kuluttamisesta.

Toki palkitsemisjärjestelmän pitäisi olla laajempi siten,e ttä kaikesta yhteiskuntaa hyödyntävästä vapaaehtoistoiminnasta saisi hyvää sopivassa suhteessa toiminnan tuloksellisuuteen nähden. Tämä on ehdottomasti selvitysmiehen paikka....